Ruokailutilan marmorinen takka on alkuperäinen ja tehty ensimmäisen asukkaan, päätoimittaja Alli Wiherheimon toiveiden mukaan. Takassa poltetaan nykyisin vain kynttilöitä. Teos takan yläpuolella on Björn Weckströmin Osuma. Karuselli-tuoli on ostettu Tori.fi:n kautta ja kunnostettu.

Etei­ses­sä oli pi­meä hal­li, ja koko asun­to oli yh­tä käy­tä­vää ja ko­me­roa. Asun­non pin­to­ja oli re­mon­toi­tu vii­mek­si 70-lu­vul­la. Olo­huo­neen si­sem­pi ik­ku­na py­syi kiin­ni vain ki­ven avul­la.Ko­vil­la ke­leil­lä lun­ta tuis­kut­ti myös tu­paan.

Asun­to ei to­del­la­kaan ol­lut rak­kaut­ta en­si-
sil­mäyk­sel­lä. Re­mon­toi­ta­vaa riit­ti, mut­ta si­jain­ti ja ne­li­öt täs­mä­si­vät.

– Ha­lu­sim­me vä­hem­män osoit­tei­ta, ruo­hon­leik­kuu­ta, lu­mi­töi­tä ja au­tol­la aja­mis­ta, Sai­ja Saa­re­la ker­too.

Ruokailutila on entinen eteishalli. Pöytä on Ilkan vanha. Se sai parikseen Tapiovaaran raikkaan valkoiset Aslak-tuolit. Seinällä on harvinainen heräteostos päiväkävelyllä: Pekka Parviaisen suurikokoinen teos. Kattovalaisin Valinten, Alvar Aallon suunnittelemat jalkavalaisimet Artek 2nd Cycle -liikkeestä.

Poh­ja tai­pui uu­dek­si

Apuun tuli ark­ki­teh­ti Kari Lap­pa­lai­nen.

– Il­man ark­ki­teh­din apua em­me oli­si us­kal­ta­neet teh­dä niin ra­di­kaa­lia muu­tos­ta poh­jaan kuin teim­me. Ko­ti­mu­se­os­sa­kaan em­me ha­lun­neet asua, Sai­ja Saa­re­la sa­noo.

En­nen jou­lua 2013 saa­tiin en­sim­mäi­set luon­nok­set uu­des­ta ko­dis­ta. Sai­ja ja Ilk­ka pyö­rit­te­li­vät luon­nok­sia yh­des­sä ark­ki­teh­din kans­sa, kun­nes löy­tyi täy­del­li­nen rat­kai­su.

– Pa­rem­paa em­me oli­si voi­neet saa­da.

Kai­kil­le lap­sil­le saa­tiin omat huo­neet, kun keit­tiö siir­ret­tiin en­ti­seen käy­tä­vä­ti­laan pur­ka­mal­la kiin­tei­tä ko­me­roi­ta ja yk­si wc sekä pie­nen­tä­mäl­lä kah­ta ma­kuu­huo­net­ta.

Pastilli-tuolin mitoitus on kuin tehty Saijalle. Tuolit ostettiin käytettyinä ystävän lapsuudenkodista. Saijan äidiltä saatu ryijy pehmentää akustiikkaa. Senkin päällä oleva valaisin on löytö edellisen kotitalon kierrätyshyllystä.

Olohuoneen sohvapöytä on Ilkan suvun vanha kapioarkku vuodelta 1826. Kirjahyllyn päällä on Björn Weckströmin lasia. Taustalla näkyy Jyrin huone.

Kodin sisustus on yhdistelmä perittyjä ja käytettyinä hankittuja löytöjä. Sohva on Ilkan isoäidin vanha. Matto on asunnon ikäinen, vuodelta 1932, ja löytö Tori.fi:sta. Kattovalaisin on Fasetista.

Fun­kis­ko­din kol­man­net asuk­kaat

On kol­me yö­tä jou­luun, ja olo­huo­nees­sa ko­mei­lee tuu­hea kuu­si juh­la­pu­vus­saan. Sai­ja ja Han­na, Sai­jan nuo­rem­pi ty­tär, ovat ha­ke­neet kuu­sen lä­hei­sel­tä Töö­lön­to­ril­ta.

– Kuu­sen­ha­ku­reis­su on yh­tei­nen pe­rin­teem­me.

Tyt­tä­ris­tä van­hem­pi, 23-vuo­ti­as Hert­ta, vas­taa per­heen pi­par­kak­ku­ta­los­ta. Kes­kus­te­lua jou­lun ai­hees­ta käy­dään pit­kään. Ra­ken­ne­taan­ko tänä jou­lu­na maa­il­man­pyö­rä, len­to­ko­ne, Fin­lan­dia-
talo vai oma ko­ti­ta­lo?

