Mary Kuu­sis­ton vuo­den­kier­toon mah­tuu tai­de­maa­laus­ta, kir­joit­ta­mis­ta ja puu­tar­hu­rin töi­tä. Ru­no­kir­jan li­säk­si Mary on kir­joit­ta­nut jo pari kir­jaa kas­veis­ta ja li­sää tu­lee sitä mu­kaa, kun uu­sia mie­len­kiin­toi­sia kas­ve­ja il­mes­tyy Ma­ryn ton­til­le. Kir­jois­sa on yk­sin­ker­tai­sia vink­ke­jä vas­ta-al­ka­jal­le­kin kyl­vä­mi­ses­tä, kas­te­lus­ta ja tu­ho­lais­ten tor­jun­nas­ta sekä her­kul­li­sia ruo­ka­oh­jei­ta. Ko­din yh­tey­des­sä ole­vas­sa atel­jees­sa syn­ty­vät räis­ky­vän vä­rik­käät maa­lauk­set.

Mary vil­je­lee ek­soot­ti­sia kas­ve­ja omak­si ilok­seen ja myös myyn­tiin. Hän myy kas­vat­te­jaan to­ril­la Tam­mi­saa­res­sa ja al­ku­ke­säl­lä myös Han­gon il­ta­to­ril­la.

Mary on viljellyt viikunoita jo kolmekymmentä vuotta. Viikunapuut saavat lehtensä aikaisin keväällä ja raakileet ilmestyvät kuin tyhjästä. Kukat ovat piilossa sisäpuolella.

In­nos­tus kas­vei­hin al­koi var­hain

Mary muis­te­lee aloit­ta­neen­sa vil­je­ly­puu­hat jo hy­vin nuo­re­na.

– Olen ko­toi­sin Tam­mi­saa­res­ta, jos­sa äi­dil­lä­ni on vie­lä­kin omat kas­vi­tar­han­sa mei­dän naa­pu­ris­sam­me. Olen kas­vat­ta­nut tai­mia niin nuo­res­ta as­ti kuin muis­tan. Il­moi­tin seit­se­män­vuo­ti­aa­na, et­tä ha­lu­an pe­rus­taa pel­lol­le kas­vi­la­van van­han ik­ku­na­kar­min si­sään. Mo­nen it­kun ja sit­key­te­ni an­si­os­ta sain lu­van teh­dä sen pa­him­pien rik­ka­ruo­ho­jen jouk­koon, Mary ker­too.

Mary muis­te­lee, kuin­ka hän tar­mok­kaas­ti repi rik­ka­ruo­hot ir­ti juu­ri­neen, kan­toi ka­na­lan vie­res­tä mul­taa ja pe­rus­ti oman kas­vi­maan­sa. Myö­hem­min hän sai lait­taa omia ri­ve­jä äi­din kas­vi­maal­le. Mary op­pi jo var­hain ti­laa­maan sie­me­niä Hol­lan­nis­ta ja on­nis­tui jopa kas­vat­ta­maan mais­sia, mikä sii­hen ai­kaan oli ih­meel­lis­tä.

– On­nek­si ta­pa­sin sa­man­hen­ki­sen nuo­ren mie­hen, joka oli kai­ken li­säk­si kä­te­vä kä­sis­tään ja to­teut­ti tar­vit­ta­vat ra­ken­nel­mat. Pa­ri­kymp­pi­se­nä me­nim­me nai­mi­siin ja muu­tim­me Ori­mat­ti­laan. Kii­tos ra­ken­nus­tai­toi­sen mie­hen, pie­nes­tä kuk­ka­ki­os­kis­ta syn­tyi kuk­ka­ta­lo ja kas­vi­huo­neet.

– Vil­je­lim­me myyn­tiin kaik­kia ta­val­li­sia kuk­kia jou­lu­täh­des­tä al­ka­en. Yk­si kas­vi­huo­neis­ta oli tal­vel­la vii­leä, toi­nen läm­min. Siel­lä mi­nul­la oli mah­dol­li­suus teh­dä omia ko­kei­lu­ja ek­soot­tis­ten kas­vien kans­sa, ker­too Mary.

