MIKÄ: Oma­ko­ti­ta­lo, 5 h + k, 159 m² MIS­SÄ: Veik­ko­las­sa TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Jan­ne Mark­ka­nen, mai­nos­pääl­lik­kö ja ka­ri­ka­tyy­ri­piir­tä­jä-yrit­tä­jä, Ou­ti Mark­ka­nen, kak­ku­tai­tei­li­ja ja ko­ti­rou­va sekä lap­set Rin­go, 8,  Mor­ris, 6 ja Cas­sius, 5

Mus­tak­si maa­la­tun hir­si­ta­lon olo­huo­neen ik­ku­nois­ta au­ke­aa ko­mea mai­se­ma. Pui­ta, naa­pu­ri­ta­lo­jen kat­to­ja ja jär­vi pil­kot­taa kau­em­pa­na ho­ri­son­tis­sa. Suu­ri te­ras­si kier­tää ta­lon sei­nus­taa la­si­tet­tui­ne kai­tei­neen, joi­den toi­sel­la puo­lel­la on kah­dek­san met­rin pu­do­tus naa­pu­ri­ton­til­le. Ou­ti ja Jan­ne Mark­ka­nen et­si­vät so­pi­vaa tont­tia kas­va­van per­heen uu­del­le ko­dil­le ja ihas­tui­vat Kirk­ko­num­men Veik­ko­las­sa si­jait­se­vaan tont­tiin sen vaih­te­le­van maas­ton vuok­si.

Haa­vee­na van­ha talo

– Kun kä­vim­me tääl­lä en­sim­mäis­tä ker­taa, ihas­tuim­me paik­kaan vä­lit­tö­mäs­ti. Mie­les­täm­me maas­tos­sa pi­tää ol­la luon­net­ta. Mie­tim­me ton­tin tur­val­li­suut­ta lap­si­per­heel­le, mut­ta tu­lim­me sii­hen tu­lok­seen, et­tä on lap­sia kas­va­tet­tu vaa­ral­li­sem­mis­sa­kin kas­vu­ym­pä­ris­töis­sä. Per­heem­me kol­me poi­kaa ovat op­pi­neet kul­ke­maan pi­hal­la va­ro­en, to­te­aa Ou­ti.

Kun Ou­ti ja Jan­ne et­si­vät isom­paa asun­toa kah­dek­san vuot­ta sit­ten, ei oman ta­lon ra­ken­ta­mi­nen ol­lut it­ses­tään sel­vä vaih­to­eh­to. En­sin he et­si­vät van­haa ta­loa, jon­ka voi­si­vat re­mon­toi­da mie­lei­sek­seen. Oman ta­lon ra­ken­ta­mi­nen nou­si pa­ris­kun­nan aja­tuk­siin vas­ta kun so­pi­vaa ta­loa ei tun­tu­nut löy­ty­vän. He ajat­te­li­vat, et­tä sai­si­vat ra­ken­ta­mal­la it­sel­leen mie­lui­san ta­lon, ei­kä uu­si oli­si vält­tä­mät­tä van­haa kal­liim­pi. Las­ku­suh­dan­ne vie­lä suo­si ra­ken­ta­mis­ta, kun kus­tan­nuk­set oli­vat edul­li­set.

Ark­ki­teh­ti avuk­si

– Asu­mi­nen pää­kau­pun­ki­seu­dul­la ei ole hal­paa. Mie­tim­me jos­sain vai­hees­sa jopa muut­toa syn­nyin­seu­dul­le­ni Kuo­pi­oon, mut­ta luo­vuim­me pian aja­tuk­ses­ta. Olim­me ihas­tu­neet jo edel­li­sen asun­non myö­tä Veik­ko­laan, em­me­kä ha­lun­neet muut­taa siel­tä pois. Jär­vet, ky­lä­mäi­nen yh­tei­sö ja pää­kau­pun­gin lä­hei­syys vie­hät­ti­vät. Olim­me eh­ti­neet tu­tus­tua toi­siin lap­si­per­hei­siin, joi­ta tääl­lä on pal­jon. Jan­ne ei ol­lut en­sin in­nos­tu­nut ra­ken­nusp­ro­jek­tis­ta, mut­ta sain hä­nen pään­sä kään­net­tyä. Muis­te­len piir­tä­nee­ni jo pie­ne­nä tyt­tö­nä ta­lo­jen poh­ja­piir­rok­sia, Ou­ti ker­too.

Kun Ou­ti ja Jan­ne oli­vat teh­neet pää­tök­sen oman ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­ta ja tont­ti oli löy­ty­nyt, al­koi per­heel­le so­pi­van ta­lon suun­nit­te­lu. Ta­lo­pa­ket­te­ja kat­sel­les­sa al­koi hah­mot­tua mitä he ha­lu­si­vat ja pa­ris­kun­ta piir­te­li it­se­kin luon­nok­sia. Val­miis­ta ta­lo­mal­leis­ta ei löy­ty­nyt mie­lui­saa, jo­ten he päät­ti­vät pyy­tää ark­ki­teh­tia avuk­seen. Suun­nit­te­li­jak­si va­lit­tiin oman ky­län nai­nen, Suun­nit­te­lu­rii­hi J&H:n ark­ki­teh­ti Han­ne­le Haa­ta­ja, joka piir­si ta­lon pa­ris­kun­nan toi­vei­den mu­kai­ses­ti.

