Jou­lu­lah­jat ovat tur­hia! Tänä jou­lu­na em­me an­na lah­jo­ja! En kuu­lu tä­hän jouk­koon, vaan lah­ja­puo­lu­ee­seen, sil­lä pi­dän sekä lah­jo­jen saa­mi­ses­ta et­tä an­ta­mi­ses­ta.

Äs­ket­täin per­jan­tai­na koin hie­non het­ken, kun työ­ka­ve­ri­ni jär­jes­ti­vät mi­nul­le mo­jo­van yl­lä­tyk­sen. Is­tun Koti ja keit­ti­ön toi­mi­tus­pääl­li­kön Jaa­nan kans­sa ko­kouk­ses­sa. Sit­ten hän nä­kee oven ul­ko­puo­lel­la Oman Ajan toi­mi­tus­pääl­li­kön Anun. Oman Ajan AD:llä Saa­ral­la on mi­nul­le nyt kii­reel­lis­tä asi­aa.

Tot­ta kai us­kon, kos­ka leh­ti on juu­ri me­nos­sa pai­noon.

Mut­ta mitä ta­pah­tuu? Vie­rei­ses­sä neu­vot­te­lu­ti­las­sa odot­ta­vat kak­ku ja samp­pan­ja. Anu pi­tää mi­nul­le kau­niin pu­heen.

Ja saan lah­jan, peh­me­än, sy­vän vii­nin­pu­nai­sen Bal­mui­rin kau­la­hui­vin.

Ne ovat synt­tä­riet­kot!

Jou­lu­lah­jat sy­dä­mes­tä

Omas­sa su­vus­sa­ni on lah­ja­teh­das, jon­ka nimi on Hel­ka. Äi­ti­ni ku­too lak­kaa­mat­ta jo­tain kau­nis­ta ja on vuo­si­kym­me­niä  neu­lo­nut koko su­vul­le jo­ta­kin lah­jak­si. Kun suku si­säl­tää lap­set, las­ten­lap­set, kaik­ki puo­li­sot, poi­ka- ja tyt­töys­tä­vät ja lap­sen­lap­sen­lap­si­kin, mei­tä on 31.

Meil­lä on upei­ta vil­la­peit­to­ja, jois­ta jo­kai­nen koos­tuu 221 pa­las­ta. Ne on muu­ten teh­ty sen jäl­keen, kun mes­ta­ri oli il­moit­ta­nut lo­pet­ta­van­sa isom­mat kä­si­työt. Kau­nii­ta pai­to­ja, kau­la­lii­no­ja, pi­po­ja, sor­mik­kai­ta, kir­jo­neu­le­la­pa­sia ja vil­la­suk­kia riit­tää komp­pa­ni­al­le. Jo­kai­nen on ra­kas. Nii­hin ku­do­tut sil­mu­kat ovat enem­män kuin kä­si­työ­tä.

Muu­mi­mu­keis­ta ko­rui­hin

Jou­lu­lah­jat kuu­lu­vat oman­kin per­hee­ni pe­rin­tei­siin.

Muis­tan ai­na, kun pik­ku kou­lu­lai­set oli­vat hank­ki­neet meil­le van­hem­mil­le en­sim­mäi­set jou­lu­lah­jat. He oli­vat pää­ty­neet muu­mi­mu­kei­hin. Isä sai He­mu­lin ja minä Pik­ku-Myyn.

Tämä pe­rin­ne jat­kui pit­käl­le las­ten tei­ni-ikään as­ti. Mo­net hah­mo­va­lin­nois­ta ovat to­del­la haus­ko­ja. As­ti­a­kaa­pis­sam­me asus­ta­vat Mör­kö, Hai­su­li ja Hat­ti­va­tit, mut­ta myös Muu­mi­mam­ma ja Muu­mi­pap­pa, Tuu­tik­ki ja Nuus­ka­muik­ku­nen.

Minä olen vuo­sia saa­nut per­heel­tä suo­ma­lai­sen Ka­le­va­la-ko­run. Sen va­lit­see ai­na ty­tär, joka on per­heen stai­lis­ti. Iha­nia ko­ru­ja olen saa­nut, ja vuo­si vuo­del­ta ko­ko­el­ma täy­den­tyy ko­ruil­la, jot­ka so­pi­vat täy­del­li­ses­ti yh­teen.

Ar­ki­aa­mu­na­kin kah­vi muu­mi­mu­kis­ta ja ko­run pu­ke­mi­nen ovat eri­tyi­siä het­kiä, sil­lä ne muis­tut­ta­vat tär­keim­mis­tä ih­mi­sis­tä.

Lah­joi­tan ruo­kaa

Mi­nun lah­ja­ni rak­kail­le­ni on ruo­ka, ym­pä­ri vuo­den ja luon­nol­li­ses­ti myös jou­lu­na.

Käy­tän hy­vin pe­rin­tei­siä laa­tik­ko-oh­jei­ta - raa­mat­tu­na on ris­paan­tu­nut Ko­ti­ruo­ka vuo­si­mal­lia 1982.

Muut oh­jeet ovat tart­tu­neet mu­kaan mat­kan var­rel­ta. Ko­din Ku­va­leh­den ai­kai­sen kol­le­ga­ni Ma­ri­ta Jout­jär­ven re­sep­ti, sit­rus­kalk­ku­na, on ol­lut jou­lu­pöy­däs­säm­me 1990-lu­vun alus­ta as­ti.

Muis­sa ruo­ka­la­jeis­sa ko­kei­len ai­na jo­ta­kin uut­ta. Koti ja keit­ti­ön oh­jeis­ta siel­lä ovat pe­rin­teik­si tul­leet mm. Kat­ri Schrö­de­rin gi­nig­raa­vat­tu sii­ka ja ruo­ka­toi­mit­ta­jam­me Mari Har­ju­lan su­pe­roh­je graa­vi­lo­hi­ce­vic­he.

Tä­män­vuo­ti­sen jou­lu­ruo­ka­jut­tum­me te­ki­jän San­na Ke­kä­läi­sen oh­je suk­laa­sa­la­mi on lah­ja­ni ys­tä­vil­le ja naa­pu­reil­le. Sitä olen vär­kän­nyt mo­nia vuo­sia.

An­taa jou­lun tul­la - ja naut­ti­kaam­me sii­tä, lah­jois­ta, her­kuis­ta ja tun­nel­mas­ta.

P.S. Ku­van Ham­let-koi­ras­ta ja mi­nus­ta ot­ti Mari Lah­ti.