Viivi leipomassa Vikkelä-marjapiirakkaa. Keittiönkaapit olivat aiemmin mintunvihreät. Nyt ne on maalattu valkoisiksi.

Ku­vaus­ryh­mäm­me saa­puu tou­ko­kui­se­na aa­mu­na Hel­sin­gin Län­si-Hert­to­nie­mes­sä si­jait­se­vaan ker­ros­ta­lo­ko­tiin. Oven avaa 23-vuo­ti­as ra­ken­nus­piir­tä­jä Vii­vi Lep­pä­nen. Asun­nos­sa on jo täy­si to­hi­na pääl­lä, sil­lä Vii­vi on he­rän­nyt hy­vis­sä ajoin lei­po­maan meil­le mar­ja­pii­rak­kaa.

Vii­vi löy­si en­sim­mäi­nen oman ko­tin­sa kak­si vuot­ta sit­ten, kun tut­ta­va vink­ka­si va­pau­tu­vas­ta vuok­ra-asun­nos­ta. Vii­vi kävi kat­so­mas­sa kak­si­o­ta, joka si­jait­see vuon­na 1954 ra­ken­ne­tus­sa ker­ros­ta­los­sa, ja päät­ti vuok­ra­ta sen sil­tä is­tu­mal­ta.

Asun­nos­sa on ai­ka­kau­del­le tyy­pil­li­siä tun­nus­piir­tei­tä: ki­vi­set ik­ku­na­lau­dat ja iha­na kul­ma­par­ve­ke. Va­loi­san kak­si­on poh­ja on hyvä ja huo­ne­jär­jes­tys haus­kal­la ta­val­la eri­koi­nen. Suo­ra­kai­teen muo­toi­sen asun­non ma­kuu­huo­ne si­jait­see kes­kel­lä asun­toa, keit­ti­ön vie­res­sä.

Ikkunalaudalle mahtuu purkkeja ja kukkasia. Ruokapöytä on Ikeasta, jakkarat saatu lapsuuden- kodista. Marimekon astiat ovat viimeisimpiä hankintoja kotiin. Jääkaappirunousmagneetit ovat tupaantuliaislahjoja ystävältä.

LUON­NON KES­KEL­LÄ

Lenk­ki­po­lut ja hiih­to­la­dut kul­ke­vat heti ta­lon ta­ka­na, siir­to­la­puu­tar­ha-alue on ki­ven­hei­ton pääs­sä, ja myös Vii­kin luon­non­suo­je­lu­a­lu­eet ovat lä­hel­lä.

– Yk­si lem­pi­pai­kois­ta­ni on Hert­to­nie­men van­ha hyp­py­ri­mä­ki, jon­ne kii­pe­än usein len­kil­lä­ni. Siel­tä on hie­not nä­ky­mät Hel­sin­gin kau­pun­gin suun­taan, ker­too Vii­vi.

– Si­jain­ti on eri­no­mai­nen myös muu­ten. Kak­si met­ro­a­se­maa on kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä, ja mikä pa­ras­ta, usein käyt­tä­mä­ni yö­bus­sin py­säk­ki on ai­van vie­res­sä, nau­rah­taa Vii­vi.

Alue on muu­ten­kin mie­lui­sa, sil­lä lä­his­töl­lä asuu pal­jon tut­ta­via ja su­ku­lai­sia.

Nojatuoli, suuri peili ja kynttilänjalat on ostettu Ikeasta. Perhosvalot on saatu kiitoksena lapsenhoidosta. Jalkavalaisimen Viivi sai joululahjaksi jo pikkutyttönä.

PIEN­TÄ PIN­TA­RE­MONT­TIA

– Sain vuok­ra­e­män­näl­tä va­paat kä­det asun­non kun­nos­tuk­seen. Re­mont­ti­tai­toi­nen isä­ni saa­pui avuk­se­ni. Kaik­ki sei­nä­pin­nat maa­lat­tiin en­sin val­koi­sel­la, mut­ta mie­li muut­tui myö­hem­min, ja muu­ta­ma kuu­kau­si sit­ten maa­la­sim­me koko etei­sen ja yh­den ma­kuu­huo­neen sekä olo­huo­neen sei­nis­tä har­maik­si, Vii­vi ker­too.

