Tyh­jä mul­los, pal­jai­na am­mot­ta­vat vil­je­ly­laa­ti­kot, kasa tai­mia, sie­me­niä ja val­ta­vas­ti tar­moa. Tie­dät­te­hän tun­teen, joka ke­vään in­nos­sa nou­see? Sen tun­nis­taa myös kar­ja­loh­ja­lai­nen puu­tar­hu­ri An­ne Per­heen­tu­pa.

Ke­vään ja kas­vu­kau­den aher­rus pal­ki­taan syk­syl­lä. Keit­ti­ö­tar­han ri­veis­tä saa ke­rä­tä omat pur­jot, pork­ka­nat, pals­ter­na­kat, pa­vut ja pal­jon muu­ta.

– Hy­vin suun­ni­tel­lus­ta keit­ti­ö­tar­has­ta saa sa­toa al­ku­ke­säs­tä läh­tien tai jo oi­ke­as­taan heti tal­ven pää­tyt­tyä, jos maas­sa kas­vaa esi­mer­kik­si maa-ar­ti­sok­kaa. Lop­pu­ke­säs­tä al­ka­en sa­toa riit­tää ruo­an­lait­toon ja säi­lön­tään.

Sa­toa ja sil­mä­ni­loa

Keit­ti­ö­tar­has­sa on ren­to ja ko­di­kas tun­nel­ma. Il­mas­sa tuok­su­vat kos­teus ja mul­ta, kun An­ne nos­taa ta­li­kol­la muh­kei­ta juu­rek­sia maan uu­me­nis­ta.

Suo­rat ja sel­ke­ät ri­vit jä­sen­tä­vät avo­maal­le pe­rus­tet­tua keit­ti­ö­tar­haa. Vil­je­ly­laa­ti­kot hel­pot­ta­vat hoi­toa. An­nel­la on ko­ke­mus mo­lem­mis­ta vil­je­ly­ta­vois­ta.

– Vil­je­len juu­rek­set ja pur­jon avo­maan pit­kis­sä ri­veis­sä, jois­sa mah­tuu kas­vat­ta­maan rei­lum­min­kin sa­toa. Vil­je­ly­laa­ti­kot taas tuo­vat ryh­tiä keit­ti­ö­tar­haan. Ko­ro­te­tuis­sa laa­ti­kois­sa on help­po kas­vat­taa kas­ve­ja.

Vil­je­ly­laa­ti­kois­sa An­ne kas­vat­taa yrt­te­jä ja syö­tä­viä kuk­kia, ku­ten kras­sia ja kää­piö-
sa­met­ti­kuk­kaa.

– Kras­sin ku­kat kau­nis­ta­vat ke­säi­siä sa­laat­te­ja. Syk­syl­lä sit­ten ke­rään sie­me­net tal­teen ja pik­ke­löin ne käy­tet­tä­vik­si kap­ris­ten ta­paan.

Keit­ti­ö­tar­has­sa yh­dis­ty­vät­kin hyö­ty ja es­te­tiik­ka. An­ne naut­tii, kun keit­ti­ö­tar­has­sa on kau­nis­ta.

– Mi­nul­le ovat tär­kei­tä es­te­tiik­ka ja tyy­li, ei pelk­kä sato, vaik­ka oman ruo­an kas­va­tus ta­kaa­kin to­del­lis­ta lä­hi­ruo­kaa. Jou­luun saak­ka saam­me syö­dä omia vi­han­nek­sia ja juu­rek­sia, mikä nä­kyy myös kaup­pa­las­kus­sa.

Pur­jo­jen sa­lai­suus

An­ne kyl­vää pork­ka­nan ja pals­ter­na­kan sie­me­net var­hain ke­vääl­lä. Pu­na­juu­ren ja pa­pu­jen kans­sa on pa­rem­pi odo­tel­la, kun­nes maa läm­pe­nee.

Yleen­sä maas­sa kas­vaa la­ji­tel­ma eri­vä­ri­siä pork­ka­noi­ta. Pu­na­juu­ren li­säk­si An­ne kyl­vää kel­ta- ja rai­ta­juu­ri­kas­ta.

Mut­ta pit­kän esi­kas­va­tuk­sen vaa­ti­vat pur­jon tai­met An­ne hank­kii val­mii­na.

– Pur­jo vaa­tii ra­vin­teik­kaan maan. Ke­vääl­lä muok­kaan ja pa­ran­nan maa­ta kom­pos­toi­dul­la he­vo­sen­lan­nal­la ja ka­nan­kak­ka­ra­keil­la.

Maa on kalk­ki­pi­tois­ta, jo­ten An­ne kal­kit­see har­vak­sel­taan muu­ta­man vuo­den vä­lein.

– Pur­jo­jen kas­vat­ta­mi­sen sa­lai­suus on kui­ten­kin ruo­ho­ka­te. Le­vi­tän ruo­hon­leik­kaus­sil­pun pur­jo­jen kat­teek­si, jol­loin maas­sa py­syy kos­teus ja ruo­ho­silp­pu ra­vit­see, An­ne vink­kaa.

Pa­pu­ja per­go­las­ta

Har­ja­te­räs­ver­kos­ta tai­vu­tet­tu per­go­la­kaa­ri on täyt­ty­nyt pa­vuis­ta. Kaa­ren reu­noil­la is­tu­vat vil­je­ly­laa­ti­kot, joi­den mul­taan An­ne su­jaut­taa sie­me­net al­ku­ke­säl­lä. Yh­den kas­vu­kau­den ai­ka­na pie­nis­tä sie­me­nis­tä ver­so­vat tai­met mai­se­moi­vat ra­ken­teen vih­re­äk­si ku­jak­si.

