Jos­kus koh­ta­lol­la on sor­men­sa pe­lis­sä. Vii­si vuot­ta in­koo­lai­set Git­ta ja Ro­ger Forsb­lom et­si­vät van­haa ta­loa ja puu­tar­haa. He sel­vit­ti­vät tyh­jil­lään ole­vien ta­lo­jen omis­ta­jia ja te­ki­vät tar­jouk­sia. Mi­kään ta­lois­ta ei ol­lut myyn­nis­sä.

– Myyn­nis­sä ol­leet oli­vat joko lii­an kal­lii­ta tai pi­lal­le re­mon­toi­tu­ja, Git­ta ja Ro­ger ker­to­vat.

Pa­ris­kun­ta ihas­tui ke­sä­käy­tös­sä ole­vaan, pe­ri­kun­nan omis­ta­maan kel­tai­seen ta­loon. Van­ho­jen tam­mien kuja suo­ja­si pi­ha­pii­riä. Paik­ka oli täy­del­li­nen puu­tar­hal­le. Mut­ta talo ei ol­lut kau­pan.

– Olim­me pet­ty­nei­tä, mut­ta jat­koim­me et­sin­tää.

Vuo­den pääs­tä kel­tai­nen talo tuli myyn­tiin. Sii­tä tuli Gi­tan ja Ro­ge­rin koti.

Lue myös: Näin on­nis­tuu pi­o­nin kas­va­tus - asi­an­tun­ti­jan par­haat vin­kit

Portin mallia Gitta ja Robert etsivät lehdistä ja netistä. Roger teki yhdessä suunnitellun portin.

Lu­mo­a­va lum­me­lam­pi

En­sim­mäi­nen kesä re­mon­toi­tiin ta­loa. Seu­raa­va­na ke­sä­nä pi­ha­pii­ris­sä al­koi vim­mat­tu mit­tai­lu.

Ro­ger suun­nit­te­li kuk­ka­penk­kien ko­koa ja muo­to­ja van­haan pel­toon.

Hoi­ta­ma­ton kuu­si­ai­ta väis­tyi. Sy­ree­ni­ai­dal­le kai­vet­tiin is­tu­tu­so­jan­ne. Myös lam­mel­le kai­vet­tiin paik­ka, jot­ta lum­peel­le saa­tai­siin koti.

– Vaik­ka al­las on teh­ty al­las­muo­vil­la, ha­lu­sim­me sen näyt­tä­vän mah­dol­li­sim­man luon­nol­li­sel­ta.

Al­las ki­vet­tiin huo­lel­la, ja muo­vi pii­lo­tet­tiin nä­ky­vis­tä. Reu­noil­le is­tu­tet­tiin pe­ren­no­ja: kuun­lil­jo­ja, hei­nä­mäi­siä päi­vän­lil­jo­ja ja si­pe­ri­an­kur­jen­miek­ko­ja.

Lam­men tun­nel­ma on kuin sa­lai­ses­sa puu­tar­has­sa. Riip­pa­puut joh­dat­ta­vat aja­tuk­set Clau­de Mo­net’n puu­tar­han lum­me­lam­mel­le.

– Riip­pa­ja­la­vat ovat syn­ty­mä­päi­vä­lah­ja. Os­tam­me usein toi­sil­lem­me lah­jak­si puun, Ro­ger ker­too.

Haa­veis­sa on tuo­da li­sää vet­tä puu­tar­haan: toi­nen al­las ja te­ras­sin ohi kul­ke­va puro.

Lue myös: Pi­o­nit saa­vat rin­ne­puu­tar­han heh­ku­maan

Vaaleanpunainen pioniklassikko, Sarah Bernhard, kukkii herkästi.

Ei ruu­su­dii­voil­le

En­sim­mäi­set pe­ren­nat pari sai Ro­ge­rin van­hem­pien ja sis­kon pi­hoil­ta. Lah­ja­tai­mis­ta tuli ko­mei­ta kuk­ka­penk­ke­jä, mut­ta Gi­tan haa­veis­sa siin­si eng­lan­ti­lais­ten puu­tar­ho­jen ren­to, ro­mant­ti­nen ja ker­rok­sel­li­nen tun­nel­ma.

Git­ta is­tut­ti aluk­si kuk­ka­penk­kei­hin myös ruu­su­ja, mut­ta var­sin­kin ja­lo­ruu­sut osoit­tau­tui­vat vaa­ti­vik­si, kuk­kien dii­voik­si.

