Mac­hu Pic­c­hu

Mikä?

Mac­hu Pic­c­hu ra­ken­net­tiin 1400-lu­vul­la. Se saat­toi ol­la in­ka­ku­nin­kaan ke­sä­pa­lat­si tai kau­pun­ki, tark­kaa käyt­tö­tar­koi­tus­ta ei tie­de­tä. Mys­tee­ri on se­kin, mik­si se hy­lät­tiin 1530-lu­vul­la es­pan­ja­lais­ten val­loit­ta­jien saa­vut­tua; he ei­vät sin­ne kos­kaan pää­ty­neet. Yh­dys­val­ta­lai­nen tut­ki­mus­mat­kai­li­ja Hi­ram Bing­ham löy­si vii­da­kon kät­ke­mät rau­ni­ot vuon­na 1911. Ne ovat Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­de.

Mi­ten?

Ol­lan­ta­y­tam­bos­ta men­nään Mac­hu Pic­c­hu pu­eb­loon ju­nal­la. Ju­na­li­put voi os­taa ne­tis­tä tai ase­mal­ta Peru Rai­lin toi­mis­tos­ta. Cus­cos­ta on myös suo­ra ju­na­yh­teys Mac­hu Pic­c­hu pu­eb­loon (mat­ka kes­tää kol­me tun­tia suun­taan­sa) – yh­teyt­tä kan­nat­taa hyö­dyn­tää pa­luu­mat­kal­la. Myös päi­vä­ret­ki Cus­cos­ta on mah­dol­li­nen, mut­ta ei suo­si­tel­ta­va: kii­re pi­laa ko­ke­muk­sen ja sa­de­kin voi yl­lät­tää. Pää­sy­lip­pu rau­ni­oil­le kan­nat­taa os­taa etu­kä­teen ne­tis­tä, sil­lä alu­eel­le on päi­vä­kiin­tiö. Voit os­taa li­pun tääl­tä.

Mis­sä yö­pyä?

Mac­hu Pic­c­hu pu­eb­lon par­hai­ta ho­tel­le­ja on tyy­li­käs Su­maq.

Autoliikenne on laaksossa ja vuoristoteillä vähäistä, mutta matkantekoa saattaa hidastaa lammaslauma. Monet seudun asukkaat saavat yhä elantonsa perinteisestä maanviljelyksestä, joskin nykyään yhä useammat myös turismista.

In­ca Písa­cin rau­ni­o­lin­noi­tus ko­ho­aa vuo­ren­har­jan­teel­la kol­men­tu­han­nen met­rin kor­keu­del­la, rot­ko­jen pii­rit­tä­mä­nä. Vat­san­poh­jas­sa mul­jah­taa, kun kat­se­lem­me nä­ky­miä sen hui­pul­ta, Au­rin­ko­temp­pe­lin jään­teil­tä.

Ym­pä­ril­lä piir­ty­vät An­dien puut­to­mat rin­teet. Kau­ka­na ala­puo­lel­la le­vit­tyy veh­mas jo­ki­laak­so. Vie­res­sä, pys­ty­suo­ras­sa sei­nä­mäs­sä, erot­tuu iki­van­ha hau­taus­maa kal­lio­rin­tee­seen kai­ver­ret­tui­ne ko­loi­neen.

Si­jain­ti on hui­kea, ku­ten in­ko­jen se­re­mo­ni­a­kes­kuk­sil­la ai­na. Ne teh­tiin mah­dol­li­sim­man kor­keil­le pai­koil­le, suo­jaan tul­vil­ta ja lä­hel­le au­rin­koa, hei­dän tär­kein­tä ju­ma­laan­sa.

Vai­ku­tuk­sen te­kee myös ra­ken­nel­mien tai­dok­kuus. Suu­ret, si­leik­si hi­o­tut ki­vi­paa­det lo­mit­tu­vat tois­ten­sa muo­toi­hin il­man laas­tia niin tar­kas­ti, et­tä nii­den vä­liin mah­tui­si tus­kin hius­suor­tu­va­kaan.

