Talon pihalla on iso kastanjapuu. Kun kävimme katsomassa tätä asuntoa ensimmäistä kertaa, ajattelin, että jos tästä tulee meidän kotimme, niin järjestämme täällä aina keväisin kastanjankukkajuhlat puun kukkiessa. Ja niin olemme tehneetkin! Hannu kertoo. Vanhan taloyhtiön pihalla oli aikoinaan uima-allas, joka houkutteli lähialueiden lapset kesäisin luokseen.

Ee­va ja Han­nu oli­vat et­si­neet uut­ta ko­tia jo puo­li­sen vuot­ta en­nen kuin he Han­nun aloit­tees­ta pää­tyi­vät kat­so­maan Kau­ni­ais­ten tar­jon­taa. Alue oli Han­nul­le tut­tu lap­suu­des­ta, ja hän löy­si sat­tu­mal­ta Kau­ni­ais­ten lai­ta­mil­ta 60-lu­vun ri­vi­ta­lon pää­ty­huo­neis­ton, joka oli ol­lut vuo­den ajan myyn­nis­sä.

Asun­non myyn­ti-il­moi­tuk­sen ku­vis­sa oli jo­tain, mikä teki vä­lit­tö­mäs­ti vai­ku­tuk­sen pa­ris­kun­taan.

Poh­ja­ku­van pe­rus­teel­la huo­neis­to vai­kut­ti mu­ka­van ava­ral­ta ja sen poh­ja­rat­kai­su kek­se­li­ääl­tä. Ta­lon pu­na­tii­li­nen jul­ki­si­vu ja sen tii­lis­tä muu­ra­tut si­sä­sei­nät sekä kau­nis tiik­ki­lat­tia hur­ma­si­vat Ee­van ja Han­nun.

– Mei­tä vie­hät­tää 60-lu­vun ark­ki­teh­tuu­ri, ja vaik­ka em­me ol­leet aja­tel­leet ri­vi­ta­lo­a­sun­toa, niin tämä ai­ka­kau­si hou­kut­te­li mei­dät kat­so­maan koh­det­ta, sa­noo Han­nu.

Eteisen kaapinrungot ovat Ikeasta, ovet teki puuseppäystävä. Vetimet A.S. Helsingö. Eevalle on kertynyt kokoelma Minna Parikan kenkiä, joissa on leikkisiä yksityiskohtia. – Rakastan niiden värejä ja kreisiyttä.

KAT­SE NÄKI NUH­JUI­SUU­DEN LÄPI

Ee­va kävi kat­so­mas­sa asun­toa en­sin yk­sin.

– Tääl­lä oli sil­loin vain muu­ta­mia huo­ne­ka­lu­ja. Huo­neet oli­vat nuh­jui­ses­sa kun­nos­sa ja kai­pa­si­vat ki­pe­äs­ti re­mont­tia. Ihas­tuin kui­ten­kin Han­nun mai­nit­se­mien asi­oi­den li­säk­si asun­non vä­hän jul­kis­ta ti­laa muis­tut­ta­vaan yleis­tun­nel­maan ja puo­li-at­rium­pi­haan. Ku­vit­te­lin heti mei­dät viet­tä­mäs­sä ke­vät­juh­lia kuk­ki­van kas­tan­ja­puun al­la.

Pa­ris­kun­ta in­nos­tui te­ke­mään tar­jouk­sen huo­neis­tos­ta, ja pian al­koi pe­rus­teel­li­nen re­mont­ti.

Seinäryijy on Eliel Saarisen suunnittelema Ruusu. – Hannun äiti teki sen meille vihkiryijyksi ja saimme sen häälahjaksi, kertoo Eeva. Ilse Crawfordin suunnittelema korkkipenkki on Ikean Sinnerlig-mallistoa.

TIIK­KI­PAR­KET­TI JA TII­LI­SE­NÄT KUN­TOON

En­sin re­mon­toi­tiin keit­tiö. Sen jäl­keen ma­kuu-, vaa­te- ja työ­huo­nee­seen asen­net­tiin uu­si lat­tia ja nii­den pin­to­ja maa­lat­tiin. Lo­puk­si kun­nos­tet­tiin vie­lä olo­huo­neen ja etei­sen al­ku­pe­räi­nen tiik­ki­par­ket­ti. Tii­li­sei­niä maa­lat­tiin val­koi­sik­si. Pa­him­mas­ta re­mont­ti­vä­sy­myk­ses­tä sel­vit­ty­ään pa­ris­kun­ta uu­dis­ti vie­lä kyl­py­huo­neen.

