Kuistilla on kesäfiilis ympäri vuoden. Sinivalkoinen laattalattia on raikas tausta sisustukselle. Kuistin perällä on tyylikäs 1960-luvun sohva. Kaikki tyynyt, verhot ja verhoilut ovat Maritin käsialaa.

Marit ja Göran Mähler nauttivat elämästä Pietarsaaressa. Hurja remontti talossa on pian historiaa ja on tullut aikaa laittaa puutarha kuntoon.

Me­tal­li­nen ramp­pi ko­li­see au­ton al­la Tu­run sa­ta­mas­sa. Al­fa Ro­meo ajaa hi­taas­ti let­kas­sa ulos ruot­sin­lai­vas­ta. Gö­ran is­tuu ra­tin ta­ka­na ja Ma­rit tyy­ty­väi­se­nä vie­res­sä. Ta­ka­na on Tuk­hol­ma-Pie­tar­saa­ri-mat­kan hel­poin etap­pi, yö lai­val­la. Edes­sä ajo 8-tie­tä poh­joi­seen. Pe­ril­lä tu­tus­sa ”Jep­pik­ses­sä” ol­tai­siin kuu­den tun­nin ku­lut­tua.

– Ajam­me Pie­tar­saa­reen Suo­mes­sa joko Tu­run tai Vaa­san kaut­ta. Jos mat­kus­tam­me Vaa­san kaut­ta, voim­me sa­mal­la näh­dä Uu­ma­jas­sa Gö­ra­nin sis­koa, Ma­rit ker­too.

Alun pe­rin Örns­kölds­vi­kis­tä ko­toi­sin ole­va Gö­ran ja pal­jas­jal­kai­nen pie­tar­saa­re­lai­nen Ma­rit ovat mat­kan­neet tätä reit­tiä yh­des­sä jo 33 vuot­ta.

Täl­lä ker­taa au­tos­sa on suo­ras­taan tyh­jää. Nyt on mu­ka­na vain omat mat­ka­ta­va­rat. Syy­kin on sel­vä. Kym­me­nen vuot­ta kes­tä­neen van­han hir­si­ta­lon kun­nos­tusp­ro­jek­tis­sa ol­laan juu­ri nyt sii­nä vai­hees­sa, et­tei ole tar­vet­ta kul­jet­taa ko­din­ko­nei­ta, ta­pet­te­ja tai huo­ne­ka­lu­ja Poh­jan­maal­le.

– Olem­me tuo­neet Ruot­sis­ta kai­ken­lais­ta ta­va­raa, jota olem­me tar­vin­neet re­mon­toin­nis­sa ja si­sus­ta­mi­ses­sa. 23-ne­li­öi­sen la­si­kuis­tin lat­ti­an ita­li­a­lai­set ke­ra­miik­ka­laa­tat pis­ti­vät au­ton jou­set ko­e­tuk­sel­le, Gö­ran ker­too ja hy­myi­lee.

Paikka ruokakomerolle. Keittiön nurkka odottaa vielä ruokakomeron valmistumista. Kaunis Lahden Puukalusto Oy:n 1950-luvun puusohva on peritty Maritin vanhemmilta. Leikkisä verhokangas on Pierre Freyn mallistosta.

Keittiön keskipiste on tilava saareke. Keittiön valaistusidea tuli vastaan lomalla Lundissa, jossa paikallisen hotellin ruokasalin katossa oli kymmeniä Aallon ”Kultakello”-valaisimia

Ele­gant­ti kuis­ti

Tai­vas on ke­säi­sen si­ni­nen. Pie­tar­saa­ren kes­kus­tan ku­pees­sa si­jait­se­van van­han puu­ta­lon pi­ha­maas­ta nä­kee, et­tä tääl­lä on ra­ken­net­tu.

– Kuis­ti on ko­ko­naan uu­si. Van­ha oli pal­jon pie­nem­pi. Me ha­lu­sim­me ta­loon alus­ta al­ka­en ison ja va­loi­san kuis­tin, Ma­rit ker­too.