Lue myös: Luk­sus­lo­ma Ka­na­ri­al­la - Täs­sä par­haat vin­kit

Mys­ti­nen Mac­hu Pic­c­hu pii­lot­te­lee yli 2400 met­rin kor­keu­del­la, Uru­bam­ba-joen ylä­puo­lel­la. Sen käyt­tö­tar­koi­tus on yhä mys­tee­ri. Se saat­toi ol­la us­kon­nol­li­nen ja hal­lin­nol­li­nen kes­kus, ku­nin­kaal­li­nen lo­man­viet­to­paik­ka tai kun­non kau­pun­ki. Si­tä­kään ei tie­de­tä, mik­si se hy­lät­tiin.

Pe­rin­teis­tä maa­seu­tua

Pi­sa­cin ko­me­at rau­ni­ot ovat en­sim­mäi­nen asia, jon­ka nä­em­me vuor­ten reu­nus­ta­mas­ta Uru­bam­ba-joen laak­sos­ta. Luon­non­kau­nis pe­ru­lai­nen maa­seu­tu oli kau­an sit­ten in­ka­val­ta­kun­nan ydi­na­lu­ei­ta vil­je­lyk­si­neen, asu­muk­si­neen ja pal­von­ta­paik­koi­neen. Seu­tu tun­ne­taan­kin pa­rem­min ni­mel­lä Val­le Sag­ra­do, Pyhä laak­so.

1200–1500-lu­vuil­ta juon­tu­vat his­to­ri­al­li­set mil­jööt ovat tal­lel­la, mut­ta nii­den ar­vo on oi­val­let­tu vas­ta hil­jat­tain. Laak­so miel­let­tiin pit­kään vain kaut­ta­kul­ku­väy­läk­si mat­kal­la Cus­cos­ta, mui­nai­ses­ta pää­kau­pun­gis­ta, koh­ti mys­tis­tä Mac­hu Pic­c­hua.

Mut­ta nyt tiet ovat hy­vät ja näh­tä­vyy­det kun­nos­tet­tu­ja. Alu­ees­ta on keh­key­ty­nyt mat­ka­koh­de it­ses­sään.

Mo­net mat­kai­li­jat poik­ke­a­vat laak­soon yhä pi­kai­ses­ti, päi­vä­ret­kel­lä. Me vii­väh­däm­me muu­ta­man yön yli, sil­lä ha­lu­am­me tut­kia sitä omaan tah­tiin. Mac­hu Pic­c­hu voi vie­lä het­ken odot­taa.

Lue myös: Slo­ve­nia - mo­ni­puo­li­nen mat­kai­lu­maa

Tei­den var­sil­la ja to­reil­la myy­dään seu­dul­le tyy­pil­li­siä kä­sin ku­dot­tu­ja vil­la­vaat­tei­ta ja -teks­tii­lei­tä, ku­ten pu­se­roi­ta, mys­sy­jä, hui­ve­ja ja kan­gas­lauk­ku­ja. Il­lan vii­le­tes­sä ne tu­le­vat tar­pee­seen.

Kä­si­töi­tä ja tsil­joo­nia täh­tiä

Lin­nak­keel­ta las­keu­dum­me alas Pi­sa­cin ky­lään. On sun­nun­tai, yk­si vii­kon tär­keim­mis­tä mark­ki­na­päi­vis­tä. Vä­keä on pal­jon, mut­ta tun­nel­ma on lep­poi­sa.

Pää­au­ki­ol­la hyö­ri­vät knal­li- ja lie­ri­hat­tui­hin son­nus­tau­tu­neet rou­vat pik­ku­lap­si­neen. Myyn­ti­pöy­dil­lä ja pres­su­jen pääl­lä tuok­su­vat he­del­mät, vi­han­nek­set, yr­tit ja leik­ko­ku­kat. Asi­ak­kaat kan­ta­vat se­läs­sään rie­mun­kir­ja­via kan­to­lii­no­ja, joi­den si­säl­le os­tok­set kää­räis­tään.

