Teksti PAULA ILVETSALO
Kuvat JENNI JUSTIINA NIEMI
Koti ja keittiö 6-7/2014
Tie Petter Ridderstadin ja Paula Uotilan kotiin on todella idyllinen. Olemme Djurgårdenin saarella, kivenheiton päässä Östermalmilta. 1700-luvulla kuningas antoi tietyille kaupunkilaisille oikeuden rakentaa kesähuvilansa metsästysmailleen, ja viimeinen niistä nousi tänne noin 60 vuotta sitten.
Olohuoneen seinällä on 1700-luvulta metsästysaiheinen suuri maalaus ja sen edessä tanskalaisen Finn Juhlin vuonna 1945 suunnittelemat, vihreällä kankaalla päällystetyt 45-nojatuolit.
Ridderstadin suvun keltainen kivitalo sivurakennuksineen sijaitsee taiteilijaprinssi Eugenin museokodin, Waldemarsudden, naapurissa. Lumoavaan pihapiiriin astutaan muurien lomasta porttikonkien läpi. Meri pilkahtelee rakennusten välistä, ja suuret, vanhat puut humisevat korkeuksissa.
Rakennusten suojaamassa puutarhassa on mukava kahvitella. Pöytäryhmän takana näkyy työhuoneen ikkuna. Sen viereltä hallista avautuvat pariovet suoraan puutarhaan.
Arkkitehtitoimistoaan johtava Petter Ridderstad kertoo perineensä oman siivunsa suvun huvilan rakennuksista parikymmentä vuotta sitten. Perhe on remontoinut taloa moneen otteeseen: viimeksi remonttia ovat tehneet Petterin isoäiti vuonna 1975 ja Petter itse 1990- ja 2000-luvuilla. Petter ja hänen puolisonsa Paula ovat sisustaneet talosta itsensä oloisen ja näköisen sen historiaa kunnioittaen.
Kirjastoon avautuvien pariovien yläpuolelle ripustettiin Petter Ridderstadin suvun muotokuvia 1700-luvulta. Huone palveli aikanaan taiteilija Louis Sparren ateljeena.
HISTORIALLISIA ASUKKAITA
– Miltei kaikki, mikä talossa näyttää olevan 1700-luvulta, on todellisuudessa 1850-luvun peruja, Petter kertoo talostaan, joka on hänelle tuttu jo lapsuudesta.
Helena Blomqvistin The Liberation Infantry -valokuvateos ripustettiin rokokoopöydän päälle.
Silloin talossa asui vuokralla Petterin hyvin muistama Louis Sparre puolisoineen. Sparre oli ruotsalainen taiteilija, muotoilija ja kreivi, joka teki aikoinaan uraa myös Suomessa. 1800-luvun lopulla Sparre kävi maalausretkillä Karjalassa Akseli Gallen-Kallelan ja muiden karelianistien kanssa. Vuosisatojen vaihteessa hän johti Porvooseen perustamaansa Iris-tehdasta, jossa valmistettiin huonekaluja ja keramiikkaa.
– Pelasin kouluikäisenä Louis Sparren kanssa dominoa hänen ateljeessaan, nykyisessä olohuoneessamme. Puhuimme kaikesta mahdollisesta eikä meitä haitannut 87 vuoden ikäero, Petter muistelee.
Antiikkipulloa ja hopeavaasia käytetään maljakkoina.
Louis Sparren puoliso oli kirjailija, muotoilija ja kirjojen korusitoja Eva Mannerheim Sparre. Hän oli marsalkka Mannerheimin pikkusisar.
– Taiteilijapariskunnalle asunnon vuokrannut isoäitini oli heidän hyvä ystävänsä. Sivutalo toimi Louis Sparren ateljeena tämän palattua takaisin Tukholmaan vuonna 1908 Iris-tehtaan sulkeutumisen jälkeen, Petter kertoo.
Olohuone on kahden kerroksen korkuinen. Kivimuuratun tulisijan yläpuolella on parvi. Noja-tuolien ja sohvaryhmän seurana on metallinen pöytä Oscar & Clothildesta.
