MIKÄ: Laa­jen­net­tu rin­ta­ma­mies­ta­lo, 220 m², 2 heh­taa­rin tont­ti, jos­ta hoi­det­tua puu­tar­ha-alaa 2 000 m². MIS­SÄ: Ul­vi­las­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Han­na ja Jar­no Helén, lap­set Ven­ny, 9, ja Vee­ti, 10, sekä Juu­so- ja Pelt­si-kis­sat.

Uu­si, iso oma­ko­ti­ta­lo on mo­nen haa­ve. Han­na ja Jar­no Helén te­ki­vät työ­tä unel­man­sa eteen, ja hei­dän uu­si ta­lon­sa val­mis­tui Po­riin. Helé­nit aset­tau­tui­vat aloil­leen, mut­ta ta­los­ta ei vain muo­dos­tu­nut koti.

– Talo tun­tui jo­ten­kin per­soo­nat­to­mal­ta ei­kä lai­sin­kaan ro­mant­ti­sel­ta ja viih­tyi­säl­tä, ker­too Han­na.

Hanna teki vanhan ompelukoneen jaloista pienen sivupöydän. Jalat löytyivät kirpputorilta, kansi piharakennuksesta.

Helé­nit jat­koi­vat unel­mien­sa ko­din et­sin­tää. Toi­vee­na oli edul­li­nen tont­ti tai tila. Leh­ti-il­moi­tuk­sen pe­rus­teel­la he me­ni­vät Ul­vi­laan kat­so­maan van­haa rin­ta­ma­mies­ta­loa ja sen kah­den heh­taa­rin tont­tia. Helé­nit ihas­tui­vat oi­tis van­han pi­ha­pii­rin tun­nel­maan. Vaik­ka talo oli lii­an pie­ni lap­si­per­heen toi­vei­siin, vä­hän epä­käy­tän­nöl­li­nen­kin ja re­mon­tin tar­pees­sa, nä­ki­vät he kui­ten­kin sen mah­dol­li­suu­det.

Hannan työmatkat taittuvat hyvällä säällä leppoisasti skootterilla.

– Teim­me tar­jouk­sen ta­los­ta, ja sama vä­lit­tä­jä tuli kat­so­maan uu­den ta­lom­me myyn­ti­mah­dol­li­suut­ta. Kau­pat syn­tyi­vät no­pe­as­ti. Kä­vim­me kat­so­mas­sa rin­ta­ma­mies­ta­loa tam­mi­kuus­sa 2005, ja jo maa­lis­kuus­sa kan­noim­me ta­va­roi­ta si­sään. Vie­lä sa­ma­na ke­vää­nä kak­si kir­ves­mies­tä tuli töi­hin, ja aloi­tim­me ta­lon laa­jen­nuk­sen.

Rintamamiestalon kuisti laajennettiin reiluksi eteisaulaksi. Vaalea väri saa tilan tuntumaan vielä avarammalta. Kuusivarpainen Juuso-kissa tassuttelee tottuneesti vanhan talon pihapiirissä.

HUU­MO­RI OLI TAR­PEEN

Moni ih­met­te­li Han­nan ja Jar­non pää­tös­tä myy­dä tu­li­te­rä koti ja os­taa ti­lal­le re­mont­tia vaa­ti­va, van­ha ja pie­ni. Uu­des­ta ta­los­ta uu­pui kui­ten­kin hen­ki, se hyvä sel­lai­nen, joka te­kee ko­din.

Vanhat valokuvat muistuttavat menneistä päivistä.

– Re­mont­ti- ja ra­ken­nus­vai­he oli rank­ka. Lap­set Ven­ny ja Vee­ti oli­vat vie­lä pie­niä. Vaa­ti vä­lil­lä huu­mo­ria asua kes­kel­lä ra­ken­nus­työ­maa­ta las­ten kans­sa. Us­ko uh­ka­si toi­si­naan lop­pua, mut­ta ai­na jos­tain löy­tyi voi­mia ura­kan lop­puun­saat­ta­mi­sek­si. Tämä on ol­lut yh­tei­nen pro­jek­ti. Mies on ra­ken­ta­nut, ja minä olen maa­lan­nut la­dos­sa sa­to­ja met­re­jä lau­taa ja ka­lus­tei­ta. Olem­me lop­pu­tu­lok­seen enem­män kuin tyy­ty­väi­siä, Han­na sa­noo.

Luumupuiden alle sijoitetulta penkiltä on näkymä talolle. Puiden alla voi rauhassa ihailla oman käden aikaansaannoksia.

