Marika Karppinen rakastaa tulppaanien tuomaa tunnelmaa, joten vuosi toisensa jälkeen hän sujauttaa maahan satoja tai jopa yli tuhat sipulia.

Ke­vääl­lä koit­taa juh­la­het­ki, uu­ras­tuk­sen pal­kin­to. Kuk­kien lois­to, nur­mi­kon tuok­su ja lin­nun­lau­lu sii­vit­tä­vät va­loi­sien päi­vien ete­ne­mis­tä ja kas­vu­kau­den start­tia. Kau­ka­na siin­tää muis­to sii­tä, kuin­ka kuk­ka­si­pu­lit kai­vet­tiin maa­han syk­syn ko­leu­des­sa.

Ma­ri­ka Karp­pi­nen ra­kas­taa tulp­paa­nien tuo­maa tun­nel­maa, jo­ten vuo­si toi­sen­sa jäl­keen hän su­jaut­taa maa­han sa­to­ja tai jopa yli tu­hat si­pu­lia. Tois­sa­vuon­na hän is­tut­ti 900, sitä edel­li­se­nä 1 100 si­pu­lia. Vii­me syk­sy­nä kuk­ka­si­pu­lei­ta pis­tel­tiin maa­han 400 kap­pa­let­ta.

– Vii­me syk­sy­nä olin mal­til­li­nen, kos­ka olin juu­ri syn­nyt­tä­nyt. Tulp­paa­nien kans­sa on vai­kea py­syä koh­tuu­des­sa. Ei hait­taa, vaik­ka si­pu­lei­ta is­tut­taa myö­hään syk­syl­lä. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la tulp­paa­ne­ja is­tut­ta­es­sa­ni sain vii­mei­set si­pu­lit maa­han it­se­näi­syys­päi­vä­nä. Seu­raa­va­na päi­vä­nä sa­toi lumi ja saa­pui tal­vi. Kum­mas­ti tulp­paa­nit kuk­ki­vat upe­as­ti sii­tä huo­li­mat­ta, Ma­ri­ka ker­too.

Dream Touch -tulppaanit kukkivat suurin, kerrannaisin kukin. Kerrannaiset tulppaanilajikkeet tuovat keväiseen puutarhaa muhkeutta ja kukkivat pitkään.

Kuk­kien näl­kä

Puu­tar­han al­ku­vai­hees­sa pi­hal­la oli pit­käl­ti vain nur­mik­ko. Kun Ma­ri­ka ja hä­nen mie­hen­sä Jark­ko muut­ti­vat ta­loon, he palk­ka­si­vat vi­her­ra­ken­ta­jat te­ke­mään te­ras­sin lai­dal­le muu­ri­ki­vis­tä is­tu­tus­laa­ti­kot, pol­vei­le­van, ki­ve­tyn po­lun ja poh­ja­työt po­lun var­ren is­tu­tuk­sia var­ten.

Ma­ri­ka suun­nit­te­li it­se is­tu­tu­sa­lu­ei­den kas­vil­li­suu­den. Po­lun var­rel­la is­tu­tuk­sis­sa vaih­te­le­vat eri­lai­set kuun­lil­jat ja pik­ku­ha­vut. Te­ras­sia reu­nus­ta­vis­sa laa­ti­kois­sa kas­vaa kar­ti­o­val­ko­kuu­sia, pe­sä­kuu­si, pal­lo­tui­jia ja la­mo­hie­ta­kir­sik­kaa. Ko­ko­nai­suus oli sees­tei­nen, mut­ta ke­vään tul­les­sa pal­jas.

– Haa­vei­lin kuk­ka­lois­tos­ta, vaik­ka olin muu­ten tyy­ty­väi­nen is­tu­tuk­siin ja va­lit­tui­hin kas­vei­hin.

Pää­po­lun var­rel­le is­tu­te­tut kuun­lil­jat nou­se­vat mel­ko myö­hään. Muut pe­ren­nat ja pik­ku­ha­vut ei­vät täyt­tä­neet Ma­ri­kan kuk­kien näl­kää. Hän al­koi suun­ni­tel­la ke­vään ilok­si kat­sei­ta kään­tä­vää kau­neut­ta.

