Mikä: 5 h + k + s,  n.140 m² sekä ala­ker­ran lii­ke­ti­la Mis­sä: Tuu­su­lan kes­kus­tas­sa Tääl­lä asu­vat: vaa­te­suun­nit­te­li­ja ja puu­tar­hu­ri Su­san Va­ta­nen ja ku­va­tai­te­li­ja ja graa­fik­ko Roy Au­rin­ko sekä kis­sat Mii­na, Soh­vi ja Hil­de

Tai­de­maa­la­rin ja vaa­te­suun­nit­te­li­jan ko­dis­sa ais­tii en­sim­mäi­se­nä mut­kat­to­man tun­nel­man ja kii­re lak­kaa por­tai­den ylä­pääs­sä. Kak­si­ker­rok­si­sen ta­lon ylä­ker­ran asun­to on kuin teh­ty luo­vaa työ­tä var­ten. Ai­nut­laa­tuis­ta ko­dis­sa on valo. Kos­ka asun­to kat­taa koko ylim­män ker­rok­sen, kier­tää valo joka huo­nees­sa kau­niis­ti. Ko­din tun­nel­ma muut­tuu ener­gi­soi­vas­ta rau­hal­li­sek­si vuo­ro­kau­de­nai­ko­jen mu­kaan.

– Luo­va työ nä­kyy ko­to­na kaa­ok­se­na ja kii­rei­siä ai­ko­ja ei voi ol­la huo­maa­mat­ta. Ne niin sa­no­tus­ti vai­kut­ta­vat si­sus­tuk­seen, sym­paat­ti­nen pa­ris­kun­ta vih­jai­lee.

Na­ti­se­via pui­sia por­tai­ta kii­ve­tään ylä­ker­taan ja ko­tiin. Por­tais­ta puo­les­sa on vie­lä muo­vi­mat­to pääl­lä; niin tiu­kas­sa, et­tä pro­jek­ti saa jat­kua, kun sii­hen on ai­kaa. Ku­va­tai­tei­li­ja Roy Au­rin­ko ja vaa­te­suun­nit­te­li­ja ja puu­tar­hu­ri Su­san Va­ta­nen asu­vat vuok­ral­la, mut­ta kun­nos­ti­vat vuok­ra­nan­ta­jan avus­tuk­sel­la asun­non ko­ko­naan en­nen muut­toa. Talo on ra­ken­net­tu vuon­na 1932.

– Lat­ti­as­sa oli noin vii­den sen­tin ver­ran eri ker­rok­sia muo­vis­ta ko­va­le­vyyn ja la­mi­naat­tiin. Al­la pii­li kui­ten­kin mah­dol­li­suus ja esi­mer­kik­si olo- ja ma­kuu­huo­neis­sa al­ku­pe­räi­nen lau­ta­lat­tia oli säi­ly­nyt lois­ta­vas­sa kun­nos­sa ker­rok­sien al­la. Myös sei­nis­tä pois­tet­tiin kasa kir­ja­via ta­pet­te­ja. Meil­le oli tär­ke­ää saa­da esil­le mah­dol­li­sim­man pal­jon ta­lon al­ku­pe­räis­tä tun­nel­maa, Su­san muis­te­lee.

Keit­ti­ös­sä ei ol­tu teh­ty re­mont­tia het­keen, mut­ta Su­san ja Roy on­nis­tui­vat pie­nel­lä ehos­tuk­sel­la muut­ta­maan koko il­meen. Lop­pu­tu­los on rai­kas ja kau­nis ko­ko­nai­suus. Ei us­koi­si, et­tä mi­tään pin­to­ja tai ta­so­ja ei vaih­det­tu.

– Vaih­doim­me ve­ti­met ja Roy sä­vyt­ti kaa­pi­no­vet van­han la­mi­naat­ti­ta­son sä­vyyn so­pi­vak­si, Su­san ker­too.

– Tyk­kään tosi pal­jon lait­taa ruo­kaa, jo­ten ha­lu­sin teh­dä keit­ti­ös­tä mah­dol­li­sim­man mu­ka­van, Roy jat­kaa.

