Koivumaiden koti Helsingin Kulosaaressa on jo kolmas samalla alueella.

Elisa harrasti Japanissa ikebanaa eli kukkien asettelua. ”Isäkukka” katselee koko perhettä, ”äitikukka” katsoo ”isäkukkaa” ja ”lapsikukka” katselee molempia.

Eli­sa Koi­vu­maa muut­ti per­hei­neen ny­kyi­seen ko­tiin­sa kak­si vuot­ta sit­ten asut­tu­aan sitä en­nen Ku­lo­saa­res­sa jo kah­des­sa eri osoit­tees­sa. Alue on rau­hal­li­nen, ja Hel­sin­gin kes­kus­ta on muu­ta­man met­ro­py­sä­kin pääs­sä. Ku­lo­saa­res­sa ha­lut­tiin py­syä, jot­ta las­ten ei tar­vit­si­si vaih­taa kou­lu­ja ei­kä har­ras­tuk­si­aan.

Hagelstamin huutokaupasta ostettu Carl Gustaf Hiort af Ornäsin Studio-sohva on Puunveisto Oy:n valmistama. Sohvan istuintyynyt on verhoiltu Lauritzonin kankaalla. Yrjö Kukkapuron suunnittelemat Saturnus-nojatuolit Mikko pelasti roskalavalta, ja Elisan vanhemmat verhoiluttivat ne häälahjaksi. Aallon tarjoiluvaunun pariskunta sai häälahjaksi. Keltainen ja musta tyyny ovat Svenskt Tennin. Matto on Hagelstamin huutokaupasta. Kattolamppu on Alvar Aallon suunnittelema A622B.

Jokaisella perheenjäsenellä on oma japanilainen kokeshi-puunukke.

ELÄ­MÄN PÄÄ­NÄYT­TÄ­MÖ

Toi­vo­muk­se­na oli edes pie­ni piha, sau­na sekä omat ma­kuu­huo­neet kol­mel­le lap­sel­le. Kulo­saa­res­sa kes­ki­ko­koi­sia per­he­a­sun­to­ja on lä­hes mah­do­ton­ta löy­tää. Ne ei­vät juu­ri eh­di vä­lit­tä­jän myyn­tiin, vaan pi­tää ol­la it­se ak­tii­vi­nen, jos ha­lu­aa sel­lai­sen. Myy­tä­vät asun­not kul­ke­vat kuu­lo­pu­hee­na tai pai­kal­li­ses­sa Fa­ce­book-ryh­mäs­sä. Oli­kin yl­lät­tä­vää, et­tä eräs kol­mi­ker­rok­si­nen rivi­talo­asun­to oli myyn­nis­sä, oli ol­lut jo jon­kin ai­kaa. Sen huo­no kun­to oli il­mei­ses­ti kar­kot­ta­nut muut os­ta­jat.

1960-lu­vun asun­toa kat­sel­tu­aan Eli­sa poh­dis­ke­li, mi­ten kol­mi­ker­rok­si­nen koti so­pi­si heil­le.

– Olen ai­em­min kan­nat­ta­nut yh­den ta­son rat­kai­su­ja, mut­ta täs­sä koh­tees­sa vie­hät­ti aja­tus sii­tä, et­tä kes­ki­ker­ros oli­si elä­män pää­näyt­tä­mö, joka oli­si help­po pi­tää siis­ti­nä, sa­noo Eli­sa.

Ylä­ker­ta ma­kuu­huo­nei­neen py­syi­si pri­vaat­ti­na alu­ee­na. Sa­moin pyy­kin­pe­su ja muu käy­tän­nön ko­din­hoi­to oli­si eri ker­rok­ses­sa.

Alvar Aallon K65-tuolit ja A330S-kromivalaisin hankittiin tähän asuntoon. Taulu on Elisan Ranskassa asuvan tädin, Heini Delafontin maalaama. Bonsaipuu on istutettu Aino Aallon Riihitie-ruukkuun.

