Tee­mu Jär­vi, 44, on tai­tei­li­ja ja muo­toi­li­ja, joka am­men­taa luon­nos­ta ins­pi­raa­ti­o­ta tai­deg­ra­fiik­kaan ja käyt­tö­e­si­nei­siin. Jär­vi käyt­tää pe­rin­tei­siä vä­li­nei­tä ku­ten ruo­ko­ky­nää.

Wal­l­pa­per Ma­ga­zi­ne va­lit­si suun­nit­te­le­ma­ni Vera-no­ja­tuo­lin vuo­den 2000 kau­neim­mak­si tuo­lik­si.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on, et­tä si­sus­tan omil­la pro­to­tyy­peil­lä­ni. Se on kä­te­vä tapa säi­lyt­tää nii­tä ja sy­ven­tää ym­mär­tä­mys­tä nii­den toi­min­nas­ta ja mit­ta­kaa­vas­ta. Han­kin har­voin mi­tään uut­ta. Suu­rin osa ko­ti­ni esi­neis­tä on ajau­tu­nut mi­nul­le joko pe­rin­tö­nä tai työn kaut­ta.

Lue myös: Täl­tä näyt­tää tai­tei­li­ja­ta­lo, jos­sa Oi­va Toik­ka ja Kaj Franck ovat asu­neet

Kau­niin kir­jan, A. E. Jär­vi­sen Va­li­tut ta­ri­nat, on ku­vit­ta­nut erä­tai­tei­li­ja Sep­po Po­la­me­ri. Ys­tä­vän te­ke­mäs­tä kuk­sas­ta nau­tin no­ki­pan­nu­kah­vit.

Lem­pi­paik­ka­ni ko­to­na on iso keit­ti­ön pöy­tä, jos­ta on kau­nis nä­ky­mä ulos pi­hal­le. Ison pöy­dän ym­pä­ril­lä voin teh­dä mel­kein kai­ken: lu­kea leh­teä, teh­dä ruo­kaa, is­tua ys­tä­vien kans­sa il­taa, teh­dä töi­tä ja si­toa ka­las­tus­per­ho­ja.

Ra­kas­tuin ajat­to­maan Lisa Jo­hans­son-Pa­pen Bel­le-va­lai­si­meen, jon­ka löy­sin kirp­pu­to­ril­ta en­sim­mäi­seen os­ta­maa­ni asun­toon.

Suo­sik­ki­vä­ri­ni si­sus­tuk­ses­sa on luon­non­val­koi­nen. Sii­nä läm­pö yh­dis­tyy puh­tau­teen ja raik­kau­teen.

En luo­pui­si ko­dis­sa­ni pa­kas­ti­mes­ta, jon­ne saan säi­löt­tyä riis­taa, mar­jo­ja ja sie­niä tal­vea var­ten. Sie­nes­tän, met­säs­tän ja ka­las­tan ah­ke­ras­ti, jo­ten iso­kin pa­kas­tin täyt­tyy hel­pos­ti. Si­sus­tu­se­si­nee­nä pa­kas­tin on toki vä­hän on­gel­mal­li­nen, mut­ta sen voi ai­na pii­lot­taa kel­la­riin tai keit­ti­ön­kaap­pien taak­se.

Ar­te­kin kol­mi­jal­kai­nen pal­li on saa­tu lah­jak­si Va­paan tai­de­kou­lun maa­laus­luo­kas­ta. Tuo­li on vuo­si­kau­sien saa­tos­sa saa­nut kir­ja­van vä­ri­peit­teen.

Rak­kain mai­se­ma­ni on met­sä. Suur­ta mie­li­hy­vää mi­nul­le tuot­taa moni muu­kin luon­non­mai­se­ma: ul­ko­luo­dot me­rel­lä, La­pin suo­mai­se­ma, tyy­ni jär­ven­sel­kä, so­li­se­va puro tai kuo­hu­va kos­ki. Mut­ta jos mi­nun pi­tää va­li­ta yk­si mai­se­ma, se on Itä-La­pin ha­vu­puu­val­tai­nen kor­pi­met­sä, joka sul­kee sy­liin­sä sin­ne va­el­ta­van.

Lue myös: La­si­tai­tei­li­jan puu­ta­lo­ko­ti Fis­kar­sin ruuk­ki­ky­läs­sä

Timo Sar­pa­ne­van klas­sik­ko­pa­ta oli ko­vas­sa käy­tös­sä jo lap­suu­den­ko­dis­sa­ni. Nyt sii­nä val­mis­tuu riis­tail­lal­li­nen ys­tä­vil­le.

Lue myös:

Ku­va­tai­tei­li­ja kun­nos­ti kau­pun­ki­tu­pan­sa ja tuu­na­si sen huo­ne­ka­lut

Tai­tei­li­jan ko­to­na pää­o­sas­sa ovat valo ja vä­rit

Ku­va­tai­tei­li­jan koti on kuin ka­ra­mel­li