Hel­sin­gin Pa­ja­mä­es­sä nä­kyy, et­tä asui­na­lue on ra­ken­net­tu 1950-lu­vun ihan­tei­den mu­kaan: siel­lä on har­vak­sel­taan kol­mi­ker­rok­si­sia la­mel­li­ker­ros­ta­lo­ja ja kah­dek­san­ker­rok­si­sia ra­ken­nuk­sia iso­jen män­ty­jen ja leh­ti­pui­den kes­kel­lä.

– Meil­lä on kak­si päi­vä­ko­ti-ikäis­tä las­ta, jo­ten meil­le oli tär­ke­ää, et­tä ta­lo­yh­ti­öl­lä on isot, suo­jai­sat pi­hat ja ta­lo­jen vä­liin jää laa­jo­ja vi­he­ra­lu­ei­ta. Lap­set mah­tu­vat juok­sen­te­le­maan ja leik­ki­mään tur­val­li­ses­ti, Han­na Ti­ai­nen ker­too.

Olohuoneeseen valittiin ajattomia, pitkäikäisiä ja 1950-luvun henkisiä kalusteita. Ruokapöydän yllä on Louis Poulsenin Doo-Wop-valaisin, joka on suunniteltu 1950-luvulla.

Olohuoneessa on siro seinähylly, jolla on perintönä saatuja kauniita vanhoja kirjoja ja muita rakkaita esineitä.

Yk­si­ön kaut­ta kol­mi­oon

Han­na ja Ilk­ka Ti­ai­nen hank­ki­vat ker­ros­ta­lo­kol­mi­on­sa vii­ti­sen vuot­ta sit­ten, mut­ta he oli­vat muut­ta­neet alu­eel­le jo ai­em­min. Han­na löy­si Pa­ja­mä­es­tä mu­ka­van yk­si­ön jo sink­ku­vuo­si­naan, ja myö­hem­min asun­toon muut­ti myös Ilk­ka. Kun heil­le tuli per­heen-li­säys­tä, oli ai­ka et­siä isom­pi koti, jon­ne kas­va­va per­he mah­tui­si pa­rem­min.

– Kos­ka olim­me ty­käs­ty­neet alu­ee­seen ja tun­sim­me seu­dun hy­vin, tun­tui luon­nol­li­sel­ta läh­teä et­si­mään isom­paa asun­toa tääl­tä Pa­ja­mä­es­tä, Han­na ker­too.

So­pi­va asun­to löy­tyi­kin vain pa­rin kort­te­lin pääs­tä edel­li­ses­tä ko­dis­ta. Kol­mi­os­sa oli huo­nei­ta ja ne­li­öi­tä juu­ri so­pi­vas­ti ja se si­jait­si ta­lon ylim­mäs­sä, kah­dek­san­nes­sa ker­rok­ses­sa. Ik­ku­nois­ta avau­tui­vat hie­not nä­ky­mät yli män­nyn­lat­vo­jen Hel­sin­gin kes­kus­taan ja me­rel­le as­ti.

– Täs­sä asun­nos­sa on sil­mien edes­sä koko ajan muut­tu­va mai­se­ma, jon­ka seu­raa­mi­nen on suo­ras­taan me­di­ta­tii­vis­ta. Mai­se­ma on ai­na kau­nis, oli sit­ten har­maa sa­de­päi­vä tai au­rin­koi­nen ke­sä­sää. Kos­ka ik­ku­nat avau­tu­vat ete­lään, asun­to on va­loi­sa myös tal­vi­ai­kaan. Näin kor­ke­al­la ik­ku­noi­den edes­sä ei ole mi­tään es­tei­tä, Han­na sa­noo.

Fox-nojatuolin keltainen verhoilu on väripiste hillityn värisessä olohuoneessa. Tuoli on 366 Conceptin valmistama. Samaa keltaista on belgialaisen Louis De Poorteren chenillematon kuvoissa.

Ta­va­ra­mää­rä ai­sois­sa

Ti­loil­taan huo­neis­to oli 1950-lu­vul­le tyy­pil­li­seen ta­paan tark­kaan mi­toi­tet­tu ja jo­kai­sel­le toi­min­nol­le oli suun­ni­tel­tu oma eril­li­nen huo­neen­sa. Toi­saal­ta asun­toon mah­tui juu­ri kaik­ki tar­peel­li­nen.

