MIKÄ: 1928 val­mis­tu­nut puu­hu­vi­la MIS­SÄ: Uu­del­la­maal­la TÄÄL­LÄ LO­MAI­LEE: Ne­li­hen­ki­nen per­he

Alkuperäinen pitsihuvila oli rakennettu kenraalin metsästysmajaksi vuonna 1905. Se purettiin vuonna 1927. Nykyisen yksinkertaisen jugendtyylinsä huvila sai vuotta myöhemmin 1928.

Hel­sin­ki­läi­nen pa­ris­kun­ta oli et­si­nyt jo jon­kin ai­kaa ke­sä­mök­ki­tont­tia. Haa­veis­sa oli ra­ken­taa mo­der­ni tal­vi­a­sut­ta­va mök­ki ve­den ää­rel­le, jon­ne voi­si hel­pos­ti hu­raut­taa työ­vii­kon jäl­keen.

Näkymä olohuoneesta kirjastoon. Maljakoissa on aina tuoreita kukkia puutarhasta.

Myyn­tiin tuli huo­no­kun­toi­nen hu­vi­la, joka oli täy­del­li­sel­lä ton­til­la so­pi­van mat­kan pääs­sä kau­pun­gis­ta, jär­vi­mai­se­mas­sa.

– En­sim­mäi­sel­lä käyn­nil­lä piha ei mi­ten­kään va­kuut­ta­nut. Mut­ta kun as­tuim­me si­sään, tie­sim­me heti, et­tä paik­ka on meil­le tar­koi­tet­tu, asuk­kaat ker­to­vat.

Hirsiseiniä kiertävät värikkäät boordit ovat alkuperäiset, samoin kuin komeat kattovalaisimet. Ruokasalin kalusto on hankittu Cobellosta.

Ra­pis­tu­nut, suu­ri hu­vi­la nuk­kui ruu­su­sen un­ta vil­liin­ty­neen puu­tar­han kes­kel­lä. Rin­tees­tä avau­tui hen­ke­ä­sal­paa­va nä­ky­mä jär­vel­le. Mi­ni­ma­lis­ti­nen laa­tik­ko­ta­lo val­ta­vi­ne lasi-ik­ku­noi­neen haih­tui pa­ris­kun­nan mie­les­tä sa­man tien.

Kirjaston alkuperäinen kulmapenkki verhoiltiin uudestaan. Keinutuoli on kuulunut talon vanhalle isännälle. Ruukkupalmut kuuluvat 1920-luvun porvariskodin sisustukseen.

LO­PU­TON URAK­KA

Talon alkuperäinen kuumavesivaraaja on jätetty koristeeksi. Perheen äiti on kerännyt seuraksi kupariastioita. Högforsin liesi toimii edelleen.

Vuon­na 2005 ta­lon omis­ti­vat 88- ja 86-vuo­ti­aat nai­mat­to­mat sis­kok­set, jot­ka ei­vät enää jak­sa­neet pi­tää ra­kas­ta ke­sä­paik­kaan­sa kun­nos­sa. Vuon­na 1928 ny­ky­muo­toon­sa val­mis­tu­nut ke­sä­hu­vi­la oli ol­lut koko ajan sa­man per­heen omis­tuk­ses­sa. Al­ku­pe­räis­tä ir­tai­mis­toa oli run­saas­ti jäl­jel­lä.

Talon jokaisen sisäänkäynnin ja terassin juurella on runsaasti kukkia erilaisissa ruukuissa. Suureen puutarhaan ei ole tehty suunnitelmaa, vaan sen nykyinen ilme pohjaa vanhoihin perennoihin.

Hu­vi­lan os­tet­tu­aan pa­ris­kun­ta ajoi seu­raa­van vuo­den lä­hes päi­vit­täin töi­den jäl­keen re­mon­toi­maan ta­loa. Vaik­ka re­mont­tia oli te­ke­mäs­sä kol­me ra­ken­nus­mies­tä ja ark­ki­teh­ti, te­ke­mis­tä ja val­vo­mis­ta riit­ti. Pel­käl­lä muo­vi­mat­to­jen re­pi­mi­sel­lä ja maa­laa­mi­sel­la ei sel­vit­ty.

