Tai­tei­li­ja Jaa­na Par­ta­nen nos­taa tar­jot­ti­mel­ta her­kul­li­sen vä­ri­set smoot­hiet ja ot­taa mu­ka­van asen­non puu­tar­ha­tuo­lis­sa.

– Vie­lä vii­me vii­kol­la täs­sä oles­ke­lu­pai­kan ym­pä­ril­lä oli kor­kea keto, mut­ta sen ku­kin­ta oli jo täl­tä ke­säl­tä ohi. Ke­väi­sin täs­sä kuk­ki­vat skil­lat, esi­kot ja kroo­kuk­set, hän ker­too.

Van­ho­jen ome­na­pui­den kat­vee­seen ra­ken­ne­tul­la kah­vit­te­lu­pai­kal­la on mu­ka­van vil­poi­saa, vaik­ka au­rin­ko pais­taa täy­del­tä te­räl­tä. Jaa­na, hä­nen mie­hen­sä ark­ki­teh­ti Heik­ki La­mu­suo ja per­heen ty­tär Saa­ga ovat tul­leet naut­ti­maan ke­sä­päi­vän rau­has­ta si­pe­ri­an­leh­ti­kuu­ses­ta teh­dyl­le te­ras­sil­le.

– Ai­kai­sem­min kah­vit­te­lim­me tuol­la yl­hääl­lä keit­ti­ön vie­res­sä ole­val­la te­ras­sil­la, mut­ta sii­nä oli täl­lai­si­na au­rin­koi­si­na päi­vi­nä yk­sin­ker­tai­ses­ti lii­an kuu­ma, Heik­ki osoit­taa ok­sien taak­se jää­vää oma­ko­ti­ta­loa.

Heikki Lamusuo ja Jaana Partanen, arkkitehti ja taitelija, tekevät projekteja laajalla skaalalla kylpylöistä museonäyttelyn visuaalisen ilmeen suunnitteluun.

Kir­si­kan­tai­mia ja voi­kuk­ka­pel­to

Lin­nan­pel­lon asui­na­lue si­jait­see ai­van Kuo­pi­on kes­kus­tan ku­pees­sa.

1950-lu­vun oma­ko­ti­ta­lon puu­tar­ha oli pääs­syt pa­hoin vil­liin­ty­mään, kun Jaa­na ja Heik­ki hank­ki­vat ta­lon vuon­na 2001.

– Tääl­lä kas­voi ai­na­kin sata kir­sik­ka­puun ve­saa. Nur­mik­ko kuk­ki voi­kuk­ka­pel­to­na, Jaa­na muis­te­lee.

Kir­sik­ka­puun tai­mis­ta pa­ris­kun­ta hank­kiu­tui eroon ja­ka­mal­la nii­tä ys­tä­vil­leen. Si­joil­leen sai jää­dä kah­dek­san kir­sik­ka­puun al­kua, jot­ka pi­tä­vät seu­raa puu­tar­han van­hoil­le ome­na­puil­le.

Rin­ne­tont­ti haas­taa

Ton­tis­sa on eri­tyis­tä sen hur­ja, seit­se­män met­rin kor­keu­se­ro. Talo ja ton­til­le si­sään­käyn­ti si­jait­se­vat ton­tin ylä­o­sas­sa, mis­tä eteen­päin on pelk­kää ala­mä­keä.

Maan muo­dot te­ke­vät ton­tis­ta haas­ta­van, mut­ta tai­tei­li­jan ja ark­ki­teh­din mie­li­ku­vi­tuk­sel­le rin­ne tar­jo­si mah­dol­li­suuk­sia miet­tiä uu­sik­si ta­lon toi­min­to­ja ja puu­tar­haa.

En­sim­mäi­ses­sä muu­to­saal­los­sa rin­tee­seen ra­ken­net­tu talo laa­je­ni kel­la­ri­ker­rok­ses­taan. Sa­mal­la ta­lon ete­lä­puo­lel­le ra­ken­net­tiin uu­si te­ras­si ja keit­ti­ö­te­ras­si uu­den laa­jen­nuk­sen pääl­le.

Ko­ko­nai­suu­den täy­den­tä­vät le­ve­ät oles­ke­lu­por­taat, jot­ka yh­dis­tä­vät keit­ti­ö­te­ras­sin puu­tar­haan.

– Olem­me ha­lun­neet luo­da eri­lai­sia paik­ko­ja, jois­sa vii­väh­tää ja kat­sel­la rau­has­sa ym­pä­ril­leen, Heik­ki ker­too.

Pi­han muok­kaus­töis­sä löy­tyi muun mu­as­sa nur­men al­le jää­nei­tä lius­ke­ki­viä, jois­ta teh­tiin uu­si pol­ku.