– Keit­ti­ön min­tun­vih­re­ät kaa­pit maa­lat­tiin ja myös kaik­ki asun­non van­hat, kiin­te­ät kaa­pit.

Keit­ti­ös­sä on pal­jon säi­ly­tys­ti­laa, sin­ne mah­tuu pie­ni ruo­ka­pöy­tä ja ka­pea as­ti­an­pe­su­ko­ne­kin. Vie­täm­me usein ai­kaa meil­lä ys­tä­vien kans­sa ruo­kaa teh­den, ker­too Vii­vi. Il­la­nis­tu­jai­sis­sa vie­res­sä ole­va olo­huo­ne­kin on käy­tös­sä.

– Muul­loin en juu­ri vie­tä siel­lä ai­kaa. Pää­tin jo heti asun­non vuok­ra­tes­sa­ni, et­tä teen isom­mas­ta huo­nees­ta eli var­si­nai­ses­ta olo­huo­nees­ta ma­kuu­huo­neen.

– On iha­naa, kun ma­kuu­huo­nees­sa on par­ve­ke. Isoon huo­nee­seen mah­tuu rei­lun­ko­koi­nen työ­pis­te ja pi­a­no. Aloi­tin van­han har­ras­tuk­sen, pi­a­non­soi­ton, ai­kui­si­äl­lä uu­del­leen. Vie­tän­kin eni­ten ai­kaa ma­kuu­huo­nees­sa, tie­to­ko­neen ää­res­sä, kuun­te­len mu­siik­kia tai soi­tan pi­a­noa. Te­le­vi­si­o­ta mi­nul­la ei ole.

Työpöytä on kasattu Ikean suuresta pöytälevystä ja Helmer-laatikostoista. Kuviolliset säilytyslaatikot ja metallinen M-kirjain Perobasta. Työvalaisin Stockmannilta, matto Ikeasta ja tuoli on Charles & Ray Eamesin.

RI­PAUS VÄ­RE­JÄ JA RAI­TO­JA

Koti on ka­lus­tet­tu su­ku­lai­sil­ta ja tut­ta­vil­ta saa­duil­la huo­ne­ka­lul­la, Vii­vin isä on kor­jan­nut ja maa­lan­nut niis­tä mie­lui­sia.

– Olen teh­nyt myös joi­ta­kin edul­li­sia han­kin­to­ja Ike­as­ta, mut­ta osaan ol­la myös kär­si­väl­li­nen sääs­tä­jä, kun ha­lu­an jo­tain eri­tyis­tä.

Vii­vi ei pidä pal­jos­ta ta­va­ras­ta. Hän ei ole hamst­raa­ja­luon­ne ei­kä ke­räi­le tur­haa ta­va­raa kaap­pei­hin. Asun­nos­sa on al­ku­pe­räi­set kaa­pis­tot, ei­kä muu­ta säi­ly­tys­ti­laa ole. Kaa­pis­tot ovat kau­niit, mut­ta epä­käy­tän­nöl­li­set, sil­lä osan si­säl­lä on ti­laa vie­vät hor­mis­tot­kin.

– En ole har­kin­nut tark­kaan ko­ti­ni si­sus­tus­ta, vaan se on se­ka­lai­nen se­koi­tus eri tyy­le­jä, esi­mer­kik­si ro­ko­koo­hen­ki­sen pi­a­non olen saa­nut iso­van­hem­pie­ni ko­dis­ta, ker­too Vii­vi.

Val­koi­nen on ko­din pää­vä­ri, ja suu­rin osa huo­ne­ka­luis­ta on val­koi­sia. Teks­tii­lit ovat vä­rik­käi­tä, ja rai­ta on Vii­vin eh­do­ton lem­pi­kuo­si. Teks­tii­lit li­sää­vät ko­dik­kuut­ta.

– Vaik­ka olen­kin vuok­ral­la, koti tun­tuu sil­ti omal­ta ja si­jain­ti on ihan­teel­li­nen, sa­noo Vii­vi.

Kat­sel­les­sa­ni ik­ku­nois­ta avau­tu­vaa veh­reyt­tä olen täy­sin sa­maa miel­tä.