Vanha vaakahuone sijaitsee keskellä kauneinta ruukkimiljöötä ja jokimaisemaa. 1940-luvulla rakennettu vaakahuone on remontoitu rennon rouheaksi kodiksi, jonka tiloihin mahtuu monenlaista toimintaa.

Nina pulkkis on työskennellyt muun muassa taidepaja- ja galleriayrittäjänä, tiedetoimittajana ja viimeiset 14 vuotta käsikirjoittajana ja ohjaajana. Työn lomassa Nina pitää kahvitauon keittiön terassilla.

Fis­kar­sin ruuk­ki­ky­lään ajaa Hel­sin­gis­tä noin tun­nin. Ky­län asuk­kai­na on pal­jon tai­tei­li­joi­ta, kä­si­työ­läi­siä, vi­su­a­lis­te­ja ja toi­mit­ta­jia, ku­ten Nina Pulk­kis ja hä­nen mie­hen­sä Pek­ka Ta­pa­ni­nen. Fis­kar­sin tun­nel­ma on ren­to ja ys­tä­väl­li­nen.

Kym­me­nen vuot­ta sit­ten hel­sin­ki­läi­nen Nina ha­lu­si sil­loi­sen puo­li­son­sa
Mic­ha­el Franc­kin kans­sa per­heel­le isom­man asun­non tai jopa ra­ken­taa oman ta­lon Uu­del­le­maal­le. Koh­dal­le osui­kin yl­lät­tä­vä vaih­to­eh­to: Osit­tain re­mon­toi­tu te­ol­li­suus­ti­la Fis­kar­sis­sa. En­ti­nen vaa­ka­huo­ne – ra­ken­nus, jo­hon 1940-lu­vul­la ajet­tiin vil­ja­kuor­mu­ril­la toi­ses­ta pääs­tä si­sään pun­ni­tuk­seen ja toi­ses­ta pääs­tä ulos.

Aikoinaan vaakahuoneen jättiovet aukesivat vilja-autoille, jotka punnittiin tilassa. Huhupuheiden mukaan vaaka on edelleen lattian alla, vaikka väitettä on vaikea todistaa, koska Ninan perhe ei aio laatoittamiaan lattioita purkaa. Saareke jakaa tilan ruokailuun ja keittiöön.

Kaik­ki pan­tiin li­koon

Te­ol­li­suus­ti­laa läh­det­tiin kat­so­maan heti kun vain saa­tiin kiin­teis­tön­vä­lit­tä­jä kiin­ni. Sil­lan ku­pees­sa, jo­en­var­res­sa sei­so­va vaa­ka­huo­ne teki vai­ku­tuk­sen sa­man tien.

– Tä­ri­sin ja va­pi­sin in­nos­tuk­ses­ta. Pa­nim­me kai­ken li­koon ja tar­jo­sim­me sil­tä sei­so­mal­ta ta­los­ta pyy­de­tyn hin­nan, Nina muis­te­lee.

Nina, Mic­ha­el ja hei­dän poi­kan­sa Fe­lix muut­ti­vat Fis­kar­siin vuon­na 2011.

Vaik­ka Mic­ha­e­lin ja Ni­nan tiet pa­ris­kun­ta­na ovat sit­tem­min er­kaan­tu­neet, vaa­ka­huo­ne on edel­leen hei­dän yh­tei­so­mis­tuk­ses­saan ja siel­lä vie­te­tään ai­kaa lä­heis­ten kans­sa vii­kon­lop­pui­sin ja loma-ai­koi­na. Ni­nan ny­kyi­nen puo­li­so on si­sus­tu­sy­rit­tä­jä Pek­ka Ta­pa­ni­nen.

– Olem­me täl­lai­nen laa­jen­net­tu muu­mi­per­he, Nina ku­vai­lee.

Teräksinen pönttöuuni lämmittää keittiötä. Klapeille on seinällä riippuva teline.

Vanhat mainoskirjamet pelasti naapurin puuseppä Markku Soini viereisen Puimalan kunnostuksen yhteydessä. Niistä muodostui aikoinaan kahdella kielellä teksti Fiskarsin valiosiementä. Nyt kirjaimet koristavat ruokailutilan seinää. Kirjainten järjestelystä eri sanoiksi tuli perheelle leikki. Kolmimetrinen pöytälevy on nostettu pukkijaloille. Pitkää huonetta valaisevat Castaldin Sosia-kattovalaisimet.

Atel­jees­ta tu­pa­keit­ti­ök­si

Ta­los­sa Ni­naa ins­pi­roi­vat en­nen kaik­kea ti­lan ava­ruus ja kor­keus, jos­sa on help­po hen­git­tää. Pää­ty­jen isot la­si­ruu­tuo­vet voi ava­ta te­ras­sil­le ja jo­ki­mai­se­maan.