Myös marsalkka vieraili aikoinaan talossa. Siitä kertoo nimikirjoitus vanhassa vieraskirjassa.
Keittiöstä kuljetaan kirjaston läpi olohuoneeseen, missä kattoikkuna valaisee tilaa. Takaseinällä on Esko Männikön valokuvateos aiheenaan härkä.
KEITTIÖ SIIRTYI MEREN PUOLELLE
Keittiö on Petterin ja Paulan kodin ehdoton sydän. Viimeisessä remontissa se siirrettiin olohuoneen jatkeeksi. Taloa kasvatettiin aina merenrantapatiolle asti niin, että meren liikkeet välkehtivät keittiöpäädyn lasiovissa.
Holvikaaren alta siirrytään olohuoneesta halliin. Hallissa on olohuoneen tavoin öölantilaiset kalkkikivilaatat.
Keittiön kaapistojen paikat, tasot, avotuli – kaikki on suunniteltu intohimolla ja millimetrin tarkkuudella. Lopputulos on kuitenkin rento ja kodikas. Tekijöiden tarkkuudesta kertoo tietyn punaisen sävyn jäljitys. Vuosia sitten kumpikin oli tahollaan ihastunut mainostoimiston keittiönkaappien väriin. Kun samaa punaista haluttiin omaan kotiin, sitä etsittiin niin kauan, että juuri oikea sävy löytyi.
– Meillä on yhteinen mainostoimistotausta, mutta Petter vaihtoi myöhemmin arkkitehdin töihin, kertoo Paula, joka on ammatiltaan graafinen suunnittelija.
Paula ja Petter nauttivat idyllistään. Vesi lainehtii lähellä ja puutarhassa istuessa voi seurata lahdella kulkevia veneitä. Djurgårdenin alueella on useita museoita, kuuluisimpana Skansenin ulkoilmamuseo.
Hienostunut punainen, puupinnat, teräs ja vaalea muuri luovat puitteet ruokailuille ja illanistujaisille ystävien kanssa. Kaikkialla leijuu yrttien ja vihannesten tuoksu. Työtasolla ruukuissa ja kipoissa odottavat pavut, paprikat ja basilikat käyttövuoroaan, ja ulkona patiolla kasvaa rosmariini ruukussa.
– Rakastan ruoanlaittoa. Maalla saaressa minulla on iso kasvimaa ja talon takana mustikkametsä, Paula sanoo.
Hän muistaa yhä myös lapsuuden mustikkamaat Keski-Suomessa.
Kirjaston seinällä on grafiikkateosten kokoelma. Sohvan edessä on Mogens Lassenin suunnittelema egyptiläinen mahonkipöytä.
– Juurruin Tukholmaan alle kaksikymppisenä kesälomamatkalla, kun rahat loppuivat ja piti mennä töihin. Kesän päätteeksi hain koulutustani vastaavia painoalan töitä ja päädyin lopulta graafikoksi, hän kertoo.
Työhuoneessa on tanskalaisen Dinesenin kaunis douglaskuusi-lautalattia. Perä-seinällä näkyy japanilaisen Hiroshi Sugimoton valokuvateos.
AJAN HAURASTAMA KAUNEUS
Olohuoneessa on korkeutta kahden kerroksen verran. Huoneen keskellä on sohvaryhmä ja seinillä paljon taidetta. Pariovien päällä on kolme muotokuvaa 1700-luvulta. Yksi niistä esittää Petterin esi-isää, Petter Soldan Ridderstadia, joka tuli Suomesta Ruotsiin vuonna 1718 perheensä kanssa.
– Pidän muotokuvista, ne kertovat suvustani. Täällä on paljon myös sukuni perintöesineitä ja -huonekaluja. Ajan haurastama kauneus puhuttelee minua, kuten myös vanhojen esineiden laatu ja niissä näkyvä työn jälki, hän toteaa.
Sivupöydän vieressä on lattiasta kattoon ulottuva Paulan keitto-kirjojen kokoelma. Aputuoleina toimivat Alvar Aallon suunnittelemat jakkarat.
