Olo­huo­neen isois­ta ik­ku­nois­ta avau­tu­va mai­se­ma, toi­mi­va poh­ja­rat­kai­su ja 1950-lu­vun ark­ki­teh­tuu­ri sai­vat Hei­din ja Jas­pe­rin muu­ta­ma vuo­si sit­ten va­kuut­tu­neik­si sii­tä, et­tä pit­kään et­sit­ty koti on löy­ty­nyt.

Vaik­ka asun­to oli näyt­tö­het­kel­lä tyh­jil­lään, huo­nei­siin oli help­po ku­vi­tel­la läm­min­hen­ki­nen ja ker­rok­sel­li­nen si­sus­tus. Ti­la­vat ma­kuu­huo­neet ja eril­li­nen keit­tiö aset­tu­vat jär­ke­vään jär­jes­tyk­seen ison oles­ke­lu­ti­lan si­vuil­le. Ylim­män ker­rok­sen kol­mi­oon tu­lee run­saas­ti va­loa eri il­man­suun­nis­ta ja ko­ko­nai­suus tun­tuu ava­ral­ta.

Heidi ja Jasper pyrkivät kotinsa sisustuksessa ajattomuuteen ja kestävään tyyliin. Perheeseen kuuluvat myös Sylvi-kissa ja pomeranian Bobo.

Maria Putaansuu

Män­ty kuin osa ti­laa

Kun pa­ris­kun­nan ko­tiin tu­lee vie­rai­ta, he yleen­sä pää­ty­vät is­tu­maan ruo­kai­lu­ti­lan soh­val­le, Ar­te­kin pyö­re­än pöy­dän ää­reen. Pa­raa­ti­pai­kal­la kat­se saa kier­tää oles­ke­lu­ti­lan mo­nis­sa kau­niis­sa yk­si­tyis­koh­dis­sa tai­tees­ta kier­rä­tys­löy­töi­hin. Ul­ko­na ko­ho­a­va käp­py­räi­nen män­ty on ikään kuin osa ti­laa. Sen kau­neus ko­ros­tuu il­ta-au­rin­gon kul­tai­ses­sa ka­jos­sa.

– Mai­se­ma on kau­niin vih­reä ym­pä­ri vuo­den ja vaih­taa su­loi­ses­ti vä­riä kel­lo­na­jan mu­kaan. Män­ty on vie­lä­pä lem­pi­puu­ni, Hei­di sa­noo.

Keittiössä on säilynyt 1950-luvun tunnelmaa. Bertoian Side Chair on hankinta Tori.fistä. Matto on Finarten mallistosta. Ikkunalaudalla on Kaj Franckin vintage­maljakko. Keittiöpyyhe on Iittalan ja puutarjotin Skagerakin.

Maria Putaansuu

Ta­lon hen­keen so­pi­va si­sus­tus

Hei­di ja Jas­per ovat ha­lun­neet kun­ni­oit­taa ko­dis­saan 1950- ja 1960-lu­ku­jen ryh­di­käs­tä il­met­tä. Pin­ta­re­mon­tin yh­tey­des­sä keit­ti­öön asen­net­tiin kork­ki­lat­tia, ta­sot vaih­det­tiin pui­sik­si ja kaa­pin­ovet sai­vat lan­ka­ve­ti­met. Muu­al­la ko­dis­sa riit­ti sei­nien ta­soi­tus ja maa­laus. Pie­nil­lä ju­tuil­la ti­loi­hin tuli häi­väh­dys men­nei­tä ai­ko­ja.

Pa­ris­kun­ta pyr­kii ko­dis­saan ajat­to­maan ja kes­tä­vään tyy­liin. Si­sus­tuk­sen kul­ma­ki­viä ovat aar­teet, joi­ta on ker­ty­nyt kirp­pu­to­reil­ta, an­tiik­ki­liik­keis­tä ja useil­ta ul­ko­maan­reis­suil­ta.

– Meil­lä ei vält­tä­mät­tä ole tark­kaa vi­si­o­ta si­sus­tuk­ses­ta, vaan läh­dem­me en­nen kaik­kea luo­maan ym­pä­ril­lem­me van­haan ta­loon so­pi­vaa tun­nel­maa. Tai­teel­la ja va­lais­tuk­sel­la on täs­sä tär­keä roo­li, Jas­per ker­too.

