Vanha torppa on symmetrinen, alun perin kahden perheen talo. Lasiveranta on lisätty 90-luvun remontissa. Järveen laskeutuvaan rinteeseen on kylvetty säkillinen niittykukan siemeniä.

Lasiverannan sohva on Interfacen Rex. Se miellyttää Charlottaa, koska se on riittävän syvä. Verhoilu on Lauritzonin vaaleaa villakangasta. Tyynyt Designers Guild ja valkoiset pellavaverhot Maricken-liikkeestä. Pienet Interfacen rahit on verhoiltu Lauritzonin Caffe Latte -keinonahalla.

Kar­ja­loh­jan mök­ki oli ol­lut jo jon­kin ai­kaa vail­la käyt­töä, kos­ka ­Char­lot­ta ­Sa­van­de­rin iäk­käät van­hem­mat ei­vät enää voi­neet sitä hoi­taa.

Char­lo­tal­la on it­sel­lään Han­gos­sa pie­ni loma-asun­to, ei­kä torp­pa hou­ku­tel­lut hä­nen vel­je­ään­kään. Seu­raa­va su­ku­pol­vi ei vie­lä osoit­ta­nut in­nos­tus­ta mök­kei­lyyn. Van­hem­mat toi­voi­vat kui­ten­kin, et­tä ke­sä­paik­ka py­syi­si per­hees­sä. He oli­vat hank­ki­neet Lön­ne­ber­gan tor­pan 90-lu­vul­la ja teh­neet ison re­mon­tin.

Talo on lä­hei­sen Nor­sin kan­ta­ti­lan en­ti­nen muo­na­mies­ten talo. Muo­na­mie­het oli­vat ti­lat­to­mia, mut­ta omil­laan asu­via hen­ki­löi­tä, jot­ka te­ki­vät töi­tä maa­no­mis­ta­jil­le.

Tor­pas­sa oli vuon­na 1996 os­to­het­kel­lä säh­köt, mut­ta vesi ei tul­lut si­sään. Pai­kan omis­ti sil­loin Fis­kars Oy, joka omis­ti pal­jon mai­ta Kar­ja­loh­jal­la, Fis­ka­rin ky­län naa­pu­rus­tos­sa.

Muo­na­mies­ten ta­los­sa oli kah­den per­heen asun­not, jot­ka Char­lo­tan van­hem­mat yh­dis­ti­vät re­mon­tis­sa.

– Se­tä­ni on ark­ki­teh­ti, hän suun­nit­te­li koko sa­nee­rauk­sen 90-lu­vul­la. Pro­jek­tis­sa käy­tet­tiin mo­nia pai­kal­li­sia yri­tyk­siä, kun torp­pa ra­ken­net­tiin mel­kein uu­sik­si, Char­lot­ta ker­too.

Char­lot­ta ei it­se viet­tä­nyt Lön­ne­ber­gas­sa pit­kiä ai­ko­ja, enem­män­kin vain kävi kään­ty­mäs­sä ja tuo­mas­sa sekä ha­ke­mas­sa lap­si­aan hoi­toon. Lap­sil­le paik­ka on ra­kas ja tut­tu.

Kuparisia ja messinkisiä astioita oli torpassa kaapit täynnä. Charlotan isä keräili niitä vuosia. Osa on esillä ja osa kaapeissa.

PÄÄ­TÖK­SEN EDES­SÄ

Char­lo­tal­la ei ol­lut sy­dän­tä sa­noa van­hem­mil­leen ei.

­– Ku­kaan ei käy­nyt tääl­lä, mi­tään ei ta­pah­tu­nut, ja mi­nul­le tuli sel­lai­nen fii­lis, et­tä jo­tain täy­tyy kek­siä.