Ku­jil­le le­vit­ty­neis­sä ko­juis­sa heh­ku­vat vä­rik­käät vil­la­vaat­teet ja -teks­tii­lit. Pu­se­rot, mys­syt ja hui­vit näyt­tä­vät au­rin­gon­paah­tees­sa tu­kah­dut­ta­vil­ta, mut­ta il­lan tul­len ne tu­le­vat tar­pee­seen.

Kie­tou­dun uu­teen vil­la­saa­lii­ni, kun kei­nut­te­len riip­pu­ma­tos­sa ho­tel­lin pi­ha­maal­la, kes­kel­lä hil­jais­ta, har­vaan asut­tua maa­seu­tua. Pään yl­lä tuik­kii ih­meel­li­nen yö­tai­vas. Ohu­es­sa, puh­taas­sa vuo­ris­toil­mas­sa, kau­ka­na katu-ja mai­nos­va­lois­ta täh­tien tui­ke on maa­gi­nen.

Mu­kis­sa­ni höy­ry­ää ko­ka­pen­saan leh­dis­tä uu­tet­tu mie­to yrt­ti­tee. Mate de coca ei huu­maa, vaan lie­vit­tää vuo­ris­to­tau­din oi­rei­ta, ku­ten pään­sär­kyä. Pää­ni ei ole ki­peä, mut­ta juo­ma so­pii tun­nel­maan. Hyö­dyn­si­vät­hän ko­kan­leh­tiä in­kat­kin ai­koi­naan.

Pi­sa­cin ky­läs­sä pi­de­tään laak­son suu­rim­mat mark­ki­nat. Lä­hi­seu­dun maan­vil­je­li­jät kaup­paa­vat vi­han­nek­sia, yrt­te­jä ja kuk­kia. Val­ta­o­sa ko­juis­ta on kui­ten­kin suun­nat­tu mat­kai­li­joil­le. Niis­sä myy­dään vil­las­ta neu­lot­tu­ja vaat­tei­ta, vä­rik­käi­tä kan­kai­ta, huo­pia, kas­se­ja, puu­e­si­nei­tä ja mui­ta kä­si­töi­tä.

Yrteillä täytetty, grillattu marsu on Perussa arvostettua ruokaa. Sitä saa monista ravintoloista, mutta erityisen hyvää sen kerrotaan olevan Lamayn kylässä, matkalla Písacista Urubambaan.

Vil­jel­mik­si pen­ger­ret­ty rin­teet

Seu­raa­va­na päi­vä­nä ete­nem­me yhä hie­nom­piin mai­se­miin. Aje­lem­me tak­sil­la mais­si­vil­jel­mien ja vi­o­let­tei­na kuk­ki­vien kvi­no­a­pel­to­jen ohit­se ylös vuor­ten ku­vet­ta. Yl­hääl­tä avau­tuu pa­no­raa­ma iki­lu­men peit­tä­miin huip­pui­hin.

Ylän­göl­lä ih­met­te­lem­me Mo­ra­yn ku­vauk­sel­li­sia maan­pai­nau­mia. Sy­vim­män mon­tun si­sä­rin­teet on pen­ger­ret­ty kaut­taal­taan alas­päin pie­ne­ne­vik­si sän­til­li­sik­si ke­hik­si, vä­hän kuin am­fi­te­at­te­ris­sa.

Olem­me näh­neet vas­taa­van­lai­sia, sa­to­jen vuo­sien ta­kai­sia pen­ger­ryk­siä seu­dul­la muu­al­la­kin. Nii­tä on teh­ty sin­ne tän­ne rin­teil­le, vil­je­lys­maik­si ja eroo­si­o­ta es­tä­mään. Nämä ovat kuin mai­se­ma­tai­det­ta.

