MIKÄ: Ko­toi­sa pie­ni saa­ri­mök­ki, 35 m². MIS­SÄ: Hä­mees­sä, Nä­si­jär­ven saa­res­sa. TÄÄL­LÄ MÖK­KEI­LE­VÄT:  Pia Muh­li, puo­li­so Jaak­ko, lap­set See­la, 14,  Ar­vo, 12 ja Aar­ne, 10.

Ve­den hil­jai­nen lip­la­tus ja verk­kais­ten ai­ro­jen ää­ni nii­den osu­es­sa ve­teen vi­rit­tä­vät mat­kaa­jan va­paa-ajan tun­nel­miin. Vie­lä kym­me­nen ai­ron­ve­toa ja vene ran­tau­tuu Nä­si­jär­ven saa­rel­le. Mö­kin omis­ta­ja Pia Muh­li si­too tot­tu­nees­ti ve­neen lai­tu­riin. Vaa­lea mök­ki vi­lah­taa ran­nan tun­tu­mas­sa.

– Mök­ki on ra­ken­net­tu vuon­na 1955. Sil­loin sai ra­ken­taa ai­van ve­si­ra­jan lä­hel­le, ker­too Pia.

Pia et­si so­pi­vaa mök­kiä lä­hes kah­den vuo­den ajan. Toi­veis­sa oli tar­jo­ta lap­sil­le mu­ka­via ke­sä­muis­to­ja mök­kie­lä­mäs­tä. Sel­lai­sia ta­val­li­sia, rau­hal­li­sia ke­sä­het­kiä, jol­loin per­he voi ui­da, ka­las­taa, sou­del­la jär­vel­lä tai vain ol­la yh­des­sä. Sel­lai­sia, joi­ta Pia it­se on saa­nut ko­kea lap­suu­des­saan serk­ku­jen­sa mö­kil­lä.

Mö­kin ei tar­vin­nut ol­la hie­no ja suu­ri, mut­ta Hel­miQ-koru-tar­vi­key­ri­tys­tä luot­saa­va Pia toi­voi mö­kin si­jait­se­van ly­hy­en etäi­syy­den pääs­sä ko­toa, jot­ta mat­kas­ta ei koi­tui­si työ­läs­tä ja pit­kää urak­kaa. Mö­kil­lä oli­si kiva poi­ke­ta vaik­ka il­tai­sin muu­ta­man tun­nin ajan.

Kun so­pi­va koh­de lo­pul­ta tuli ne­tis­sä vas­taan, lait­toi Pia vä­lit­tö­mäs­ti vies­tiä vä­lit­tä­jäl­le. Ta­paa­mi­nen jär­jes­tyi heti seu­raa­vak­si ar­ki­aa­muk­si. Il­ta­päi­väl­lä mök­ki­kau­pat oli jo sol­mit­tu.

Lö­höi­lys­tä re­mont­tiin

En­sim­mäi­se­nä ke­sä­nä uu­del­la mö­kil­lä ei teh­ty mi­tään muu­tok­sia.

– Ha­lu­sim­me en­sin kat­sel­la ja kuu­los­tel­la, mikä oli hy­vin, mitä ha­lu­sim­me säi­lyt­tää ja mitä muu­tok­sia il­maan­tui­si toi­vei­siin. Ei tul­lut teh­tyä hä­ti­köi­ty­jä pää­tök­siä, Pia ker­too.

Ul­ko­puo­lel­ta mök­ki oli maa­lat­tu pu­na­mul­lal­la. Si­säl­lä sei­nis­sä, lat­ti­as­sa ja ka­tos­sa nä­kyi kel­las­tu­nut män­ty­puu. Ihan siis­ti ja kiva tun­nel­ma, mut­ta en­sim­mäi­sen ke­sän lo­pul­la Pia al­koi kai­va­ta ko­tois­ta le­kot­te­lu­paik­kaa, jo­hon kä­per­tyä lu­ke­maan kir­jaa. Van­ha puu­soh­va­kin tun­tui epä­mu­ka­val­ta. Kun Pia ta­pa­si ko­ris­te­puu­sep­päys­tä­vän­sä rau­ta­kau­pas­sa uu­den­vuo­de­naat­to­na, al­koi aja­tus muu­tos­töis­tä he­rä­tä kes­kus­te­lun lo­mas­sa. Jo sa­man tal­ven ai­ka­na re­mont­ti­mies hu­raut­ti moot­to­ri­kel­kal­la jää­tä pit­kin saa­rel­le pro­jek­tia aloit­ta­maan.