Asun­to on osoit­tau­tu­nut to­del­li­sek­si hel­mek­si. Re­mon­tis­sa se on muut­tu­nut pal­jon, mut­ta kui­ten­kin säi­lyt­tä­nyt al­ku­pe­räi­set par­haat piir­teen­sä, ava­ruu­den ja va­loi­suu­den. Ee­va ja Han­nu ovat re­mon­toi­des­saan luot­ta­neet omiin vi­si­oi­hin­sa ja am­mat­ti­lai­sil­ta saa­miin­sa neu­voi­hin.

60-luvun Ruokapöytä ja tuolit on huudettu Bukowskilta. Tanskalaista tuotantoa oleva pöytä on jatkettava. Tuolit ovat Swedesen perustajan Yngve Ekströmin Kontiki-mallia. Gubin kattovalaisin on Eevan lapsuudenkodista. Pariskunnalla on arkiastiasto ja juhlahetkiä varten Eevan teini-iästä asti keräämää Villeroy & Bochin Wild berries -lautassarjaa. – Tykkäämme sekoitella eri astiastoja ja tyylejä keskenään, sanoo Eeva.

Keittiön suunnitteluun saatiin apua sisustussuunnittelijatuttavilta. – Pidämme siitä, että keittiömme on avoin, mutta se ei kuitenkaan ole avokeittiö. Rakastamme myös eläväpintaista graniittitasoa ja sitä, että keittiössä on ikkuna. Kaappien rungot ja kodinkoneet ovat Ikeasta, mutta ovet ja etusarjat tilattiin A.S. Helsingöltä. Grupan Arigato-seinävalaisin on Skannosta, hana Tapwellin.

KO­RO­NA JA RA­PIS­TU­VAT MAA­LIT

Kun muut­to­päi­vä vih­doin koit­ti mar­ras­kuus­sa 2017, oli koti vie­lä kes­ke­ne­räi­nen. Muut­to­laa­ti­koi­den si­säl­löt pu­ret­tiin röyk­ki­öik­si lat­ti­oil­le. Ja heti muu­ton jäl­keen pa­ris­kun­ta läh­ti jo en­nen asun­non os­toa va­ra­tul­le mat­kal­le Kaak­kois-Aa­si­aan.

– Läh­dim­me sin­ne val­miik­si stres­saan­tu­nei­na, ja kun pa­la­sim­me, niin yl­lät­tä­en olo­huo­neen juu­ri maa­la­tun ka­ton maa­li oli al­ka­nut hal­keil­la. Sil­loin lop­pu­syk­sy oli hy­vin sa­tei­nen ja mär­kä ei­kä maa­li ol­lut pääs­syt kui­vu­maan kun­nol­la. Se ei siis ol­lut mi­kään huo­le­ton lo­mal­ta­pa­luu, Ee­va muis­te­lee.

Ka­ton osal­ta maa­laus epä­on­nis­tui pa­has­ti, ja jäl­ki­kä­teen Han­nu on­kin aja­tel­lut, et­tei sitä kii­rees­sä oli­si kan­nat­ta­nut edes teet­tää.

– Kun tääl­lä asu­es­sa sit­ten kat­se­lin ka­ton ra­pis­tu­via maa­le­ja pari vuot­ta, pää­tin en­sim­mäi­se­nä ko­ro­na­ke­vää­nä tart­tua te­räs­las­taan. Raa­pu­tin maa­lin pois ka­tos­ta ja maa­la­sin sen uu­del­leen Te­ams-kou­lu­tuk­sia kuun­nel­les­sa­ni. Pro­jek­tiin meni noin kuu­kau­den päi­vät.

Lundian kirjahyllyyn on yhdistelty molempien lapsuudenkodeista saatuja palasia, joitain osia on hankittu uutena. Levykokoelma on Hannun rakas harrastus. Levyt pyörivät muun muassa viikottaisessa siivousdiskossa. Banaaniterttu on Søstrene Grenestä.

KIR­JAT­KIN KO­TIU­TU­VAT

Jou­lu­na 2017 koti al­koi lo­pul­ta ol­la asut­ta­vas­sa kun­nos­sa, kun keit­ti­öön saa­tiin hana ja juok­se­va vesi. Myös kiin­te­ät kaa­pit val­mis­tui­vat.

– Tun­tui, et­tä saim­me sii­nä sa­mal­la jou­lu­lah­jan, kun vih­doin pää­sim­me lait­ta­maan ta­va­roi­ta omil­le pai­koil­leen, Ee­va ker­too.

Si­sus­tus on muo­tou­tu­nut hil­jal­leen asu­mi­sen myö­tä. Ti­lo­ja ei ole ha­lut­tu täyt­tää tur­hil­la ta­va­roil­la.

– Toim­me tän­ne pal­jon ka­lus­tei­ta van­has­ta ko­dis­tam­me. Paik­ka kir­ja­hyl­lyl­le oli myös eh­do­ton vaa­ti­mus, kos­ka lu­em­me pal­jon em­me­kä osaa ku­vi­tel­la ko­tia il­man kir­ja­hyl­lyä, sa­noo Han­nu.