Ar­vel­laan, et­tä Mo­ray toi­mi ko­e­la­bo­ra­to­ri­o­na, jos­sa in­kat tut­ki­vat eri­lais­ten il­mas­to-olo­suh­tei­den vai­ku­tuk­sia vil­je­lys­kas­vei­hin­sa. Paik­ka on otol­li­nen, sil­lä läm­pö­ti­la­e­ro kuo­pan poh­jal­la ja sen reu­nal­la saat­taa ol­la jopa 15 as­tet­ta.

Lue myös: Tri­ni­dad - Kuu­ban hel­mi Ka­ri­bi­an­me­ren ran­nal­la

Mac­hu Pic­c­hu pu­eb­lon pie­nen ul­koil­ma­kyl­py­län vesi saa­daan kuu­mas­ta läh­tees­tä.

Al­taat si­jait­se­vat veh­rei­den vuo­ren­rin­tei­den vä­lis­sä, joen var­rel­la.

Men­neen ja ny­ky­maa­il­man vä­lis­sä

Py­hän laak­son il­ma­pii­ri on vie­hät­tä­vän van­ha­nai­kai­nen ja sei­sah­tu­nut. Ol­lan­ta­y­tam­bon ky­lä­kes­kus­tas­sa se ko­ros­tuu en­ti­ses­tään.

Mu­ku­la­ki­vi­ku­jat ovat alun pe­rin 1200-lu­vul­ta ja au­toil­ta sul­jet­tu­ja. Niil­lä tu­lee vas­taan räh­jäi­siä koi­ria ja kir­jail­tui­hin pe­rin­ne­vaat­tei­siin pu­keu­tu­nei­ta ky­lä­läi­siä. Kaik­ki­al­la tuok­suu sa­vul­le ja kyp­sy­vil­le ate­ri­oil­le.

1500-lu­vul­la Pe­ruun saa­pu­neet es­pan­ja­lais­val­loit­ta­jat omi­vat paik­ka­kun­nan in­koil­ta ja uu­dis­ti­vat ta­lot ko­lo­ni­a­lis­ti­seen tyy­liin. Mo­nien ko­tien sei­nis­sä erot­tu­vat yhä suu­ret, hy­vin muo­toil­lut ki­vet. Uu­di­sa­suk­kaat ha­ki­vat ne ky­lää reu­nus­ta­val­ta kuk­ku­lal­ta, temp­pe­li­lin­noi­tuk­ses­ta, joka kil­pai­lee hy­vin­kin ko­meu­des­saan Pi­sa­cin rau­ni­oi­den kans­sa.

Toi­saal­ta ky­lään on ujut­tau­tu­nut myös ny­ky­ai­kai­sem­pi elä­mä ra­vin­to­loi­neen. Mo­nen mat­kai­li­jan reit­ti Mac­hu Pic­c­hul­le kul­kee paik­ka­kun­nan kaut­ta. Au­tol­la ei pää­se pi­dem­mäl­le. Lop­pu­mat­ka on tai­tet­ta­va ja­lan, tai ju­nal­la ku­ten me­kin teem­me.

Puo­len­tois­ta tun­nin ju­na­mat­kaa sii­vit­tä­vät pan­hui­lu­mu­siik­ki ja yhä veh­re­äm­mik­si käy­vät nä­ky­mät. Pää­te­a­se­mal­la, Mac­hu Pic­c­hu pu­eb­los­sa, kas­vil­li­suus uh­kuu jo pil­vi­met­sän run­saut­ta ja kos­teut­ta.

Mat­kai­li­joil­le teh­ty jo­en­vie­rus­ky­lä on vii­mei­nen yö­paik­ka mat­kal­la rau­ni­o­kau­pun­kiin. Mää­rän­pää ly­my­ää kor­ke­al­la ky­län ylä­puo­lel­la, vuo­ren pääl­lä, nä­ky­mät­tö­mis­sä.

Lue myös: Nämä pai­kat ins­pi­roi­vat - si­sus­tusb­log­gaa­jien suo­sik­ki­mat­ka­koh­det­ta

Paikallisten perinneasut ovat värikkäästi kuvioituja. Paksut villavaatteet lämmittävät vuoriston koleudessa.