Lä­hes koko jul­ki­si­vun mit­tai­nen kuis­ti is­tuu man­sar­di­kat­toi­seen ta­loon hie­nos­ti. Laa­jen­nuk­sen on suun­ni­tel­lut ark­ki­teh­ti Ann-Char­lott Häs­tö, joka piir­si kaik­ki re­mont­tiin tar­vit­ta­vat suun­ni­tel­mat.

Gö­ran osoit­taa kuis­tin ik­ku­noi­ta.

– Ann-Char­lott oli to­del­la tark­ka sii­tä, et­tä kol­mes­ta ka­pe­am­mas­ta ik­ku­nas­ta muo­dos­tu­van ik­ku­na­ka­se­tin vä­lei­hin ei tul­lut yli­mää­räis­tä puu­ta. Ny­ky­ra­ken­ta­mi­ses­sa on ta­pa­na lait­taa kan­ta­va pi­la­ri ik­ku­noi­den vä­liin. Tääl­lä nii­tä ei ole. Sik­si kuis­ti näyt­tää niin ke­vy­el­tä, niin kuin en­nen van­haan, Gö­ran se­lit­tää.

To­den tot­ta. Kuis­tin ke­veys joh­tuu­kin sii­tä, et­tä ik­ku­nat ovat lä­hes vie­ri vie­res­sä. Ele­gant­ti rat­kai­su.

– Ik­ku­noi­den pääl­lä on palk­ki, joka kan­taa ka­ton pai­non nurk­kiin, Gö­ran vii­soo.

Keittiön paikka vaihtui remontissa. Ison muuratun puulieden sijaan keittiöön valittiin siro 1910–20-lukuja henkivä valurautainen Skoglund & Olsonin puuliesi No 56, joka on hankittu Nacka Byggnadsvård -liikkeestä. Perinteinen sähköliesi sopii keittiön henkeen.

Pieni mutta merkittävä muutos. Ruokailuhuoneesta avattiin kokonaan uusi oviaukko olohuoneeseen. Nyt talon alakertaa voi kiertää ympäri. Tapetti on William Morrisin Willow.

Pur­ku vai re­mont­ti?

Si­säl­lä kuis­til­la on ko­di­kas­ta. Pit­kil­lä ik­ku­na­lau­doil­la on pe­lar­go­ni poi­ki­neen. Jal­ko­jen al­la on si­ni­val­koi­nen ko­ris­teel­li­nen laat­ta­lat­tia. Au­ton­jou­sia ei ko­e­tel­tu ihan suot­ta, sen ver­ran hie­no lat­tia on.

Ma­rit kaa­taa kah­via kup­pei­hin.

– Il­ta­päi­vä­kah­vit nau­ti­taan ai­na kuis­til­la.

Nyt on hyvä het­ki pa­la­ta ke­sään 2015.

– Em­me et­si­neet ta­loa tääl­tä tai mis­tään muu­al­ta­kaan, mut­ta meil­lä oli yh­tei­nen haa­ve van­han ta­lon re­mon­toi­mi­ses­ta. Ta­lon os­ta­mi­nen oli spon­taa­ni teko, Gö­ran ker­too.

Pa­ris­kun­ta kuu­li huo­noon kun­toon pääs­sees­tä ta­los­ta, joka oli­si myyn­nis­sä.

– Oli kak­si vaih­to­eh­toa, joko pur­kaa talo tai teh­dä pe­rus­teel­li­nen re­mont­ti, Gö­ran ker­too.

Van­ho­jen ta­lo­jen ra­kas­ta­jil­le rat­kai­su oli help­po, vaik­ka tie­dos­sa oli iso voi­main­pon­nis­tus vuo­ta­van ul­ko­ka­ton vaih­ta­mi­ses­ta al­ka­en.

– Kun Ann-Char­lott tuli pro­jek­tiin mu­kaan suun­nit­te­li­jak­si ja val­vo­jak­si, saa­toim­me ol­la luot­ta­vai­sin mie­lin mu­ka­na pro­jek­tis­sa Tuk­hol­mas­ta kä­sin, Ma­rit to­te­aa.

