Ikivanhat vänkyrät omenapuut olivat Aliinan toivelistalla, ja juuri ne saivat hänet ihastumaan talon pihapiiriin.

Historian havinaa. Aliina on aina ollut kiinnostunut vanhojen talojen tarinoista ja entisajan elämänmenosta. Hän on selvittänyt myös talon entisiä asukkaita.

Ihan pie­ni pin­ta­re­mont­ti. Kor­kein­taan muu­ta­ma kuu­kau­si. Jou­luk­si omaan ko­tiin. Suun­nil­leen näil­lä sa­noil­la Alii­na va­kuut­te­li ker­ros­ta­los­sa ihan hy­vin viih­ty­väl­le puo­li­sol­leen, et­tä lä­hes sa­ta­vuo­ti­aan ta­lon os­ta­mi­nen oli­si hyvä idea – suo­ras­taan lä­pi­huu­to­jut­tu.

Lupa hel­ti­si, mut­ta jou­luk­si omaan tu­paan ei tie­ten­kään eh­dit­ty. Kah­den vuo­den rai­vaus- ja re­mont­tiu­ra­kan jäl­keen vä­hän lai­min­lyö­dys­tä ta­lo­van­huk­ses­ta on kuo­riu­tu­nut kau­niis­ti al­ku­pe­rää kun­ni­oit­ta­va se­koi­tus uut­ta ja van­haa.

Talo hankittiin irtaimistoineen, ja sen tyhjentäminen oli valtava urakka. Yksi harvoista säästämisen arvoisista tavaroista oli vanha Leena-Kaisa Halmeen Kehrä-ryijy, joka sai jäädä seinälle omalle paikalleen. Vain muutama huonekalu on ostettu uutena, sohva on yksi niistä.

Tunnelmalliset kakluunit kunnostettiin remontissa. Vanhat sähkövastukset purettiin ja muurari uusi muuraukset. Ennakkoperintönä saatu samettinen rokokootyylinen tuoli on Aliinan lempihuonekalu.

Kol­men suo­ra

Ryh­dik­kään ja hy­vin hoi­de­tun puu­ta­lon pi­has­sa ei mil­lään voi­si us­koa, et­tä kak­si vuot­ta sit­ten Alii­na ja Se­ve­ri kä­vi­vät ton­til­la vain pi­kai­ses­ti kään­ty­mäs­sä. Talo oli en­si­nä­ke­mäl­lä niin su­rul­li­nen il­mes­tys, et­tei si­sään me­ne­mi­nen tun­tu­nut heis­tä edes tar­peel­li­sel­ta. Muu­ta­mien kuu­kau­sien jäl­keen myyn­ti-il­moi­tuk­seen il­mes­tyi si­sä­ku­via, jot­ka pal­jas­ti­vat ta­lon si­sus­tuk­sen jä­mäh­tä­neen tu­ke­vas­ti jon­ne­kin 70-lu­vul­le kirk­kai­ne vä­rei­neen ja las­tu­le­vyi­neen.

Täy­del­lis­tä re­mont­tia kai­paa­van ta­lon si­jain­ti oli kui­ten­kin hou­kut­te­le­va, sil­lä se le­pä­si isol­la ton­til­la rau­hal­li­sel­la alu­eel­la, vain kym­me­nen mi­nuu­tin pääs­sä Po­rin kes­kus­tas­ta. Alii­na päät­ti an­taa ta­lol­le toi­sen mah­dol­li­suu­den ja sopi näy­tön.

– Toi­ve­lis­taa­ni olin kir­joit­ta­nut, et­tä ta­los­sa oli­si ol­ta­va al­ku­pe­räi­set tu­li­si­jat, lau­ta­lat­ti­at ja pi­has­sa ome­na­pui­ta.

Kun pari pa­la­si uu­des­taan vil­liin­ty­nee­seen pi­haan, vän­ky­rät van­hat ome­na­puut oli­vat juu­ri nu­pul­laan. Keit­ti­ös­tä löy­tyi räi­kei­den pu­na­vih­rei­den kaap­pien kyl­jes­tä puu­hel­la ja muis­sa huo­neis­sa sei­soi­vat toi­mi­vat kak­luu­nit. Lo­pul­li­ses­ti os­to­pää­tök­sen si­ne­töi ru­man muo­vi­ma­ton al­ta pal­jas­tu­nut al­ku­pe­räi­nen puu­lat­tia.