Lun­di­an kir­ja­hyl­lys­sä on pa­la­sia mo­lem­pien lap­suu­den­ko­deis­ta.

Ee­val­le oli tär­ke­ää, et­tä olo­huo­nees­ta löy­tyi­si paik­ka Han­nun äi­din te­ke­mäl­le vih­ki­ryi­jyl­le. Sen yh­tey­teen, Ike­as­ta os­te­tun kork­ki­pen­kin ää­reen on­kin muo­dos­tu­nut paik­ka, jota pa­ris­kun­ta kut­suu ko­ti­alt­ta­rik­seen.

Makuuhuone antaa pohjoiseen ja on muutenkin hämärä. Sen pesämäistä tunnelmaa korostettiin. – Maalasimme valkoiset seinät ensin vihreiksi. Vaikka sävy oli kaunis, se ei toiminut tiiliseinissä. Lopulta päädyimme mattamustaan kalkkimaaliin, koska halusimme tumman mutta neutraalin sävyn, sanoo Hannu. Taulu on Eevan isovanhemmilta. Päiväpeitto Hay, sisustustyynyt My o My, Ikea ja H&M Home.

Tiikkiyöpöydät ovat Bukowskilta. Seiniin sulautuvat yövalaisimet ovat Ikeasta.

ROH­KE­AM­MIN PER­SOO­NAL­LIS­TA

Re­mon­tin lop­pu­vai­hee­seen ja si­sus­tus­rat­kai­sui­hin Ee­va ja Han­nu sai­vat apua si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­tut­ta­vil­taan. Neu­vo­jen poh­jal­ta pa­ris­kun­ta roh­kais­tui te­ke­mään en­tis­tä per­soo­nal­li­sem­pia rat­kai­su­ja.

He hank­ki­vat pyö­re­än pöy­dän huu­to­kau­pas­ta ja nos­ti­vat sei­nil­le heil­le tär­kei­tä pe­rit­ty­jä, han­kit­tu­ja ja it­se teh­ty­jä tai­de-esi­nei­tä. Keit­ti­ön sei­nän vi­her­tä­vän­har­maa sävy ha­et­tiin olo­huo­neen ryi­jys­tä.

– Em­me oli­si eh­kä osan­neet tuo­da it­se asun­non hen­keä niin hy­vin esiin il­man am­mat­ti­lais­ten apua, Ee­va sa­noo.

Myös tai­de on tär­ke­äs­sä roo­lis­sa. Ee­va oli haa­veil­lut jo vuo­sia tai­tei­li­ja Ka­ro­lii­na Hel­l­ber­gin te­ok­sis­ta.

– Unel­ma to­teu­tui muu­ta­ma vuo­si sit­ten, kun sain jou­lu­lah­jak­si Hel­l­ber­gin gra­fii­kan­leh­den.

Se si­joi­tet­tiin olo­huo­neen sei­näl­le Ee­van van­hem­mil­ta pe­ri­tyn Timo Vuo­ri­kos­ken te­ok­sen vie­reen.

– Olem­me si­sus­tus­va­lin­noil­lam­me ha­lun­neet osoit­taa ar­vos­tus­ta ta­lon al­ku­pe­räi­sel­le tun­nel­mal­le käy­tän­nöl­li­syyt­tä unoh­ta­mat­ta, Ee­va sa­noo.

Sormipaneeliin sulautuva mäntykaappi löytyi Ikeasta. Teos kaapin päällä on Eevan isän tekemä. Koriste-esineet ovat lapsuusmuistoja ja kivet matkamuistoja yhteisiltä reissuilta.

YL­PEY­DEN AI­HEE­NA LUK­KO­PE­SÄ

Vih­reä väri ja si­ni­sen eri sä­vyt ovat ajan saa­tos­sa ui­neet mu­kaan si­sus­tuk­seen. Niis­tä on tul­lut eri­tyi­ses­ti Ee­van lem­pi­vä­re­jä, ja nii­tä on nyt useis­sa yk­si­tyis­koh­dis­sa.

Ee­va ja Han­nu yh­dis­te­le­vät mie­lel­lään eri ma­te­ri­aa­le­ja ja ku­vi­oi­ta. He suo­si­vat kirk­kaan­vä­ri­siä, leik­ki­si­ä­kin yk­si­tyis­koh­tia.

– Asun­non al­ku­pe­räi­sen vaa­ka­la­do­tun tii­li­sei­nän, tiik­ki­par­ke­tin ja vi­non ka­ton muo­dos­ta­mat sel­ke­ät lin­jat ovat eh­dot­to­mas­ti tä­män ko­din kau­neim­pia koh­tia. Nii­den sär­mik­kyyt­tä olem­me peh­men­tä­neet pyö­reil­lä muo­doil­la ja teks­tuu­reil­la, ker­too Han­nu.