Re­mon­tis­sa ta­lon koko tup­laan­tui, ja muo­don­muu­tos on hui­kea. Alun pe­rin ta­lol­la oli ko­koa 90 ne­li­ö­tä, laa­jen­nuk­sen jäl­keen 220 ne­li­ö­tä. Uu­si osa on ra­ken­net­tu van­haan so­pi­vak­si. Ma­te­ri­aa­leik­si on va­lit­tu van­han rin­nal­le so­pi­via, teh­ty, tee­tet­ty tai et­sit­ty van­haa. Helé­nit et­si­vät muun mu­as­sa har­maan­tu­nei­ta lau­to­ja etei­sen ja olo­huo­neen vä­li­seen sei­nään. Vin­kin pe­rus­teel­la löy­tyi pu­ret­ta­va lato, mut­ta se pal­jas­tui­kin pu­nai­sek­si. Kur­kis­tus si­säl­le la­toon osoit­ti lau­dat si­sä­puo­lel­ta maa­laa­mat­to­mik­si, jo­ten kau­pat syn­tyi­vät, ja van­hat lau­dat pää­tyi­vät har­maak­si lau­ta­sei­nä­pa­ne­loin­nik­si.

Avoterassilla nautitaan auringon paisteesta. Taustalla näkyy lasten leikkialue. Kun lapset kasvavat leikki-iän ohitse, aikoo Hanna muuttaa alueen kukkatarhaksi.

KA­LUS­TE­MET­SÄS­TYS­TÄ

Ka­lus­teet ovat pää­o­sin van­ho­ja, kirp­pu­to­reil­ta, van­ho­jen ta­va­roi­den kau­pas­ta tai su­ku­lais­ten vin­teil­tä haa­lit­tu­ja. Joil­le­kin ajan pa­ti­noi­ma ka­lus­te on romu, mut­ta Han­nal­le aar­re. Ei­kä hän pel­kää läh­teä ka­lus­tei­den ha­ku­reis­sul­le pe­rä­kär­ryn kans­sa, oli mat­ka mi­ten pit­kä ta­han­sa. Tääl­lä jo­kai­seen huo­ne­ka­luun liit­tyy ta­ri­noi­ta, osaan van­hem­pia ja his­to­ri­aa tih­ku­via, osaan nau­rua ja muis­to­ja he­rät­tä­viä het­kiä.

Vaaleassa olohuoneessa on rauhallinen ja keveä tunnelma. Syksyllä Hanna sisustaa olohuonetta vuodenajan mukaan verhoilla, sohvatyynyillä, torkkupeitoilla, lyhdyin ja kynttilöin. Valkoinen sohva hankittiin Ikeasta, rottinkinojatuoli Iskusta ja vanhat kalusteet vanhojen tavaroiden liikkeistä.

– Jopa soh­vat han­kit­tiin iki­muis­toi­sel­ta os­tos­reis­sul­ta. Tu­lim­me bus­sil­la os­tos­mat­kal­le Es­poon Ike­aan, ja sa­tuin huo­maa­maan so­pi­vat soh­vat. Ky­syin kus­kil­ta, mah­tui­si­ko kyy­tiin kak­si soh­vaa, ja pi­ti­hän sitä ta­va­ra­ti­laa vä­hän mit­tail­la. Mut­ta soh­vat tu­li­vat bus­sil­la Po­riin, nau­raa Han­na.

Tuolin päällä olevaan torkkupeittoon on ystävä maalannut kangasväreillä ja sabluunoilla tekstejä ja kuvioita. Hanna kokeili samaa tekniikkaa verhoihin ja tyynyihin. Sabluunat hän tilasi ruotsalaisesta nettikaupasta Country by Mailista.

Hän on os­ta­nut net­ti­kau­pois­ta myös van­haa ta­va­raa ja an­tiik­kia. Net­ti­kaup­po­jen ja yk­si­tyis­ten myy­jien kans­sa kan­nat­taa ol­la tark­ka­na. An­tiik­ki­na myy­dään vä­lil­lä jo­tain uu­dem­paa­kin. Ku­vat voi­vat ol­la epä­tark­ko­ja ei­vät­kä vas­taa to­del­li­suut­ta. On tur­val­li­sem­paa käy­dä kat­so­mas­sa pai­kan pääl­lä.

Ruokailutila on yhtä avointa tilaa keittiön ja olohuoneen välissä. Vanha sohvapenkki on erään huutokauppameklarin varastoista ja ruokapöytä tuoleineen kirpputorilta.

SO­PI­VAS­TI RO­MAN­TIIK­KAA

Ro­mant­ti­suus ja van­hat esi­neet ovat ai­na ol­leet Han­nan mie­leen. Hän myön­tää­kin ole­van­sa ”van­ha sie­lu”, jon­ka oli­si pi­tä­nyt syn­tyä 1800-

lu­vun lo­pul­la. Pe­rin­teet saa­vat nä­kyä, mut­ta jo­tain omaa ja tuu­nat­tua mah­tuu ai­na jouk­koon.