Rak­kai­ta kas­vi­muis­to­ja

Van­han puu­tar­han uu­dis­ta­mi­nen on pro­ses­si. Van­has­taan puu­tar­has­sa oli hyö­ty- ja he­del­mä­tar­ha. Kaik­ki he­del­mä­puut oli­vat yli vii­si­kymp­pi­siä. Nii­tä Jaa­na ja Heik­ki nuo­ren­si­vat leik­kaa­mal­la.

Kuk­ki­vat pe­ren­nat oli­vat siis­tis­sä kuk­ka­pen­kis­sä ta­lon edes­sä. Ton­til­la vuo­si­kym­me­niä kuk­ki­nut pi­o­ni oli ta­lon myy­neel­le pe­ri­kun­nal­le niin ra­kas, et­tä he ha­ki­vat sen puu­tar­has­ta.

Myös Jaa­nal­la on rak­kaat kas­vi­muis­ton­sa, joi­ta hän vaa­lii.

– Kyl­vän joka ke­vät alun pe­rin El­vi-mum­mo­ni pi­ha­maal­ta ke­rät­ty­jen kos­mos­kuk­kien sie­me­niä. Pu­na­val­koi­nen la­ji­ke kas­vaa no­pe­as­ti ja kuk­kii pit­kään, hän ker­too.

Ku­kin­nan päät­teek­si Jaa­na ke­rää sie­me­net tal­teen pui­seen vii­ni­pul­lo­laa­tik­koon odot­ta­maan uut­ta ke­vät­tä.

Mar­ja­sa­vik­ka Mu­hun saa­rel­ta

Jaa­na on saa­nut pal­jon kas­ve­ja ys­tä­vil­tään ja su­ku­lai­sil­taan. Esi­mer­kik­si pu­na­kuk­kai­nen daa­lia kas­voi alun pe­rin hä­nen lap­suu­den­ko­tin­sa puu­tar­has­sa.

Jaa­na tal­vet­taa sen ta­lon al­la ole­vas­sa vii­le­äs­sä kel­la­ris­sa

– Is­tu­tan daa­li­an maa­han joka vuo­si ke­sä­kuun kuu­den­te­na. Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan sen jäl­keen ei tule enää hal­laa.

Uu­dem­piin tu­lok­kai­siin kuu­luu Mu­hun saa­rel­ta pari vuot­ta sit­ten tuo­tu man­sik­ka­pi­naat­ti eli mar­ja­sa­vik­ka. Suo­mes­sa van­ha hyö­ty­kas­vi on pääs­syt unoh­tu­maan.

– Käy­tän man­sik­ka­pi­naa­tin leh­tiä pi­naa­tin ta­voin. Sen pien­tä met­sä­man­sik­kaa muis­tut­ta­vat ja hy­vin mie­don ma­kui­set ”mar­jat” käy­tän mui­den puu­tar­ha­mar­jo­jen se­as­sa, Jaa­na ker­too.

Pi­ha­pii­riin kuu­luu nyt atel­jee

Puu­tar­han tun­nel­ma muut­tui pari vuot­ta sit­ten, kun ton­tin ala­o­saan ra­ken­net­tiin atel­jee pa­rin ark­ki­teh­ti­toi­mis­toa var­ten. Se on pro­to­tyyp­pi Hon­ka­ra­ken­teel­le suun­ni­tel­lus­ta Pa-La-pi­ha­ra­ken­nus­mal­lis­tos­ta.

– Niin has­sul­ta kuin se kuu­los­taa­kin, atel­jee sai koko pi­han tun­tu­maan isom­mal­ta, Jaa­na to­te­aa.

Ja­pa­ni­lais­ten puu­tar­ho­jen in­noit­ta­mi­na Jaa­na ja Heik­ki ra­ken­si­vat kä­ve­ly­sil­lat yh­dis­tä­mään asuin­ta­lon ja atel­jeen, jot­ka si­jait­se­vat ton­tin vas­tak­kai­sis­sa pää­dyis­sä. Pol­ku­jen pai­kat hah­mo­tel­tiin puu­tar­han kas­vil­li­suu­den se­kaan pit­kien ri­mo­jen avul­la. Pe­ri­aat­tee­na oli sääs­tää kaik­ki puut.

Puu­tar­han­hoi­dos­sa on Jaa­nan mie­les­tä pelk­kiä plus­sia.

– Mie­li tyh­jen­tyy, kun nä­kee kät­ten­sä jäl­jen heti ja voi tes­tail­la joka kesä uu­sia jut­tu­ja. Li­säk­si lä­hes kaik­ki on syö­tä­vää. Puu­tar­han an­ti­mis­ta pii­saa iloa pit­käl­le tal­veen, Jaa­na ker­too.