Pa­ris­kun­ta suh­tau­tuu ute­li­aas­ti si­sus­tuk­sen eri vuo­si­kym­me­niin.

– Olen iloi­nen ja eri­tyi­sen yl­peä, kun osa­sin kor­ja­ta 60-lu­vun ves­sa­no­ven luk­ko­pe­sän va­ra­o­sil­la, jot­ka kai­voin lap­suu­den­ko­dis­ta­ni. Jol­le­kin muul­le se on vain ge­nee­ri­nen luk­ko­pe­sä, mut­ta mi­nua asia lii­kut­taa. Isä­ni on tee se it­se -mies ja re­mon­toi mie­lel­lään. Eh­kä osa hä­nen asen­tees­taan on siir­ty­nyt mi­nuun­kin, Han­nu poh­tii.

Remontissa työhuoneeseen asennettiin uusi lattia ja sen seinät maalattiin. Työhuone on enimmäkseen etätöitä tekevän Hannun käytössä. Työpöytä on pariskunnan puuseppäystävän tekemä. Tuoli on vanhasta tehdasrakennuksesta pelastettu.Mustavalkoinen kuvasuurennos Marilynista löytyi vintageliikkeestä. Dave Quigglen Ron Swansonia kuvaava teos on Eevan lahja Hannulle. Steppaava daami on Garance Dorén printti. Kukkakuvat ovat vuosien varrella kerättyjä.

SIL­MÄ HAR­JAAN­TUU

Lem­pi­a­si­ak­seen Ee­va ja Han­nu ni­me­ä­vät nä­ky­mät. Ul­ko-ovel­ta avau­tuu suo­ra nä­köyh­teys ta­lon hal­ki ja sa­moin olo­huo­neen soh­val­ta kat­so­en.

Keit­ti­ö­re­mont­ti on osoit­tau­tu­nut on­nis­tu­neek­si sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä suu­rin osa ta­lo­yh­ti­ön mui­den asun­to­jen keit­ti­öis­tä on re­mon­toi­tu avo­keit­ti­öik­si.

Han­nu ko­kee, et­tä hä­nen sil­män­sä on har­jaan­tu­nut pal­jon Ee­van roh­kai­se­ma­na.

– Oma si­sus­tus­tyy­li­ni on pai­koi­tel­len jopa bru­taa­lin­kin pel­kis­tet­ty, ja se saa tar­peel­lis­ta vas­ta­kai­kua vai­mon leik­ki­säs­tä tyy­lis­tä, roh­keis­ta vä­reis­tä ja krei­seis­tä esi­neis­tä.

Kylpyhuoneen vanha amme poistettiin ja sen tilalle tuli suihku-nurkkaus. Pesuallas siirtyi wc-istuimen viereen. Kiintokalusteet Temal ja Ikea, seinä- ja lattialaatat Pukkila. Suihku ja suihkuseinät Bathlife.

VAS­TUUL­LI­SIA VA­LIN­TO­JA

Han­nu ja Ee­va ovat ha­lun­neet teh­dä vas­tuul­li­sia va­lin­to­ja han­kin­nois­saan. He pyr­ki­vät hank­ki­maan asi­oi­ta käy­tet­tyi­nä, ja uu­sis­sa han­kin­nois­sa he kiin­nit­tä­vät eri­tyis­tä huo­mi­o­ta tuo­tan­top­ro­ses­siin.

– Puu­sep­päys­tä­väm­me teki meil­le par­ket­tien sä­vyyn so­pi­vat kyn­nyk­set sekä myö­hem­min etei­sen kaap­pien ovet ja työ­pöy­dän. Han­nu on teh­nyt sit­tem­min ovet vie­lä kir­ja­hyl­lyyn ja tv-ta­soon, ker­too Ee­va.

Koti on Ee­val­le ja Han­nul­le en­si­si­jai­ses­ti paik­ka, jos­sa saa ol­la oma it­sen­sä ja va­paa ul­ko­maa­il­man odo­tuk­sis­ta.

– Teem­me mo­lem­mat töi­tä ih­mis­ten kans­sa, ja on tär­ke­ää, et­tä ko­to­na saa ol­la ihan omas­sa rau­has­sa. Tääl­lä on myös pal­jon muis­to­ja meil­le rak­kais­ta ih­mi­sis­tä. Haa­vei­lem­me lap­ses­ta ja ko­tiim­me mah­tui­si hy­vin pie­no­kai­nen. Mut­ta jos niin ei ta­pah­du, niin tämä toi­mii eri­no­mai­ses­ti myös kah­den ai­kui­sen ko­ti­na, Ee­va sa­noo.