Ko­to­na töis­sä

Mo­lem­mil­la on ylä­ker­ras­sa omat sop­pen­sa, au­lan mo­lem­min puo­lin, toi­si­aan vas­ta­pää­tä. Vaa­te­suun­nit­te­li­jan ja puu­tar­hu­rin kou­lu­tuk­sen saa­neen Su­sa­nin huo­ne on kuin aar­re­ait­ta, joka pur­sui­lee kaik­kea kas­veis­ta kan­kai­siin ja mul­ta­pus­sei­hin. Jopa kis­sat jak­sa­vat päi­väs­tä toi­seen tut­kail­la nurk­kia. Royn työ­huo­ne ker­too graa­fi­kon ja ku­va­tai­tei­li­jan tyy­lis­tä; kai­kel­la on paik­kan­sa, tila näyt­tää täy­del­li­sen epä­täy­del­li­sel­tä. Nämä kak­si tyy­liä koh­taa­vat muu­al­la ko­dis­sa kuin it­ses­tään. Lä­hes kaik­ki huo­ne­ka­lut ovat van­ho­ja, uu­te­na on os­tet­tu ai­no­as­taan olo­huo­neen soh­va. Ko­dis­sa on pal­jon ka­lus­tei­ta ja van­ho­ja ovia Su­sa­nin mum­mo­las­ta.

– Pe­las­tin siel­tä niin pal­jon kuin pys­tyin, kun talo pu­ret­tiin, Su­san ker­too.

Van­hat ovet ovat pää­ty­neet pöy­tä­ta­soik­si. Olo­huo­nees­sa ovat huo­ne­kas­vien kes­kel­lä Royn pe­rin­tö­no­ja­tuo­lit. Joka huo­nees­sa on Royn maa­lauk­sia, jot­ka ovat tai­tei­li­jan mu­kaan kaik­ki myyn­nis­sä.

– Te­ok­set kier­tä­vät ai­na vä­lil­lä eri näyt­te­lyis­sä. Osa myy­dään ja osa pää­tyy ta­kai­sin sei­nil­lem­me het­kek­si, kun­nes on taas ai­ka vie­dä nii­tä uu­teen paik­kaan.

Kun on ko­to­na töis­sä, pys­tyy myös ar­ke­na kes­kit­ty­mään asi­oi­hin, joi­ta ra­kas­taa. Roy kok­kaa lä­hes joka päi­vä lou­naan ja huik­kaa Su­sa­nin ala­ker­ras­ta syö­mään. Ai­kaa ei kulu työ­mat­koi­hin,  jo­ten sen voi käyt­tää vaik­ka kes­kel­lä päi­vää kok­kai­luun.

Pa­ris­kun­ta ha­lu­aa vaa­lia vih­rei­tä ar­vo­ja ja to­teut­taa nii­tä mah­dol­li­sim­man pal­jon niin työs­sä kuin va­paal­la­kin. Hi­das elä­mä, myös kii­reen kes­kel­lä, on he­del­mäl­li­sem­pää luo­vuu­del­le.

– Mal­lis­tos­sam­me py­rim­me hi­tau­teen, kes­tä­vyy­teen ja ajat­to­muu­teen. Suun­nit­te­len vaat­teet niin, et­tä ne kes­tä­vät ai­kaa ja uu­det mal­lit so­pi­vat yh­teen van­ho­jen kans­sa, Su­san ker­too.

Su­san ra­kas­taa muo­tia, mut­ta ei bis­nes­tä, joka sen ym­pä­ril­le on maa­il­mal­la syn­ty­nyt. Ku­lut­ta­mi­nen ja no­pe­as­ti vaih­tu­vat mal­lis­tot ei­vät tun­tu­neet omil­ta ja sik­si hän ot­ti pie­nen tau­on alas­ta ja opis­ke­li puu­tar­hu­rik­si.

Sat­tu­mal­ta Tuu­su­laan

Pa­ris­kun­nal­la on ol­lut ta­pa­na viet­tää sun­nun­tait yh­des­sä. Se on hei­dän päi­vän­sä, jol­loin teh­dään jo­tain mu­ka­vaa ja ren­tout­ta­vaa, ku­ten käy­dään ran­nal­la ku­vaa­mas­sa.

– Sun­nun­tai­fii­lis on pa­ras fii­lis, ei yh­tään ah­dis­ta­va. Sii­tä yri­tyk­sem­me­kin sai ni­men­sä – ha­lu­sim­me vä­lit­tää tätä hi­taas­ta elä­mi­ses­tä naut­ti­mi­sen tun­nel­maa eteen­päin, Roy poh­tii.