Pirteä väriläiskä. Bonanza-tuolit ovat Aliinan kirppislöytö. Energisoiva keltainen toistuu sisustuksessa pieninä ripauksina.

Vanhan talon fiilistä on vaalittu, mutta sisustuksessa on myös moderneja yksityiskohtia.

Pur­ku oli urak­ka

Kau­pan­te­os­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä ton­til­la sei­soi ros­ka­la­va. Ta­lon tyh­jen­tä­mi­nen oli­si ol­lut iäk­käil­le myy­jil­le koh­tuu­ton urak­ka, jo­ten Alii­na ja Se­ve­ri tar­jou­tui­vat hoi­ta­maan sen. Taka-aja­tuk­se­na oli, et­tä ta­lon ir­tai­mis­tos­ta saat­tai­si löy­tyä jo­tain mie­len­kiin­tois­ta sääs­tet­tä­vää.

– Tun­te­mat­to­man ih­mi­sen hen­ki­lö­koh­tais­ten ta­va­roi­den lä­pi­käy­mi­nen oli omi­tuis­ta. Keit­ti­ös­sä oli haa­ru­kat ja veit­set laa­ti­kois­saan, kir­jat kir­ja­hyl­lys­sä, lääk­keet ja vaat­teet kaa­peis­sa.

Edel­li­nen asu­kas oli ol­lut sääs­tä­väis­tä sort­tia. Esi­mer­kik­si keit­ti­ön­pöy­tiä ta­los­ta kan­net­tiin ulos vii­si. Suu­rin osa ir­tai­mis­tos­ta kier­rä­tet­tiin kirp­pik­sil­le ja SPR:n Kont­tiin, vain käyt­tö­kel­vo­ton jäte pää­tyi la­val­le. Iso­ja aar­tei­ta ei juu­ri­kaan löy­ty­nyt, ai­no­as­taan van­ha sei­nä­ryi­jy jäi omal­le pai­kal­leen ja muu­ta­ma tuo­li sai uu­den mah­dol­li­suu­den.

Pur­ku­tal­kois­sa ja kun­nos­tu­su­ra­kas­sa oli­vat mu­ka­na myös Alii­nan ja Se­ve­rin van­hem­mat. Alii­nan si­sus­tus­puu­sep­pä-äi­ti oli pro­jek­tis­ta ai­van in­nois­saan ja ra­ken­ta­mi­seen pe­reh­ty­nyt isä ton­ki ros­si­poh­jat ja vä­li­ka­tot huo­lel­li­ses­ti jo en­nen kaup­po­jen te­koa. Se­ve­rin van­hem­mat oli­vat suu­re­na apu­na pur­ku­töis­sä.

Lisää valoa. Pitkänmallinen keittiö oli ahdas ja pimeäkin. Aliina ja Severi poistivat keittiön ja ruokailutilan välistä seinän. Hirrenpäät jäivät hauskasti näkösälle vähän pakostakin, sillä rakennusmestari kielsi poistamasta kaikkia kantavia elementtejä.

Tunnelmaa tuvassa. Vanha leivinuuni toimii yhä. Aliinan mielestä ihanimpia hetkiä on, kun sytyttää valkeat tulisijoihin kirpeänä syysaamuna.

Kaap­pien pai­kat

Puo­len­tois­ta vuo­den ai­ka­na ta­lon koko ala­ker­ta koki täy­del­li­sen muo­don­muu­tok­sen. Kaik­ki si­sä­pin­nat uu­sit­tiin. Sei­niin asen­net­tiin huo­ko­le­vyt, ma­ku­la­tuu­ri­pa­pe­rit ja uu­det ta­pe­tit. Esiin jä­te­tyt hir­ret pes­tiin. Kaik­ki ve­si­put­ket ja ve­si­lii­tok­set uu­sit­tiin ja säh­köt ve­det­tiin pii­loon sei­nien si­sään. Kak­luu­neis­sa ol­leet säh­kö­vas­tuk­set pu­ret­tiin ja muu­ra­ri uu­si muu­rauk­set.

