Han­gon­tiel­tä tiuk­ka kään­nös oi­ke­aan. Ul­ri­ka Bachér is­tuu au­tos­saan mat­kal­la ko­tiin. Kai­ut­ti­mis­sa soi tu­le­vaan esi­tyk­seen liit­ty­vä kap­pa­le. Bur­les­ki­ar­tis­ti­na ja -opet­ta­ja­na sekä muun mu­as­sa pi­la­te­soh­jaa­ja­na työs­ken­te­le­vän Ul­ri­kan ko­ti­mat­ka Hel­sin­gin Laut­ta­saa­ren stu­di­ol­ta ko­tiin kes­tää noin tun­nin. Ra­tin ta­ka­na ei tule tyl­sää het­keä, sil­lä pel­to­jen reu­no­ja nuo­le­va van­ha tie on to­del­lis­ta sik­sak­kia.

– Mi­nul­le ajo­mat­ka on ren­tout­ta­vaa ai­kaa. Saan sil­loin yleen­sä par­haat ide­at mi­nun eli Tur­r­r­boC­her­ryn bur­les­ki­nu­me­roi­hin.

Enää muu­ta­ma bii­si, mäki, kur­vi ja ko­ti­pi­ha hää­möt­tää edes­sä.

Keittiössä on näköä ja kokoa. Siellä myös vietetään eniten aikaa. Keittiö on remontoitu reilut kymmenen vuotta sitten. Vanha puulattia maalattiin valkoiseksi. Alakaappien ovet on korvattu verholla. Avohyllyt sopivat vanhan talon tyyliin. Reilunkokoinen posliininen allas on Ikeasta.

Ta­pi­o­las­ta maal­le

Ul­ri­kan, hä­nen mie­hen­sä Fred­rik Ka­rel­lin, uus­per­heen toi­sek­si van­him­man lap­sen Isa­kin sekä Da­gin koti on vuon­na 1929 ra­ken­net­tu hir­si­ta­lo. Kel­tai­nen, man­sar­di­kat­toi­nen talo is­tuu kau­niis­ti pai­kal­leen val­ta­vien leh­ti­pui­den kes­kel­lä. Ky­lä­tien toi­sel­la puo­lel­la päi­vys­tää lam­mas­lau­ma. In­koo­lai­sel­la maa­seu­dul­la on kau­pun­gin hä­lys­tä jäl­jel­lä vain muis­to.

– Muu­tim­me tän­ne vuon­na 2016. Tätä en­nen asuim­me Ta­pi­o­las­sa mo­der­nis­sa 1960-lu­vun ker­ros­ta­lo­ne­li­ös­sä. Se koti oli si­sus­tet­tu ta­lon ra­ken­nu­sa­jan hen­keen. Meil­lä on tuos­ta ajas­ta muis­to­na ylä­ker­ran olo­huo­neen fif­ta­ri­hen­ki­nen si­sus­tus.

Olohuoneen jatkona on ruokasali. Lattiassa on parketti, joka on hiottu ja maalattu valkoiseksi. Ruokasalin pöytä on ollut talossa jo parikymmentä vuotta. Tuolien istuimet on verhoiltu uudelleen pellavalla. Ruokasalin pöydän ääressä juhlii jouluisin 28 hengen seurue. Kaikki mahtuvat samaan pöytään, kun jatkoksi tuodaan pari pöytälevyä jalkoineen lisää. Eteisen lasiovi on muisto 1980-luvun remontista.

Ulrika Bachérille sisustamisessa on samaa kuin burleskissa, eli kaiken ei tarvitse olla haudanvakavaa. Huikea 1950-luvun keraaminen kukkamaljakko on peritty Ulrikan isoäidiltä.

Skeit­ti­ramp­pi na­ve­tas­sa

Per­heen ko­ti­na on Fred­ri­kin su­ku­paik­ka, jol­la on mo­ni­sa­ta­vuo­ti­nen his­to­ria.

– Fred­ri­kin suku on asu­nut tääl­lä jo 1700-lu­vul­la, ja mah­dol­li­ses­ti jo sitä en­nen, Ul­ri­ka ker­too.