– Mie­luum­min pi­däm­me ta­va­ra­mää­rän ai­sois­sa ja yri­täm­me so­vit­tau­tua vä­hän pie­nem­piin ne­li­öi­hin kuin et­tä ke­räi­sim­me ta­va­roi­ta kaa­pit pul­lol­leen ja sen ta­kia täy­tyi­si sit­ten hank­kia isom­pi koti, Han­na poh­tii.

Pian sen jäl­keen, kun Ti­ai­set muut­ti­vat asun­toon, ta­lo­yh­ti­ös­sä teh­tiin put­ki­re­mont­ti ja uu­dis­tet­tiin kyl­py­huo­neet. Muil­ta osin he jät­ti­vät asun­non sil­loin en­ti­sel­leen.

Keittiö uudistettiin kokonaan. Kaapistoihin haettiin 1950-luvun henkeä modernissa muodossa. Alakaapit ovat tammiviilua, vaaleat yläkaapit keventävät keittiön ilmettä. Välitilan laatoissa ja seinässä on tummia sinisen ja vihreän sävyjä. Lattia on korkkia.

Kaapistojen ja niiden vetimien esikuvana olivat alkuperäinen 1950-luvun kiintokalusteet. Taso on Cosentinon Sunlit Days -kvartsia, sävy Cincel Grey. Välitilassa on kiiltävää laattaa Look R8FS Oliva Glossy 6 x 24 cm.

Pe­rin­tei­nen keit­tiö

Pa­ri­sen vuot­ta sit­ten Han­na ja Ilk­ka päät­ti­vät re­mon­toi­da keit­ti­ön ja olo­huo­neen, sil­lä ne oli­vat lä­hes al­ku­pe­räi­sis­sä asuis­saan. Vaik­ka 1950-lu­vun keit­ti­ös­sä oli oma vie­hä­tyk­sen­sä, oli­vat vuo­si­kym­me­net teh­neet teh­tä­vän­sä: Ka­lus­teet oli­vat niin ku­lu­nei­ta, et­tä kaap­pien ja laa­ti­koi­den me­ka­nis­mit ei­vät oi­kein toi­mi­neet. Kaik­ki ko­din­ko­neet kai­pa­si­vat päi­vit­tä­mis­tä ja työ­ta­so­kin oli pal­jon ma­ta­lam­mal­la kuin ny­ky­keit­ti­ös­sä, mikä teki työs­ken­te­ly­a­sen­nos­ta han­ka­lan.

Jot­ta keit­ti­ös­tä tu­li­si toi­mi­va, Ti­ai­set pyy­si­vät suun­nit­te­lu­a­pua si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Ma­ri­ka Fres­ta­diuk­sel­ta. Hän suun­nit­te­li keit­ti­ön, jo­hon poi­mit­tiin piir­tei­tä 1950-lu­vun keit­ti­ös­tä si­ten, et­tä rat­kai­sut tuo­tiin tä­hän päi­vään. Poh­ja­rat­kai­su pi­det­tiin en­ti­sel­lään.

– Ny­ky­ään keit­ti­öt ava­taan yleen­sä osak­si asun­non mui­ta ti­lo­ja, mut­ta pi­dän it­se enem­män pe­rin­tei­sem­mäs­tä poh­ja­rat­kai­sus­ta, jos­sa keit­tiö on oma, eril­li­nen ti­lan­sa. Mi­nus­ta on hyvä, et­tä keit­ti­ös­sä on ovi, jon­ka voi sul­kea, Han­na to­te­aa.

Alvar Aallon 1950-luvulla suunnittelema A333-valaisin, niin kutsuttu Nauris, on maalattua terästä ja messinkiä. Keittiön lintutaulu on printti Bamboo and snow Pepperholmilta.

Mal­lia al­ku­pe­räi­ses­tä

Ma­ri­ka Fres­ta­dius suun­nit­te­li kaa­pis­tot, joi­den ala­o­vet ovat tam­mi­vii­lua ja ylä­kaa­pit val­koi­sek­si maa­lat­tua mdf-le­vyä. Puu­ta on myös ylä­kaap­pien pys­ty­lis­tois­sa ja pie­nis­sä hyl­lyis­sä. Puu­pin­nat tuo­vat keit­ti­öön läm­pöä ja val­koi­set ylä­kaa­pit ke­ven­tä­vät ko­ko­nai­suut­ta.

