Si­sus­tus­tyy­li­ni on vaa­lea, sel­keä ja il­ma­va. Tar­vit­sen va­loa ja pel­kis­tys­tä ym­pä­ril­le­ni ta­sa­pai­not­ta­maan työ­tä­ni, jos­sa kä­sit­te­len pal­jon ­vä­re­jä ja yk­si­tyis­koh­tia.

Anna Riikonen

Ra­ken­nan mie­lel­lä­ni pie­niä ­ins­tal­laa­ti­oi­ta kau­niis­ta esi­neis­tä, sil­lä ne tuo­vat pal­jon iloa. Kai­kel­la, mitä näen, on val­ta­va mer­ki­tys mi­nul­le, myös ka­dul­la, jon­ka var­rel­la asun. Va­lit­sin ko­ti­ni pal­jon sen­kin pe­rus­teel­la. Ko­ti­ni kum­mas­ta­kin pää­dys­tä au­ke­aa nä­ky­mä, jos­sa nä­kyy pui­ta ja kau­nii­ta ta­lo­ja.

Anna Riikonen

Rak­kain esi­nee­ni on työ­pöy­tä­ni. Löy­sin 1960-lu­vun tam­mi­sen pan­kin­joh­ta­jan pöy­dän van­ho­jen ta­va­roi­den liik­kees­tä pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Pöy­tä on kul­ke­nut mu­ka­na­ni joka asun­toon. Pöy­tä on pel­kis­tet­ty ja kau­nis, ja sii­nä mah­tuu piir­tä­mään ja maa­laa­maan suu­ri­a­kin töi­tä.

Pa­ras­ta ko­dis­sa­ni on hyvä poh­ja­rat­kai­su, joka saa ti­lan vai­kut­ta­maan ne­li­öi­tään suu­rem­mal­ta. Iloa tuot­ta­vat myös kor­ke­at huo­neet, ­kau­niit ruu­tuik­ku­nat ja al­ku­pe­räi­set ovet.

Rak­kain mai­se­ma­ni on meri, kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na ja eri va­lois­sa. Ra­kas­tan Suo­men saa­ris­toa, sen yk­sin­ker­tais­ta ja ka­ru­a­kin mai­se­maa.

Anna Riikonen

Ren­tou­dun jär­jes­tel­mäl­lä asi­oi­ta ja luo­mal­la kau­neut­ta ym­pä­ril­le­ni. Sii­vo­an vä­hän jat­ku­vas­ti, sil­lä jär­jes­tyk­ses­sä ole­va koti te­kee mi­nut le­vol­li­sek­si ja on­nel­li­sek­si. Olen työs­ken­nel­lyt ko­to­na pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Ra­kas­tan ko­to­na oloa, mut­ta tar­vit­sen sen vas­ta­pai­nok­si ym­pä­ril­le­ni myös elä­vän kau­pun­gin.

Anna Riikonen

Vä­ri­ni ovat val­koi­sen ja mus­tan li­säk­si pet­ro­lin­si­ni­nen, to­maa­tin­pu­nai­nen, ruo­hon­vih­reä, hiu­kan sit­ruu­naan tai­tet­tu kel­tai­nen ja syvä vi­o­let­ti. Näi­tä käy­tän ku­vi­tuk­sis­sa­ni. Ajas­sa mie­len­kiin­toi­set vä­rit tu­le­vat li­sä­nä, ku­ten sa­vui­nen vaa­le­an­pu­nai­nen ja mai­to­mai­nen olii­vin­vih­reä.

En luo­pui­si va­loi­suu­des­ta. Se on ­ken­ties kaik­kein tär­kein ele­ment­ti ko­dis­sa. Se tun­ne, et­tä tila hen­git­tää ja valo hei­jas­tuu si­sään.