Char­lo­tal­le ei ol­lut tul­lut kos­kaan mie­leen aset­tua Lön­ne­ber­gaan. Kun ti­lan­ne meni sii­hen, et­tä van­hem­pien kun­to ei enää riit­tä­nyt pai­kas­ta huo­leh­ti­mi­seen, Char­lot­ta al­koi poh­tia asi­aa ja pyy­si apuun ys­tä­vän­sä­kin.

– Tu­lim­me yh­des­sä tor­pal­le kat­so­maan, mitä on teh­tä­vis­sä ja mi­ten minä sii­tä sel­vi­äi­sin.

Char­lot­ta pää­tyi lo­pul­ta van­hem­pien­sa kans­sa sii­hen rat­kai­suun, et­tä hän ot­taa pai­kan hal­tuun­sa. Yk­si eh­to hä­nel­lä oli: Lön­ne­ber­gas­ta ei tule mu­seo­ta, vaan Char­lot­ta saa teh­dä sii­tä it­sen­sä nä­köi­sen kak­kos- tai kol­mos­ko­din.

Olohuoneessa oleva 1700-luvun lipasto on Charlotan mielestä kaunein vanhoista huonekaluista. Kaappikello taas on yksi niistä esineistä, joita vanhemmat toivovat Charlotan säilyttävän. Se oli myös hänen omalla toivomuslistallaan. Charlotan vanhemmat ovat ostaneet 1800-luvun puoliväliin ajoittuvan kellokaapin Ruotsista huutokaupasta, 1700-luvun lopulta oleva kello on hankittu erikseen.

Charlotta halusi pyörivät tuolit, jotta voi nauttia valinnan mukaan takkatulesta tai lasiverannan läpi näkyvästä järvimaisemasta. Conformin noja­tuolit tuovat lämpöä tilaan. Pähkinä­puinen Pal-pöytä on tanskalaisen Fredrician. Takorautainen kynttelikkö takan päällä on Rakennusapteekista. Kattovalaisin on Normann Copenhagenin Amp Chandelier, jossa on savu­lasi­kuvut. Matto Mattocenteristä. Rhonda on siellä missä Charlottakin.

KE­RÄI­LYN PÄÄ­TE­PIS­TE

Heti kun pää­tös oli teh­ty, Char­lot­ta aloit­ti val­mis­te­lut. En­si töik­seen hän al­koi viet­tää vii­kon­lop­pu­ja ta­los­sa ja käy­dä ta­va­roi­ta läpi.

– Van­hem­pa­ni oli­vat ke­räi­li­jöi­tä, ja ta­va­raa oli pal­jon, ai­van lii­kaa, hän sa­noo.

Osan ta­va­rois­ta Char­lot­ta ha­lu­si pi­tää, joi­tain van­hem­mat toi­voi­vat säi­ly­tet­tä­vän. Osan os­ti tut­tu an­tiik­ki­kaup­pi­as, eräi­tä esi­nei­tä ha­ki­vat naa­pu­rit ja iso osa meni kier­rä­tyk­seen. Jo­ku­nen har­va kap­pa­le meni per­heen­jä­se­nil­le, osa suo­raan kaa­to­pai­kal­le.

Sa­ma­na syk­sy­nä al­koi myös uu­den keit­ti­ön, ko­din­hoi­to­huo­neen ja kyl­py­ti­lo­jen suun­ni­tel­mien piir­tä­mi­nen ja ma­te­ri­aa­lien ti­laa­mi­nen.

Saunaosaston seinissä on Pukkilan Ease-laatat ja lattiassa saman sarjan 5 x 5 cm:n mosaiikkilaatta. Allaskaappi on Topi-Keittiöistä. Pyöreä peili on 95 cm halkaisijaltaan ja se löytyi Laattapisteestä. Hanat ja suihku Tapwell. Lasiseinä on tehty mittojen mukaan Suomen Lasitehtaassa.