Alii­nan toi­vo­mat lau­ta­lat­ti­at kai­vet­tiin esiin, hi­ot­tiin ja maa­lat­tiin. Myös ta­lon ul­ko­pin­ta sai uu­den ver­hoi­lun ja kel­tai­sen vä­rin.

Eni­ten pään­vai­vaa ai­heut­ti ka­pea keit­tiö, jos­sa ik­ku­na ja puu­hel­la mää­rit­te­li­vät kir­jai­mel­li­ses­ti kaap­pien pai­kat, ei­kä työ­ti­laa ol­lut ni­mek­si­kään. Lo­pul­ta Alii­na kek­si ra­di­kaa­lin rat­kai­sun pur­kaa olo­huo­neen ja keit­ti­ön vä­li­nen sei­nä lä­hes ko­ko­naan.

– Sei­nän avaa­mi­nen ja ovi­au­kon laa­jen­ta­mi­nen oli re­mon­tin isoin muu­tos. Lop­pu­tu­los jän­nit­ti, mut­ta nyt sil­mä on jo tot­tu­nut ava­ram­paan ti­laan, ja pai­koil­leen jää­neet hir­ren­päät ovat haus­ka yk­si­tyis­koh­ta.

Materiaalit, värit ja kuosit on valittu niin, että ne kestävät aikaa. Kirkkaanväriset yksityiskohdat herättävät huoneet eloon. Hallin keltainen tapetti on Pihlgren & Ritolan Lukko.

Li­sää ne­li­öi­tä

Ta­loon oli jos­sain 60-lu­vun tait­tees­sa ra­ken­net­tu al­le ne­li­ön ko­koi­nen ves­sa, mut­ta var­si­nai­set pe­su­ti­lat oli­vat edel­leen ul­ko­ra­ken­nuk­ses­sa. Yh­des­sä suun­nit­te­li­jan kans­sa Alii­na piir­si ta­loon li­sä­o­san, jo­hon si­joi­tet­tiin ko­din­hoi­to­ti­lat, kyl­py­huo­ne ja pie­ni säh­kö­sau­na.

– Li­sä­o­san ra­ken­ta­mi­nen her­mos­tut­ti, sil­lä yleen­sä van­ho­jen ta­lo­jen jat­keet ovat ru­mia ei­vät­kä sovi tyy­liin. On­nek­si suun­nit­te­li­ja ym­mär­si, mitä ha­lu­sim­me.

Uu­si osa si­joi­tet­tiin keit­ti­ön yh­tey­teen, jot­ta ve­si­put­ket saa­tiin lii­tet­tyä toi­siin­sa te­ke­mät­tä put­ki­ve­to­ja van­hoi­hin ra­ken­tei­siin. Kur­kis­tus lat­ti­an al­le ni­mit­täin pal­jas­ti, et­tä eris­tee­nä ol­lut kut­te­ri­las­tu oli py­sy­nyt prii­mas­sa kun­nos­sa vuo­si­kym­men­ten ajan ja sai jää­dä pai­kal­leen.

– Ha­lu­sim­me mi­ni­moi­da ris­kit, sil­lä siel­lä mis­sä ei ole vet­tä ei ole pel­koa kos­teus­vau­ri­ois­ta­kaan. Uu­teen osaan asen­sim­me lat­ti­a­läm­mi­tyk­sen.

Aliinan ajatus sisustuksessa on, että kodissa saa olla vanha tunnelma, mutta yltiöromanttiset rusetit ja röyhelöt eivät sinne sovi.

Yläkerran värit ovat rauhallisempia ja tummempia kuin alakerrassa. Komea senkki on kirpputorilöytö.

Ta­lon ta­ri­na

Re­mon­toin­nin ohes­sa Alii­na pe­reh­tyi ta­lon his­to­ri­aan joh­to­lan­ka­naan naa­pu­ril­ta saa­tu van­ha va­lo­ku­va. Mi­tään pii­rus­tuk­sia ta­los­ta ei ole enää ole­mas­sa.