Hir­si vei voi­ton

– Ta­lon ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lik­si har­kit­sim­me ki­veä, sil­lä Jan­ne työs­ken­te­lee Luja-yh­ti­ös­sä, jon­ka yh­den yri­tyk­sen va­li­koi­miin kuu­lu­vat ki­vi­ta­lot. Puu- tai hir­si­ta­lo ei­vät kui­ten­kaan ol­leet pois sul­jet­tu­ja vaih­to­eh­to­ja. Ha­lu­sim­me ym­pä­ris­töön su­lau­tu­van ra­ken­nuk­sen, ja hir­si­ta­lo­myy­jä tai­si pu­hua mei­dät ym­pä­ri, Ou­ti to­te­aa nau­ra­en.

Mark­ka­set os­ti­vat ton­tin ke­säl­lä 2008. Pro­jek­ti al­koi heti sa­ma­na vuon­na ton­til­la ol­lei­den kah­den van­han ke­sä­mök­ki­ra­ken­nuk­sen pur­ka­mi­sel­la. In­toa riit­ti niin pal­jon, et­tä van­hat ra­ken­nuk­set pää­tet­tiin pur­kaa kä­sin.

– Näin jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na oli­si­han ne van­hat ta­lot voi­tu pur­kaa hel­pom­min­kin ja sääs­tää ener­gi­aa it­se ra­ken­ta­mi­seen. Olin mu­ka­na niin pal­jon kuin pys­tyin kah­den lap­sen hoi­ta­mi­sen ohel­la. Eh­din ai­na te­ke­mään muu­ta­man lau­dan ver­ran, kun­nes jom­pi­kum­pi lap­sis­ta par­kai­si ja il­mai­si et­tä äi­tiä kai­va­taan muu­al­la. Esi­koi­sem­me Rin­go oli tuol­loin al­le kak­si­vuo­ti­as ja toi­nen lap­sem­me Mor­ris vas­ta vau­va, Ou­ti ker­too.

On­gel­mia mat­kan var­rel­la

Kun ta­lot oli pu­ret­tu, puh­dis­tet­tiin kal­lio esiin kä­sin seu­raa­va­na vuon­na. Sa­man vuo­den syk­syl­lä al­koi poh­jien valu ja hir­ret saa­pui­vat en­si­lu­mien ai­kaan. Uu­teen ko­tiin piti pääs­tä muut­ta­maan maa­lis­kuus­sa 2010, mut­ta asi­at ei­vät men­neet­kään suun­ni­tel­mien mu­kaan.

– Olen lu­van­nut it­sel­le­ni, et­ten muis­te­le tätä kaik­kea pa­hal­la. Sa­noi­sin, et­tä ta­lon­ra­ken­nusp­ro­jek­tim­me oli mel­ko mo­ni­mut­kai­nen ja vai­kea mat­ka. Nyt sel­vi­äm­me mis­tä vain mitä elä­mä tuo eteem­me, to­te­aa Ou­ti.

Am­mat­ti­ra­ken­ta­jien oli tar­koi­tus teh­dä talo pin­to­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta, mut­ta jo en­si­met­reil­lä ta­lo­toi­mit­ta­jan te­ke­mis­sä ra­ken­ne­suun­ni­tel­mis­sa il­me­ni on­gel­mia. Vir­hei­tä teh­tiin ja on­gel­mat ka­saan­tui­vat nii­den myö­tä. Ou­tin ja Jan­nen oli tar­koi­tus teh­dä ta­soi­tus- ja maa­laus­työt sekä pie­nem­mät pin­ta­työt it­se sääs­tääk­seen kus­tan­nuk­sis­sa, mut­ta he jou­tui­vat­kin lo­pul­ta te­ke­mään mel­kein kai­ken it­se. Kum­mal­la­kaan ei ol­lut ai­em­paa osaa­mis­ta ra­ken­ta­mi­ses­ta, jo­ten kaik­ki työ­vai­heet be­to­ni­lat­ti­an hi­o­mi­ses­ta kyl­py­huo­neen laa­toit­ta­mi­seen piti ope­tel­la alus­ta al­ka­en. Ai­kaa ja ra­haa ku­lui tur­haan, Mark­ka­set jou­tui­vat sel­vit­te­le­mään asi­oi­ta sekä ha­ke­maan kor­vauk­sia oi­keus­teit­se.