Hä­kel­lyt­tä­vä Mac­hu Pic­c­hu

Bus­si kie­mur­te­lee aa­mu­hä­mä­ris­sä ylös jyrk­kää sa­de­met­sän peit­tä­mää vuo­ren­si­vua. Mat­kan vii­mei­sel­lä osuu­del­la jän­nit­tää. En­tä jos in­ko­jen mai­neik­kain kau­pun­ki on­kin pet­ty­mys?

Eh­dim­me pe­ril­le en­sim­mäi­sel­le nä­kö­a­la­ta­san­teel­le juu­ri, kun päi­vän en­si sä­teet osu­vat pil­vien vä­lis­tä ra­ken­nel­miin. Olem­me saa­pu­neet Au­rin­gon val­ta­kun­taan.

Is­tah­dan ki­vel­le kol­mek­si var­tik­si. Niin kau­an kes­tää tal­len­taa nä­ky­mä ikui­seen muis­tiin. Vas­ta sit­ten läh­den ki­pu­a­maan por­tai­ta, tut­ki­maan temp­pe­lei­tä, ku­nin­kaal­lis­ta hau­taa ja asu­mus­ten vä­leis­sä ole­via käy­tä­viä, joi­den sok­ke­loi­suus ei näy va­lo­ku­vis­sa.

Ku­vat ei­vät myös­kään pal­jas­ta kau­pun­gin hur­jia kor­keu­se­ro­ja, tu­ris­tien pal­jout­ta ei­vät­kä sitä, mi­ten no­pe­as­ti sää vuo­ren­har­jan­teel­la voi muut­tua, paah­tees­ta rank­ka­sa­tee­seen.

Mi­kään va­lo­ku­va ei myös­kään näy­tä mai­se­maa koko laa­juu­des­saan ja mah­ta­vuu­des­saan. Rau­ni­o­kau­pun­ki on täy­del­li­sen eris­ty­nyt, yk­sin kes­kel­lä lo­put­to­miin jat­ku­via veh­rei­tä An­deja. Si­jain­ti on epä­to­del­li­nen.

Mac­hu Pic­c­hul­le tul­les­sa kan­nat­ti kui­ten­kin vii­vy­tel­lä. Il­man laak­sos­sa vie­tet­ty­jä päi­viä paik­ka saat­tai­si tun­tua vain ai­nut­laa­tui­sel­ta näh­tä­vyy­del­tä. Nyt se tun­tuu myös osal­ta in­ko­jen ta­ri­naa.

Lue myös: 5 eri­lais­ta ran­nik­ko­reit­tiä Ete­lä-Af­ri­kas­sa

Pyhä laak­so

Mi­ten?

Cus­cos­ta teh­dään päi­vä­ret­kiä laak­soon. Seu­tua on myös help­po tut­kia omin päin vuok­raa­mal­la tak­si ja vaik­ka opas­kin, hin­nat ovat koh­tuul­li­set. Myös laak­son ho­tel­lit jär­jes­tä­vät ret­kiä näh­tä­vyyk­sil­le.

Mis­sä yö­pyä?

Laak­soon on avat­tu vii­me vuo­si­na usei­ta hy­viä ho­tel­le­ja luon­non hel­maan. Pe­ru­lai­sen Casa An­di­na -ket­jun Val­le Sag­ra­do -ho­tel­li on miel­lyt­tä­vä ja koh­tuu­hin­tai­nen. Ylel­li­siä vaih­to­eh­to­ja ovat Tam­bo del In­ka ja Ho­tel Rio Sag­ra­do.

Lue myös:

Troop­pis­ta Rio de Ja­nei­roa lei­maa­vat hulp­pe­at mai­se­mat ja bra­si­li­a­lai­nen ren­tous

Hong­kong ja Ma­cao yl­lät­tä­vät mo­nin ta­voin

Kuu­ba voi vie­dä sy­dä­men -  7 vink­kiä