– Mu­se­o­vi­ras­to ar­vi­oi, et­tä jos talo si­jait­si­si pää­kau­pun­ki­seu­dul­la, se oli­si to­den­nä­köi­ses­ti ra­ken­net­tu 1800-lu­vun lop­pu­puo­lel­la. Sa­ta­kun­taan tren­dit le­vi­si­vät vii­veel­lä, jo­ten to­del­li­nen ajan­koh­ta voi­si ol­la eh­kä 1910–1920. Kaup­pa­kir­jas­sa lu­kee 1939.

Naa­pu­rin mu­kaan ta­lon oli­si ra­ken­nut­ta­nut sak­sa­lais­syn­tyi­nen pa­ni­mo­mes­ta­ri Fritz ­Bieg­las, mikä saat­taa ol­la ai­van mah­dol­lis­ta, sil­lä sa­man­ni­mi­nen her­ra on elä­nyt län­si­ran­ni­kol­la 1800–1900-lu­ku­jen tait­tees­sa. Myös ta­lon laa­duk­kaat ma­te­ri­aa­lit ker­to­vat, et­tei sitä ole ai­koi­naan ra­ken­net­tu ai­van pik­ku­ra­hal­la.

Van­ho­jen ra­ken­nus­ten his­to­ria kieh­too Alii­naa. ­Ta­los­sa ele­tyt tär­ke­ät het­ket ovat jat­ku­mo, jos­sa uu­det omis­ta­jat saa­vat nyt ol­la mu­ka­na. Van­han ta­lon läm­min tun­nel­ma on läs­nä ar­jen kii­rees­sä­kin. Osa vie­hä­tys­tä on op­pia ym­mär­tä­mään ta­lon oik­ku­ja ja elää nii­den mu­kaan.

– Nur­kis­ta ve­tää ja se kuu­luu asi­aan. Kyl­mäl­lä ve­de­tään vil­la­su­kat jal­kaan ei­kä va­li­te­ta tur­hia. Van­haa ta­loa on ra­kas­tet­ta­va kaik­ki­ne vi­koi­neen.

Kovan onnen sänky. Makuuhuoneen sisustus on rakentunut kirppislöydöistä, paitsi sänky, joka piti ostaa uutena. Vanha runkopatjasänky jumittui portaikkoon, ja tilalle tarvittiin äkkiä uusi.

Yläkerrassa avattiin sivuvinttejä ja Aliinan arvion mukaan revittiin seinistä ainakin kolme miljoonaa naulaa. Viimeksi huoneet olivat olleet asuinkäytössä 1960-ja 70-luvulla. Pikkumakkarin seinää koristaa Pihlgren & Ritolan Avaruuslintu-tapetti.

Uut­ta ja van­haa

Kaik­ki teh­dyt muu­tok­set ovat ol­leet tark­kaan har­kit­tu­ja, jot­ta ne kes­tä­vät ai­kaa ja kat­set­ta. Esi­mer­kik­si ala­ker­ran vaa­le­a­ku­vi­oi­set Pihlg­ren & Ri­to­lan pa­pe­ri­ta­pe­tit ei­vät ol­leet edul­li­nen han­kin­ta, mut­ta ne va­lit­tiin sik­si, et­tei­vät ne hal­lit­se si­sus­tus­ta lii­kaa.

– Li­säk­si vi­no­jen sei­nien ja nurk­kien an­si­ois­ta ku­vi­o­ta­pe­tin mal­laa­mi­nen sei­näl­le oli niin pi­rul­li­nen pro­jek­ti, et­tei sitä ihan heti tee mie­li vaih­taa, Alii­na sa­noo ja nau­raa.

Mi­tään mu­se­o­ta Alii­na ei ole ha­lun­nut ra­ken­taa, vaan ko­tia on ryy­di­tet­ty roh­ke­as­ti mo­der­neil­la yk­si­tyis­koh­dil­la. Uu­den spa-hen­ki­sen kyl­py­huo­neen kruu­nu on Tori:fi:stä löy­ty­nyt tas­su­am­me. Keit­ti­ö­tä ko­ris­ta­vat kiil­tä­vät fa­set­ti­laa­tat ja kaap­pien va­ne­ri­ovet tee­tet­tiin puu­se­päl­lä.