Ra­ken­nuk­sen ka­tol­la on tor­ni­mai­nen koju, jon­ka kaut­ta vil­ja­put­ket ai­koi­naan joh­det­tiin vie­rei­ses­tä pui­ma­las­ta vaa­ka­huo­nee­seen. Vie­lä jos­kus sii­tä saat­taa tul­la pie­ni nä­kö­a­la­huo­ne.

Si­sus­tus­suun­ni­tel­ma teh­tiin al­ku­pe­räi­sen ra­ken­nuk­sen eh­doil­la ja edel­li­sen asuk­kaan, teks­tii­li­tai­tei­li­ja Soi­li Ar­han re­mon­toi­mia osia kun­ni­oit­ta­en. Hä­nel­lä oli vaa­ka­hal­li atel­jee­naan ja kel­la­ri­ker­ros puo­li­kyl­mä­nä tai­de­te­os­ten säi­ly­tys­ti­la­na. Ker­ros­ten lat­ti­at oli­vat be­to­nia ja sei­nät le­vyä.

Eteisen kaareva seinä on tekstiilitaiteilija Soili Arhan suunnittelema ja toteuttama. Seinän takana ovat kylpytilat ja sauna, toisella puolella wc. Perheen historia, sukulaiset ja ystävät ovat läsnä eteisen seinällä. Skeittilaudat kuuluvat Ninalle ja hänen pojalleen Felixille. Lattiassa on vanhaa puuosaamista.

Toi­mi­va re­mont­ti­re­sep­ti

Ni­nan re­mont­ti­re­sep­ti vaa­ka­hal­liin oli kar­hea lau­ta­pa­ne­loin­ti sei­niin ja kiil­tä­vää te­räs­tä keit­ti­ön kaa­pi­no­viin, ko­nei­siin ja al­tai­siin. Keit­ti­ö­pää­dyn lat­ti­aan Nina la­toi ter­ra­kot­ta­laa­tat ka­lan­ruo­to­ku­vi­oon.

Rons­kia te­ol­li­suus­hen­keä tuo­vat myös laa­jat pin­nat, ku­ten kol­mi­met­ri­nen pui­nen ruo­ka­pöy­tä, jon­ka ää­reen kaik­ki ka­ve­rit mah­tu­vat, ja rei­lun­ko­koi­set te­ol­li­suus­va­lai­si­met. Pe­ri­tyt an­tiik­ki­as­ti­at ja kynt­ti­län­ja­lat li­sää­vät ta­lon ko­di­kas­ta ja pe­rin­teis­tä tun­nel­maa.

– Ar­vos­tan py­sy­viä asi­oi­ta. Pin­ta­ma­te­ri­aa­lit ovat mie­les­tä­ni tär­ke­äm­piä kuin it­se ka­lus­tus. Jos ti­lan puit­teet ovat kun­nos­sa, niin huo­ne­ka­lut vain sol­ju­vat pai­koil­leen, Nina tuu­maa.

Keittiökalusteiden rosteriovet ovat mainio valinta teollisuusvalaisimien, korkeitten ovien ja käsittelemättömän puun seuraksi. Teräspinta heijastaa valon ja ikkunasta näkyvän maiseman.

Avonaisesta astiahyllystä on helppo nostaa lautaset kattaukseen. Herkät perintöposliinit korostuvat käsittelemätöntä puupintaa vasten.

Lat­ti­an­ra­ko­jen char­mi

Pit­kä­no­mai­sen ta­lon ti­lat aset­tu­vat nel­jään eri ta­soon. Alim­pa­na on kel­la­ri­ker­ros, jon­ka Nina ja hä­nen ny­kyi­nen mie­hen­sä Pek­ka re­mon­toi­vat eril­li­sek­si yk­si­ök­si. Sitä käy­te­tään pal­jon työ­huo­nee­na ja pro­jek­ti­ti­la­na, ja sil­lä on oma si­sään­käyn­tin­sä. En­ti­sen vaa­ka­hal­lin ta­sos­sa ovat keit­tiö ja ruo­kai­lu­ti­la. Mo­lem­mis­sa pää­dyis­sä on pa­ri­o­vet pi­hal­le ja te­ras­sil­le.

