Artikkeli

EI­JA ERK­KI­LÄ

KU­VAUS­SUUN­NIT­TE­LU JO­HAN­NA ILAN­DER

KU­VAT KIR­SI-MAR­JA SA­VO­LA

Maltti on valttia perin­ne­ra­ken­ta­mi­sessa

– Perin­ne­ra­ken­ta­mi­sessa ei kannata hötkyillä, sanoo taide­his­to­ri­oitsija Anna-Kaarina Kippola. Hän on kunnostanut miehensä Ilkan kanssa Myllykylän kartanoa hiljaksiin. Yli 200-vuotiasta rakennusta entisöidään vanhaa kunnioittaen ja talon ehdoilla.

MIKÄ: 5 h + k + s, noin 150 m² sekä vint­ti, na­vet­ta, ait­ta­ra­ken­nus ja paja. MIS­SÄ: Lo­vii­sas­sa, Ruot­sin­pyh­tääl­lä. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: An­na-Kaa­ri­na ja Ilk­ka Kip­po­la.

IT­SE TEH­TY HUU­VA

Yh­teen keit­ti­ön sei­nään on jä­tet­ty nä­ky­viin hir­si­pin­ta. Ta­lon hel­la on al­ku­pe­räi­nen. – Pit­kään kai­pa­sim­me sii­hen huu­vaa, ja mie­he­ni in­nos­tui te­ke­mään sen it­se, An­na-Kaa­ri­na ker­too. Van­ha Elan­non ark­ku on Il­kan löy­tö. Säi­ly­tys­pur­kit ovat An­na-Kaa­ri­nan äi­dil­tä. Sar­pa­ne­van pa­das­sa val­mis­tuu mu­he­vaa lam­mas­kaa­lia. Pu­na­sa­vi­nen kul­ho löy­tyi vin­til­tä.

KUI­TU­LE­VYIL­LE KYY­TIÄ

Myl­ly­ky­län kar­ta­no on ra­ken­net­tu rat­su­ti­lak­si vuon­na 1753. Ruot­sin val­lan ai­kaan ra­ken­ne­tus­sa ta­los­sa on ka­ro­lii­ni­nen poh­ja­kaa­va: pors­tu­an jäl­keen huo­neet le­vit­ty­vät sym­met­ri­ses­ti kum­mal­le­kin puo­lel­le, ja suo­raan pors­tu­an edes­sä on suu­ri sali. Kun An­na-Kaa­ri­na ja Ilk­ka os­ti­vat ta­lon 12 vuot­ta sit­ten, he pa­ni­vat en­si töik­seen ul­ko­sei­nät uu­teen us­koon. Ul­ko­pin­taa ver­ho­a­vat kui­tu­le­vyt otet­tiin pois, ja osa sei­nis­tä lau­doi­tet­tiin uu­del­leen. Puut he sai­vat omas­ta met­säs­tään. – Sit­ten jär­jes­tim­me tal­koot. Kei­tim­me pu­na­mul­lan pi­hal­lam­me, ja sei­nät sai­vat hie­non pin­nan, An­na-Kaa­ri­na ker­too. Mu­se­o­vi­ras­to on tu­ke­nut osaa en­ti­söin­ti­töis­tä. Si­sä­re­mon­tin he aloit­ti­vat kak­si vuot­ta sit­ten. Ta­lon vii­des­tä huo­nees­ta on kun­nos­tet­tu keit­tiö. Muut huo­neet re­mon­toi­daan ajan kans­sa.

IK­KU­NAN­PUIT­TEET VAN­HAN MAL­LIN MU­KAAN

Ta­lon ik­ku­nan­puit­teet on teh­ty al­ku­pe­räi­sen mal­lin mu­kaan. Nii­den kun­nos­tus oli suu­ri­töi­nen urak­ka.

VAN­HAN AJAN VA­LO­KAT­KAI­SI­JA

Yk­si keit­ti­ön sei­nis­tä on hir­si­pin­tai­nen. Sei­näl­le on ri­pus­tet­tu keit­ti­ö­tar­vik­kei­ta. Keit­ti­ös­sä on pe­rin­tei­sen mal­lin mu­kaan teh­ty va­lo­kat­kai­si­ja. Nii­tä myy lo­vii­sa­lai­nen Re­no­va. Ku­pa­rie­si­neet ovat An­na-Kaa­ri­nan lap­suu­den­ko­dis­ta.

