Mikä: Ke­sä­mök­ki 1950-lu­vul­ta. Mis­sä: Sa­vos­sa. Tääl­lä lo­mai­le­vat: Iso­van­hem­mat, ne­li­hen­ki­nen per­he ja val­koi­set pai­men­koi­rat.

Jär­ven puo­lel­ta lä­hes­tyt­tä­es­sä huo­mio kiin­tyy ve­den pääl­lä ole­vaan ra­ken­nuk­seen. Has­su pie­ni sau­na nö­köt­tää, ei ran­nas­sa, vaan lai­tu­ril­la. Pii­pus­ta nou­see sa­vua. Näyt­tää kuin ra­ken­nus oli­si läh­dös­sä minä het­ke­nä hy­vän­sä ve­sil­le kuin höy­ry­lai­va. Tar­kem­min kat­sot­ta­es­sa huo­maa sata met­riä pit­kän luon­non hiek­ka­ran­nan. Tum­ma pää­ra­ken­nus maas­tou­tuu hy­vin ran­nan ko­mei­den hon­kien ja jää­kau­ti­sen siir­to­loh­ka­reen taak­se.

1940-lu­vun lop­pu­puo­lel­la pai­kal­li­nen kun­nan­lää­kä­ri ha­lu­si os­taa pa­lan hiek­ka­ran­taa ja män­ty­met­sää sekä kal­li­on per­heel­leen ke­sä­pai­kak­si. Paik­ka­kun­nan hie­noin hiek­ka­ran­ta oli per­heen suo­sik­ki­pik­nik­paik­ka, jon­ne pää­si hel­pos­ti isän ma­hon­ki­sel­la moot­to­ri­ve­neel­lä. En­sik­si myyn­tiin tar­jot­tu ran­nan­pät­kä oli niin pie­ni, et­tei sitä voi­nut erot­taa omak­si ton­tik­seen. Lo­pul­ta pai­kal­li­nen maan­vil­je­li­jä suos­tui myy­mään sen ver­ran li­sää, et­tä kau­pat saa­tiin teh­tyä. Ran­ta ja kal­lio jou­dut­tiin ai­taa­maan, sil­lä met­säs­sä va­paa­na lai­dun­ta­vat leh­mät ja lam­paat käyt­ti­vät ma­ta­laa hiek­ka­ran­taa juo­ma­paik­ka­naan.

Mö­kin te­ho­ne­li­öt

Vaik­ka elet­tiin so­dan jäl­kei­siä tiuk­ko­ja ai­ko­ja, vii­si­hen­ki­nen per­he haa­vei­li omas­ta ke­sä­mö­kis­tä. Käy­tän­nöl­li­nen isä eh­dot­ti, et­tä ra­ken­ne­taan 16 ne­li­ön mök­ki yh­des­sä pai­kal­li­sen ap­teek­ka­rin kans­sa, jot­ta kus­tan­nuk­set py­sy­vät ku­ris­sa. Äi­ti ja esi­kois­poi­ka kiel­täy­tyi­vät jyr­käs­ti tu­le­mas­ta kos­kaan mö­kil­le, jos näin teh­täi­siin. Isä myön­tyi ja eh­dot­ti, et­tä ra­ken­ne­taan rei­lum­man ko­koi­nen, 24-ne­li­öi­nen mök­ki yh­des­sä ap­teek­ka­rin kans­sa. Äi­ti ja poi­ka tor­jui­vat edel­leen aja­tuk­sen. Pai­nos­tuk­sen al­la per­heen isä myön­tyi lo­pul­ta mö­kin ra­ken­ta­mi­seen vain omal­le per­heel­leen.

Tai­teel­li­ses­ti lah­ja­kas toh­to­rin­na suun­nit­te­li mö­kin si­sus­tuk­sen. Kah­teen­kym­me­neen nel­jään ne­li­öön saa­tiin mah­tu­maan keit­tiö, ruo­ka­pöy­tä kuu­del­le, vaa­te­säi­ly­tys, avo­tak­ka sekä ker­ros­sän­gyt nel­jäl­le. Kyl­mä­kel­la­ri oli luuk­ku lat­ti­as­sa. Ma­ta­laan sam­ma­leel­la til­kit­tyyn vint­tiin pää­si ul­ko­kaut­ta ka­pei­ta por­tai­ta pit­kin. Lap­sis­ta oli haus­kaa nuk­kua siel­lä, var­sin­kin kun sade ro­pi­si huo­pa­kat­toon. Koko si­sus­tus teh­tiin it­se tai maa­lat­tiin van­ho­ja ka­lus­tei­ta sa­mal­la vä­ril­lä yh­te­näi­sek­si ko­ko­nai­suu­dek­si. Ta­kan ylä­puo­lel­le toh­to­rin­na maa­la­si sei­nä­maa­lauk­sen, jos­sa on mö­kin val­mis­tu­mis­vuo­si 1953.

Muu­tos­ten tuu­let

Vaik­ka tämä kaik­ki oli toi­mi­vaa 1950-lu­vul­la, 1990-lu­vul­la ti­lat al­koi­vat tun­tua ah­tail­ta, eten­kin sa­de­päi­vi­nä. Mö­kil­lä ei ol­lut sil­loin vie­lä edes säh­köä. Mö­kil­le ve­det­tiin säh­köt ja sa­mal­la syn­tyi idea, et­tä li­sä­ti­laa voi­si saa­da kah­dek­san ne­li­ö­tä la­sit­ta­mal­la avo­kuis­ti. Sa­mal­la pääs­tiin ’hyt­tys­pe­säs­tä’, ku­ten per­heen isä ni­mit­ti tuu­len­suo­jas­sa ole­vaa avo­kuis­tia.