– Em­me enää eh­di hoi­taa ruu­su­dii­vo­ja. Sen si­jaan ju­han­nus- ja kurt­tu­ruu­sut ku­kois­ta­vat. Isol­la pi­hal­la on hyvä miet­tiä omia re­surs­se­ja, kun va­lit­see kas­ve­ja, Git­ta sa­noo.

Piharakennuksen värit puna- ja keltamulta ja vaununvihreä ovat pohjalaista perua.

Puu­sees­tä ruu­ku­tus­va­jak­si

Eng­lan­ti­lai­nen puu­tar­ha­tyy­li on Gi­tan ja Ro­ge­rin mie­leen, oli­pa kyse is­tu­tuk­sis­ta, työ­ka­luis­ta tai pi­ha­ra­ken­nuk­sis­ta. Kun he kun­nos­ti­vat van­haa pi­ha­ra­ken­nus­ta, Ro­ger loih­ti sen jat­kee­na ol­lees­ta puu­sees­tä eng­lan­ti­lais­tyy­li­sen ruu­ku­tus­va­jan, pot­ting she­din.

Sei­nä­lau­doi­tus vaih­det­tiin van­han kas­vi­huo­neen ik­ku­noi­hin, jot­ka ovat ajal­ta, kun Pork­ka­la oli Neu­vos­to­lii­ton vuok­ra-alu­et­ta. Ro­ger kiin­nit­ti ik­ku­nat van­haan puu­run­koon. Ra­ken­ta­mi­ses­sa on käy­tet­ty ai­no­as­taan kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja.

– Ruu­ku­tuk­seen on hyvä va­ra­ta oma paik­ka, jos­sa mul­ta­pus­sit, ruu­kut ja työ­vä­li­neet ovat hel­pos­ti saa­ta­vil­la. Pie­niä is­tu­tus­la­pi­oi­ta ei ole kos­kaan lii­kaa, sil­lä nii­tä unoh­tuu ai­na vä­lil­lä kuk­ka­penk­kei­hin, Git­ta myön­tää.

Lue myös: 7 iha­naa pi­o­nia

White Cap -kiinanpioni hehkuu upean punaisena.

Kii­nan­pi­o­ni oli en­sim­mäi­nen

Kas­vi­ke­räi­li­jäk­si tun­nus­tau­tu­va Git­ta ihas­tuu kau­nii­siin tai­miin. Nii­hin voi hu­rah­taa, ku­ten kävi pie­nen pi­o­nin­tai­men kans­sa.

En­sin oli vaa­le­an­pu­nai­nen kii­nan­pi­o­ni. Se is­tu­tet­tiin lam­men reu­nal­le. Pian pi­o­ne­ja il­mes­tyi li­sää. Lo­pul­ta kas­vi­maa­na käy­te­tyt ko­ho­pen­kit muut­tui­vat pi­o­ni­pen­keik­si.

Gi­tan ja Ro­ge­rin puu­tar­has­sa kas­vaa rei­lut sata pi­o­ni­la­ji­ket­ta. Kun pi­o­nit al­ka­vat kuk­kia, ei puu­tar­has­ta mal­ta läh­teä min­ne­kään.

– Käyn heti aa­mul­la kat­so­mas­sa, on­ko uu­sia nup­pu­ja au­en­nut. Päi­väl­lä ja il­lal­la kier­rän uu­des­taan kat­so­mas­sa, ihas­te­le­mas­sa ja va­lo­ku­vaa­mas­sa.

Git­ta leik­kaa sa­teen sot­ke­mat ku­kat. Muu­toin hän jät­tää ku­kat ja ke­hit­ty­vät sie­men­ko­dat ko­ris­teik­si pai­koil­leen. Ne­kin ovat kau­nii­ta.

Gitta siistii ja leikkaa pois pionit, jotka sade on runnellut.

Pe­ren­na­pa­si­ans­sia puu­tar­has­sa

Aluk­si pi­o­nit kas­voi­vat pen­keis­sä si­kin so­kin, mut­ta ko­ko­el­ma kai­pa­si jär­jes­tys­tä. Erää­nä ke­sä­päi­vä­nä Git­ta päät­ti siir­tää ja is­tut­taa pi­o­nit vä­rien mu­kaan. Nyt val­koi­set, hen­non vaa­le­an­pu­nai­set, tum­man vaa­le­an­pu­nai­set ja tum­mat pi­o­nit kas­va­vat omis­sa pen­keis­sään. Pe­ren­na­pa­si­ans­sia pe­la­taan puu­tar­has­sa ai­na tar­peen mu­kaan.