Sit­ruu­na­puus­sa on sa­maan ai­kaan kuk­kia, raa­ki­lei­ta ja kyp­siä he­del­miä. Sit­ruu­noi­ta Mary on kas­vat­ta­nut niin kau­an kuin muis­taa.

Ta­lon edes­sä kal­li­ol­la on ruuk­ku­puu­tar­ha, jos­ta on help­po poi­mia yr­tit ja sa­laa­tit. Isois­ta ruu­kuis­ta saa pal­jon sa­toa pie­nel­tä alu­eel­ta ei­kä rik­ka­ruo­hois­ta ja eta­nois­ta ole suur­ta vai­vaa. Kas­te­lu on help­poa ja ruuk­kui­hin voi teh­dä kau­nii­ta ase­tel­mia. Tääl­lä kas­vaa man­gol­dia, leh­ti­a­ma­rant­tia, mo­nen­lais­ta ba­si­li­kaa, ana­nas­kir­sik­kaa, jää­päi­vik­kiä ja yk­si­vuo­tis­ta ag­ret­tia eli suo­la­yrt­tiä, jota käy­te­tään pal­jon Ita­li­as­sa.

Päi­vän sa­laat­ti­ai­nek­set jää­ruo­ho, ome­ga 3 -ras­va­hap­po­ja si­säl­tä­vä vi­han­nes­por­tu­lak­ka, ama­rant­ti ja kii­nan­sa­laat­ti vii­meis­tel­lään syö­tä­vil­lä kras­sin ku­kil­la.

Ke­vääl­lä al­kaa kii­vas työs­ken­te­ly

Syk­syl­lä ja tal­vel­la Mary työs­ken­te­lee atel­jees­saan ja työ­huo­nees­saan, maa­laa ja kir­joit­taa. Tam­mi–hel­mi­kuus­sa hän kyl­vää sie­me­net si­säl­le va­lo­jen al­le. Sii­tä al­kaa vä­hi­tel­len puur­ta­mi­nen kas­vien kans­sa.

Sie­me­niä Mary ti­laa ne­tis­tä ja vaih­taa mui­den har­ras­ta­jien kans­sa. Har­vi­nai­sia tai­mia hän saa myös ys­tä­vil­tään, jot­ka tie­tä­vät, mitä ko­ko­el­mis­ta puut­tuu.

– Tai­mi­ruuk­ku­ja kul­jet­te­len va­lon ja läm­mön mu­kaan pai­kas­ta toi­seen, kun­nes ne pää­se­vät rin­teen läm­mit­tä­mät­tö­mään kas­vi­huo­nee­seen ja siel­tä vä­hi­tel­len ulos. Huh­ti­kuus­sa al­kaa kii­vas työ kas­vien kans­sa niin tääl­lä ko­to­na kuin myyn­ti­mat­koil­la to­reil­la. Ke­sä­kuus­sa käyn Tam­mi­saa­ren li­säk­si myös Han­gon il­ta­to­ril­la. Lop­pu­ke­säs­tä nau­tin omis­ta kas­veis­ta­ni ja odot­te­len sa­toa. Elo­kuus­sa kyl­vän muu­ta­maan ruuk­kuun no­pe­a­kas­vui­sia yrt­te­jä toi­vo­en, et­tä läm­min­tä riit­tää ja et­tä ne eh­ti­vät vie­lä val­mis­tua, Mary heh­kut­taa.

Mary tal­vi­kas­vi­huo­nees­sa re­he­vien pui­den kes­kel­lä. Va­sem­mal­la etu­a­lal­la kuk­kii van­han ajan lyi­jy­kuk­ka, oi­ke­al­la on iso­leh­ti­nen puu­to­maat­ti.

