Artikkeli

JON­NA KI­VI­LAH­TI

KU­VAT KRIS­TA KEL­TA­NEN

Valkoinen koti, aina ja ikuisesti

Sisus­tusb­log­gaajan koti elää ainaisessa muutoksessa, mutta peruspilarit säilyvät ennallaan.

MIKÄ: 1970-lu­vul­la ra­ken­net­tu ker­ros­ta­lo, 3 h + k, 66 m² MIS­SÄ: Län­si-Hel­sin­gis­sä TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Mark­ki­noin­ti­a­lal­la työs­ken­te­le­vät Lau­ra Tirk­ko­nen, 31, ja Ter­ho, 32, sekä Co­ton de tul­éar -koi­ra On­ni, 4

Asun­to oli osin re­mon­toi­tu, mut­ta kai­pa­si vie­lä uu­dis­ta­mis­ta. Si­jain­ti kui­ten­kin rat­kai­si. Os­tet­tu­aan asun­non Lau­ra ja Ter­ho te­ki­vät ison re­mon­tin maa­laa­mal­la kaik­ki pin­nat val­koi­sik­si, uu­dis­ta­mal­la lat­ti­at val­koi­sel­la la­mi­naa­til­la ja rai­kas­ta­mal­la ik­ku­nan­pie­let sekä ovet maa­lil­la. Kyl­py­huo­ne oli al­ku­pe­räi­ses­sä 1970-lu­vun kun­nos­sa ja pa­ris­kun­ta uu­si sen en­nen muut­toa.

– Kan­ta­kau­pun­gis­sa asu­mi­nen on mei­dän jut­tum­me. Kes­kus­taan on ra­tik­ka­mat­ka, mut­ta sil­ti alue on rau­hal­li­nen ja veh­reä. Olem­me viih­ty­neet tääl­lä jo nel­jä vuot­ta. Ker­ros­ta­lo­ko­ti so­pii meil­le, mat­kus­tam­me pal­jon ja ri­vi­ta­los­sa oli­si lii­kaa vel­voit­tei­ta nur­mi­kon leik­kui­neen, Lau­ra ker­too.

Kaik­ki ta­pah­tuu avo­keit­ti­ös­sä

Keit­tiö on edel­lis­ten omis­ta­jien re­mon­toi­ma ja sopi vä­reil­tään Lau­ran ja Ter­hon tyy­liin. To­sin ku­vien ot­ta­mi­sen jäl­keen keit­tiö on saa­nut uu­den ko­ko­val­koi­sen il­meen, sil­lä ta­sot vaih­det­tiin mar­mo­ri­sik­si. Täs­sä ko­dis­sa haa­veis­ta tu­lee tot­ta, vä­lil­lä no­pe­as­ti­kin.

– Lem­pi­paik­ka­ni ko­to­na on olo­huo­neen ja avo­keit­ti­ön muo­dos­ta­ma suu­ri tila, jos­sa vie­täm­me eni­ten ai­kaa. Sa­no­taan, et­tä keit­tiö on ko­din sy­dän ja meil­lä se pi­tää paik­kan­sa. Ko­em­me tär­ke­äk­si rau­hoit­tua il­lal­li­sel­le joka il­ta töi­den jäl­keen. Ar­ki­sin teen usein ruo­kai­sia sa­laat­te­ja ja kun ai­kaa on enem­män, pa­nos­tam­me il­lal­li­siin ys­tä­vien kes­ken.

Ruo­ka­ryh­män Lau­ra ko­ko­si Ea­me­sien suun­nit­te­le­mis­ta DSR-tuo­leis­ta ja Ike­an puk­ki­jal­kai­ses­ta pöy­däs­tä. Haa­veis­sa oli­si suu­ri ruo­ka­pöy­tä, jon­ka ää­reen mah­tui­si vaik­ka kah­dek­san ih­mis­tä ruo­kai­le­maan. DSR-tuo­lit sen si­jaan oli­vat Lau­ran haa­vee­na jo rip­pi­kou­lu­lai­se­na ja tä­hän ko­tiin ne vih­doin han­kit­tiin.

Si­sus­tuk­sen kul­ma­ki­vet

Lau­ran tapa si­sus­taa on sel­keä: val­kois­ta, val­kois­ta, val­kois­ta ja ri­paus mus­taa. Har­maa­kin so­pii ja ri­paus hie­kan sä­vyä. Ma­te­ri­aa­leis­ta pel­la­va on eh­do­ton va­lin­ta.  Sel­keä tyy­li syn­tyy yh­dis­tä­mäl­lä klas­si­koi­ta, val­kois­ta ja ki­vo­ja yk­si­tyis­koh­tia.