Ti­lan pit­käs­tä maan­vil­je­lys­his­to­ri­as­ta ker­to­vat pi­han mo­net ra­ken­nuk­set: Lä­him­pä­nä ta­loa on hie­no kak­si­ker­rok­si­nen luh­ti­ait­ta. Kau­em­pa­na pi­ha­maan reu­noil­la nä­ky­vät rii­hi ja pi­han toi­ses­sa pääs­sä sei­so­va na­vet­ta.

– Meil­lä on na­ve­tan si­säl­lä poi­kien skeit­ti­ramp­pi. Tääl­lä maal­la on har­ras­tuk­siin usein pit­kät mat­kat, Ul­ri­ka ker­too.

Ti­lal­la on vil­jel­ty muun mu­as­sa här­kä­pa­pua ja eri vil­jo­ja.

– Fred­rik jat­kaa ti­lan mai­den vil­je­lyä päi­vä­työn­sä ohes­sa.

En­nen kuin men­nään si­säl­le ta­loon, Ul­ri­ka näyt­tää ta­lon kul­mal­ta van­han ki­vi­ja­lan.

– Täs­sä oli en­nen 1920-lu­kua maa­ti­lam­me edel­li­nen asuin­ta­lo. Naa­pu­ri­ti­lan talo oli sii­hen ai­kaan niin lä­hel­lä, et­tä lei­pä­la­pi­ol­la yl­si ojen­ta­maan lei­vän ik­ku­nas­ta si­sään.

His­to­ri­an ha­vi­naan hä­vin­nees­tä lä­hi­naa­pu­ris­ta ei ole haus­kan ta­ri­nan li­säk­si pal­jon muu­ta jäl­jel­lä.

Eteisen tunnelma on keväisen raikas. Lautalattian valkoharmaa ruudutus oli työläs tehdä, mutta kaiken vaivannäön arvoinen. Konstailematon 1930- tai 40-luvun sivupöytä löytyi navetan ylisiltä. Eteistä valaisee nätti suutarinvalaisin.

Kuisti antaa vihjeen tyylistä. Marokkolaishenkinen laatta on hankittu Kymppilattian kautta. Ulrika olisi halunnut jo kylpyhuoneeseen samanlaisen lattian, mutta 2010-luvun alussa lähin ostopaikka oli Ruotsissa ja rahdin hinta tuhansissa. Seinät ja katto on paneloitu. Katkaisijat ja pistorasiat ovat Renova-sarjasta.

Ruu­tu­ja ja sit­ruu­nan­kel­tais­ta

Ul­ko-ovea ke­hys­tä­vät ruuk­kuis­tu­tuk­set. Ta­loon tul­laan kuis­tin kaut­ta.

– Meil­lä on toi­nen­kin kuis­ti ta­lon pit­käl­lä si­vul­la. Se odot­taa vie­lä re­mont­tia ja läm­pö­e­ris­tä­mis­tä.

Kuis­tin lat­ti­as­sa on ko­ris­teel­li­nen be­to­ni­laat­ta. Sa­man­lai­sen lat­ti­an voi­si näh­dä 1900-lu­vun alun ker­ros­ta­lon por­tai­kos­sa.

– Kuis­ti on re­mon­toi­tu vuon­na 2018. Van­ha ik­ku­na­ton hal­ko­va­ras­to pu­ret­tiin ja ti­lal­le saa­tiin ava­ram­pi ja va­loi­sam­pi si­sään­käyn­ti.

Kuis­til­ta as­tu­taan pe­rem­mäl­le etei­seen, jon­ka lau­ta­lat­ti­aan on maa­lat­tu val­ko­har­maa ruu­du­tus. Sei­nien pa­nee­lit lois­ta­vat raik­kaan sit­ruu­nan­kel­tai­si­na.

– Etei­nen on ko­ke­nut mei­dän kä­sis­säm­me muu­tok­sen. Ylä­ker­taan joh­ta­va 1980-lu­vun avo­por­taik­ko muo­kat­tiin ta­lon tyy­li­kau­teen pa­rem­min so­pi­vak­si, Ul­ri­ka ker­too.