– Ja täs­sä re­mon­tis­sa kävi juu­ri niin kuin mo­nel­le muul­le­kin. Kun jo­tain läh­tee te­ke­mään, al­kaa vie­rei­nen koh­ta näyt­tää rän­sis­ty­neel­tä ja epä­siis­til­tä. Lop­pu­tu­lok­se­na oli to­taa­li­nen uu­dis­tus, jos­sa vaih­det­tiin osa ik­ku­nois­ta, ra­ken­net­tiin pa­lo­tur­val­li­suu­den vuok­si li­sä­o­vi, uu­sit­tiin säh­köt, suu­ren­net­tiin keit­to­ko­me­roa sau­nan puo­lel­ta ja maa­lat­tiin koko mök­ki raik­kain vaa­lein sä­vyin.

Val­koi­set sei­nät ja ka­tot avar­ta­vat ti­laa. Lat­ti­an tum­man­rus­kea lau­ta­par­ket­ti tuo so­pi­vas­ti läm­pöä. Vaik­ka lat­ti­a­ne­li­öi­tä mö­kis­sä on vain 35 ne­li­ön ver­ran, huo­ne­kor­keus luo il­ma­vuut­ta. Suu­ri ma­kuu­par­vi li­sää myös käyt­tö­ne­li­öi­den mää­rää. Ala­ker­ras­sa on keit­to­ko­me­ron li­säk­si oles­ke­lu­ti­la ruo­kai­lu­ti­loi­neen ja pie­ni puul­la läm­mi­tet­tä­vä sau­na. Se to­sin on pää­sään­töi­ses­ti käy­tös­sä vain vii­le­äm­pä­nä vuo­de­nai­ka­na, syk­syl­lä ja tal­vel­la, sil­lä sitä läm­mi­tet­tä­es­sä ke­sä­ai­kaan mök­ki kä­vi­si asuk­kail­le tu­ka­lak­si. Ke­sä­löy­ly­jä ote­taan eril­lään si­jait­se­vas­sa ran­ta­sau­nas­sa, jos­ta on mu­ka­va pu­lah­taa Nä­si­jär­ven vil­voit­ta­vaan ve­teen uin­nil­le.

Myös mö­kin ul­ko­sei­nät sai­vat uu­den il­meen. Re­mont­ti­mies rap­sut­te­li ja hioi tar­kas­ti van­han pu­na­mul­ta­maa­lin pois ja si­ve­li pin­taan us­van­vaa­le­an maa­lin.

Ve­den vä­rit pi­ris­tä­vät

Mö­kin si­sus­tuk­ses­sa on val­koi­nen val­lal­la. Val­koi­set soh­vat myös py­sy­vät val­koi­si­na, sil­lä Pia on luo­nut per­heen lap­sil­le, See­lal­le, Ar­vol­le ja Aar­nel­le, ihan oman le­kot­te­lu­pai­kan. Ko­mea kasa tyy­ny­jä ja lam­paan­tal­jo­ja on peh­meä pesä leik­ki­mi­seen, pe­laa­mi­seen ja le­kot­te­luun.

– Et­sin ve­den­vä­ri­siä tyy­ny­jä, ja ai­na kun so­pi­va löy­tyi, os­tin mie­lei­set. Nii­tä ker­tyi­kin ai­ka pal­jon, nau­raa Pia iloi­ses­ti.

Ve­den­sä­vyi­set, tur­koo­sit ja pie­net si­ni­set pil­kah­duk­set pi­ris­tä­vät val­ke­aa si­sus­tus­ta. Kont­ras­ti­na on ri­paus mus­taa tau­lu­jen ke­hyk­sis­sä ja ka­lus­teis­sa.