– Myön­nän heik­kou­te­ni cof­fee tab­le books -tyyp­pi­sin kir­joi­hin, jois­ta rak­kain tai­taa ol­la hää­lah­jak­si saa­tu Lou­is Vuit­to­nin The Birth of mo­dern lu­xu­ry. Heik­kou­te­ni on myös ai­em­min pal­jas­tet­tu pa­pe­ri­kas­sien ke­räi­ly sekä tuok­su­kynt­ti­lät, joi­ta tuon mie­lel­lä­ni mat­koil­ta. Suo­sik­ke­ja­ni ovat Jo Ma­lo­ne, Bal­muir ja Dip­ty­que. Val­koi­sia leik­ko­kuk­kia on ai­na ol­ta­va ko­to­na. Ke­hys­te­tyt ju­lis­teet jä­tän usein vain no­jaa­maan ren­nos­ti sei­niä vas­ten tai ta­so­jen pääl­le, to­sin nyt olo­huo­nee­seen on ra­ken­teil­la tau­lu­sei­nä, Lau­ra ker­too.

Lau­ra so­mis­taa ko­tia ki­voin yk­si­tyis­koh­din, jois­ta osa pal­jas­tuu haus­koik­si oi­val­luk­sik­si.  Mat­koil­ta tuo­tu­ja pa­pe­ri­kas­se­ja löy­tyy niin raa­meis­ta kuin hyl­ly­jen pääl­tä. Osa tau­luis­ta on ke­hys­tet­ty­jä mai­nok­sia ja kau­niit ra­si­at ovat pääs­seet tau­lu­lis­toil­le.

– Ra­kas­tan käy­dä os­tok­sil­le pu­tii­keis­sa, jois­ta os­tok­set saa mu­kaan­sa kau­niis­sa pa­pe­ri­kas­seis­sa ja ra­si­ois­sa. Suo­sik­ke­ja­ni ovat Dip­ty­qu­en, By­re­don ja pa­rii­si­lai­sen herk­ku­kaup­pa Hugo et Vik­to­rin kas­sit, jot­ka ovat sa­mal­la muis­to­ja mat­koil­ta, Lau­ra ihas­te­lee.

Ma­kuu­huo­ne ja mui­ta jut­tu­ja

Lau­ran ja Ter­hon ma­kuu­huo­ne on val­koi­nen ja va­loi­sa. Vuo­teen muh­kea pe­taus on teh­ty pel­la­vai­sin la­ka­noin ja pat­jo­ja peit­tää val­koi­nen sel­keä hel­ma­la­ka­na. Päi­vä­pei­tet­tä ei oi­ke­as­taan tar­vi­ta, kun la­ka­nat ovat näin kau­nii­ta. Ma­kuu­huo­neen sei­näl­le Lau­ra ke­hys­ti mai­nok­sia.  Ma­kuu­huo­neen vie­res­sä on työ­huo­ne, jos­sa sama val­koi­nen ja mus­ta tyy­li jat­kuu. Pik­kui­nen työ­pöy­tä sai tuo­lik­seen Ton 14 -klas­si­kon ja yl­leen Gau­ha­rin il­moi­tus­tau­lun.

– En pys­ty elä­mään vä­rien kans­sa, sik­si ko­tim­me on val­koi­nen. Maus­tan sitä mus­tal­la, har­maal­la ja hie­kal­la. Edes vaa­te­kaa­pis­ta­ni ei löy­dy vä­re­jä, ai­no­as­taan val­kois­ta, mus­taa, har­maa­ta ja hiek­kaa siel­lä­kin, Lau­ra nau­raa.

Lau­ra myön­tää heik­kou­ten­sa de­sign-tuo­lei­hin. Täs­tä ko­dis­ta nii­tä löy­tyy vaik­ka kuin­ka mon­ta. Olo­huo­neen to­teu­tu­nut unel­ma on Ger­va­so­nin Ghost-tuo­li sekä Phi­lip­pe Starc­kin Lou­is Ghost -tuo­lit. Työ­huo­nee­seen han­kit­tiin Ton14 -tuo­li ja ruo­ka­pöy­tää ym­pä­röi­vät Vit­ran tuo­lit kes­tä­vät ai­kaa. Jos jon­ne­kin vie­lä mah­tui­si, haa­vei­lee Lau­ra Har­ry Ber­toi­an kro­mi­ses­ta Side-tuo­lis­ta.

Suo­si­tun si­sus­tusb­log­gaa­jan koti elää ali­tui­ses­sa muu­tok­ses­sa ja ku­vaus­ten jäl­keen on pal­jas­tu­nut iha­na sa­lai­suus, työ­huo­net­ta muun­ne­taan vau­van­huo­neek­si. Tyy­lil­leen us­kol­li­nen tu­le­va äi­ti si­sus­taa las­ten­huo­neen­kin tyy­lil­lä, val­kois­ta sekä ri­paus har­maa­ta ja hiek­kaa. Lau­ran kau­nis­ta ko­tia voit seu­ra­ta Ho­me­vi­a­lau­ra.com-blo­gis­sa ja Ins­tag­ra­mis­sa @ho­me­vi­a­lau­ra