Tea Honkasalo
Kuvat Arsi Ikäheimonen
Koti ja keittö 8/2015
Mikä: Kesämökki 1950-luvulta. Missä: Savossa. Täällä lomailevat: Isovanhemmat, nelihenkinen perhe ja valkoiset paimenkoirat.
Järven puolelta lähestyttäessä huomio kiintyy veden päällä olevaan rakennukseen. Hassu pieni sauna nököttää, ei rannassa, vaan laiturilla. Piipusta nousee savua. Näyttää kuin rakennus olisi lähdössä minä hetkenä hyvänsä vesille kuin höyrylaiva. Tarkemmin katsottaessa huomaa sata metriä pitkän luonnon hiekkarannan. Tumma päärakennus maastoutuu hyvin rannan komeiden honkien ja jääkautisen siirtolohkareen taakse.
1940-luvun loppupuolella paikallinen kunnanlääkäri halusi ostaa palan hiekkarantaa ja mäntymetsää sekä kallion perheelleen kesäpaikaksi. Paikkakunnan hienoin hiekkaranta oli perheen suosikkipiknikpaikka, jonne pääsi helposti isän mahonkisella moottoriveneellä. Ensiksi myyntiin tarjottu rannanpätkä oli niin pieni, ettei sitä voinut erottaa omaksi tontikseen. Lopulta paikallinen maanviljelijä suostui myymään sen verran lisää, että kaupat saatiin tehtyä. Ranta ja kallio jouduttiin aitaamaan, sillä metsässä vapaana laiduntavat lehmät ja lampaat käyttivät matalaa hiekkarantaa juomapaikkanaan.
Mökin tehoneliöt
Vaikka elettiin sodan jälkeisiä tiukkoja aikoja, viisihenkinen perhe haaveili omasta kesämökistä. Käytännöllinen isä ehdotti, että rakennetaan 16 neliön mökki yhdessä paikallisen apteekkarin kanssa, jotta kustannukset pysyvät kurissa. Äiti ja esikoispoika kieltäytyivät jyrkästi tulemasta koskaan mökille, jos näin tehtäisiin. Isä myöntyi ja ehdotti, että rakennetaan reilumman kokoinen, 24-neliöinen mökki yhdessä apteekkarin kanssa. Äiti ja poika torjuivat edelleen ajatuksen. Painostuksen alla perheen isä myöntyi lopulta mökin rakentamiseen vain omalle perheelleen.
Taiteellisesti lahjakas tohtorinna suunnitteli mökin sisustuksen. Kahteenkymmeneen neljään neliöön saatiin mahtumaan keittiö, ruokapöytä kuudelle, vaatesäilytys, avotakka sekä kerrossängyt neljälle. Kylmäkellari oli luukku lattiassa. Matalaan sammaleella tilkittyyn vinttiin pääsi ulkokautta kapeita portaita pitkin. Lapsista oli hauskaa nukkua siellä, varsinkin kun sade ropisi huopakattoon. Koko sisustus tehtiin itse tai maalattiin vanhoja kalusteita samalla värillä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Takan yläpuolelle tohtorinna maalasi seinämaalauksen, jossa on mökin valmistumisvuosi 1953.
Muutosten tuulet
Vaikka tämä kaikki oli toimivaa 1950-luvulla, 1990-luvulla tilat alkoivat tuntua ahtailta, etenkin sadepäivinä. Mökillä ei ollut silloin vielä edes sähköä. Mökille vedettiin sähköt ja samalla syntyi idea, että lisätilaa voisi saada kahdeksan neliötä lasittamalla avokuisti. Samalla päästiin ’hyttyspesästä’, kuten perheen isä nimitti tuulensuojassa olevaa avokuistia.
Takkaa ei saatu mahtumaan kapeaan tilaan, joten lasituksen suunnitellut arkkitehti keksi siirtää takkapesän talon ulkopuolelle. Lämmitysteho tietysti kärsi, mutta lähinnä kesäkäytössä olevalla mökillä ei tarvita kovin usein lämmitystä.
Neljännen sukupolven synnyttyä tämäkään laajennus ei tuntunut riittävän. Kun lasten matkasängyt oli avattu illalla ja perheen valkoiset paimenkoirat etsineet itselleen makuupaikan, vapaata lattiatilaa ei juuri jäänyt. Eihän tämä kauniilla ilmalla niin haitannut, kun heti herättyään pääsi ulos. Mutta kun satoi viikon ja koko porukka istui tuvassa, urhoollisintakin alkoi epäilyttää onko touhussa järkeä. Ruvettiin haaveilemaan uudesta huoneesta, oikeasta erillisestä makuuhuoneesta.
Suunnitelmat tehtiin perinteiden mukaan itse ja rakennuslupa saatiin nopeasti. Paikallinen urakoitsija miehineen rakensi ripeään tahtiin. Jo seuraavana kesänä päästiin nauttimaan uudesta ylellisestä lisähuoneesta. Makuuhuoneesta tehtiin talviasuttava, jotta mökillä voisi yöpyä kylmempinäkin vuodenaikoina. Kuudessakymmenessä vuodessa neliöt olivat tuplaantuneet noin viiteenkymmeneen.
Kierrätys kunniaan
Uudessa sisustuksessa on käytetty samaa kierrätysideaa kuin alkuperäisessä 1950-luvun sisustuksessa. Myös aikakauden henki haluttiin säilyttää, mutta ilman museaalista tunnelmaa. Kalustus on pääasiallisesti 50- ja 60-luvuilta. Ainoastaan makuuhuoneeseen ostettiin Ikeasta uudet runkopatjasängyt. Kaikki muut kalusteet ovat perheen vanhoja, jotka on uudelleen maalattu, tuunattu tai ostettu kirpputorilta.
Tuvan kerrossängyistä luovuttiin, kun saatiin uusi makuuhuone. Tuvasta tuli olohuone. Vanhoista kerrossängyistä säilytettiin alapedit, joista tehtiin sohvat. Koristelaudat irrotettiin ja jalat sahattiin lyhyemmiksi. Lopuksi rungot maalattiin valkoisiksi. Vanhojen patjojen päälle ommeltiin Ikean pellavakankaasta vetoketjulla suljettavat kangaspäälliset.
Ruokapöytä siirrettiin valkoiseksi maalatulle kuistille. Aamiaisella on ihana katsella järvelle ja syksyllä avotakka lämmittää aterioitsijoita. Keittiö laajennettiin entisen avonaulakon paikalle. Vanhan vaatekomeron tilalle sijoitettiin integroitu jääkaappi ja sen päälle mikroaaltouuni piiloon kaapin oven taakse. Vaatesäilytys siirrettiin uuteen makuhuoneeseen. Sinne rakennettiin kuusi kattoon asti ylettyvää vaatekaappia. Talon kumpaankin päätyyn sijoitettiin pienemmät seinänaulakot päällysvaatteille ja kenkätelineet ulko-ovien viereen.
Nyt remontista on kulunut kolme vuotta. Neljäs sukupolvi kasvaa hurjaa vauhtia ja tilantarve on lisääntynyt. Perheen äiti on alkanut haaveilla vanhan vintin avaamisesta lapsille nukkumaparveksi.
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