Vaa­ka­hal­lin kyl­jes­sä, muu­ta­man por­taan ylem­pä­nä on en­ti­nen las­taus­ta­so. Ny­kyi­sel­lään sen toi­ses­sa pää­dys­sä on olo­huo­ne ja toi­ses­sa pe­su­ti­lat. Pää-
si­sään­käyn­ti ja etei­nen ovat täs­sä kes­ki­ker­rok­ses­sa. Ylim­pä­nä vin­til­lä tai­te­ka­ton al­la ovat ma­kuu­huo­neet omis­sa pää­dyis­sään. Kes­kel­lä on por­taik­ko ja pyö­reä por­ras­ta­san­ne, jon­ne tai­tei­li­ja Soi­li Ar­ha on maa­lan­nut sei­nän ko­koi­sen maa­lauk­sen.

­– Tun­nel­mat syn­ty­vät ide­ois­ta, ei­vät pak­sus­ta lom­pa­kos­ta, vaik­ka sii­tä­kin oli­si eh­kä hyö­tyä, Nina sa­noo.

– Ai­na on löy­det­ty kek­se­li­äs tapa kier­tää kal­lii­ta rat­kai­su­ja.

Kun re­mont­ti al­koi ol­la val­mis ja en­sim­mäi­siä vie­rai­ta tuli käy­mään, Nina sai huo­ma­ta, et­tä vaa­ka­huo­neen al­ku­pe­räi­set, säi­ly­te­tyt ra­ken­teet häm­men­si­vät joi­ta­kin.

– Ys­tä­vät­tä­re­ni kat­soi kes­ki­ker­rok­sen al­ku­pe­räi­siä le­vei­tä lat­ti­a­lank­ku­ja, joi­den vä­lis­sä on rei­lut il­ma­ra­ot, ja ky­syi va­ka­va­na, et­tä mil­loin aloi­tam­me re­mon­tin. Van­ho­jen ra­ken­nus­ten char­mi ei pure kaik­kiin.

Olohuoneen kirjastossa on runsaasti tilaa tiedetoimittajan lähdeteoksille. Sateiset ja kolkot säät kutsuvat rentoutumaan kirjan kanssa sohvalle lämpimän torkkupeitteen alle. Pyöreä pöytä on Alvar Aallon suunnittelema ja tyynyjen päälliset Johanna Gullichsenin.

Fiskarsissa työskentelevän keraamikko Erna Aaltosen käsin muotoilemat ruukut koristavat pitkää pöytää. Seinällä on Nina Pulkkiksen maalaus Illallinen. Portaita noustaan olohuone-kirjastoon, joka oli aikoinaan vaakahuoneen lastauslaituri.

Ins­pi­roi­va kylä

Ni­nan mie­les­tä Fis­kar­sis­sa on ai­na kau­nis­ta vuo­de­na­jas­ta riip­pu­mat­ta. Ra­ken­nuk­set on sa­nee­rat­tu pie­tee­til­lä, jo­en­ran­ta ja suu­ret met­sä­a­lu­eet hou­kut­te­le­vat luon­toon, ja yh­tei­sö ha­lu­aa vaa­lia ky­lään­sä.

– Nau­tin jo­kai­ses­ta päi­väs­tä Fis­kar­sis­sa. Vi­su­aa­li­suus ja luo­vuus ins­pi­roi­vat miel­tä.

Lap­si­per­heel­le Fis­kars on ihan­teel­li­nen paik­ka asua. Nyt 11-vuo­ti­as Fe­lix käy Fis­kar­sin pe­rus­kou­lua. Lap­set ko­ke­vat sa­maa yh­tei­söl­li­syyt­tä kuin ai­kui­set. Ka­ve­rit asu­vat lä­hel­lä, ja kou­lun jäl­keen heil­lä on va­paus seik­kail­la rau­hal­li­sil­la hiek­ka­teil­lä. Lap­set ovat tot­tu­neet poik­ke­a­maan ka­ve­reit­ten­sa luo­na, kun sil­tä tun­tuu.

– Päi­vit­täin mei­tä on ruo­ka­pöy­däs­sä vaih­te­le­van ko­koi­nen po­ruk­ka. En muis­ta, kos­ka oli­sin teh­nyt ruo­kaa ai­no­as­taan omal­le per­heel­le, Nina sa­noo ja nos­taa ison pas­ta­kat­ti­lan keit­ti­ön lie­del­le.

Keskikerroksessa työpiste, olohuone sekä eteinen ovat yhtenäistä tilaa. Sisäovia on ainoastaan makuuhuoneissa, saunassa ja pesutiloissa.

Makuuhuoneen holvimaisessa tilassa vuode on keskitetty katonharjan alle. Harrastunnelmainen tila ei kaipaa kalusteita, vain antiikkimaton. Vaaleaksi maalattu lankkulattia ja taiten sävytetty panelointi ovat edellisen asukkaan Soili Arhan käsialaa.