Ko­ri­la eli herk­ku­hyp­py­kurk­ku on kier­ty­nyt kas­va­maan män­nyn ym­pä­ri. Syk­syl­lä sen kor­keus on vii­ti­sen met­riä.

Na­ran­jil­laan (So­la­num qui­to­en­se) tu­lee orans­sit he­del­mät. In­ko­jen van­ha pik­ku­ap­pel­sii­nik­si­kin kut­sut­tu kas­vi on ylei­nen Ete­lä-Ame­ri­kas­sa.

Van­ha­na­jan pil­li­si­pu­li, kii­nan­sa­laat­ti, syö­tä­vä kry­san­tee­mi ja ama­rant­ti (Ama­rant­hus cau­da­tus) kas­va­vat ruu­kus­sa su­las­sa so­vus­s­sa.

Sie­me­nes­tä kas­va­tet­tu kär­si­mys­he­del­mä teki sa­toa kol­man­te­na vuon­na. Se tal­veh­tii kui­vas­sa ja vii­le­äs­sä pai­kas­sa.

Uu­det la­jit in­nos­ta­vat

– Lem­pi­kas­vi­ni on yleen­sä ai­na se uu­sin, jon­ka ke­hi­tys­tä on mie­len­kiin­tois­ta seu­ra­ta. Joka vuo­si tar­vi­taan muu­ta­ma uu­si laji, jot­ta mie­len­kiin­to säi­lyy. Nyt na­ran­jil­la kieh­too ko­vas­ti. Jo sen leh­det­kin ovat niin kau­niit, he­del­miä en ole vie­lä näh­nyt. Tzim­ba­lon (So­la­num ca­ri­pen­se) he­del­mät tun­tu­vat kyp­sy­vän pit­kään. On mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mil­tä ne mais­tu­vat ja mitä ruo­kia niis­tä voi val­mis­taa. Sit­ruu­na on myös iki­suo­sik­ki­ni. Ai­na tun­tuu kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä, et­tä puus­sa on yh­tä ai­kaa kuk­kia, raa­ki­lei­ta ja kyp­siä he­del­miä.

– Työ­läin kas­va­tet­ta­va on eh­kä pa­pai­ja, jos­ta en ko­vin usein on­nis­tu saa­maan he­del­miä. Ne tar­vit­si­si­vat ke­hit­ty­äk­seen yh­dek­sän suo­tui­saa kuu­kaut­ta, Mary to­te­aa.

Vii­dak­ko­kurk­ku on ko­toi­sin Ete­lä-Ame­ri­kas­ta. Se tuot­taa pa­ri­sent­ti­siä rai­dal­li­sia he­del­miä, joi­ta voi pais­taa tai säi­löä. Kas­vi on mo­ni­vuo­ti­nen ja tal­veh­tii hy­vin vii­le­äs­sä, va­loi­sas­sa pai­kas­sa.

Va­sem­mal­la nä­kyy roik­ku­va vii­dak­ko­kurk­ku, oi­ke­al­la muun mu­as­sa yrt­te­jä ja na­ran­jil­la.

Pu­na­leh­ti­nen ama­rant­ti on ko­toi­sin Väli-Ame­ri­kas­ta, jos­sa sii­tä teh­dään pie­ni­jy­väis­tä vil­jaa. Mary käyt­tää ama­ran­tin leh­det sa­laat­tei­hin.

Kir­si­kan nä­köi­nen chili muut­tuu vi­o­le­tis­ta pu­nai­sek­si. Maku on aluk­si kuin voi­ma­kas mus­ta­vii­ni­mar­ja.

Kii­na­lai­nen vii­ni­köyn­nös tuot­taa hy­vin ry­pä­lei­tä.

Tzim­ba­lo eli mi­ni­pe­pi­no kas­vaa en­sim­mäis­tä vuot­taan. An­dien alu­eel­ta ko­toi­sin ole­va to­maa­tin ja mu­na­koi­son su­ku­lai­nen näyt­tää kyp­sy­vän hy­vin hi­taas­ti.