Isa Kuk­ka­pu­ro-En­bom ja Hen­rik En­bom tun­ne­taan kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja hyö­dyn­tä­väs­tä Trash De­sig­nis­taan, joka on ol­lut use­a­na vuon­na esil­lä myös Ha­bi­ta­re-mes­suil­la. Pa­ris­kun­ta meni nai­mi­siin 2000-lu­vun alus­sa, ja pian al­koi­vat yh­tei­set luo­vat pro­jek­tit.

An­tiik­ki ja de­sign oli­vat jo en­nes­tään mo­lem­pien in­to­hi­mo. Ko­tiin oli ker­ty­nyt mie­len­kiin­toi­sia esi­nei­tä, osa ar­vo­kas­ta ja osa ar­vo­ton­ta. Isa oli myös jou­tu­nut poh­ti­maan suh­det­taan vin­ta­geen isän­sä, si­sus­tu­sark­ki­teh­ti
Yr­jö Kuk­ka­pu­ron ka­lus­tei­den myö­tä, jois­ta van­him­mat ovat 1950-lu­vul­la suun­ni­tel­tu­ja.

Keittiössä on itse tehty ruokapöytä, jonka ympärillä on kirpputorilta ostettuja Artekin tuoleja. Henrik on maalannut lattian valkoharmaaruudulliseksi. Molemmat valaisimet ovat Henrikin valmistamia. Henrik kerää Kaj Franckin värilasia. Vasemmalla hyllyssä on kannuja, pienemmässä hyllyssä Franckin snapsilaseja ja matkamuistokuppeja. Kamiinan paikalla oli muurattu avotakka, joka oli tehty vuoden 1995 remontissa. Sitä ennen keittiön nurkassa on ollut rautahella.

Koti kier­rä­tys­tii­lien pääl­lä

Yk­sit­täis­ten pro­jek­tien ja tai­de­hank­kei­den myö­tä Isa ja Hen­rik al­koi­vat poh­tia ma­te­ri­aa­lien kier­rät­tä­mis­tä ja uu­si­o­käyt­töä. Te­ke­mi­seen tuli tie­toi­nen ote vuon­na 2010.

– Nyt kes­tä­vä ke­hi­tys on mis­si­om­me kai­kes­sa, mitä teem­me. Täy­del­li­nen kier­rät­tä­mi­nen on mah­do­ton yh­tä­lö, joka on sa­mal­la val­ta­van ins­pi­roi­va.

Isan ja Hen­ri­kin va­paa-ajan koti Mänt­sä­län Num­mi­sis­sa on kuin en­teel­li­ses­ti pe­rus­tet­tu kier­rä­tys­tii­lien pääl­le. Tont­ti on ol­lut lä­hei­sen An­ders­ber­gin kar­ta­non si­vu­ti­la. Mus­ti­jo­en ran­nal­la on si­jain­nut vii­nan­polt­ti­mo ja saha. 1800-lu­vul­la paik­ka­kun­nal­la oli mon­ta vii­nan­polt­ti­moa.

Kil­pai­lu oli ko­vaa ja yri­tys meni kon­kurs­siin. Polt­ti­mon pu­na­tii­li­nen ra­ken­nus pu­ret­tiin ja tii­liä hyö­dyn­net­tiin ny­kyi­sen, 1895 ra­ken­ne­tun pää­ra­ken­nuk­sen pe­rus­tuk­sis­sa.

Olohuoneen pönttöuuni jouduttiin purkamaan remontissa 1990-luvulla. Tilalle asennettiin uusi kaakeliuuni, jonka luukut ovat vanhat. Kakluunin reunalla ja päällä on kirpputorilta ostettuja peltikirjaimia. Oikealla on Yrjö Kukkapuron suunnittelema valkoinen 416-lasikuitutuoli ja sen yläpuolella Ingo Maurerin Santa Maria della Luce -valaisin. Seinällä on Susanna Majurin valokuvateos Elskar-fyr.

Tiskipöydän yläpuolella olevasta kaapista poistettiin ovet. Näin saatiin esille kauniit eriväriset Kilta-astiat ja Aino Aallon lasit, jotka ovat päivittäisessä käytössä. Oven vieressä on Riiko Sakkisen grafiikkaa.

Vii­me het­ken pe­las­tus

Toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen Mänt­sä­lään asu­tet­tiin pal­jon kar­ja­lai­sia, yh­teen­sä noin 5 000 evak­koa. Iso­jen kar­ta­noi­den ti­luk­sis­ta loh­kot­tiin mai­ta eva­koil­le. Isan ja Hen­ri­kin pi­ha­pii­ris­sä voi vie­lä näh­dä 1940-lu­vun his­to­ri­aa. Ta­los­sa asui vii­si evak­ko­per­het­tä, jot­ka is­tut­ti­vat ome­na­pui­ta ja mar­ja­pen­sai­ta sekä vil­je­li­vät puu­tar­has­sa hyö­ty­kas­ve­ja.