Nyt por­taat ovat um­pi­nai­set ja por­tai­kon al­la on ko­me­ro.

Pa­ris­kun­ta on teh­nyt ta­loon muu­ta­kin re­mont­tia ajan ja aja­tuk­sen kans­sa.

– En­sim­mäi­siä asi­oi­ta oli keit­ti­ö­re­mont­ti, jon­ka teim­me jo 2012–13, kun talo oli mei­dän kak­kos-asun­to­nam­me.

Kyl­py­huo­ne re­mon­toi­tiin sa­mas­sa yh­tey­des­sä pie­nen ka­ma­rin ti­lal­le. Ul­ri­kan ja Fred­ri­kin te­ke­mät muu­tok­set is­tu­vat ta­lon hen­keen hie­nos­ti.

Yläkerran aulassa on 1950-luvun tyyliin sisustettu tv-tila. Sohva on Jyskistä. 50-luvun sohvapöytä on Tori.fi-löytö. Petsattu senkki on saatu senkkivaihdossa omalta siskolta. Lattian ruudutus on maalattu hiotun parketin päälle vuonna 2018.

Su­vun ta­va­rat

Ul­ri­kal­le on tär­ke­ää ko­din tun­nel­ma. Omaa ko­tia on ra­ken­net­tu su­ku­ta­loon hi­taas­ti. Vä­lil­lä pe­rin­teet ovat ol­leet kah­le, sil­lä su­ku­ta­lo­jen mu­ka­na tu­le­vat usein myös su­ku­jen ta­va­rat ja pe­rin­teet. Osa ta­lon ta­va­rois­ta on Ul­ri­kan ja Fred­ri­kin aar­tei­ta, osa taas sit­ten jo­tain ihan muu­ta.

– Ta­va­rat ovat vaih­ta­neet paik­kaa. Osa on vie­ty na­vet­taan odot­ta­maan pa­rem­pia ai­ko­ja, ja osa on puo­les­taan tuo­tu na­ve­tan yli­sil­tä si­säl­le ta­loon. Jos jos­kus han­kim­me kak­kos­ko­din, sen kaik­ki ka­lus­teet löy­ty­vät jo nyt na­ve­tas­ta.

Hyvä esi­merk­ki pe­ri­tys­tä aar­tees­ta on olo­huo­neen sei­nus­tan suu­ri rus­kea kaap­pi, joka on kuu­lem­ma ”ai­na” ol­lut juu­ri täs­sä huo­nees­sa. Ul­ri­ka kat­se­li tum­maa möh­kä­let­tä ai­kan­sa, ja miet­ti mitä sil­le te­ki­si.

– No, ei­hän sitä voi­nut esi­mer­kik­si maa­la­ta, kos­ka se on it­se asi­as­sa yh­den su­ku­lai­sen omis­ta­ma, Ul­ri­ka sa­noo ja nau­raa.

Olohuoneen keskipiste on 1900-luvun alun divaani, joka on hankittu Bukowskin nettihuutokaupan kautta Ruotsista. Divaanin edessä on 1920-luvun pieni sivupöytä. Komeat traakkipuut nauttivat kulmahuoneen valosta. Kattokruunu on ollut talossa vuosikymmeniä. Piano ei ole pelkkä koriste vaan Ulrika soittaa sitä omaksi ilokseen. Kolmihaarainen 1950-luvun jalkalamppu on hankittu Ruotsista.

Di­vaa­ni kes­ki­pis­tee­nä

Sitä mitä omis­ta va­ras­tois­ta ei ole löy­ty­nyt, on han­kit­tu muun mu­as­sa net­ti­huu­to­kau­pois­ta. Olo­huo­neen muh­kea di­vaa­ni on al­ku­jaan Ruot­sis­ta. Oli­si­ko ka­lus­tees­sa bur­les­kis­ta eh­kä mie­leen tu­le­vaa de­ka­dens­sia?

– Kun si­sus­tin olo­huo­net­ta, mi­nul­la oli mie­les­sä 1800-lu­vun lo­pun sa­lon­ki, jos­sa huo­neen kes­kel­lä on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut ”fain­ting couch” tai juu­ri di­vaa­ni.