Vuon­na 1932 val­mis­tu­neel­la, Hes­pe­ri­an­puis­ton var­rel­la si­jait­se­val­la fun­kis­ta­lol­la on­kin mie­len­kiin­toi­nen his­to­ria. Sen ra­ken­nut­ti­vat osak­kaat, ei­vät gryn­de­rit. Ta­lon suun­nit­te­li ark­ki­teh­ti Kaar­lo Borg, joka on suun­ni­tel­lut myös Hel­sin­gin Pos­ti­ta­lon. Ope­tus­neu­vos ja Ko­ti­lie­den pit­kä­ai­kai­nen pää­toi­mit­ta­ja Al­li Wi­her­hei­mo oli kat­sel­lut au­rin­kois­ta kal­li­o­ta pas­se­lik­si ra­ken­nus­pai­kak­si jo sil­loin, kun hän haa­vei­li omas­ta ko­dis­ta asu­es­saan äi­tin­sä ja vel­jien­sä kans­sa. Al­li emän­nöi tätä ko­tia lo­pul­ta vuo­si­kym­me­niä.

Sai­ja ja Ilk­ka os­ti­vat asun­non ro­vas­ti Mart­ti Nor­ti­an ja hä­nen vai­mon­sa pe­ri­kun­nal­ta. Nor­ti­at oli­vat huo­neis­ton toi­set asuk­kaat, Saa­re­la-Mat­ti­lat kol­man­net. Sai­jal­le ja Il­kal­le jäi osa Nor­ti­oi­den kir­jas­toa, jo­ten asun­non his­to­ria on läs­nä ko­dis­sa.

Olohuoneen erkkeristä on avarat näkymät sekä Töölönlahdelle että Taivallahden suuntaan. Kevään vaihtuessa kesäksi Hesperianpuisto on kauneimmillaan, kun puiston kymmenet hevoskastanjat puhkeavat kukkaan. Ikkunalaudalla on Björn Wecsktrömin lasiveistos Stonehenge II sekä akryyliset tuolit, jotka on teetetty Weckströmin alkuperäisten tuolien mukaan ja luvalla.

Jyri kotiutuu armeijasta jouluksi. Iso huone on jaettu kahdeksi. Seinän takana on Rikun huone. Sänky ja kaappi ovat Ilkan isoäidin aikoinaan teettämät. Timantti-tuoli on Harry Bertoian, Artek-tuoli on Saijan bongaama roskalavalöytö. Maalaus seinällä Eeva Kokin.

Ba­rok­ki ja skan­di­tyy­li yh­dis­tyi­vät

Kun kak­si ko­tia yh­dis­tet­tiin, yh­dis­tet­tiin myös kak­si eri­lais­ta tyy­liä.

– Il­kal­la oli Mänt­sä­län-ko­dis­saan kier­re-
ba­rok­kia ja tum­maa tam­mea. Mi­nun ko­ti­ni Ka­ta­ja­no­kal­la oli tyy­lil­tään skan­di­naa­vi­nen ja sel­keä. Mut­ta kun kak­si ai­kuis­ta ta­paa, sitä on jo val­mis komp­ro­mis­sei­hin, Sai­ja sa­noo.

Yh­teis­tä Sai­jal­le ja Il­kal­le on laa­dun ja van­han ar­vos­ta­mi­nen. Ko­din si­sus­tus on­kin kau­nis ja hal­lit­tu yh­dis­tel­mä tyy­le­jä ja ai­ka­kau­sia. Uu­te­na ei ole os­tet­tu juu­ri mi­tään.

– Se on ide­o­lo­gi­nen va­lin­ta. Meil­lä on sel­lai­nen pe­ri­aa­te, et­tä ote­taan mitä on. Kat­soim­me en­sin, mitä meil­lä on ja mil­lai­nen sop­pa ai­nek­sis­ta syn­tyi­si. Sit­ten li­säil­tiin vä­hän sitä sun tätä, kun­nes kei­tos al­koi mais­tui meil­le mie­lei­sel­tä.

Keittiölle raivattiin remontissa tila entiseen käytävään purkamalla yksi wc ja vanhoja kaapistoja sekä lyhentämällä kahta makuuhuonetta. Kaapistot ovat Virosta Timber-meisterilta, tasot ovat betonia. Saija kerää vanhoja lastentuoleja. – Vaikka elämä on ollut niukkaa, ei kaikki ole ollut silkkaa kaskenpolttoa, sillä nämä tuolit on tehty rakkaudella, Saija sanoo.

Piparkakkutalo on Hertan käsialaa. Talon aiheesta käydään keskustelua pitkin syksyä. Taustalla näkyy Saijan äidiltä saatu Muuttolinnut-ryijy.

Vihreä pässi pääsee esiin vain jouluisin ja pääsiäisenä.

Ky­lä­kau­pas­ta ja lap­suu­den­ko­deis­ta

Sai­jan iso­van­hem­mil­la oli Ori­ve­den Le­väs­lah­den ky­läs­sä ky­lä­kaup­pa. Osa esi­neis­tä on pe­ru­ja Sai­jan van­hem­mil­ta, iso­van­hem­mil­ta ja myös Saa­re­lan ky­lä­kau­pas­ta. Pal­jon esi­nei­tä on myös Il­kan su­vul­ta.