– Vaik­ka ihai­len­kin van­haa, en kos­kaan aja­tel­lut, et­tä meil­le han­kit­tai­siin pirt­ti­pöy­tä tai kui­vai­sim­me ruis­lei­pää ka­tos­sa. Tar­koi­tus on yh­dis­tää mei­dän elä­mäm­me osak­si ta­lon ta­ri­na, ei elää his­to­ri­aa uu­des­taan.

Lisäsiipi luksukselle. Aliina ja Severi halusivat kunnollisen kylpyhuoneen ja kodinhoitotilan, mutta uusien vesiputkien vetäminen hirsitalon alle arvelutti. Lisäsiipi ratkaisi ongelman, ja sinne asennettiin lattialämmitys.

Moderni kylpyhuone. Lisäsiipeen rakennettiin spa-henkinen kylpyhuone suihkutiloineen sekä sähkösauna. Valurauta-amme löytyi Tori.fi:stä. Katto on sormipaneelia.

Hui­kea saa­vu­tus

Ra­haa re­mont­tiin on hu­ven­nut enem­män kuin oli suun­ni­tel­tu, sil­lä li­sä­o­san ku­lut ylit­ti­vät bud­je­tin. Toi­saal­ta ra­haa on sääs­ty­nyt, kun työ­tä on teh­ty omin kä­sin. Yl­lät­tä­vim­piä ra­ha­rei­kiä ovat ol­leet niin sa­no­tut nä­ky­mät­tö­mät työt, ku­ten ta­lon eris­tyk­sen pa­ran­ta­mi­nen. Alii­nan mie­les­tä on ol­lut ihan hyvä, et­tei in­to­hi­mop­ro­jek­tis­sa ole ol­lut Ex­ce­liä muis­tut­ta­mas­sa jo­kai­ses­ta ku­lu­te­tus­ta eu­ros­ta.

Val­ta­va pro­jek­ti he­rät­ti aluk­si en­nak­ko­luu­lo­ja myös lä­hei­sis­sä, mut­ta re­mon­tin myö­tä kau­his­te­lut ovat lop­pu­neet.

– Ai­ka moni päi­vit­te­li aluk­si, et­tä tuol­la­ko mei­naat­te asua, mut­ta nyt he tu­le­vat jo in­nol­la kat­so­maan, mitä olem­me saa­neet ai­kaan.

Ala­ker­ran kun­nos­tuk­sen jäl­keen työt ovat eden­neet ylä­ker­taan, jos­sa on par­hail­laan kes­ken uu­den ves­san ra­ken­ta­mi­nen. Ma­kuu­huo­neet ja vaa­te­huo­neet ovat juu­ri val­mis­tu­neet. Seu­raa­va suu­rem­pi pro­jek­ti on 60-lu­vul­la ra­ken­ne­tun pi­ha­ra­ken­nuk­sen ja ul­ko­sau­nan kun­nos­ta­mi­nen, mut­ta sii­hen ei ole vie­lä kii­re tart­tua. Ta­lo­re­mon­tin ai­ka­na Alii­na ja Se­ve­ri ovat opis­kel­leet täy­si­päi­väi­ses­ti ja käy­neet töis­sä, jo­ten nyt voi­si ol­la ai­ka naut­tia het­ki saa­vu­tuk­sis­ta ja te­ke­mät­tö­myy­des­tä.

– Olen ai­van älyt­tö­män yl­peä sii­tä, mitä olem­me saa­neet ai­kaan vain muu­ta­mas­sa vuo­des­sa. Näy­tim­me kai­kil­le, et­tä pys­tyim­me ja teim­me.

Terassipöydän materiaalina käytettiin Aliinan isän kaataman lehtikuusen lankkuja sekä tutun hitsaamia pukkijalkoja. Pöytä rakennettiin suoraan terassille, sillä se on niin painava, ja pituuttakin on melkein kolme metriä.

Remontissa talon ulkopinta sai uuden verhoilun ja kauniin keltaisen värin.