Kaa­pis­to­jen de­tal­jei­hin, ku­ten ve­ti­miin, otet­tiin mal­lia al­ku­pe­räi­sis­tä keit­ti­ö­ka­lus­teis­ta. Vä­li­ti­laan pa­ris­kun­ta ha­lu­si kont­ras­tik­si tum­mat kaa­ke­lit, joi­den vih­reä sävy na­pat­tiin olo­huo­neen ta­pe­tis­ta.

Pa­ris­kun­ta ti­la­si kiin­to­ka­lus­teet pie­nel­tä val­mis­ta­jal­ta, Ja­lo­ka­lus­teel­ta, jon­ka käyt­tä­mät ma­te­ri­aa­lit ja vii­meis­te­lyn taso miel­lyt­ti­vät hei­tä.

– Ha­lu­sim­me keit­ti­ön, joka kes­tää sa­mat 50 vuot­ta, jon­ka edel­li­nen keit­ti­ö­kin kes­ti. Täl­lä ka­lus­te­toi­mit­ta­jal­la oli hy­vät ma­te­ri­aa­lit ja huo­lel­li­ses­ti teh­dyt yk­si­tyis­koh­dat, ku­ten kau­niit sink­ka­lii­tok­set ve­to­laa­ti­kois­sa, Han­na ker­too.

Makuuhuoneessa on alkuperäiset vaatekaapit. Värikäs retrohenkinen tapetti on edellisen asukkaan jäljiltä.

Kes­tä­vää täys­puu­ta

Keit­ti­ön li­säk­si re­mon­toi­tiin myös olo­huo­ne. Nyt ti­lat muo­dos­ta­vat tyy­lil­tään ja vä­reil­tään yh­te­näi­sen ko­ko­nai­suu­den. Olo­huo­nee­seen va­lit­tiin keit­ti­ön ta­paan 1950-lu­vun il­ma­vaan hen­keen so­pi­via ka­lus­tei­ta ja teks­tii­le­jä tä­män päi­vän va­li­koi­mis­ta. Ko­ko­nai­suut­ta on maus­tet­tu vin­ta­ge­löy­döil­lä, ku­ten tiik­ki­li­pas­tol­la.

Ka­lus­teis­sa Ti­ai­set suo­si­vat puu­ta, sil­lä se tuo läm­pöä ja kes­tää lap­si­per­heen ar­kea hy­vin.

– Kah­den päi­vä­ko­ti-ikäi­sen kans­sa on tär­ke­ää, et­tä huo­ne­ka­lut ei­vät pie­nis­tä kol­huis­ta hät­käh­dä. Jos ka­lus­teet oli­si­vat ka­lus­te­le­vyä, voi­si yk­si ai­noa kol­hu pi­la­ta koko huo­ne­ka­lun. Täys­puu­ka­lus­teis­sa pie­net kol­hut ei­vät hait­taa, ne tuo­vat vain ajan pa­ti­naa ja pin­taa voi kun­nos­taa, Han­na ku­vai­lee.

Ti­ai­set ai­ko­vat jat­kaa ko­din free­saus­ta seu­raa­vak­si ma­kuu­huo­neis­sa. Mut­ta kaik­kea ei ole sil­loin­kaan tar­koi­tus muo­ka­ta ja muut­taa. Ai­na­kin van­hat kaa­pis­tot jä­te­tään en­ti­sel­leen.

– Mie­les­tä­ni van­ho­ja asun­to­ja ei tar­vit­se mo­der­ni­soi­da lii­kaa. On mu­ka­va, et­tä hy­vä­kun­toi­sia al­ku­pe­räis­ra­ken­tei­ta säi­ly­te­tään ja et­tä ta­lon ai­ka­kau­si nä­kyy uu­sis­sa­kin rat­kai­suis­sa, Han­na sa­noo.

Vintagelipaston valaisin on &Traditionin Formikami JH18, jonka on suunnitellut Jaime Hayón. Tapetti on Boråstapeterin Umbrella Leaves sinisenä.