Tak­kaa ei saa­tu mah­tu­maan ka­pe­aan ti­laan, jo­ten la­si­tuk­sen suun­ni­tel­lut ark­ki­teh­ti kek­si siir­tää tak­ka­pe­sän ta­lon ul­ko­puo­lel­le. Läm­mi­tys­te­ho tie­tys­ti kär­si, mut­ta lä­hin­nä ke­sä­käy­tös­sä ole­val­la mö­kil­lä ei tar­vi­ta ko­vin usein läm­mi­tys­tä.

Nel­jän­nen su­ku­pol­ven syn­nyt­tyä tä­mä­kään laa­jen­nus ei tun­tu­nut riit­tä­vän. Kun las­ten mat­ka­sän­gyt oli avat­tu il­lal­la ja per­heen val­koi­set pai­men­koi­rat et­si­neet it­sel­leen ma­kuu­pai­kan, va­paa­ta lat­ti­a­ti­laa ei juu­ri jää­nyt. Ei­hän tämä kau­niil­la il­mal­la niin hai­tan­nut, kun heti he­rät­ty­ään pää­si ulos. Mut­ta kun sa­toi vii­kon ja koko po­ruk­ka is­tui tu­vas­sa, ur­hool­li­sin­ta­kin al­koi epäi­lyt­tää on­ko tou­hus­sa jär­keä. Ru­vet­tiin haa­vei­le­maan uu­des­ta huo­nees­ta, oi­ke­as­ta eril­li­ses­tä ma­kuu­huo­nees­ta.

Suun­ni­tel­mat teh­tiin pe­rin­tei­den mu­kaan it­se ja ra­ken­nus­lu­pa saa­tiin no­pe­as­ti. Pai­kal­li­nen ura­koit­si­ja mie­hi­neen ra­ken­si ri­pe­ään tah­tiin. Jo seu­raa­va­na ke­sä­nä pääs­tiin naut­ti­maan uu­des­ta ylel­li­ses­tä li­sä­huo­nees­ta. Ma­kuu­huo­nees­ta teh­tiin tal­vi­a­sut­ta­va, jot­ta mö­kil­lä voi­si yö­pyä kyl­mem­pi­nä­kin vuo­de­nai­koi­na. Kuu­des­sa­kym­me­nes­sä vuo­des­sa ne­li­öt oli­vat tup­laan­tu­neet noin vii­teen­kym­me­neen.

Kier­rä­tys kun­ni­aan

Uu­des­sa si­sus­tuk­ses­sa on käy­tet­ty sa­maa kier­rä­ty­si­de­aa kuin al­ku­pe­räi­ses­sä 1950-lu­vun si­sus­tuk­ses­sa. Myös ai­ka­kau­den hen­ki ha­lut­tiin säi­lyt­tää, mut­ta il­man mu­se­aa­lis­ta tun­nel­maa. Ka­lus­tus on pää­a­si­al­li­ses­ti 50- ja 60-lu­vuil­ta. Ai­no­as­taan ma­kuu­huo­nee­seen os­tet­tiin Ike­as­ta uu­det run­ko­pat­ja­sän­gyt. Kaik­ki muut ka­lus­teet ovat per­heen van­ho­ja, jot­ka on uu­del­leen maa­lat­tu, tuu­nat­tu tai os­tet­tu kirp­pu­to­ril­ta.

Tu­van ker­ros­sän­gyis­tä luo­vut­tiin, kun saa­tiin uu­si ma­kuu­huo­ne. Tu­vas­ta tuli olo­huo­ne. Van­hois­ta ker­ros­sän­gyis­tä säi­ly­tet­tiin ala­pe­dit, jois­ta teh­tiin soh­vat. Ko­ris­te­lau­dat ir­ro­tet­tiin ja ja­lat sa­hat­tiin ly­hy­em­mik­si. Lo­puk­si run­got maa­lat­tiin val­koi­sik­si. Van­ho­jen pat­jo­jen pääl­le om­mel­tiin Ike­an pel­la­va­kan­kaas­ta ve­to­ket­jul­la sul­jet­ta­vat kan­gas­pääl­li­set.

Ruo­ka­pöy­tä siir­ret­tiin val­koi­sek­si maa­la­tul­le kuis­til­le. Aa­mi­ai­sel­la on iha­na kat­sel­la jär­vel­le ja syk­syl­lä avo­tak­ka läm­mit­tää ate­ri­oit­si­joi­ta. Keit­tiö laa­jen­net­tiin en­ti­sen avo­nau­la­kon pai­kal­le. Van­han vaa­te­ko­me­ron ti­lal­le si­joi­tet­tiin in­teg­roi­tu jää­kaap­pi ja sen pääl­le mik­ro­aal­tou­u­ni pii­loon kaa­pin oven taak­se. Vaa­te­säi­ly­tys siir­ret­tiin uu­teen ma­ku­huo­nee­seen. Sin­ne ra­ken­net­tiin kuu­si kat­toon as­ti ylet­ty­vää vaa­te­kaap­pia. Ta­lon kum­paan­kin pää­tyyn si­joi­tet­tiin pie­nem­mät sei­nä­nau­la­kot pääl­lys­vaat­teil­le ja ken­kä­te­li­neet ul­ko-ovien vie­reen.

Nyt re­mon­tis­ta on ku­lu­nut kol­me vuot­ta. Nel­jäs su­ku­pol­vi kas­vaa hur­jaa vauh­tia ja ti­lan­tar­ve on li­sään­ty­nyt. Per­heen äi­ti on al­ka­nut haa­veil­la van­han vin­tin avaa­mi­ses­ta lap­sil­le nuk­ku­ma­par­vek­si.