Elisa valitsi ala- ja yläkaapit White Forest -keittiötukkuliikkeestä, joka myy monien eri valmistajien kalusteita. Kivitaso hankittiin Virosta Hansakiveltä. Ikean kaapin päällä on Japanista tuotu peili.

KOL­ME VUOT­TA JA­PA­NIS­SA

Ku­lo­saa­ren eri ko­tien vä­liin mah­tu­vat myös per­heen vuo­det Ja­pa­nis­sa. Siel­lä asut­tiin per­heen isän Mi­kon työn vuok­si. Ja­pa­nis­ta löy­tyi sit­tem­min työ myös Eli­sal­le, mut­ta kol­men vuo­den jäl­keen työt toi­vat per­heen ta­kai­sin Suo­meen ja Ku­lo­saa­reen. Ken­ties ja­pa­ni­lai­seen kom­pak­tiin asu­mi­seen tot­tu­nei­den oli mui­ta hel­pom­pi näh­dä ti­lan­käy­tön mah­dol­li­suu­det kol­mi­ta­soi­ses­sa asun­nos­sa.

Ruokapöytä on Fritz Hansenin ja Eames-tuolit ovat Vitran, lastentuoli Ikeasta. Kukkamaljakko on Svenskt Tennin ja keraaminen naishahmoinen kynttilänjalka on tuliainen Ahvenanmaalta. Artekin riippuvalaisin on hankittu uutena tähän kotiin. Teekaappi löytyy jokaisesta japanilaisesta kodista.

TUT­TU­JA VÄ­RE­JÄ

Suo­men-ko­tien muut­toi­hin ovat kuu­lu­neet myös re­mon­tit. Eli­sas­ta on al­ka­nut tun­tua jo haas­ta­val­ta löy­tää uu­sia ide­oi­ta si­sus­tuk­seen.

– Kun te­kee kol­mat­ta re­mont­tia ly­hy­en ajan si­säl­lä ja kaik­ki lem­pi­ma­te­ri­aa­lit ja vä­rit on jo käy­tet­ty, ta­val­li­sel­la ih­mi­sel­lä al­ka­vat ide­at lop­pua.

Ri­vi­ta­lon re­mon­tis­sa kaik­ki pin­nat uu­sit­tiin ja sei­niä sekä siir­ret­tiin et­tä kaa­det­tiin. Per­heen eri ko­deis­sa on ai­na ol­lut har­mah­ta­va sei­nä­vä­ri. Neut­raa­li vä­ri­maa­il­ma on Eli­san mie­les­tä help­po ja luon­nol­li­nen. Ku­kat ja pie­ne­si­neet tuo­vat li­sä­vä­riä ja per­soo­nal­li­suut­ta si­sus­tuk­seen.

– Kun tu­len ko­tiin, is­tah­dan alas ja sy­ty­tän kynt­ti­län. Ajat­te­len, et­tä olen on­nis­tu­nut luo­maan täs­tä rau­hoit­ta­van pai­kan. Toi­von, et­tä ko­tim­me on rau­hoit­tu­mi­sen paik­ka myös ys­tä­vil­lem­me, Eli­sa sa­noo.

Re­mont­ti­a­si­at saat­ta­vat kuu­men­taa tun­tei­ta jois­sa­kin ko­ti­ta­louk­sis­sa, mut­ta Koi­vu­mai­den ti­lan­ne kuu­los­taa mut­kat­to­mal­ta. Mik­ko te­kee mitä tar­vi­taan: kan­taa, pur­kaa, maa­laa ja keit­tää kah­via työ­mie­hil­le.

– Hän on kii­tol­li­nen, kun­han hä­nen ei tar­vit­se miet­tiä mi­tään pää­tök­siä re­mont­tiin liit­ty­en, Eli­sa ker­too.

Makuuhuoneen Päiväpeitto on Christmas Garagesta Helsingistä. Tyynyt ovat Winkel Shopista. Elisa ihastui Auvo Aaltolan naishahmoon taidenäyttelyssä ja Mikko osti sen hänelle lahjaksi.