Pergolan juurelle on istutettu useita kärhöjä, köynnöshortensia ja viiniköynnös. Vielä kasvit eivät ole hurahtaneet kattokorkeuksiin asti, mutta parin vuoden kuluttua ne jo peittävät rakenteen alleen.

Tun­nel­ma syn­tyy ka­lus­teil­la, ta­va­roil­la ja teks­tii­leil­lä, joi­ta on help­po vaih­del­la. Soh­val­le vaih­tuu kä­den kään­tees­sä toi­nen tork­ku­pei­te tai soh­va­tyy­nyt ja ik­ku­noi­hin ri­pus­te­taan uu­det ver­hot. Han­na pi­tää­kin sel­keis­tä, rau­hal­li­sis­ta sei­nä­pin­nois­ta, jot­ka ei­vät ra­joi­ta muu­ta si­sus­tus­ta.

Domuksen saarnipuinen keittiö sopii romanttisen vanhan talon tunnelmaan.

Si­sus­tus on Han­nan nä­ke­myk­sen mu­kai­nen, mut­ta ei Jar­nol­la ole ol­lut vas­taan­sa­no­mis­ta­kaan. Yh­des­sä asi­as­sa Jar­no ei ole kui­ten­kaan an­ta­nut pe­rik­si – keit­ti­ös­sä on edel­leen te­räk­si­nen pe­su­al­las Han­nan haa­vei­le­man pos­lii­ni­al­taan pai­kal­la.

Makuuhuoneessa jatkuu vaalea ja rauhallinen tunnelma. Helmalakana piilottaa sängynalusen. Virkattu pitsipeite toimii päiväpeitteenä. Sen on virkannut Hannan mummon sisko.

TER­VE­TU­LOA TE­RAS­SIL­LE

Suu­ri te­ras­si tuo mie­leen ame­rik­ka­lai­set ta­lot, joi­den ka­te­tul­la ta­loa kier­tä­väl­lä kuis­til­la kii­ku­taan puu­tar­ha­kei­nus­sa tai kei­nu­tuo­lis­sa. Tääl­lä su­jah­de­taan le­po­het­kel­le hyt­tys­har­son suo­jiin van­haan puu­soh­vaan.

– Ha­lu­sim­me mah­dol­li­sim­man suu­ren te­ras­sin, jot­ta ti­laa on isol­le ruo­ka­pöy­däl­le, muil­le ka­lus­teil­le, ruu­kuil­le ja olei­luun. Mie­tim­me ka­te­vaih­to­eh­to­ja ja kat­ta­ma­ton­ta te­ras­sia, mut­ta pää­dyim­me ra­ken­ta­maan kak­si te­ras­sia, jois­ta toi­nen on ka­tet­tu ja toi­nen avo­tai­vaan al­la.

Katetun terassin pitkän ruokapöydän ääressä mahtuu ruokailemaan suurempikin joukko. Korituolit ovat keveät, mutta mukavat istua. Jarno teki pitkän pöydän itse. Pöydän ylle viritetty heinäseiväs on kätevä lyhtyjen ripustukseen. Loppukesän iltoina kuistilla onkin tunnelmaa.

Usein te­ras­sit ra­ken­ne­taan kes­to­puus­ta, mut­ta Han­na ja Jar­no pää­tyi­vät eko­lo­gi­sem­paan vaih­to­eh­toon: höy­lät­tyyn lau­taan, joka kä­si­tel­tiin ho­mee­nes­to­ai­neel­la. Nä­ky­vät osat kä­si­tel­tiin li­säk­si sä­vy­te­tyl­lä puun­suo­ja-ai­neel­la.

Vennyn huoneessa vanha lasiovinen kaappi kätkee sisäänsä lelulaatikoita. Pitsikangasoviverhot pitävät laatikot siististi piilossa. Vanha laiskanlinna odottaa verhoilua valkean lakanan alla.

PUO­LI PI­HAA SO­RAA

Vaik­ka talo on ra­ken­net­tu so­tien jäl­keen, ei sen pi­ha­pii­ris­sä kas­va suu­ria ja van­ho­ja ome­na­pui­ta. Edel­li­set omis­ta­jat oli­vat kaa­ta­neet ome­na­puut, mikä har­mit­taa Han­naa ja Jar­noa. Käy­tän­nös­sä he sai­vat ta­lo­kau­pois­sa puo­li pi­haa nur­mik­koa ja puo­li pi­haa so­raa. Au­ton­ren­kai­ta ja muu­ta ros­kaa siis­tit­tiin pi­ha­pii­rin sii­vous­tal­kois­sa.