Metallinen kissapatsas on löytö Hietalahden kirpputorilta. Jasper ja hänen äitinsä iskivät molemmat silmänsä kissaan. Vaikka tuolloin sovittiin yhteisomistajuudesta, kissa on jäänyt Jasperin ja Heidin kotiin. Seinällä on Aino Jääskeläisen grafiikkavedos.

Maria Putaansuu

Kis­sa jäi Jas­pe­ril­le

Hei­di ker­too, et­tä he ovat niin tot­tu­nei­ta os­ta­maan huo­ne­ka­lu­ja käy­tet­tyi­nä, et­tei­vät osai­si enää suun­na­ta si­sus­tus­liik­kei­siin. Kos­ka löy­döt har­vem­min osu­vat koh­dal­le va­hin­gos­sa, pa­ris­kun­ta kier­tää kirp­pu­to­re­ja ah­ke­ras­ti ja surf­faa esi­nei­tä ver­kos­ta. Par­haat ta­va­rat liik­ku­vat no­pe­as­ti, jo­ten pää­tök­siä täy­tyy toi­si­naan teh­dä sa­la­man­no­pe­as­ti.

– Net­ti­kirp­pik­sen tar­jon­taa se­la­tes­sa aja­tuk­set lauk­kaa­vat vä­lil­lä vil­li­nä – eten­kin, kun eteen osuu mie­len­kiin­toi­nen huo­ne­ka­lu, jon­ka ym­mär­tää heti so­pi­van ko­tiin täy­del­li­ses­ti, Hei­di ker­too.

Yk­si pa­ris­kun­nan lem­pie­si­neis­tä on me­tal­li­nen kis­sa­pat­sas, joka tart­tui Jas­pe­rin mat­kaan Hel­sin­gin Hie­ta­lah­den kirp­pu­to­ril­ta kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten. Jas­per oli tuol­loin liik­keel­lä äi­tin­sä kans­sa, ja kuin­ka ol­la­kaan, mo­lem­mat is­ki­vät sil­män­sä sa­maan kis­saan. Osa­puo­let so­pi­vat, et­tä pat­sas­ta vaih­del­laan ai­na vä­lil­lä ko­dis­ta toi­seen.

– No, kis­sa on kui­ten­kin asu­nut Jas­pe­rin kans­sa tuos­ta päi­väs­tä läh­tien, ei­kä se tai­da ol­la me­nos­sa vie­rai­lul­le ano­pin luok­se ihan pian, Hei­di sa­noo.

Artekin ruokapöytä on ostettu käytettynä. Se on koottu kahdesta pöytälevystä ja erillisistä jaloista. Pöydän yläpuolelle sopii Tom Dixonin valaisin, joka on saanut seurakseen kaksi Balilta ostettua valaisinta. Sohva on Ikean Karlstad. Messinkinen kärry sohvan vieressä on kirpputorilöytö. Beige huopa on Lapuan Kankureiden. Seinällä on Kaisa Jussilan grafiikkaa, valokuva Havannasta ja juliste Nizzasta. Etsaustyöt on ostettu vanhan tavaran liikkeestä ja hiilityö on Liisa Heikkilän. Puinen seepran pää on matkamuisto Tansaniasta.

Maria Putaansuu

Muis­to Ma­ro­kos­ta

Hei­di ja Jas­per ker­to­vat ole­van­sa elä­mäs­tä nau­tis­ke­li­joi­ta, joil­le tär­kei­tä asi­oi­ta ovat pait­si ys­tä­vät ja hyvä ruo­ka myös mat­kus­ta­mi­nen. Muu­ta­miin esi­nei­siin liit­tyy­kin kiin­nos­ta­via ta­ri­noi­ta kau­ko­mail­ta. Yk­si niis­tä vie Sa­ha­raan, At­las-vuo­ren ta­ka­na si­jait­se­vaan pie­neen vuo­ris­to­ky­lään. Siel­lä pa­ris­kun­ta tu­tus­tui ma­rok­ko­lais­ten nais­ten työl­li­syyt­tä tu­ke­vaan osuus­kun­taan, joka myy kä­sin­teh­ty­jä mat­to­ja. Jo­kai­sel­la kä­si­työ­läi­sel­lä on oma nu­me­ro, joka lii­te­tään myyn­nis­sä ole­viin tuot­tei­siin. Näin te­ki­jät saa­vat palk­ki­on suo­raan teh­dys­tä työs­tä.