Toi­nen suun­nit­te­lee vaat­tei­ta ja toi­nen maa­laa, ja sit­ten vä­hän pääl­le. Pa­ris­kun­ta pyö­rit­tää yh­des­sä Su-ni­mis­tä li­fes­ty­le-merk­kiä, jo­hon kuu­luu nais­ten- ja mies­ten­vaat­tei­ta sekä ko­din­ta­va­raa. Su­san vas­taa mal­lis­ton suun­nit­te­lus­ta, Roy hoi­taa graa­fi­sen il­meen, net­ti­si­vut ja kai­ken muun vi­su­aa­li­suu­den.

Syy täs­sä ko­dis­sa asu­mi­seen löy­tyy ala­ker­ras­ta, pa­rin Sun­nun­tai­puo­ti-myy­mä­läs­tä. Ja myy­mä­lä­ti­la taas an­toi sy­säyk­sen mer­kin pe­rus­ta­mi­seen.

– Ti­las­sa oli en­nen an­tik­va­ri­aat­ti ja sen lo­pe­tet­tua kur­kin erää­nä päi­vä­nä ik­ku­nois­ta si­sään. Tila oli niin täy­del­li­nen, et­tä sen an­si­os­ta pää­tim­me vih­doin to­teut­taa pit­kään mie­les­sä pyö­ri­neen aja­tuk­sen omas­ta mer­kis­tä. Roy oli et­si­nyt so­pi­vaa ti­laa maa­laa­mi­sel­le ja täs­tä löy­tyi se­kin, Su­san muis­te­lee on­nel­li­se­na.

Pa­ris­kun­ta asui yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sen ai­kaan vuon­na 2013 uu­des­sa ri­vi­ta­los­sa Tuu­su­las­sa, jon­ne pää­ty­mi­nen on haus­ka ta­ri­na. Kum­pi­kaan ei­vät ole siel­tä ko­toi­sin, ei­kä heil­lä ol­lut kau­pun­kiin mi­tään si­tei­tä.

– Ha­lu­sim­me muut­taa yh­teen ja pää­dyim­me sil­loin mie­les­täm­me jär­ke­vään rat­kai­suun muut­taa jon­ne­kin, jos­ta mo­lem­mil­la oli­si yh­tä pit­kä mat­ka töi­hin, Roy ker­too hu­vit­tu­nee­na.

Hän teki sil­loin töi­tä Hel­sin­gis­sä, Su­san puo­les­taan Rii­hi­mä­en ja Oi­tin suun­nal­la. Rat­kai­su ei osoit­tau­tu­nut­kaan ko­vin kä­te­väk­si; mo­lem­mil­le ker­tyi val­ta­vas­ti kul­ke­mis­ta edes­ta­kai­sin ja se oli­kin sy­säys oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sel­le.

Su­sa­nil­la ja Ro­yl­la oli ol­lut lii­ke ta­los­sa vuo­den ver­ran, kun ylä­ker­ran asun­to tyh­je­ni.

– Tie­sim­me heti, et­tä ha­lu­am­me muut­taa sii­hen.

Edel­li­ses­tä ko­dis­ta mu­ka­na muut­ti myös puu­tar­ha. Koko 30 ne­li­ön kei­das siir­ret­tiin uu­den ko­din pi­haan Mini Coo­pe­ril­la.

– En voi­nut jät­tää mi­nul­le ra­kas­ta, kol­me vuot­ta kas­vat­ta­maa­ni puu­tar­haa sin­ne. Muu­tim­me sil­loin vas­ta ra­ken­net­tuun ri­va­riin, jon­ka piha oli pelk­kää mul­taa. Nos­tin kas­vit ylös ja kyl­vin nur­mi­kon ti­lal­le. Ro­y­hin tämä ope­raa­tio tai­si jät­tää pie­net trau­mat. Seu­raa­vas­sa muu­tos­sa ti­la­taan sit­ten oma kul­je­tus puu­tar­hal­le, Su­san nau­raa.

Mo­lem­mis­sa nä­kyy rau­hal­li­nen us­ko tu­le­vaan, myös ko­din suh­teen. Alu­eel­le on kaa­voi­tet­tu uu­dis­ra­ken­nus­ta ja talo saat­taa jou­tua pur­ku-uhan al­le, el­lei mu­se­o­vi­ras­to ole tois­ta miel­tä. Pa­ris­kun­ta ker­too vuok­ra­nan­ta­jan lu­pauk­ses­ta:

– Jos ta­loa ei pu­re­ta, vuok­ra-ai­kam­me on sata vuot­ta. Mut­ta jos niin käy, mie­tim­me sitä sit­ten.