Gö­ran ko­ros­taa tai­ta­vien ra­ken­ta­jien osaa­mis­ta.

Ruokailuhuoneen nurkassa on vanha 1940-luvun kaappi, joka on ollut vanhassa kaupassa. Kaapin edessä on Carl Malmstenin suunnittelema nojatuoli, jonka Marit on verhoillut Svenskt Tennin Aralia-kankaalla. Jalkalampun varjostin kaipailee nimensä puolesta Manhattanille.

Olohuoneen sohva on Tibron Berja vuodelta 1987. Sohvassa on nyt menossa kolmas verhoilu. Tapetti on Laura Ashley -mallistosta. Olohuoneen tyynyissä on muotoiljalegenda Stig Lindbergin kuoseja.

Pit­kä pro­jek­ti

Jo re­mon­tin alus­sa pal­jas­tui, et­tä hir­si­ta­lot ovat vah­vo­ja. Ve­si­vuo­don ai­heut­ta­ma va­hin­ko oli­kin ole­tet­tua pie­nem­pi. Ka­ton jäl­keen siir­ryt­tiin ta­lon ala­ker­taan.

Val­mii­den pin­to­jen kes­kel­lä ei voi kuin aa­vis­taa sitä työ­mää­rää, mitä ta­lon eteen on teh­ty. Put­ket, säh­köt, eris­tys, ik­ku­noi­den kun­nos­tuk­set.

– Siir­sim­me keit­ti­ön uu­del­le pai­kal­le. Van­haan keit­ti­öön teh­tiin ar­kie­tei­nen ja kyl­py­huo­ne, Ma­rit ker­too.

Ti­laan teh­tiin myös uu­det por­taat ylä­ker­taan.

Nyt kun ta­lon koko ala­ker­ta on val­mis, man­sar­di­ka­ton al­la jat­kuu työ­maa.

– Ylä­ker­ta on vie­lä kes­ken. Saam­me sin­ne ti­la­van ar­ki­o­lo­huo­neen, ma­kuu­huo­neen ja sau­nan. Se val­mis­tuu nyt ke­säl­lä, Gö­ran ker­too.

Tä­hän as­ti ma­kuu­huo­neen vir­kaa on toi­mit­ta­nut olo­huo­neen nur­kas­sa ole­va le­vi­tet­tä­vä soh­va.

– Tämä on ol­lut isom­pi ja pi­dem­pi pro­jek­ti kuin aluk­si ajat­te­lim­me. Suun­nit­te­lim­me en­sin kak­si vuot­ta. Myö­hem­min tuli kah­den vuo­den tau­ko ko­ro­nan ta­kia, Gö­ran sa­noo.

Arkieteisen ulko-ovi on kokonaan uusi. Kodin pyykkihuolto sijoitettiin osaksi eteistä, näin pyykit on helppo viedä pihalle kuivumaan. Italialainen lattialaatta on tukholmalaisesta laattaliikkeestä.

Moderni tulkinta. Eteinen on tapetoitu Rut Brykin herkällä Apollo-perhostapetilla. Karl Andersson & Sönerin mainio Nest-naulakko on ruotsalaista designia.

Laa­tu ja kes­tä­vyys edel­lä

Kaik­ki­al­la ko­dis­ta nä­kyy pa­ris­kun­nan kiin­nos­tus de­sig­niin. Ma­rit pyö­rit­ti yli pa­ri­kym­men­tä vuot­ta omaa ver­hoo­moa Ös­ter­mal­mil­la. Työs­sä tu­li­vat tu­tuik­si niin Svenskt Ten­nin huo­ne­ka­lut kuin kan­kaat­kin. Kau­nii­ta Jo­sef Fran­kin kuo­se­ja on ta­los­sa niin sei­nil­lä ta­pet­tei­na kuin huo­ne­ka­lu­jen ver­hoi­luis­sa.

– Meil­lä on jon­kin ver­ran myös toi­sen tun­ne­tun ruot­sa­lais­muo­toi­li­jan, Carl Malms­te­nin huo­ne­ka­lu­ja. Olem­me os­ta­neet nii­tä pää­si­as­sa huu­to­kau­pois­ta, jois­ta saa hy­vää laa­tua edul­li­ses­ti, Ma­rit ker­too.