– Jos­sain vai­hees­sa ta­va­ran­tar­kas­ta­ja ja la­ki­mie­het on­nek­si rat­kai­si­vat osan vyyh­dis­tä. Ai­kaa kui­ten­kin ku­lui, kun vir­heet kor­jat­tiin. Jan­ne oli teh­nyt puu­töi­tä vii­mek­si kou­lus­sa, jo­ten vaa­ti mel­kois­ta ve­ny­mis­tä tart­tua työ­ka­lui­hin ra­ken­nuk­sel­la. Hän teki ra­ken­nus­työt kui­ten­kin suu­rem­mal­la am­mat­tiyl­pey­del­lä kuin osa am­mat­ti­lai­sis­ta. On­nek­si hy­vi­ä­kin am­mat­ti­lai­sia sat­tui mat­kan var­rel­le, ku­ten ark­ki­teh­ti, pe­rus­tus­ten­te­ki­jät, säh­kö­mies, vas­taa­va mes­ta­ri sekä oma isä­ni, joka van­he­ni var­maan 20 vuot­ta pro­jek­tin ai­ka­na. Isä teki ta­loa kuin omaan­sa, hy­mäh­tää Ou­ti.

Säi­ly­tys­ti­lo­jen suun­nit­te­lu

Mark­kas­ten vii­si­hen­ki­nen per­he on asu­nut ra­ken­ta­mas­saan ta­los­saan jo use­am­man vuo­den. Per­heen kol­mas lap­si Cas­sius syn­tyi, kun ta­lon si­sä­sei­niä ta­soi­tet­tiin. Vii­mei­siä töi­tä on teh­ty hil­jal­leen ja jäl­jel­lä on enää sau­nan ra­ken­ta­mi­nen ja pi­han vii­meis­te­ly. Per­he on viih­ty­nyt ko­dis­saan hy­vin. Vaik­ka vä­lil­lä ra­ken­ta­mi­nen tun­tui­kin lo­put­to­mal­ta suol­ta, on omas­ta kä­den­jäl­jes­tä osat­tu myös naut­tia.

– Kun on it­se teh­nyt, niin muis­taa het­ket nii­den ta­ka­na. Elä­mä ete­ni pro­jek­tin ohel­la ja per­he kas­voi. Se aut­toi jat­ka­maan. Lop­pu­tu­lok­ses­ta tuli kui­ten­kin omaan sil­mään so­pi­va ei­kä ku­kaan muu oli­si sitä sel­lai­sek­si osan­nut teh­dä. Pa­ras­ta omas­sa ko­dis­sa on se, et­tä se on mei­dän nä­köi­sem­me. Jo­kai­nen ne­li­ö­met­ri on meil­le suun­ni­tel­tu. Ta­lon huo­ne­kor­keus, va­loi­suus, tila, oma rau­ha ja tie­toi­suus sii­tä, et­tä lä­hes kai­kel­le on oma paik­kan­sa ovat mi­nul­le mie­leen. Käy­tin pal­jon ai­kaa suun­ni­tel­les­sa­ni säi­ly­tys­ti­lat kai­kil­le ta­va­roil­le. Se on hyvä syy mik­si kan­nat­taa suun­ni­tel­la ja ra­ken­taa it­se. Jo­kai­sel­la on omat tar­peen­sa ei­kä nii­tä voi lait­taa sa­maan muot­tiin, Ou­ti to­te­aa.

Keit­tiö on ko­din sy­dän

Ko­din suu­res­sa avo­keit­ti­ös­sä on ti­laa lei­poa. Ou­ti on ko­ti­äi­ti ja lei­po­mi­nen on ra­kas har­ras­tus, jon­ka pa­ris­sa voi to­teut­taa kon­diit­to­rin tai­to­ja. Kree­mi­tär-fa­ce­book­si­vuil­laan Ou­ti ha­lu­aa ins­pi­roi­da myös mui­ta lei­po­maan. Ko­ti­keit­ti­ös­sä syn­tyy ti­laus­töi­tä­kin ky­syn­nän mu­kaan, ja suun­ni­tel­mis­sa on oman pie­nen kon­di­to­ri­an avaa­mi­nen ko­din yh­tey­teen. Ti­lat ovat jo ole­mas­sa, odot­ta­en vii­meis­te­lyä.

– Koti muok­kau­tuu elä­män myö­tä. Las­ten kas­va­es­sa ti­lan tar­ve muut­tuu. Si­sus­ta­mi­nen ei sil­tä osin lopu kos­kaan. Ke­rä­sin ra­ken­nusp­ro­jek­tin alus­sa leh­ti­leik­kei­tä miet­ties­sä­ni ko­din si­sus­tus­ta. Kat­sel­les­sa­ni nii­tä nyt jäl­keen­päin, huo­maan et­tä haa­vei­lin mo­der­nis­ta lof­tis­ta. Nyt sa­noi­sin, et­tä mi­nua miel­lyt­tää skan­di­naa­vi­nen tyy­li ja loft-hen­ki. Tääl­lä on se­kai­sin uut­ta ja van­haa su­las­sa so­vus­sa. Ko­ti­am­me voi­si kut­sua mo­der­nik­si mö­kik­si hir­si­sei­nien, suu­ren te­ras­sin, män­ty­pui­den ja kal­li­on vuok­si. Vä­lil­lä tu­lee jopa sel­lai­nen tun­ne, kuin asui­si ul­ko­mail­la.