Kir­jat ja huo­ne­kas­vit kuu­lu­vat ka­lus­tuk­seen oi­keu­te­tus­ti. Di­vaa­nin ym­pä­ril­le on ra­ken­tu­nut oi­kea vii­dak­ko. Kat­toa ta­voit­te­le­vat traak­ki­puut jä­sen­tä­vät huo­neen kah­tia.

– Jos joku kas­vi on huo­no­kun­toi­nen, kät­ken sen tois­ten kas­vien vä­liin el­py­mään.

Olo­huo­neen tun­nel­man täy­den­tää sen­su­el­leis­ta ju­lis­teis­taan tun­ne­tun art nou­ve­au -ajan tai­tei­li­jan Al­fons Muc­han nais­hah­mo.

– Han­kin ju­lis­teen Pra­has­ta Muc­han mu­se­on kau­pas­ta.

Juu­ri art nou­ve­aun ja art de­con ajan tai­de pu­hut­te­lee Ul­ri­kaa.

Ammeen paikka on kylpyhuoneen perällä. Tassuamme on Netraudasta. Vanhanmallinen suihku on Mora Classicin. Siro pikkupöytä toimii aputasona ammeen vieressä. Tuoksukynttilä hellii valollaan ja tuoksullaan. Verhon takana on piilossa kodin pyykkihuolto.

Kylpyhuoneen lattia on laatoitettu Pukkilan Natura-sarjan laatoilla. Niitä kehystävät tiilenpunaiset laatat kooltaan 10 x 10 cm. Ikkunapenkki on tehty paneelista. Sen kansi on avattava ja sisällä on tekninen tila. Korkeassa nurkkakaapissa säilytetään muun muassa pyyhkeitä. Seinät on laatoitettu Bauhausin peruslaatalla. Yläosassa on 15 x 15 cm:n laatta. Keraaminen välilista maksoi enemmän kuin muut seinän laatoista. Seinän alaosassa on sama peruslaatta vinoladottuna. Ikkunan edessä viihtyy siroliuska-aralia.

Hyvä komp­ro­mis­si

Koti maal­la ja työ kau­pun­gis­sa on osoit­tau­tu­nut hy­väk­si komp­ro­mis­sik­si.

– Mi­nul­le maal­le muut­ta­mi­nen ei ol­lut it­ses­tään sel­vää. Fred­rik on ai­na ko­ke­nut In­koon ko­dik­si, vaik­kei se ai­na ole ol­lut hä­nen ko­ti­o­soit­teen­sa.

Ul­ri­ka sa­noo ko­ke­neen­sa it­sen­sä enem­män kau­pun­ki­lai­sek­si.

– Toi­saal­ta olen ai­na pi­tä­nyt puu­tar­ha­töis­tä. Ny­kyi­sin puu­tar­ha näyt­tää ke­väi­sin ai­na hy­väl­tä, kun on ai­kaa ja in­toa puu­has­tel­la siel­lä, mut­ta lop­pu­ke­säs­tä fii­lis on, no mi­ten sen nyt sa­noi­sin, bo­hee­mim­pi.

Mar­jas­tus ja sie­nes­tys lä­hi­met­sis­sä tuot­ta­vat Ul­ri­kal­le suur­ta iloa.

– Maa­seu­dul­la elä­mis­tä al­kaa ar­vos­taa vas­ta, kun siel­lä on elä­nyt ai­kan­sa, kun niin sa­no­tus­ti kas­vat sii­hen.

Ulrikan ja Fredrikin kuulassävyinen makuuhuone on vinttikerroksessa. Kiintokaappien sijasta makuuhuoneessa on kaunis vanha vaatekaappi. Kaarevalinjainen sänky on vanha.

Makuuhuoneen kepeä korituoli on hankittu Ikeasta. Ikkunan alla on hyvä kukkapöydän paikka. Jalkalamppu on Ikeasta.Ulrika pitää makuuhuoneen Capri-sävystä. Hän maalasi huoneen Tikkurilan sävyllä päivää ennen Dagin syntymää.