Laa­tu ja kes­tä­vyys edel­lä va­lit­tiin myös ko­din keit­tiö. Se on ka­lix­lai­sen puu­se­pän­lii­ke Snêkin te­ke­mä täys­pui­nen keit­tiö, joka toi­mi­tet­tiin pe­ril­le Ikea-tyy­liin osis­sa.

– Keit­ti­ön ko­ko­a­mi­nen piti su­jua ke­nel­tä ta­han­sa, mut­ta on­nek­si meil­lä oli kir­ves­mies aut­ta­mas­sa sen kans­sa, Gö­ran muis­te­lee.

Kaap­pien kel­tai­nen väri oli sen het­ken hur­ma. Kaa­pis­to maa­lat­tiin it­se pel­la­va­öl­jy­maa­lil­la.

– Em­me yleen­sä suun­nit­te­le ko­vin pit­käl­le, vaan va­lin­nat teh­dään no­pe­as­ti, Ma­rit ker­too nau­ra­en.

Keit­tiö on Aal­lon ”kul­ta­kel­lo­ja” myö­den jo ta­pu­tel­tu, vain nur­kan ruo­ka­ko­me­ro odot­taa enää val­mis­tu­mis­taan.

Vuonna 1934 tälle paikalle siirretty ja laajennettu talo on saanut entistä ehomman ulkomuodon. Uusi kuisti sopii taloon täydellisesti.

Kol­men per­heen koti

Ta­lot huo­ku­vat his­to­ri­aa -te­le­vi­si­o­sar­jan fa­nei­na Ma­rit ja Gö­ran ovat sel­vit­tä­neet oman ko­ti­ta­lon­sa men­nei­syyt­tä. Hir­si­ta­lo oli ai­koi­naan siir­ret­ty ny­kyi­sel­le pai­kal­leen naa­pu­ri­kun­ta Luo­dos­ta. Talo oli al­ku­pe­räi­ses­sä muo­dos­saan ol­lut yh­den huo­neen ko­koi­nen. Ta­lon van­him­mas­sa osas­sa kat­to on muu­ta ta­loa ma­ta­lam­mal­la.

– Hir­sis­sä oli edel­leen jo­tain mer­kin­tö­jä nä­ky­vis­sä, Ma­rit muis­te­lee.

Ny­kyi­seen ko­koon­sa laa­jen­net­tu talo oli ol­lut kol­meen per­heen koti.

– Ala­ker­ran nel­jäs­sä huo­nees­sa asui kak­si su­ku­pol­vea ta­lon ra­ken­ta­nees­ta per­hees­tä. Ylä­ker­ras­sa oli puo­les­taan kak­si pie­nem­pää asun­toa, jois­sa asui vuok­ra­lai­sia, Ma­rit ker­too.

Göran on saanut kaunislinjaisen nojatuolin lahjaksi työkavereiltaan. Marit on verhoillut sen kahdella kankaalla.

Pik­ku­kau­pun­gin char­mi

Aja­tus elä­mäs­tä Pie­tar­saa­res­sa Tuk­hol­mas­sa vie­tet­ty­jen vuo­sien jäl­keen tun­tuu hy­väl­tä. Pik­ku­kau­pun­gin char­mi pu­ree yhä.

– Kä­ve­lem­me pal­jon. Pie­tar­saa­ri on kau­nis kau­pun­ki. Täs­sä on lä­hel­lä mon­ta hy­vää ra­vin­to­laa, jo­hon voi men­nä esi­mer­kik­si lou­naal­le, Ma­rit ker­too.

Gö­ran miet­tii omaa suh­det­taan Pie­tar­saa­reen.

– Meil­lä on tääl­lä pal­jon tut­tu­ja ja hy­viä ys­tä­viä. Meil­lä on to­del­la ki­vat naa­pu­rit. Meil­lä on tääl­lä sa­nal­la sa­no­en to­del­la ter­ve­tul­lut olo.