Kas­vus­to not­kuu sa­toa, ja jou­kos­sa on syö­tä­väk­si sal­ko- ja pen­sas­pa­pu­ja ja sil­män-
ilok­si ruu­su­pa­pu­ja.

– Pa­pu­per­go­la vie vä­hän vil­je­ly­a­laa, mut­ta tar­jo­aa to­del­la run­saas­ti sa­toa. Pa­vut tu­keu­tu­vat köyn­nös­verk­koon, ja sato on help­po ke­rä­tä sil­mien kor­keu­del­ta, An­ne ker­too ke­rä­tes­sään tuo­rei­ta pal­ko­ja.

Aitoviiniköynnökset ovat menestyneet yllättävän hyvin aurinkoisella etelärinteellä. Nyt on menossa seitsemäs kasvukausi.

Vii­ni­tar­hu­rin haa­veet

Ete­lään viet­tä­vä rin­ne on au­rin­koi­nen ja läm­min. An­ne haa­vei­li ai­to­vii­ni­köyn­nös­ten kas­va­tuk­ses­ta ja oman vii­nin val­mis­tuk­ses­ta. Niin­pä rin­ne pen­ger­ret­tiin vii­ni­köyn­nök­siä var­ten lä­hei­sel­tä ra­ken­nus­työ­maal­ta han­ki­tuil­la ki­vil­lä, sil­lä paik­ka on omi­aan ai­to­vii­ni­köyn­nös­ten kas­vat­ta­mi­sel­le.

– Ti­la­sin en­sin tum­mia la­jik­kei­ta, jot­ka ovat nyt kas­va­neet ja me­nes­ty­neet kuu­den vuo­den ajan. Kol­me vuot­ta sit­ten han­kin li­sää la­jik­kei­ta, täl­lä ker­taa val­ko­vii­niin so­pi­via.

An­ne on is­tut­ta­nut köyn­nök­set ki­vi­pen­ke­reen etu­puo­lel­le. Kivi va­raa läm­pöä, jol­loin kas­vu­paik­ka on mah­dol­li­sim­man läm­min. Näin teh­dään myös vii­ni­vil­jel­mil­lä.

Eri­tyi­ses­ti van­hat vii­ni­köyn­nök­set te­ke­vät yleen­sä koh­ta­lai­sen run­saas­ti ver­so­ja. Ver­so­jen leik­kauk­sen tur­vin köyn­nök­ses­tä saa enem­män ja suu­rem­pia ry­pä­lei­tä.

– Jos ver­so­ja ei leik­kaa, ei köyn­nös kyp­sy­tä ai­na ry­pä­lei­tään. Leik­kaa­mal­la ener­gi­aa jää sa­don kyp­sy­mi­seen. Tä­hän saak­ka olem­me her­ku­tel­leet sa­don tuo­reel­taan. Vie­lä em­me ole pääs­seet vii­nin­tuo­tan­toon as­ti. Eh­kä vie­lä jo­nain vuon­na olem­me sii­nä ti­lan­tees­sa.

Il­ta vers­taal­la

Päi­vän puu­tar­ha­töi­den päät­teek­si An­ne suun­taa koh­ti pi­ha­ra­ken­nus­ta, jos­sa si­jait­see puu­tar­ha­vers­tas. Se on An­nen lem­pi­paik­ka ja puu­tar­hu­rin työs­ken­te­lyyn tar­koi­tet­tu. Muo­toi­li­ja­puo­li­sol­la El­jas Per­heen­tu­val­la on vie­res­sä oma vers­tas.

Koko sei­nän ik­ku­nois­ta tul­vii va­loa. Van­hat sei­nä­lau­dat ovat pe­räi­sin ta­lon pai­kal­ta ai­em­min pu­re­tus­ta van­has­ta tor­pas­ta. Ta­ka­sei­nän hyl­lyt ovat tor­pan lat­ti­a­lau­taa. Niil­lä on ase­tel­mia puu­tar­hu­rin tar­peel­li­sis­ta tar­vik­keis­ta, ruu­kuis­ta, kir­ja- ja leh­ti­pi­nois­ta.

Nyt pöy­dät ovat täyt­ty­neet si­pu­leis­ta.

– Si­pu­li on to­del­la help­po kas­va­tet­ta­va. Kas­va­tan ai­na kel­ta-, puna-, ho­pea- ja val­ko­si­pu­lia. Ke­vääl­lä työn­nän is­tu­kas­si­pu­lit maa­han, kas­te­len kui­vi­na pe­ri­o­dei­na ja li­sään ruo­ho­silp­pua kat­teek­si.

Sit­ten it­ke­tään

Kun si­pu­li­sa­to on val­mis kor­jat­ta­vak­si, An­ne ke­rää si­pu­lit naat­tei­neen ja tuo ne kui­vat­ta­vik­si vers­taal­le. Sa­no­ma­leh­ti­ar­kin pääl­le le­vi­te­tyt si­pu­lit kui­vu­vat vii­kos­sa tai pa­ris­sa. Sen jäl­keen ne säi­ly­vät hy­vin huo­neen-
läm­mös­sä.

– On tär­keä hier­tää naa­tit ir­ti ja kan­ta kiin­ni, jol­loin si­pu­li py­syy kui­vas­sa hy­vä­nä ja me­huk­kaa­na.

Voi­mak­kaas­sa maas­sa muh­ke­ak­si kas­va­tet­tu si­pu­li on to­del­la aro­mi­kas.

– Si­pu­lia kuo­ries­sa ja pilk­ko­es­sa jou­tuu­kin sit­ten it­ke­mään. Mut­ta si­tä­hän elä­mä­kin on, pal­jon iloa ja vä­lil­lä it­kua, An­ne sum­maa.