– Tääl­lä kas­voi nur­men li­säk­si si­pe­ri­an­kur­jen­miek­kaa, sy­ree­ne­jä ja kol­me luu­mu­puu­ta, jot­ka siir­sim­me toi­seen kas­vu­paik­kaan naa­pu­rin kai­vin­ko­neel­la. Kum­mi­tä­ti­ni on in­to­hi­moi­nen puu­tar­hu­ri. Hän vink­ka­si sat­saa­maan hy­vään kas­vu­a­lus­taan.

Pieni kuusentaimi on löytänyt tiensä kivenlohkareen rakoon. Kiveä ympäröi runsas istutusalue, jossa kukkivat nyt siperiankurjenmiekat, varjoliljat ja kärhöt.

Nyt ta­lon ym­pä­ril­lä on usei­ta is­tu­tu­sa­lu­ei­ta, ja pi­has­ta on muo­dos­tu­nut puu­tar­ha. Han­na os­ti aluk­si pe­ren­no­ja ja sai nii­tä tut­ta­vil­ta. Kur­jen­pol­vet ovat osoit­tau­tu­neet eri­no­mai­sik­si maan­pei­te­kas­veik­si. Kaik­kein vai­vat­to­min, mut­ta eh­kä vä­hi­ten ar­vos­tet­tu maan­peit­tä­jä on vuo­ren­kil­pi. Sen ai­na­vi­han­nat leh­det nou­se­vat no­pe­as­ti ke­vääl­lä pys­tyyn, ja kas­vi peit­tää hel­pos­ti laa­jo­ja­kin alu­ei­ta, jo­ten se on paik­kan­sa puu­tar­has­sa an­sain­nut.

– Aluk­si oli vai­kea hah­mot­taa eri kas­vien ja la­jik­kei­den kor­keu­se­roa. Ko­kei­luis­ta op­pii ja voi löy­tää hie­no­ja ja jän­nit­tä­vi­ä­kin yh­dis­tel­miä.

Venny ja Juuso-kissa kivikko-puutarhassa.

Puu­tar­has­sa on ren­to tun­nel­ma. Pi­o­nit, ruu­sut ja kär­höt saa­vat kas­vaa huo­let­to­mas­ti pi­han is­tu­tu­sa­lu­eis­sa. Rau­hoit­taak­seen tun­nel­maa Han­na on va­lin­nut puu­tar­haan­sa pää­o­sin si­ni­se­nä, val­koi­se­na tai vaa­le­an­pu­nai­se­na kuk­ki­via kas­ve­ja. Tii­vis kas­vus­to pi­tää rik­ka­kas­ve­ja­kin etääm­mäl­lä. Kah­den heh­taa­rin ton­til­le on keh­key­ty­nyt 2 000 ne­li­ön ko­koi­nen puu­tar­ha.

– Tun­nis­sa ei eh­di kit­keä koko pi­haa. Kier­rän puu­tar­han jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti noin ker­ran vii­kos­sa. Li­säk­si nyp­päi­sen la­kas­tu­via ku­kin­to­ja pois. Sään­nöl­li­nen puu­tar­han­hoi­to pi­tää työ­mää­rän koh­tuul­li­se­na. Jos kit­ken­tä­kier­rok­sia jät­täi­si vä­liin, ot­tai­si­vat vuo­hen­put­ket ja nok­ko­set val­lan.

NA­VE­TAS­TA LAA­TAT PO­LUL­LE

Helé­nit ovat ko­din ja puu­tar­han muo­don­muu­tok­seen tyy­ty­väi­siä. Jos Han­na te­ki­si jo­tain toi­sin, niin keit­ti­ös­tä ja ruo­kai­lu­ti­las­ta oli­si ovi ulos, jot­ta puu­tar­haan pää­si­si li­vah­ta­maan aa­mu­kah­vi­mu­kin kera. Eh­kä ovi vie­lä jos­kus tu­lee­kin.

Yläkerran aulassa voi oleilla rennosti television äärellä. Aulassa on myös tilaa lasten peleihin ja leikkeihin.

Vii­me ke­sä­nä Han­na al­koi ra­ken­taa ki­vi­puu­tar­haa ta­lon taak­se. Met­sän sii­mek­seen, puo­li­var­joi­sal­le alu­eel­le as­tel­laan be­to­ni­laat­ta­pol­kua. Ki­vet ovat pe­räi­sin van­han na­ve­tan ri­ko­tus­ta be­to­ni­lat­ti­as­ta. Puu­tar­ha ja koti ei­vät ole tääl­lä kos­kaan val­mii­ta, vaan muok­kau­tu­vat elä­män­ti­lan­teen mu­kaan.

– Met­sän kes­kel­lä on pie­ni lam­pi. Ihan luon­non­ti­las­sa. Sin­ne lam­men ran­nal­le to­teu­tan vie­lä met­sä­puu­tar­han. Sit­ten jos­kus…