LEM­PI­PAIK­KA­NI on ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä, aa­mui­sin kup­pi hy­vää kah­via ja päi­vän leh­ti. Ruo­ka­pöy­dän ää­rel­lä tu­lee näh­tyä per­heen­jä­se­net ar­ki­sin päi­väl­li­sen mer­keis­sä. Kun tu­lee vie­rai­ta, saa­tam­me is­tua pöy­dän ää­res­sä pit­kään­kin ju­tel­len ja kah­vi­tel­len tai syö­den.

Iso ruokapöytä on tehty maalaistalon tuvan lattialankuista. Olen verhoillut ruokapöydän tuolit itse.

SI­SUS­TUS­TYY­LI­NI on se­koi­tus pel­kis­tet­tyä skan­di­naa­vis­ta ja soft in­dust­ri­al -tyy­liä, jos­sa on maus­tee­na van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja.

VÄ­RI­NI ovat kaik­ki läm­pöi­set rus­ke­at, puun eri sä­vyt ja var­sin­kin pu­na­rus­kea, kel­ler­tä­vän rus­kea ja bei­ge sekä har­maa ja val­koi­nen.

Kukkamaljakot on ajateltu yhdelle kukalle. Suunnittelin maljakon, jossa kukka saa olla pääosassa.

TYK­KÄÄN hei­nis­tä, ok­sis­ta, ri­suis­ta ja ku­kis­ta. Ki­pai­sen lä­hei­sel­le pel­lol­le kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na. Siel­tä löy­tyy ai­na jo­tain kau­nis­ta ja mie­len­kiin­tois­ta. Luon­non kuk­ka­kaup­pa on pa­ras.

SI­SUS­TUS­PA­HEE­NI on, et­tä es­teet­ti­syys me­nee vä­lil­lä käy­tän­nöl­li­syy­den edel­le.

Keittiön hyllyllä on Eliaksen 6-vuotiaana tekemä keraamiikkateos. Lapset ovat aina olleet paljon mukanani keramiikkapajalla, myös naapurin lapset. Ystäväni on tehnyt kauniin kortin ompelemalla kuvioita käsintehtyyn paperiin.

EN LUO­PUI­SI tak­ka-lei­vi­nuu­nis­ta, jos­sa lai­tam­me usein ruo­kaa. Nuo­ri­so tyk­kää pais­taa siel­lä piz­zaa. Sa­mal­la tak­ka ja lei­vi­nuu­ni tuo­vat läm­pöä ja tun­nel­maa. En­kä luo­pui­si aa­mu­kah­vin kei­tos­ta kä­sin­teh­dyl­lä kah­vin­suo­dat­ti­mel­la. Se on haus­kaa ja osa aa­mu­pa­la­ru­tii­ni­a­ni. Va­lo­ku­va-al­bu­mit ovat tär­kei­tä, sil­lä per­he­ku­vat ovat mi­nul­le rak­kai­ta. Yri­tän ol­la kiin­ty­mät­tä ta­va­roi­hin lii­ak­si, vaik­ka tyk­kään­kin mo­nis­ta esi­neis­tä ko­dis­sa­ni. Riip­puu myös vuo­de­na­jas­ta, mis­tä mil­loin­kin pi­dän eni­ten. Pi­me­ä­nä vuo­de­nai­ka­na se voi ol­la kynt­te­lik­kö tai ta­kan edes­sä ole­va ko­ri­tuo­li lam­paan­tal­joi­neen.

Suodatinkahvin valmistus on hauskaa ja osa aamuani. Suunnittelin Tuias-mallistoon keraamisia suodattimia sekä niihin sopivia kuppeja ja kannuja.

PA­RAS­TA KO­DIS­SA­NI ovat va­loi­suus ja isot ik­ku­nat. Niis­sä on ik­ku­na­pen­kit, joil­le saa kuk­ka­ruuk­ku­ja tai jou­lun ai­kaan kynt­te­li­köt.

Käsillä tekeminen ja maalaaminen on aina ollut minulle tärkeää ja rakasta. Kuvassa on poltettavaksi meneviä astioita.

RAK­KAIN MAI­SE­MA­NI on edel­li­sen ko­tim­me ta­ka­pi­ha. Se oli suo­jai­sa ja kau­nis, ja siel­tä on pal­jon hy­viä muis­to­ja. Myös jär­vi­mai­se­mat ovat mi­nul­le rak­kai­ta. Nyt tääl­lä Ky­tä­jäl­lä us­van ja su­mun peit­tä­mä nä­ky­mä on kau­nis ja kieh­to­va.

Luonnossa liikkuminen ja siellä kuvaaminen on minulle rakasta ja tärkeää. Läheinen Kytäjärvi on kaunis kaikkina vuodenaikoina.

Tuija Koposen keramiikkapajan yhteydessä on myös pieni kahvila.

TUI­JA KO­PO­NEN, 45, on it­se­op­pi­nut ke­raa­mik­ko, mut­ta kou­lu­tuk­sel­taan la­bo­rant­ti. Pe­rus­ta­nut 2009 oman Tui­as-toi­mi­ni­men, joka sai 2018 avain­lip­pu­tun­nuk­sen. Asuu per­heen­sä kans­sa Hy­vin­kään Ky­tä­jäl­lä. Pi­tää ke­säi­sin myös kah­vi­laa Ky­tä­jän työ­pa­ja-myy­mä­läm yh­tey­des­sä.