– Mi­nua har­mit­ti, kuin­ka hi­taas­ti kas­vit puu­tar­han pää­nä­ky­mäs­sä ke­väi­sin veh­rey­tyi­vät. Os­tan yleen­sä tulp­paa­ne­ja leik­ko­kuk­ki­na ja mie­tin, et­tä voi­sin is­tut­taa oman tulp­paa­ni­me­ren, jot­ta voi­sin lei­ka­ta kuk­ka­var­sia myös mal­jak­koon. Sitä en ole kyl­lä vie­lä raas­ki­nut teh­dä, vaik­ka kuk­kia tääl­lä riit­tää, Ma­ri­ka ker­too ja nau­raa.

Marika on tarkka tulppaanien väreistä. Eri lajit ja lajikkeet hän istuttaa omiksi alueiksi, jotka soljuvat toistensa lomaan. Näin näkymä on luonnollisempi kuin täysin erotelluille alueille istutettuna.

Tarhavarjohiipat kukkivat tulppaaneiden kanssa yhtä aikaa touko-kesäkuussa. Valkoiset kukat ovat kuin pieniä perhosia.

Por­ras­tet­tu ku­kin­ta

Ma­ri­ka on va­lin­nut puu­tar­haan­sa tar­koi­tuk­sel­la eri ai­kaan kuk­ki­via tulp­paa­ni­la­jik­kei­ta. Ku­kin­nan aloit­ta­vat pie­net ja si­rot kas­vi­tie­teel­li­set tulp­paa­nit, jot­ka me­nes­ty­vät hy­väl­lä pai­kal­la mo­ni­vuo­ti­si­na ja le­vi­ä­vät si­vu­si­pu­leis­ta ja sie­men­tä­mäl­lä.

Tar­ha­tulp­paa­nien pa­raa­tin aloit­ta­vat yk­sin­ker­tai­sin ku­kin kuk­ki­vat ai­kai­set la­jik­keet, joi­den jäl­keen jat­ka­vat myö­hään kuk­ki­vat la­jik­keet ja ker­ran­nais­kuk­kai­set tulp­paa­nit. Eri­tyi­ses­ti ker­ran­nais­kuk­kai­set tulp­paa­nit kuk­ki­vat pit­kään.

– Kun la­jik­kei­ta os­taa, kan­nat­taa miet­tiä, mit­kä tulp­paa­nit kuk­ki­vat mi­hin­kin ai­kaan. Tark­kaa kuk­ki­mi­sai­kaa on mah­do­ton­ta tie­tää, mut­ta tuo­te­pak­kauk­ses­sa ja net­ti­kau­pois­sa on yleen­sä an­net­tu viit­teel­li­nen ku­kin­ta-ai­ka.

Kun tulppaanien kukinta hiipuu, nousee maasta perennoja, jotka peittävät lakastuvien tulppaanien kukkavarret. Marika leikkaa lehdet ja kukkavarret pois, jos tulppaani kasvaa sellaisella paikalla, että sen lehdet eivät peity muiden kasvien alle.

Vah­vaa kont­ras­tia

Aluk­si Ma­ri­ka ha­lu­si puu­tar­haan­sa vain val­koi­sia kuk­kia ja myös val­koi­sia tulp­paa­ne­ja. Muu­ta­mien mus­tan­pu­hu­vien, purp­pu­raan vi­vah­ta­vien la­jik­kei­den kau­neus al­koi kui­ten­kin hou­kut­taa. Tum­mat ja val­koi­set tulp­paa­nit muo­dos­ta­vat yh­des­sä vah­van kont­ras­tin.

– Suo­sik­ke­ja­ni ovat val­koi­set White Triump­ha­tor- ja Pu­ris­si­ma-tulp­paa­nit sekä tum­mat ja purp­pu­rai­set la­jik­keet Qu­een of Night, ­Con­ti­nen­tal, Black Hero ja Black Par­rot. Tai eh­kä sit­ten­kin ker­ran­nai­nen Dream Touch. Sen ku­kat ovat jo vä­hän pi­o­ni­mai­set, Ma­ri­ka poh­tii.

Hän on tark­ka vä­reis­tä.

– Is­tu­tan tulp­paa­nit alu­eit­tain ryh­mik­si, mut­ta vä­hän ren­nol­la ot­teel­la, jol­loin vä­rit sol­ju­vat lem­pe­äs­ti tois­ten­sa lo­maan. Enem­män on pa­rem­pi!