En­nen kaup­po­ja oli kui­ten­kin vie­tet­tä­vä iki­muis­toi­nen tin­kaa­mis­het­ki, jo­hon kuu­lui­vat ham­paa­ton mum­mo ja vah­va mint­tu­tee. Jas­per sai so­vit­tua hin­nan ikui­suu­del­ta tun­tu­neen vään­nön päät­teek­si.

– Val­tio tu­kee osuus­kun­nan toi­min­taa mak­sa­mal­la pos­ti­mak­sut ul­ko­mail­le. Saim­me ma­ton to­del­la kä­te­väs­ti muu­ta­man vii­kon odo­tuk­sen jäl­keen lä­hi­pos­tiim­me. Em­me ta­kuul­la luo­vu sii­tä kos­kaan.

Makuuhuoneen puinen kaappi on Tori.fistä. Heidi osti opiskeluaikoina säästämillään rahoilla Eero Aarnion Tuplakupla-valaisimen. Sängyllä on Finnish Design Shopista hankittu Johanna Gullichsenin Gaia-huopa. Lattialla on juliste Helene Schjerfbeckin maalauksesta Punaposkinen tyttö.

Maria Putaansuu

Kun­nos­ta­mal­la so­pi­va

Osa ko­din ko­meis­ta de­sign­huo­ne­ka­luis­ta on ol­lut os­to­het­kel­lä keh­nos­sa kun­nos­sa. Hei­di ja Jas­per ovat ka­san­neet esi­mer­kik­si Ar­te­kin ruo­ka­pöy­dän kah­des­ta pöy­däs­tä, jois­ta toi­ses­sa oli kan­si ja toi­ses­sa ja­lat. Myy­jän it­se kun­nos­ta­mat Ber­toi­an Side Chai­rit ir­to­si­vat ne­kin huo­ke­aan hin­taan.

Jas­per puo­les­taan löy­si vuo­sien ajan haa­vei­le­man­sa Vit­ran työ­tuo­lin, mis­täs muu­al­ta­kaan kuin Tori.fis­tä. Täs­sä ta­pauk­ses­sa pa­rin­sa­dan ki­lo­met­rin ha­ku­mat­ka kan­nat­ti.

– Teem­me it­se­kin mie­lel­läm­me pien­tä tuu­naus­ta. Esi­mer­kik­si olo­huo­neen soh­va on Ike­as­ta, mut­ta han­kim­me sii­hen Pret­ty Peg­g­sin ja­lat tuo­maan ko­ko­nai­suu­teen van­han ajan tun­nel­maa, Hei­di ker­too.

Hän poh­tii, et­tä se­cond hand -han­kin­nat ovat hyvä tapa vält­tää huo­noa omaa­tun­toa, kun si­sus­tus­ta on ai­ka vaih­taa.

– Yleen­sä ta­va­rois­ta saa ta­kai­sin sa­man hin­nan kuin niis­tä on mak­sa­nut. Viem­me myös pie­nem­piä ta­va­roi­ta kier­rä­tys­kes­kuk­seen, jot­ta ne saa­vat uu­den elä­män.

Hei­din ja Jas­pe­rin ko­dis­sa nä­ky­vät ajan tren­dit, mut­ta he ei­vät ha­lu­ai­si asua ”ka­ta­lo­gi­ko­dis­sa”, jos­sa kaik­ki on uut­ta.

– Ke­räi­le­mäl­lä ja har­kit­se­val­la si­sus­ta­mi­sel­la syn­tyy per­soo­nal­li­nen ja läm­min lop­pu­tu­los. Meil­le on myös tär­ke­ää, et­tä ko­to­na on esi­nei­tä, joi­hin liit­tyy muis­to­ja, Jas­per sa­noo.

Vierashuoneessa on Tori.fistä ostettu Artekin puinen laveri. Sen kaverina ovat samasta paikasta hankitut Artekin jakkarat. Aitoon marokkolaiseen mattoon liittyy hyviä muistoja. Ikkunalaudalla on Yasushi Koyaman suunnittelema Panda with Balloon -keramiikkateos.

Maria Putaansuu