PE­SU­TI­LAT UU­SIK­SI JA VA­LOA SI­SÄÄN

Kun re­mont­ti­po­ruk­ka aloit­ti tam­mi­kuus­sa ura­kan, kaik­ki oli val­miik­si suun­ni­tel­tu ja ma­te­ri­aa­lit va­lit­tu ja ti­lat­tu. Vaik­ka koko talo koki muo­don­muu­tok­sen, mo­nel­ta osin riit­ti pelk­kä pin­to­jen uu­si­mi­nen. Keit­tiö vaih­det­tiin uu­teen, sau­na muut­ti muo­to­aan, pe­su­ti­lat ja ves­sat uu­sit­tiin kaut­taal­taan.

Etei­seen li­sät­tiin kaa­pis­to­ja ja van­ho­ja ko­me­roi­ta siir­ret­tiin, jot­ta saa­tiin ra­ken­net­tua ko­ko­naan uu­si ko­din­hoi­to­huo­ne. Ylä­ker­taan ra­ken­net­tiin kyl­py­huo­ne, jota siel­lä ei ai­em­min ol­lut.

– Olen käy­tän­nön ih­mi­nen. Teim­me rat­kai­su­ja, jot­ka hel­pot­ta­vat elä­mää.

Huo­ne­ka­lu­ja Char­lot­ta al­koi ti­la­ta jo syk­syl­lä, kos­ka hän tie­si, et­tä odo­tu­sa­jat ovat pit­kiä mo­nen ta­va­ran­toi­mit­ta­jan kans­sa. Hän aloit­ti va­lai­sin­ten ti­laa­mi­ses­ta, kos­ka ta­lon va­lais­tus oli on­ne­ton, ja va­loa tar­vit­tiin jo sii­hen, et­tä re­mont­ti­po­ruk­ka nä­ki­si tal­ven pi­mey­des­sä työs­ken­nel­lä.

Isoäidin saunassa muinoin sijainnut kulmakaappi on samassa paikassa kuin ennen remonttia. Talonpoikaiskaappi on alkuperäisessä maalissa.

TOR­PAS­SA ON TOR­PAN TYY­LI

Talo oli Char­lo­tal­le niin tut­tu ja suun­ni­tel­ma ko­ko­nai­suu­des­ta niin sel­keä, et­tä hän koki suun­nit­te­lup­ro­ses­sin hel­pok­si. Hä­nel­lä oli erit­täin sel­keä vi­sio sii­tä, mil­tä si­sus­tus tu­li­si näyt­tä­mään – hy­vin eri­lai­sel­ta kuin hä­nen van­hem­pien­sa vä­ri­käs ja rön­syi­le­vä ver­sio.

– Ha­lu­sin skan­di­naa­vi­sen, pel­kis­te­tyn ja vä­hän mo­der­nin farm­hou­se-tyy­li­sen ko­ko­nai­suu­den. Ha­lu­sin hel­mek­si van­ho­ja 1700- ja 1800-­lu­vun huo­ne­ka­lu­ja tor­pas­ta yh­dis­tet­tyi­nä uu­teen ­de­sig­niin. Mie­les­sä­ni oli got­lan­ti­lais­ta tyy­liä tans­ka­lai­sel­la twis­til­lä. Ei lii­an hie­no, kun tämä on kui­ten­kin muo­na­mie­hen talo, ei mi­kään kar­ta­no, Char­lot­ta mää­rit­te­lee.

Char­lo­tan si­sus­tus­fi­lo­so­fi­an mu­kaan si­sä­ti­lo­jen pi­tää ol­la har­mo­ni­as­sa ta­lon ark­ki­teh­tuu­rin kans­sa.

– Ta­lon­poi­kais­ra­ken­nuk­seen on tur­ha ra­ken­taa si­säl­le lii­an hie­noa ja kar­ta­no­mais­ta. Ko­ko­nai­suu­den pi­tää ol­la yh­te­näi­nen.

Char­lo­tan mie­les­tä pin­ta­ma­te­ri­aa­lien ja huo­ne­ka­lu­jen tu­lee ol­la neut­raa­lin vä­ri­siä. Vä­riä tuo­daan tai­teel­la ja teks­tii­leil­lä.