Vihreiden havujen rinnalle Marika on istuttanut sini- ja keltasävyisiä kääpiöhavuja, jotka tuovat väriä puutarhaan vuoden paljaimpina aikoina. Kuvassa kaukasianpihta Golden Spreader.

Ener­gia pa­laa si­pu­liin

Tulp­paa­nien mää­rä on kas­va­nut puu­tar­has­sa vuo­si vuo­del­ta. Joka vuo­si ai­na joku van­hois­ta kuk­kii uu­del­leen, kun tulp­paa­nit te­ke­vät si­vu­si­pu­lei­ta, jot­ka kuk­ki­vat ai­ka­naan. Osa tulp­paa­ni­la­jeis­ta ja -la­jik­keis­ta kuk­kii var­mem­min uu­des­taan, osa vain yh­den ker­ran ja si­pu­li taan­tuu.

Jos ra­vin­tei­ta riit­tää, tulp­paa­nit muo­dos­ta­vat si­vu­si­pu­lei­ta, jot­ka kuk­ki­vat vuo­den, kah­den tai kol­men pääs­tä. Jot­ta tulp­paa­nit jak­sai­si­vat kuk­kia tu­le­vi­na­kin vuo­si­na, kan­nat­taa leh­tien an­taa la­kas­tua rau­has­sa. Näin ener­gia pa­lau­tuu ta­kai­sin si­pu­liin. Sie­men­ko­dan ei kan­na­ta an­taa ke­hit­tyä, vaan kuk­ka­var­si lei­ka­taan ku­kin­nan jäl­keen pois. La­kas­tu­vat leh­det kät­key­ty­vät nou­se­vien kuun­lil­jo­jen leh­tien al­le.

– Tulp­paa­ne­ja on hyvä lan­noit­taa. Kun is­tu­tan si­pu­lit maa­han, li­sään si­pu­li­kuk­ka­ra­vin­net­ta ja luu­jau­hoa. Li­sään kas­vus­ton ty­vel­le luu­jau­hoa myös ke­vääl­lä, kun kuk­ka­var­ret ja leh­det nou­se­vat esiin.

Lan­noi­tus ei tuo­ta enem­pää kuk­kia ku­lu­val­le ke­vääl­le vaan kas­vat­taa si­vu­si­pu­lei­ta kook­kaim­mik­si, mikä var­mis­taa seu­raa­van vuo­den ku­kin­taa. Ma­ri­kan mie­les­tä par­hai­ten uu­del­leen nou­se­vat esiin ja kuk­ki­vat tar­ha­tulp­paa­neis­ta Triumph- ja Dar­win-tulp­paa­nit.

Keväinen puutarha on ilo silmälle ja pölyttäjille. Tulppaaniaikaan puutarhasta ei malta olla poissa, ja kevättyöt sujuvat kauneuden keskellä.

Ei het­ke­ä­kään huk­kaan

Ma­ri­ka is­tut­taa tulp­paa­nien li­säk­si myös nar­sis­se­ja ja var­hai­sen ke­vään pik­ku­si­pu­lei­ta. Eri­tyi­ses­ti en­sim­mäi­se­nä kuk­kan­sa au­kai­se­vat lu­mi­kel­lot ja kroo­kuk­set ovat Ma­ri­kan mie­leen. Ne saat­ta­vat avau­tua jo sil­loin, kun ke­vä­tau­rin­gon sä­teet su­lat­ta­vat vie­lä vii­mei­siä lu­mi­ki­nok­sia.

Eri ai­kaan kuk­ki­vil­la ke­väi­sil­lä si­pu­li­ku­kil­la saa nau­tit­tua kuk­ka­lois­tos­ta pit­kään.

– Jos ke­vät on vii­leä, kuk­kien ke­hi­tys ete­nee hi­taas­ti ja ne ilah­dut­ta­vat usei­den viik­ko­jen ajan.

Läm­min ja au­rin­koi­nen ke­vät kiih­dyt­tää vauh­tia ja saa kuk­ka­nu­put het­kes­sä kuk­kaan.

– Se vai­he on niin in­ten­sii­vi­nen, et­tä sii­tä ei ha­lua hu­ka­ta het­ke­ä­kään.