Artikkeli
Lastenkirjailija Nina Pirhonen tekee mielellään asetelmia leveille ikkunalaudoilleen ja siivoaa vähän koko ajan.

Lastenkirjailija Nina Pirhonen tekee mielellään asetelmia leveille ikkunalaudoilleen ja siivoaa vähän koko ajan.

Anna Riikonen

Mia Lund­berg

TYY­LI­NI

Kuvittaja Nina Pirhonen rentoutuu järjestelemällä kotiaan

Lastenkirjailija ja kuvittaja Nina Pirhonen sanoittaa lapsen kasvua oivaltavin kuvakirjoin. Nina rakastaa kotona oloa, mutta kaipaa vastapainoksi elämää ympärilleen. Kaupunki on Ninalle inspiraation lähde.

”Kau­niin ar­jen aja­tus on tär­keä. Jär­jes­tyk­ses­sä ole­va koti te­kee mi­nut le­vol­li­sek­si ja on­nel­li­sek­si.”

Si­sus­tus­tyy­li­ni on vaa­lea, sel­keä ja il­ma­va. Tar­vit­sen va­loa ja pel­kis­tys­tä ym­pä­ril­le­ni ta­sa­pai­not­ta­maan työ­tä­ni, jos­sa kä­sit­te­len pal­jon ­vä­re­jä ja yk­si­tyis­koh­tia.

Anna Riikonen

Ra­ken­nan mie­lel­lä­ni pie­niä ­ins­tal­laa­ti­oi­ta kau­niis­ta esi­neis­tä, sil­lä ne tuo­vat pal­jon iloa. Kai­kel­la, mitä näen, on val­ta­va mer­ki­tys mi­nul­le, myös ka­dul­la, jon­ka var­rel­la asun. Va­lit­sin ko­ti­ni pal­jon sen­kin pe­rus­teel­la. Ko­ti­ni kum­mas­ta­kin pää­dys­tä au­ke­aa nä­ky­mä, jos­sa nä­kyy pui­ta ja kau­nii­ta ta­lo­ja.

Anna Riikonen

Rak­kain esi­nee­ni on työ­pöy­tä­ni. Löy­sin 1960-lu­vun tam­mi­sen pan­kin­joh­ta­jan pöy­dän van­ho­jen ta­va­roi­den liik­kees­tä pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Pöy­tä on kul­ke­nut mu­ka­na­ni joka asun­toon. Pöy­tä on pel­kis­tet­ty ja kau­nis, ja sii­nä mah­tuu piir­tä­mään ja maa­laa­maan suu­ri­a­kin töi­tä.

Pa­ras­ta ko­dis­sa­ni on hyvä poh­ja­rat­kai­su, joka saa ti­lan vai­kut­ta­maan ne­li­öi­tään suu­rem­mal­ta. Iloa tuot­ta­vat myös kor­ke­at huo­neet, ­kau­niit ruu­tuik­ku­nat ja al­ku­pe­räi­set ovet.

Rak­kain mai­se­ma­ni on meri, kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na ja eri va­lois­sa. Ra­kas­tan Suo­men saa­ris­toa, sen yk­sin­ker­tais­ta ja ka­ru­a­kin mai­se­maa.

Anna Riikonen

Ren­tou­dun jär­jes­tel­mäl­lä asi­oi­ta ja luo­mal­la kau­neut­ta ym­pä­ril­le­ni. Sii­vo­an vä­hän jat­ku­vas­ti, sil­lä jär­jes­tyk­ses­sä ole­va koti te­kee mi­nut le­vol­li­sek­si ja on­nel­li­sek­si. Olen työs­ken­nel­lyt ko­to­na pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Ra­kas­tan ko­to­na oloa, mut­ta tar­vit­sen sen vas­ta­pai­nok­si ym­pä­ril­le­ni myös elä­vän kau­pun­gin.

Anna Riikonen

Vä­ri­ni ovat val­koi­sen ja mus­tan li­säk­si pet­ro­lin­si­ni­nen, to­maa­tin­pu­nai­nen, ruo­hon­vih­reä, hiu­kan sit­ruu­naan tai­tet­tu kel­tai­nen ja syvä vi­o­let­ti. Näi­tä käy­tän ku­vi­tuk­sis­sa­ni. Ajas­sa mie­len­kiin­toi­set vä­rit tu­le­vat li­sä­nä, ku­ten sa­vui­nen vaa­le­an­pu­nai­nen ja mai­to­mai­nen olii­vin­vih­reä.

En luo­pui­si va­loi­suu­des­ta. Se on ­ken­ties kaik­kein tär­kein ele­ment­ti ko­dis­sa. Se tun­ne, et­tä tila hen­git­tää ja valo hei­jas­tuu si­sään.

Nina Pir­ho­nen, 46

on tai­teen mais­te­ri, las­ten­kir­jai­li­ja, ku­vit­ta­ja, muo­toi­li­ja ja vaa­te­suun­nit­te­li­ja. Hä­nel­tä on il­mes­ty­nyt 11 las­ten­kir­jaa. Uu­sin kir­jois­ta, Leo Lei­jo­na voit­taa pe­lon, il­mes­tyy tou­ko­kuus­sa. Par­hail­laan Nina ku­vit­taa eng­lan­ti­lai­sel­le Pan Mac­mil­lan -kus­tan­ta­mol­le ne­li­o­sais­ta ku­va­kir­ja­sar­jaa. Nina asuu 1920-lu­vun ki­vi­ta­los­sa Hel­sin­gin Val­li­las­sa poi­kan­sa kans­sa.