Kun Vil­la Kor­ho­lan ­asuk­kaat saa­pui­vat vuon­na 2017 Uu­del­la­maal­la si­jait­se­val­le jär­ven­ran­ta­ton­til­le en­sim­mäis­tä ker­taa, se oli puu­ta piu­kas­sa ja jär­vi­nä­ky­mä lä­hes pii­los­sa. Tont­ti viet­ti alas jär­veä koh­ti, mut­ta se oli yh­tä sa­vi­vel­liä ja siel­lä tääl­lä oli suo­ra­nai­sia ry­tö­ka­so­ja. Kuu­set ja le­pät peit­ti­vät jär­vi­nä­ky­män. Ton­til­la seis­syt van­ha mök­ki oli ra­ken­net­tu 50-lu­vul­la.

Kor­ho­set nä­ki­vät tuon kai­ken taak­se. Ton­tis­sa oli niin pal­jon po­ten­ti­aa­lia, et­tä ide­at sin­koi­li­vat. Tämä se oli! Jär­ven­ran­ta­ton­tis­ta oli unel­moi­tu vuo­sia.

Suuri tontti haluttiin ottaa hyötykäyttöön kokonaisuudessaan ja rakennuksesta toiseen kulku sujuu sujuvasti portaiden ja terassien kautta. Reitti muodostaa ikään kuin ympyrän.

– Vie­tim­me kui­ten­kin van­has­sa mö­kis­sä en­sin ai­kaa, jot­ta tont­ti ja vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lut tu­li­si­vat tu­tuik­si. Ha­lu­sim­me näh­dä, mis­tä au­rin­ko nou­see ja min­ne taas pais­taa kau­niis­ti il­ta-au­rin­ko, Tuu­la Kor­ho­nen ker­too.

Mu­kaan suun­nit­te­luun otet­tiin heti alus­ta läh­tien hor­to­no­mi ja mai­se­ma­suun­nit­te­li­ja Hel­ga An­ders­son.

Aa­mu­tos­suis­sa ran­taan

Vaa­dit­tiin pal­jon suun­nit­te­lua ja suu­ri rai­vaus, en­nen kuin pi­haa pääs­tiin ra­ken­ta­maan. Rai­vaus vei noin nel­jä kuu­kaut­ta.

– Ton­tin kaik­ki puut käy­tiin läpi, ja lo­pul­ta yli seit­se­män­kym­men­tä puu­ta piti kaa­taa. Osa oli jo niin huo­no­kun­toi­sia, Tuu­la muis­te­lee.

Jäl­jel­le jää­neet puut huol­to­lei­kat­tiin, jot­ta ne jak­sa­vat seu­raa­vat­kin kym­me­net vuo­det tuo­da ton­til­le suo­jaa ja var­joi­sia koh­tia.

Suu­rin haas­te oli ton­tin sa­vi­pi­toi­suus. Esi­mer­kik­si por­taat ja nii­den kai­teet on kiin­ni­tet­ty sy­vään maa­han kier­re­paa­luil­la, mi­tään ei ole jä­tet­ty puo­li­tie­hen. Rin­net­tä pen­ger­ret­tiin käyt­tä­mäl­lä ton­til­ta löy­ty­nei­tä ma­te­ri­aa­le­ja ku­ten ki­viä.

– Pi­hal­le poh­dit­tiin myös kunt­taa, mut­ta sii­tä en in­nos­tu­nut, Tuu­la ker­too.

Ton­til­la on mah­dol­lis­ta kä­vel­lä por­tai­ta ja te­ras­se­ja pit­kin oi­ke­as­taan joka paik­kaan, alas ran­taan saak­ka. Ide­a­na oli­kin, et­tä eri ti­loi­hin ja toi­miin voi­si käp­sy­tel­lä vaik­ka aa­mu­tos­suis­sa. Ai­van kuin loma-re­sor­tis­sa!

Rakennuksesta toiseen kulku onnistuu vaikka kokonaan ilman kenkiä.

Peu­roil­ta suo­jaan

Ton­til­le suun­ni­tel­lut kas­vit, ku­kat, hei­nät ja nä­kö­es­te­pen­sai­kot ovat help­po­hoi­toi­sia, mut­ta kau­neu­des­ta ei tin­git­ty. Vil­la Kor­ho­lan asuk­kai­den mie­leen ovat val­koi­set kas­vit ja ku­kat, jo­ten pi­ha­pii­riin is­tu­tet­tiin muun mu­as­sa val­kois­ta nor­ja­nan­ger­voa ja val­koi­sia pi­o­ne­ja.

Alue on pait­si loma-asu­jien myös peu­ro­jen suo­si­ma. Kas­vil­li­suut­ta poh­dit­ta­es­sa tämä kul­ma py­rit­tiin huo­mi­oi­maan si­joit­ta­mal­la ar­vok­kaim­pia kas­ve­ja ai­van ra­ken­nus­ten lä­hel­le ja toi­saal­ta ai­taa­mal­la alu­ei­ta. Pi­hal­la kas­vaa tui­jia, me­hi­kas­ve­ja, kur­jen­miek­kaa sekä ran­nal­la kau­niis­ti tuu­les­sa he­li­se­vää hei­nää.

Vanhan varaston kulmasta tehtiin pieni rantamaja. Tämä toimii kesäisin pienenä lisähuoneena ja muina vuodenaikoina täällä säilytetään kalusteita sateensuojassa. Portaat ovat kauniit epätasaisine reunoineen. Valoa ei ole unohdettu syksyisinkään, ja tontilta löytyy useita valonlähteitä valaisemaan reittiä sekä kasvillisuutta.

Te­ke­mis­tä ja ti­laa

Kun Vil­la Kor­ho­laa koh­ti aje­lee ka­pe­aa met­sä­tie­tä pit­kin, mie­li al­kaa las­keu­tua rau­hal­li­sel­le taa­juu­del­le.

– Tääl­lä ei ole kii­re, Tuu­la sa­noo.

Ai­ka on tääl­lä luk­sus­ta, jos­ta nau­ti­taan, mut­ta myös toi­nen oh­je­nuo­ra on.

– Vie­raat ei­vät saa ko­kea iki­nä ole­van­sa tiel­lä tai yli­mää­räi­siä. Tääl­lä on kai­kil­le te­ke­mis­tä ja ti­laa, Tuu­la sa­noo.

Vil­la Kor­ho­laan ja sen kai­na­lois­sa si­jait­se­viin ra­ken­nuk­siin mah­tuu­kin yö­py­jiä yh­teen­sä nel­jä­tois­ta. Yö­puul­le aset­tuu usein oman väen li­säk­si moni ys­tä­vä­kin. Tääl­lä on vie­tet­ty jo ly­hy­en ajan si­säl­lä usei­ta juh­lia ja il­la­nis­tu­jai­sia.

Rantakeittiössä kokataan kesäisiä ruokia ja istutaan iltaa veden äärellä.

Per­heen isän­tä on in­nos­tu­nut kok­kai­lus­ta ja met­säs­tyk­ses­tä, jo­ten tar­jol­la ole­va ruo­ka on usein to­del­lis­ta lä­hi­tuo­tan­toa ja suu­rel­la sy­dä­mel­lä val­mis­tet­tua.

Vil­la Kor­ho­la on asuk­kail­leen sy­dän­paik­ka, jos­sa le­pää­vät niin mie­li kuin sie­lu.