– Vuon­na 1998, kun et­sin pie­nen poi­ka­ni kans­sa va­paa-ajan paik­kaa, ihas­tuin tä­hän va­jaan tun­nin ajo­mat­kan pääs­sä Hel­sin­gis­tä, ve­den ää­rel­lä si­jait­se­vaan van­haan puu­ta­loon, Isa ker­too.

Ta­lon edel­li­nen omis­ta­ja oli teh­nyt 1995 mit­ta­van re­mon­tin. Ra­ken­nus oli ol­lut ro­mah­ta­mis­pis­tees­sä, jo­ten avuk­si oli pal­kat­tu ark­ki­teh­ti.

– Sei­nät oli oi­ot­tu, pe­rus­tuk­set oi­kais­tu ja sei­niin oli lai­tet­tu pu­hal­lus­vil­lat. Tie­sin, et­tei mi­tään pom­mia ol­lut odo­tet­ta­vis­sa, Isa sa­noo.

Iso maalaus on saksalaisen Till Gerhardin Fiat Lux. Kauniin sommitelman muodostavat muun muassa Kaarina Kailan maalaus, kaksi vanhaa painokuvaa sekä roskalavalta löytynyt asessorin muotokuva 1800-luvulta. Kaksi päällekkäin olevaa alumiinipöytää ovat Ilkka Suppasen suunnittelemia. Niitä on valmistettu vain pieni koesarja. Shaker-tyylinen keinutuoli on ostettu kirpputorilta.

Maatuskakokoelma sai alkunsa Isan isoäidin intohimosta kerätä matkamuistonukkeja.

Kat­to­his­to­ri­al­li­nen herk­ku­pa­la

Vaik­ka talo oli os­tet­ta­es­sa hy­väs­sä kun­nos­sa, on yl­lä­pi­to­kor­jauk­sia teh­tä­vä koko ajan. Vuo­sien var­rel­la on muun mu­as­sa ul­ko­sei­nät maa­lat­tu Fin­te­xin öl­jy­maa­lil­la ja ta­lon kat­to vaih­det­tu.

– Lä­he­tim­me puu­ta­lo­toh­to­ri­na tun­ne­tul­le Panu Kai­lal­le ku­van pu­re­tus­ta ka­tos­tam­me. Pa­nun mie­les­tä se oli kat­to­his­to­ri­al­li­nen herk­ku­pa­la.

Pä­rei­den ja muun mu­as­sa Suo­men­lin­nas­sa käy­te­tyn ”Eh­rens­vär­din bi­tu­min” li­säk­si ka­tos­ta löy­tyi 15 ker­ros­ta kat­to­huo­paa. Ta­los­sa oli ol­lut tii­li­kat­to, se oli pu­ret­tu ja ti­lal­le oli asen­net­tu me­tal­lip­ro­fii­li­kat­to.

– Kat­to vuo­ti jo­kai­ses­ta ruu­vin rei­äs­tä. Se ra­ken­net­tiin uu­des­taan alus­lau­toi­neen ja eris­tei­neen. Re­mont­ti oli kal­lis, mut­ta se oli pak­ko teh­dä, Isa sa­noo.

Salin pöytä on Timo Sarpanevan studion työpöytä, jonka Henrikin äiti on aikoinaan saanut Sarpanevalta. Tuolit ovat Yrjö Kukkapuron Nelonen-prototyyppisarjaa. Jokainen tuoli on vähän erilainen, sillä Yrjö on veistänyt tuolien selkänojat ja kokeillut erilaisia vaihtoehtoja. Pöydän yläpuolella on Ingo Maurerin Zettelz-valaisin. Iranilainen villamatto on ostettu edesmenneeltä mattokauppiasystävältä. Oikeassa nurkassa on 1875 rakennettu kaappi Raippaluodosta ja vasemmalla maalaisbarokkikaappi Pohjanmaalta. Seinällä on Michael Westonin mustavalkoinen monotypia. Kukkapöytä ikkunan edessä on Yrjö Kukkapuron suunnittelema konttorinpöytä 80-luvulta.

Iso himmeli on lahja Wernerin kummitädiltä, joka tilasi sen kahdelta vanhalta rouvalta Lappeenrannasta. Artekin vanha peili on löytö kirpputorilta. Isa ihastui jalkavalaisimen lampunpidikkeisiin. Henrik keksi yhdistää siihen rottinkisen varjostimen. Seinällä on Gun Enbomin grafiikkaa.