– Puu­tar­has­ta ei tule kos­kaan val­mis­ta, Git­ta to­te­aa.

Kun ko­ho­pen­kit täyt­tyi­vät pi­o­neis­ta, al­koi­vat kuk­ka­pen­kit laa­je­ta en­ti­ses­tään. Pi­o­nien reu­nus­kas­vik­si Git­ta on is­tut­ta­nut kei­jun- ja hal­ti­an­kuk­kia ja ti­a­rel­laa. Ke­vääl­lä penk­ke­jä ko­mis­ta­vat nar­sis­sit.

Lue myös: Puu­tar­ha on kuin pala Ja­pa­nia

Kivipuutarhan Gitta suunnitteli alun perin zen-henkiseksi. Se on puhjennut kukkaan pioniherätyksen myötä.

Ze­niä vai pi­o­ne­ja?

Yl­tä­kyl­läi­sen kuk­ka­lois­ton vas­ta­pai­nok­si syn­tyi aja­tus rau­hal­li­ses­ta, ze­ni­mäis­tä tyy­neyt­tä hen­ki­väs­tä alu­ees­ta, jos­sa oli­si vain ki­viä, pie­ni is­tu­ma­paik­ka ja ma­ta­lia maan­pei­te­kas­ve­ja.

Mut­ta kuin­ka kä­vi­kään, pi­o­ne­ja il­mes­tyi tä­hän­kin penk­kiin. Kau­niit van­hat, val­koi­set rans­ka­lai­set kii­nan­pi­o­ni­la­jik­keet sai­vat yk­si toi­sen­sa jäl­keen paik­kan­sa ki­vi­puu­tar­han alu­eel­ta.

– Yh­täk­kiä pi­o­ne­ja oli­kin niin pal­jon, et­tä tun­nel­ma ei ole yh­tään zen, vaan var­sin yl­tä­kyl­läi­nen. Huo­maan to­del­la­kin ole­va­ni ke­räi­li­jä­luon­ne, Git­ta nau­raa.

Hän mer­kit­see kaik­ki tai­met ylös, sel­vit­te­lee nii­den his­to­ri­aa ja al­ku­pe­rää. Jos­kus sa­mo­ja tai­mia tu­lee eri ni­mil­lä. Myös eri vuo­si­na kuk­ka­vä­reis­sä on vaih­te­lua.

– Jos­kus saa leik­kiä sa­la­po­lii­sia, et­tä saa jon­kun mys­ti­sen tai­men la­ji­ke­ni­men sel­vil­le, Git­ta ker­too.

Haa­veis­sa puu­puis­to

Heh­taa­rin puu­tar­ha-alal­le mah­tuu pal­jon. Uu­sin on pie­ni puu­a­lue, jos­sa kas­va­vat pie­ni­nä tai­mi­na tuo­reim­mat han­kin­nat, ku­ten tuo­hi­tuo­mi, pen­n­syl­va­ni­an­vaah­te­ra, ku­pa­ri­vaah­te­ra ja mus­ta pop­pe­li. Nei­don­hius­puu odot­te­lee vie­lä is­tu­tus­ta.

Pa­ris­kun­nan työn­ja­ko on sel­keä. Git­ta kit­kee, Ro­ger kai­vaa ja yh­des­sä kas­tel­laan.

– Kun toi­nen eh­dot­taa ja an­taa ide­an, toi­nen li­sää eh­do­tuk­seen jo­tain. Olem­me heti sa­moil­la lin­joil­la, Ro­ger ker­too.

Ro­ger suun­nit­te­lee uu­sia is­tu­tuk­sia: Si­sään­käyn­nin tam­mi­ku­jan vie­rei­sel­le pel­lol­le sai­si hie­non puu­puis­ton ja puis­toon suu­ren lam­men, jon­ka ym­pä­ri voi­si ra­ken­taa kä­ve­ly­kier­rok­sen. Puis­toon mah­tui­si mon­ta eri­kois­ta puu­ta.

– Mi­ten kaik­ki si­nun puu­si saa­daan tän­ne, kun jo nyt mei­dän Mini täyt­tyy tai­mis­to­kier­rok­sil­la kak­sin­ker­roin ole­vis­ta tai­mis­ta, Git­ta top­puut­te­lee nau­ra­en.

Lue myös:

Tee it­se kuk­ka­puu­tar­ha - näil­lä vin­keil­lä on­nis­tut!

5 vink­kiä eko­lo­gi­seen puu­tar­han­hoi­toon

5 vink­kiä - Näin pe­rus­tat ruuk­ku­puu­tar­han par­vek­keel­le