UUT­TA RO­SOA

Si­sus­tus­tyy­li on muut­tu­nut Ja­pa­nin vuo­sien jäl­keen sal­li­vam­mak­si, Eli­san omas­ta mie­les­tä ro­soi­sem­mak­si, kai­ken ei tar­vit­se ol­la niin si­lo­tel­tua. Kun uu­si ta­va­ra tu­lee ko­tiin, Eli­sa miet­tii tark­kaan, mi­hin se si­joi­te­taan. Heil­lä ei ole kui­ten­kaan mi­tään sel­lais­ta, min­kä rik­kou­tu­mis­ta pi­täi­si va­roa.

– Olen kas­va­nut ko­dis­sa, joka oli maa­il­man hie­noin, ja am­men­nan sii­tä tie­tyn­lais­ta kult­tuu­ria. Ja­pa­ni on ol­lut voi­ma­kas lisä omaan tyy­lii­ni. Myös lap­sil­lem­me on tär­ke­ää, mil­tä asi­at näyt­tä­vät, ja he miet­ti­vät, mi­ten aset­te­le­vat ta­va­roi­taan, Eli­sa ker­too.

Seinänaulakko on entisten asukkaiden perua. Yöpöytä löytyi mökin vintiltä. Matto on Hagelstamin huutokaupasta.

SUN­NUN­TAIN MENU

Ja­pa­ni nä­kyy ar­kie­lä­mäs­sä: joka viik­ko teh­dään ruo­kaa ja­pa­ni­lai­seen ta­paan – rii­siä ja mi­so­keit­toa syö­dään use­as­ti.

– Sun­nun­tait ovat meil­lä iso­ja päi­viä, sil­loin yk­si per­heen­jä­sen saa päät­tää mitä syö­dään. Sys­tee­miin kuu­luu, et­tä ruo­ka­lis­tan päät­tä­jä aut­taa van­hem­pia val­mis­te­luis­sa, mut­ta hän saa lint­sa­ta sii­vo­a­mi­ses­sa.

Vuo­rot tie­de­tään tark­kaan, ja vii­kon ai­ka­na käy­dään kes­kus­te­lu­ja tu­le­van sun­nun­tain me­nus­ta. Sil­loin kun on tu­los­sa ys­tä­viä ky­lään, ruo­kaa ko­ka­taan yh­des­sä po­ru­kal­la.

JO­TAIN PUUT­TUI

Eli­sa ku­vai­lee omaa si­sus­tus­tyy­li­ään ker­rok­sel­li­sek­si. Tär­kein­tä on, et­tä kaik­ki toi­mii ar­jes­sa ja las­ten kans­sa. Sen li­säk­si hän ta­voit­te­lee kau­nis­ta ja mie­len­kiin­tois­ta ko­tia, jos­sa jo­kai­sel­la asi­al­la on ta­ri­na. Myös tuok­suil­la on tär­keä roo­li ko­dis­sa. Ja­pa­nin-vuo­sien jäl­keen Eli­sa ha­vah­tui sii­hen, et­tä Suo­mes­sa kau­pan hyl­lyil­tä puut­tu­vat kau­niit, tuok­su­vat ja eko­lo­gi­set puh­dis­tus­tuot­teet.

– Jos pe­su­ai­ne­pul­lo on esil­lä, sen pi­tää ol­la myös kau­nis. Ih­met­te­lin, mi­ten maas­sa, jos­sa on maa­il­man pa­ras de­sig­no­saa­mi­nen, te­hoa ja tyy­liä ei voi saa­da yh­teen purk­kiin. Eli­sa al­koi ke­hit­tää omia pe­su­tuot­tei­ta ja brän­diä. Kak­si vuot­ta sit­ten syn­tyi Sees Com­pa­ny, jon­ka va­li­koi­mas­sa on bi­o­ha­jo­a­via ko­din­sii­vous­tuot­tei­ta ja luon­non­kos­me­tiik­kaa.

