Kaunis ja valoisa työhuone luo on minulle rakas paikka.

LEM­PI­PAIK­KO­JA mi­nul­la on mon­ta, jois­ta yk­si on työ­huo­nee­ni. Se on tur­va­paik­ka­ni, jos­sa saan va­paas­ti to­teut­taa it­se­ä­ni. Tääl­lä myös ren­tou­dun. Mök­ki Kuo­pi­os­sa ja siel­lä eri­tyi­ses­ti Kal­la­ve­den ää­rel­lä ole­va van­ha ran­ta­sau­na on mi­nul­le mer­ki­tyk­sel­li­nen, paik­ka joka on ol­lut elä­mäs­sä­ni lap­suu­des­ta tä­hän päi­vään as­ti. Ra­kas­tan myös Vä­li­me­ren ja At­lan­tin ran­to­ja var­hain aa­mul­la. Lem­pi­paik­ko­ja­ni yh­dis­tää tun­ne va­pau­des­ta: va­paus luo­da, va­paus ol­la yh­tä luon­non kans­sa ja va­paus to­teut­taa unel­mi­aan.

Kaktukset työhuoneen ikkunalla ovat muisto Barcelonassa vietetyistä vuosista. Asuin siellä neljä vuotta työskennellen vaatesuunnittelijana. Ikkunassa roikkuu taideteokseni prototyyppi.

SI­SUS­TUS­TYY­LI­NI on vä­ri­käs se­koi­tus mie­les­tä­ni mie­len­kiin­toi­sia ja kau­nii­ta esi­nei­tä. Han­kim­me asi­oi­ta har­ki­ten, pää­sään­töi­ses­ti käy­tet­tyi­nä. Si­sus­tuk­sem­me kul­ma­ki­vi on tai­de. Meil­lä on pal­jon ku­va­tai­tei­li­ja­sis­ko­ni te­ok­sia sekä va­lo­ku­vaa­jai­sä­ni ku­via sei­nil­lä. Mie­tin pal­jon ta­va­roi­den al­ku­pe­rää ja elin­kaar­ta. Koen, et­tä mi­nul­la on sekä ku­lut­ta­ja­na et­tä tai­tei­li­ja­na joka tuot­taa uut­ta ma­te­ri­aa suu­ri vas­tuu sii­tä, mi­ten ja mitä ku­lu­tam­me. Ra­kas­tan kau­nii­ta asi­oi­ta ja esi­nei­tä, mut­ta olen ta­jun­nut, et­tä mi­nun ei tar­vit­se omis­taa nii­tä kaik­kia.

Mummini, taiteilija Raili Gröndahlin Kierre-vuolukiviveistos on minulle erityisen tärkeä. Mummi innoitti ja tutustutti minut taiteeseen.

OLEN YM­MÄR­TÄ­NYT, et­tä on pa­rem­pi ol­la kiin­ty­mät­tä esi­nei­siin lii­kaa. Muu­tim­me rei­lun vuo­den si­säl­lä en­sin Sant Pol de Ma­ris­ta Es­pan­jas­ta Suo­meen Kel­lo­kos­kel­le ja kar­sim­me 100-ne­li­öi­sen ko­tim­me ta­va­rat yh­teen pa­ket­ti­au­toon mah­tu­vik­si. Ase­tuim­me vuo­dek­si ky­lä­kou­luun, kun­nes muu­tim­me taas, kak­si­oon. Mu­ka­na kul­ke­vat ai­no­as­taan rak­kaim­mat ja tär­keim­mät ta­va­rat, jois­ta yk­si on tai­tei­li­ja­mum­mi­ni vuo­lu­ki­vi­veis­tos Kier­re.

PA­RAS­TA KO­DIS­SA­NI on per­hee­ni. Kym­me­nien muut­to­jen myö­tä olen ym­mär­tä­nyt, et­tä ih­mi­set te­ke­vät ko­din. Kaik­ki muu on vain ma­te­ri­aa ja kor­vat­ta­vis­sa.

Kuvassa työn alla oleva muotoonsahattu puuveistos The Ode To galleriaan, joka oli osa Stockholm Creative Edition -tapahtumaa.

EN LUO­PUI­SI va­pau­des­ta­ni. Olen us­ko­mat­to­man on­ne­kas, et­tä saan viet­tää päi­vä­ni omien aja­tus­te­ni ää­rel­lä ja ide­oi­ta­ni omin kä­sin to­teut­ta­en. Voi­sim­me vaik­ka jo en­si vuon­na elää ai­van toi­sen­lais­ta elä­mää esi­mer­kik­si puo­li­so­ni ko­ti­maas­sa Por­tu­ga­lis­sa. Olem­me va­pai­ta liik­ku­maan ja to­teut­ta­maan unel­mi­am­me.

Kellokosken historiallinen ja visuulisesti kaunis ruukkimiljöö on kiehtova. Taidettani on muutamassa paikassa ruukkimiljöössä.

HAA­VEI­LEN täl­lä het­kel­lä, et­tä sai­sin näh­dä poi­ka­ni kas­va­van ai­kui­sek­si, van­he­ta yh­des­sä puo­li­so­ni kans­sa ja jat­kaa tai­tee­ni pa­ris­sa työs­ken­te­lyä. Haa­vei­lu pi­tää mi­nut liik­kees­sä. Haa­vei­lu mah­dol­lis­taa muu­tok­sen ja muu­tos on ai­nut py­sy­vä asia elä­mäs­sä. Haa­vei­len myös omas­ta pie­nes­tä ta­los­ta, jota ra­kas­tai­sin ja jon­ka sisä- ja ul­ko­ti­lat ha­lu­ai­sin täyt­tää tai­teel­la.

SIE­LUN­MAI­SE­MA­NI on mök­ki­sau­nam­me ik­ku­nas­ta avau­tu­va nä­ky­mä Kal­la­ve­del­le. Toi­nen eri­tyi­nen mai­se­ma on Por­tu­ga­lin maa­seu­dul­la puo­li­so­ni van­hem­pien par­vek­keel­ta avau­tu­va nä­ky­mä oli­vii­puu­leh­toon ja kau­ka­na ho­ri­son­tis­sa siin­tä­viin vuo­riin ke­säil­lan va­los­sa.