– Pi­dän rau­hal­li­ses­ta tun­nel­mas­ta. En ha­lua ke­rä­tä tän­ne lii­ak­si ta­va­raa, en edes käyt­tö­ta­va­raa. Olen jär­jes­tä­nyt jo­kai­sel­le per­heen­jä­se­nel­le etei­seen ver­hon taak­se ko­rin, jos­sa säi­ly­vät vaat­teet, pyyh­keet ja muut käyt­tö­ta­va­rat jär­jes­tyk­ses­sä. Kun suun­taam­me mö­kil­tä ko­tiin, on ko­ris­ta help­po poi­mia mu­kaan tar­vit­ta­vat ja tuo­da ne seu­raa­val­la ker­ral­la tul­les­sa ta­kai­sin.

Työn­te­ko mi­ni­moi­tu

Mö­kil­lä nau­ti­taan lep­poi­sis­ta päi­vis­tä il­man kii­ret­tä. Yrit­tä­jä­pa­ris­kun­nan ar­jen vas­ta­pai­no­na mö­kil­lä unoh­de­taan työn­te­ko. Pait­si sel­lai­nen lep­poi­sa ke­sä­puu­ha, jota myös ko­ti­o­lois­sa pal­jon har­ras­te­taan. Mö­kil­lä voi ni­mit­täin ai­na suun­na­ta pilk­ko­maan pui­ta, jot­ta sau­naan ja tak­kaan riit­tää kla­pe­ja.

– Puo­len ki­lo­met­rin sou­tu­mat­ka on tär­keä osa mök­ki­fii­lik­seen siir­ty­mis­tä. Sinä ai­ka­na jää­vät työ­kii­reet taak­se. Mö­kil­lä on sal­lit­tua lö­höil­lä, le­ko­tel­la, pais­ta­tel­la päi­vää, siis ol­la vaan. Te­ras­si­a­kin laa­jen­net­tiin, jot­ta mö­kil­lä ei tar­vit­se lei­ka­ta nur­mik­koa.

Kan­si­lau­doi­te­tul­ta te­ras­sil­ta pää­see kä­te­väs­ti kul­ke­maan yh­te­näis­tä puu­pol­kua pit­kin lai­tu­ril­le. Puu on mu­ka­va ja­lan al­la ja luo mö­kin muu­ten luon­non­ti­lai­seen mai­se­maan tun­nel­maan so­pi­vaa ra­ken­net­ta. Lai­tu­rin pääs­sä on li­sää ti­laa le­kot­te­lu­het­kiin.

– Ra­ken­sim­me lai­tu­ril­le suu­ren soh­van, jo­hon pääl­lys­ty­tin Tam­pe­reen Vaah­to­muo­vi Oy:ssä so­pi­vat tyy­nyt. Han­kin ul­ko­käyt­töön so­pi­van, kos­teus-, home- ja uv-va­lo­suo­ja­tun kan­kaan Eu­ro­kan­kaas­ta. Nä­ky­vän lian voi sil­tä pyyh­kiä hel­pos­ti pois. Kun soh­val­la on tar­peek­si ti­laa, mah­tuu koko per­he sii­hen olei­le­maan.

Lai­tu­ril­la nau­ti­taan rau­hal­li­ses­ta tun­nel­mas­ta, ve­si­lin­tu­jen seu­raa­mi­ses­ta, lai­nei­den lip­la­tuk­ses­ta, tuu­len hu­mi­nas­ta ja tie­ten­kin ui­mi­ses­ta. Lop­pu­ke­sän hä­mär­ty­vi­nä il­toi­na Pia sy­tyt­tää lai­tu­ril­le lyh­ty­jä ja soh­val­la kat­sel­laan täh­ti­tai­vaan lu­moa.

– Ve­den ää­rel­lä on ve­si­lin­tu­jen elä­män seu­raa­mi­ses­ta tul­lut tapa. Edel­li­set omis­ta­jat ker­toi­vat sor­sien tu­le­van ko­put­ta­maan oveen, kun ha­lu­a­vat ruo­kaa. Luu­lin sitä vit­sik­si, kun­nes säp­säh­dim­me en­sim­mäi­sen ker­ran ko­pu­tus­ta. Aa­mul­la on myös iha­na he­rä­tä kui­kan ma­jes­teet­ti­seen huu­toon.