KUR­KIS­TUS­LUUK­KU MEN­NEE­SEEN

Kur­kis­tus ta­lon his­to­ri­aan. Keit­ti­ön van­haan ik­ku­na-luuk­kuun jä­tet­tiin ta­los­sa ol­lut hur­maa­va, kuk­ka­ku­vi­oi­nen ta­pet­ti. Kes­kel­lä roik­kuu ul­la­kol­ta löy­ty­nyt Jal­ma­ri Ruo­ko­kos­ken lyi­jy­ky­nä­työ. Sen ala­puo­lel­la on van­ho­ja, ul­la­kol­ta löy­ty­nei­tä tu­pak­ka-as­kin kan­sia. – Van­ha ta­pet­ti kieh­too. Te­ki­si mie­li teet­tää sen mu­kaan ta­pet­tia vaik­ka­pa sa­liin tai muu­al­le ta­loon, An­na-Kaa­ri­na sa­noo. Keit­ti­ön sei­nä­pin­nat ovat rois­ke­maa­lat­tua pin­ko­pah­via. Sei­niin teh­tiin puo­li­pa­ne­loin­ti.

KEIT­TIÖ PAN­TIIN HYRS­KYN­MYRS­KYN

Keit­tiö on ta­lon huo­neis­ta ai­noa, jon­ka kun­nos­tus on val­mis. Kaik­ki pin­nat pu­ret­tiin: sei­nät, kat­to ja lat­tia. Ka­tos­sa ol­lut va­ne­ri pois­tet­tiin. Al­ta pal­jas­tui hy­vä­kun­toi­nen lau­ta, joka kä­si­tel­tiin tär­pät­ti-ver­nis­sa­se­ok­sel­la. Sei­niin lai­tet­tiin eris­te­ker­ros ja pääl­le pin­ko­pah­via, joka rois­ke­maa­lat­tiin. Lat­tia avat­tiin ja uu­sit­tiin kol­me hirt­tä. Uu­det lan­kut tee­tet­tiin oman met­sän puis­ta. Lan­kut hi­ot­tiin kä­sin ja maa­lat­tiin pel­la­va­öl­jy­maa­lil­la. Väri on va­lit­tu al­ku­pe­räi­sen sä­vyn mu­kaan. Uu­den lat­ti­an al­la ovat al­ku­pe­räi­set lat­ti­a­lan­kut. Pöy­tä, tuo­li ja penk­ki oli­vat ta­los­sa jo sil­loin, kun ta­lo­kau­pat teh­tiin. Lei­pä­var­taas­ta roik­kuu pi­ha­maal­ta nou­kit­tu­ja yrt­te­jä: til­liä, lips­tik­kaa, ore­ga­noa ja juo­la­veh­nän juu­ria. Keit­ti­ön ala­kaa­pit ovat Ike­as­ta. Ylä­kaa­pit Ilk­ka teki van­hois­ta keit­ti­ön­kaa­peis­ta. Sa­teen­var­jo­te­li­nee­nä on van­ha kir­nu.

OVET KUN­TOON

Etei­sen si­sä­o­vet ovat työn al­la. An­na-Kaa­ri­na ja Ilk­ka ai­ko­vat kun­nos­taa ne pi­ak­koin.

KIR­JAS­TO SAA UU­DEN ELÄ­MÄN

Kir­jas­to­huo­neen ka­tos­sa ol­lut sty­rox-levy pois­tet­tiin, kat­to hi­ot­tiin ja sei­niin lai­te­taan pin­ko­pah­vi. Huo­nees­sa on kan­ta­va tuu­let­tu­va ala­poh­ja eli ros­si­poh­ja. – Kun pää­see van­hoi­hin ker­ros­tu­miin, huo­maa, mi­ten hy­viä ja jär­ke­viä rat­kai­su­ja en­nen teh­tiin. Esi­mer­kik­si lat­ti­ois­sa on luu­kut, jot­ta pää­see kat­so­maan, ovat­ko hir­ret kun­nos­sa, An­na-Kaa­ri­na sa­noo.

NA­VE­TAS­SA ELO­KU­VIA

An­na-Kaa­ri­na ja Ilk­ka jär­jes­ti­vät na­vet­ta­ki­non Lo­vii­san Wan­hat Ta­lot -ta­pah­tu­man yh­tey­des­sä vii­me elo­kuus­sa. Sil­loin na­vet­ta­ra­ken­nuk­ses­sa esi­tet­tiin van­ho­ja Lo­vii­sa-ai­hei­sia elo­ku­via joi­ta kävi kat­so­mas­sa noin 450 kä­vi­jää.

SA­LIS­TA NÄ­KYY MAA­LAI­SI­DYL­LI

Sa­lin si­ni­nen pik­ku­pöy­tä ja sii­hen kuu­lu­vat kak­si tuo­lia ovat pe­räi­sin Poh­jan­maal­ta. Ik­ku­nas­ta hää­möt­tää pel­to­mai­se­ma.