Vers­tas pi­ha­pii­riin

Paik­ka on ol­lut mo­nien per­hei­den ja su­ku­pol­vien omis­tuk­ses­sa. Isa ja Hen­rik ha­lu­a­vat jat­kaa pe­rin­net­tä: si­joit­taa jo­hon­kin, mis­tä on iloa it­sel­le ja tu­le­vil­le pol­vil­le. Wer­ne­ril­lä on­kin jo omia ide­oi­ta ti­lan toi­min­taan.

Iso puu­ta­lo ti­luk­si­neen ruok­kii luo­vuut­ta. Kier­rä­tys­ka­lus­teet ja -va­lai­si­met Isan ja Hen­ri­kin pro­jek­tei­hin syn­ty­vät pi­ha­pii­rin vers­taas­sa. Ai­em­min Trash Fac­to­ry si­jait­si Haa­ra­jo­en sa­hal­la, mut­ta omis­ta­jan vaih­tu­es­sa vuok­ra­so­pi­muk­set ir­ti­sa­not­tiin. Au­to­tal­lis­ta, kyl­mä­va­ras­tos­ta ja kes­ke­ne­räi­ses­tä puu­työ­ti­las­ta saa­tiin ti­lat yh­dis­tä­mäl­lä toi­mi­va vers­tas.

Isan ja Henkan makuuhuone sijaitsee keittiön takana. Entiseen apukeittiöön oli asennettu Högforsin rautaliesi, jota ei ollut liitetty hormiin. Vuosi sitten liesi purettiin pois ja tilalle laitettiin vuolukivikamiina. Taulukokoelmassa on muun muassa pari Outi Heiskasen kuivaneulatyötä. Skotlantilaiset kamelinkarvahuovat ovat perheen ystävän isovanhempien kuolinpesästä. Iso kori on Kiinasta. Silkkimatto on perheen pojan Wernerin isoisältä. Valaisimet ovat Henrikin valmistamia.

Henkka on suunnitellut ja toteuttanut portaat. Rakenteet valmisti metallimies Antti Kuusinen. Yläkerran aulasta on käynti nuoren polven makuuhuoneisiin. Portaikossa on muotokuvagalleria: Yrjö Kukkapuron maalaama kuva pikkuveljestään, Risto Heikinheimon näkemys Isasta nuorena sekä Wernerin isoäidin Lilli Markkasen nuoruuden muotokuva ja kuva Henrikistä lapsena. Taustalla Yrjö Kukkapuron pienikokoinen lasikuitutuoli ja etualalla keinutuolin prototyyppi, jonka Yrjö antoi Henrikille 50-vuotislahjaksi.

Edellinen omistaja on remontoinut kylpyhuoneen unelmansa mukaisesti vanhaan kylpylähenkeen. Isa ja Henrik ovat ohjanneet tilan estetiikkaa omaan suuntaansa. Ikkunan alla on penkki, jonka Henrik on tehnyt joen tuomasta ajopuusta. Seinällä on Seppo Nurmimaan lavasteluonnos ja Gun Enbomin maalaus. Iranilainen silkkimatto on ostettu ystävältä.

Kier­rät­tä­mi­nen on kun­ni­oit­ta­mis­ta

Ta­lon kai­kis­sa huo­neis­sa on ol­lut pönt­tö­uu­nit. Suu­rin osa niis­tä on pois­tet­tu ja ti­lal­le on asen­net­tu kaa­ke­liu­u­ni ja kak­si ka­mii­naa. Ta­los­sa on myös maa­läm­möl­lä toi­mi­va kes­kus­läm­mi­tys. Isa ja Hen­rik haa­vei­le­vat au­rin­ko­ken­nois­ta.

Au­rin­ko­e­ner­gia so­pi­si Isan ja Hen­ri­kin aja­tus­maa­il­maan, jota he it­se ku­vaa­vat kun­ni­oit­ta­mi­sen ja kier­rät­tä­mi­sen fi­lo­so­fi­ak­si. Au­rin­ko­e­ner­gi­a­han on sa­man­lais­ta jo ole­mas­sa ole­van hyö­dyn­tä­mis­tä kuin Hen­kan kier­rä­tys­tuot­teis­ta te­ke­mät esi­neet.

– Tän­ne on ker­ty­nyt pal­jon esi­neis­töä vuo­sien var­rel­la. Tääl­lä on teh­ty vä­hän tie­tois­ta si­sus­ta­mis­ta, Hen­rik sum­maa.