Ys­tä­vät myös tar­jo­a­vat esi­nei­tään Sai­jal­le ja Il­kal­le, jos so­pi­via tu­lee vas­taan. Sel­lai­set ovat esi­mer­kik­si pu­nai­set Pas­til­li-tuo­lit, Ee­ro Aar-
nion suun­nit­te­le­mat klas­si­kot. Ne oli­vat ol­leet vuo­si­kym­me­niä ys­tä­vän lap­suu­den­ko­din ui­ma-
al­las­huo­nees­sa ja os­tet­ta­es­sa ho­mees­sa.

– Oli niil­lä var­maan kel­lut­tu ve­des­sä­kin, mut­ta la­si­kui­tu on ih­meel­li­nen, kes­tä­vä ma­te­ri­aa­li. Me vain pyy­him­me pin­nat ho­mees­ta, ja tuo­lit oli­vat taas käyt­tö­kun­nos­sa, Sai­ja ker­too.

Eri­tyis­tä ko­dis­sa on Björn Weckst­rö­min tai­de. Kul­ta­se­päk­si opis­kel­lut Sai­ja tu­tus­tui Weckst­rö­miin haas­ta­tel­les­saan hän­tä sil­loi­sen työ­nan­ta­jan­sa leh­teen. Mo­nien vai­hei­den kaut­ta Sai­ja ja Ilk­ka ys­tä­vys­tyi­vät tai­tei­li­jan kans­sa. Sai­ja suo­men­si 2018 il­mes­ty­neen Weckst­rö­min elä­mä­ker­ran.

– Ar­vos­tan hä­nen työ­tään ja toi­sia ih­mi­siä kun­ni­oit­ta­vaa asen­net­taan.

Hertan huone on Hannan huoneen vieressä, Hesperianpuiston suuntaan. Sivustavedettävä sänky ja vanha jakkara ovat Saijan mummolasta. Maton Ilkka hankki ensimmäiseen omaan kotiinsa. Vanhat tammi-ikkunat kunnosti entisöijä Tiina Raitaoja. Saija kunnosti itse kaikki asunnon alkuperäiset ikkunankahvat, saranat, ovenkahvat ja lukkohelat.

Kylpyhuone rakennettiin vanhan palvelijanhuoneen paikalle. Kaapisto ja betonitaso ovat Virosta Timbermeisterilta.

Jou­lu oman per­heen kes­ken

Vaik­ka re­mont­ti oli ras­kas ja epä­toi­von het­kiä riit­ti, vii­si vuot­ta sit­ten per­he pää­si muut­ta­maan jou­luk­si uu­teen ko­tiin. To­sin ihan aluk­si Sai­ja asui kol­men lap­sen kans­sa Töö­lös­sä ja Ilk­ka yh­den kans­sa vie­lä Mänt­sä­läs­sä van­has­sa ko­dis­sa kou­lun ta­kia. Mut­ta uu­si koti oli val­mis ja kai­ken vai­van ar­voi­nen.

Han­na muut­ti tänä syk­sy­nä Lon­too­seen opis­ke­le­maan, mut­ta tu­lee jou­luk­si ko­tiin, ku­ten myös Il­kan poi­ka Jyri. Hän ko­tiu­tuu jou­lu­kuus­sa ar­mei­jas­ta. 18-vuo­ti­as Riku asuu ko­to­na, ku­ten myös opin­to­jaan päät­tä­vä Hert­ta.

Jou­lu vie­te­tään oman per­heen kes­ken.

– Olen rau­hoit­ta­nut aa­tot jo vuo­sia sit­ten, Sai­ja ker­too.

Jou­luk­si kai­ve­taan kaap­pien kät­köis­tä kirp­pu­to­ril­ta löy­ty­neet kan­kai­set lau­tas­lii­nat, vei­ke­äl­lä il­meel­lä va­rus­tet­tu vih­reä päs­si, Il­kan kum­mi­tä­dil­tä saa­tu van­ha en­ke­li­nuk­ke ja Saa­re­lan ky­lä­kau­pan va­ras­tos­ta ole­va tont­tu­ne­lik­ko.

– Jou­lun te­kee se, et­tä sil­loin käy­te­tään vain jou­lu­na esiin otet­ta­via esi­nei­tä. Niis­sä on oma tun­nel­man­sa.

Saijan ja Ilkan makuuhuone on entisen keittiön paikalla. Vanha kylmäkomero purettiin ja lämpöeristettiin. Huone on sisäpihan puolella, vastapäätä Sibelius-Akatemiaa, joten ikkunoiden ollessa auki kotiin kantautuu elävää musiikkia. Kattokruunu on peritty.

Makuuhuoneen ikkunalaudalla on vanhoja korurasioita. Ne inspiroivat kulta-seppänä työskentelevää Saijaa. Kirppu- torilta löytynyt keramiikkateos ja keraaminen riipus ovat Raija Rauanheimo-Kojosen.