Vanhan ihailu ei sulje pois kiinnostusta nykytaiteeseen ja moderniin designiin. Molempien huonekalusuosikit löytyvät tanskalaisesta, sodanjälkeisestä modernismista. Keittiössä on Hans J. Wegnerin Y-tuolit ja olohuoneessa, metsästysaiheisen 1700-luvun maalauksen edessä, Finn Juhlin vihreällä kankaalla päällystetyt nojatuolit.
Työpöydän äärestä avautuu näkymä puutarhaan, ja taustalla välkehtii meri. Työpöytä on tanskalaisen Nanna Ditzelin suunnittelema.
Kodin vanhaa ja arvokasta sisustusta ravistelee myös aikalaisten yllätyksellinen ja vaikuttava valokuvataide. Tästä hyvänä esimerkkinä on Helena Blomqvistin apina-aiheinen valokuvateos 1700-lukulaisen rokokootaittopöydän päällä.
Antiikkinen klaffipöytä toimii kätevästi apupöytänä ja laskutilana ruokaa laitettaessa.
Pariskunnasta juuri Paula kokoaa ja yhdistelee kuvia kumartelematta eri vuosisatoja, tyylisuuntia ja kulttuureja toisiinsa. Sen hän kertoo tekevänsä tunteella. Muoto ja värit taas voivat olla harkittuja, kuten antiikkipöydän ja valokuvateoksen harmaiden ja vihreiden kirjo. Kaiken takana vaikuttaa myös graafikon ammattitaito, työssä kehittynyt tarkka estetiikan taju.
Maisema paviljongilta merenlahdelle muuttuu vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan. Kesällä lahdella kulkevat veneet, talvipimeällä lahden toisella puolella kerrostalojen ikkunoista tuikkivat sadat valot.
TALON SIELUA METSÄSTÄMÄSSÄ
Kahteensataan neliöön mahtuu kuusi huonetta ja keittiö. Vanhan rakennuksen muoto ohjaa talon huonejärjestystä. Eteishallista vasemmalla sijaitsee työhuone, oikealta johtavat portaat vierashuoneisiin. Hallista kuljetaan holvin alta olohuoneeseen ja keittiösiipeen, väliaikaisia portaita pitkin noustaan makuuhuoneeseen.
Kodin tilajärjestys tuntuu remontin jälkeen itsestään selvältä ja luonnolliselta, mutta suunnitteluvaiheessa oli haasteita. Petter Ridderstad miettii kuitenkin työkseen talojen olemusta ja tietää, miten löytää remontissa paras mahdollinen lopputulos.
– Vaikka talo olisi kuinka vanha, sen ei tarvitse olla museo, hän toteaa.
Kylpyhuone noudattaa klassismin ajan selkeyttä. Materiaalit ovat aitoja, kaapisto on puuta ja lattia kalkkikiveä.
Ruotsalaisen sallivan tyylin mukaan ei ole olemassa tiukkoja sääntöjä, mitä rakennukselle saa ja mitä ei saa tehdä. Esimerkiksi omaan kotiinsa hän valitsi hyväksi koetut perinteiset lattiamateriaalit: hallissa ja olohuoneessa on kalkkikivilaatat, työhuoneessa kuusilankut, makuuhuoneessa bambua ja muualla vanhat lautalattiat. Seinäpinnat ovat vaaleita, kattoparrut tummia.
Petter puhuu kauniisti talon sielusta.
– Hyvin vanhat ja viehättävät talot ansaitsevat entistämisen. Jotkin uudemmista taas vaativat melkoisia muutoksia, että talolle löytyisi tasapaino.
Keittiön edustalla patiolla on viihtyisä istuinryhmä. Patiota suojaa aikanaan talon seinän jatkeeksi rakennettu muuri.
Omassa idyllissään meren ja puistojen keskellä asuva pariskunta osaa arvostaa asuinpaikkansa rauhaa sekä kaunista ja taidolla sisustettua taloaan. Seuraavaksi he suunnittelevat kasvihuonetta keittiön jatkeeksi. Sen avulla kesäsesonkia saataisiin jatketuksi, sillä keväällä meri hohkaa pitkään kylmää.
LUETUIMMAT
LUETUIMMAT
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2