– Haa­vei­len sii­tä, et­tä ih­mis­ten iho, hiuk­set, kyl­py­huo­ne ja pyyk­ki tuok­su­vat sa­mal­ta lin­jas­tol­ta. Ha­lu­an tuo­da ar­keen iha­naa luk­sus­ta, iloa it­sel­le.

Yläkerran portaikkoa valaisee Flosin IC S1 -riippu­valaisin. Rottinkinen kukkapöytä on Mikon mummin vanha, maljakko on H&M Homesta, koriste-esineet saatu lahjaksi. Yläkerran villainen berberimatto on tilattu Marokosta.

Eeva on valinnut itse huoneensa seinän värin. Kirjoituspöytä on Lundiasta, riikinkukkojuliste kirpputorilta, matto ja verhot Ikeasta, Vitran Eames-elefanttijakkaran Eeva sai kastelahjaksi.

KOTI KON­TIS­SA

Kun Koi­vu­maat muut­ti­vat Ja­pa­niin ja siel­tä ta­kai­sin, hei­dän oli poh­dit­ta­va jo­kai­sen ta­va­ran koh­dal­la, kan­nat­taa­ko se kul­jet­taa kon­tis­sa maa­il­man toi­seen lai­taan ja mak­saa sii­tä, kum­paan­kin suun­taan.

– En tar­vit­se tyy­lin­vaih­dok­sia. Us­kon, et­tä mei­dän ko­tim­me näyt­täi­si juu­ri täl­tä mis­sä päin maa­il­maa ta­han­sa, Eli­sa sa­noo.

Mu­ka­na on mat­kus­ta­nut yk­si tär­keis­tä ka­lus­teis­ta, ko­ti­mai­nen vin­ta­ge­soh­va, joka on os­tet­tu He­lan­de­rin huu­to­kau­pas­ta ja ver­hoil­tu Lau­rit­zo­nin kan­kaal­la.

– Olen ihan var­ma, et­tä se tu­lee ole­maan ai­na soh­va­ni.

Eteisaulassa on myös pieni teekaappi eli tansu. Japanilai­sessa ruukussa on ystävältä lahjaksi saadut aamutossut. Eteisen ja olohuoneen välisen sivuseinän pääty jätettiin maalaamatta ja siihen on ripustettu japanilaisen taiteilijan tekemiä ukkeleita.

HAA­VEI­DEN HUO­NE

Eli­sa sa­noo myös ole­van­sa as­ti­a­hul­lu, var­sin­kin ja­pa­ni­lai­sia as­ti­oi­ta on ker­ty­nyt pal­jon. Haa­veis­saan hän kul­kee ja­pa­ni­lai­sel­la temp­pe­li­to­ril­la, mis­tä voi­si löy­tää vaik­ka 500-vuo­ti­aan kuk­ka­mal­ja­kon. Ar­ki­sem­pi toi­ve on saa­da li­sää kaap­pi­ti­laa vaat­teil­le. Ja sit­ten per­heel­lä on vie­lä yk­si unel­ma.

– Haa­vei­lem­me omas­ta pie­nes­tä tu­ki­koh­das­ta Ja­pa­nin maa­seu­dul­la, jos­sa oli­si vain yk­si iso tila muu­ta­man ser­min ja tyy­nyn kans­sa. Siel­lä voi­sim­me viet­tää ai­kaa per­heen kans­sa ja kuun­nel­la, kun kas­kaat lau­la­vat puis­sa syy­sil­toi­na.

Takkahuoneessa on Ikean suosikkikaappi Stockholm. Aallon ritiläpenkki 153A:n päällä on saunakiulu, joka on oikeasti japanilainen riisinsäilytyskulho, ja kauha on temppelin vesikauha, jolla puhdistetaan kädet. Puut ovat Tapio Anttilan suunnittelemassa Mixrack-telineessä.

Takkahuoneen rimaseinä on tehty japanilaisen rytmin mukaan. Futonsohvan peite ja tyyny H&M Home. Lattialla on Isamu Noguchin Vitralle suunnittelema Akari-valaisin.