Si­sus­tus­suun­nit­te­lu­työs­sään hän kuun­te­lee asi­ak­kai­ta ja sel­vit­tää mitä he ha­lu­a­vat.

– On tun­tu­nut eri­tyi­sen tyy­dyt­tä­väl­tä teh­dä täl­lä ker­taa it­sel­le – ei sitä niin usein ta­pah­du, et­tä saa it­se päät­tää kai­ken, Char­lot­ta sa­noo.

Hän on myös huo­man­nut ole­van­sa it­sel­leen ”vai­kea asi­a­kas”.

– Tie­to li­sää tus­kaa, kun tie­tää mitä kaik­kea va­li­koi­mis­sa on tar­jol­la.

Charlotta on koonnut yläkertaan sukupuutaan sekä muistoja ja kuvia esivanhemmistaan. Design House Stock­holmin Air-kaappi on uutena hankittu. Charlotta halusi tähän jotain selkeästi talonpoikaistyylistä poikkeavaa.

Yöpöytänä toimii vanha Bellman-tuoli. Tuoleja löytyi torpasta neljä kappaletta. Kaari-ikkuna on Billnäsin vara­osa­pankista. Seinävalaisin &Tradition Copenhagen SC54. Päiväpeitto Matri.

PIT­KIÄ VII­KON­LOP­PU­JA LAN­DEL­LA

Char­lot­ta us­koo ja­ka­van­sa ai­kan­sa jat­kos­sa kol­men ko­din vä­lil­lä. Han­gos­sa oles­kel­laan eni­ten ke­säl­lä. Siel­lä hä­net voi bon­ga­ta pi­tä­mäs­sä suo­sit­tu­ja joo­ga­tun­te­ja ran­nal­la. Han­gos­sa koti on kes­kel­lä kau­pun­kia, ja naa­pu­rus­ton kans­sa seu­rus­tel­laan in­ten­sii­vi­ses­ti. Siel­lä ei voi kui­ten­kaan ol­la isom­mal­la po­ru­kal­la per­heen kans­sa, kos­ka asun­to on sii­hen lii­an pie­ni.

– Lön­ne­ber­ga tun­tuu mi­nus­ta enem­män ”­lan­del­ta”, Char­lot­ta sa­noo.

Mat­ka on ly­hyt Char­lo­tan var­si­nai­ses­ta ko­dis­ta Kau­ni­ai­sis­ta, ja pit­kät vii­kon­lo­put sekä etä­työ on­nis­tu­vat.

– Tääl­lä koi­ra saa ol­la va­paa­na, jär­vi on vie­res­sä ja naa­pu­ri­met­sis­tä voi poi­mia mus­ti­koi­ta ja sie­niä.

Re­mont­ti on si­säl­tä val­mis, ja Char­lo­tal­la mu­hii jo pal­jon mui­ta ide­oi­ta. Tä­hän men­nes­sä talo on jo eh­dit­ty maa­la­ta ul­ko­a­päin, ik­ku­nat kun­nos­taa, ke­sä­keit­tiö ra­ken­taa ja te­ras­si uu­sia. Täs­sä ta­lou­des­sa asi­at suun­ni­tel­laan ja sit­ten pan­naan toi­mek­si.

– Nyt mie­tin, mi­ten to­teut­tai­sim­me ran­ta­sau­nan. Sii­nä voi­si eh­kä ol­la ui­ma-al­las­kin, joka jäi­si ta­lon ja sau­nan vä­liin – ei­vät ne ole o­l­len­kaan uto­pis­ti­sia aja­tuk­sia, Char­lot­ta sa­noo ja nau­raa.

Ulkohuonekalut ovat belgialaisen Vincent Sheppardin Wicked-mallistosta. Talon ja järven välissä oli ennestään näköalapaikalla liuskekivi­terassi, jota laajennettiin remontin yhteydessä.