Huvilasta aukeavat upeat järvimaisemat.

Kir­jas­ton jat­keek­si ta­lon itä­puo­lel­le ra­ken­net­tiin uu­si sii­pi­ra­ken­nus, jon­ne si­joi­tet­tiin ko­din­hoi­to­huo­ne sekä wc. Sii­pi­ra­ken­nus oli piir­ret­ty jo al­ku­pe­räi­siin ra­ken­nus­pii­rus­tuk­siin 1900-lu­vun alus­sa, mut­ta se oli jä­tet­ty to­teut­ta­mat­ta, kos­ka pai­kal­la oli rä­jäyt­tä­mis­tä vaa­ti­va kal­lio. – Meil­lä ei ol­lut ko­ke­mus­ta van­ho­jen ta­lo­jen kor­jaa­mi­ses­ta. Toi­saal­ta oli on­ni, et­tem­me tien­neet mikä työ­mää­rä mei­tä odot­ti. 

Alakerran pikku wc.

Suu­ria pro­jek­te­ja oli pal­jon, muun mu­as­sa por­tai­kon sei­nät oli os­to­het­kel­lä pääl­lys­tet­ty kol­min­ker­tai­sel­la säk­ki­kan­kaal­la, joka oli nau­lat­tu tiu­kas­ti kiin­ni hir­si­sei­niin.

– Re­vim­me van­haa, pö­li­se­vää kan­gas­ta ir­ti hen­gi­tys­suo­jai­met kas­voil­la.

Vanhat hanat ja pesuallas ovat talon alkuperäiset.

Kun he luu­li­vat, et­tä kaik­ki on val­mis­ta, pa­hin oli vas­ta edes­sä. – Pari vuot­ta sit­ten ta­lon ala­poh­jas­sa to­det­tiin mit­ta­va la­ho­vau­rio, joka oli jää­nyt kun­to­kar­toi­tuk­ses­sa huo­maa­mat­ta, asuk­kaat ker­to­vat.

EDIS­TYK­SEL­LI­SYYT­TÄ JA LUOK­KA-AJAT­TE­LUA

Makuuhuone on sisustettu veden värein ja silkkipeitoilla. Sängyn päällä on hyvän ystävän, taiteilija Sanna Myrttisen maalaama seesteinen taulu sielunmaisemasta. Ikkunasta avautuu näkymä järvelle

Ta­los­sa oli alus­ta as­ti juok­se­va vesi ja kyl­py­huo­ne, mikä oli poik­keuk­sel­lis­ta var­sin­kin ke­sä­hu­vi­lal­la 1920-lu­vul­la. Edis­tyk­sel­lis­tä ark­ki­teh­tuu­ria se­lit­tää se, et­tä ra­ken­nut­ta­ja­per­heen isä oli in­si­nöö­ri. Ku­pa­ri­nen läm­min­ve­si­va­raa­ja on edel­leen keit­ti­ös­sä va­lu­rau­ta­hel­lan ylä­puo­lel­la, mut­ta ei enää käy­tös­sä.

Portaikon seiniin oli naulattu lämmöneristeeksi kolme kerrosta säkkikangasta. Sen alta paljastuivat komeat hirret. Kattomaalaukset ovat alkuperäiset.

Re­mon­tin yh­tey­des­sä uu­sit­tiin kyl­py­huo­neet, säh­köt ja ve­si­put­ket. Per­he ha­lu­si ti­la­van ja toi­mi­van keit­ti­ön, joka teh­tiin yh­dis­tä­mäl­lä van­ha keit­tiö, ruo­ka­va­ras­to, sii­vous­kaa­pit ja pal­ve­li­jan­huo­ne. Tätä var­ten sei­niä jou­dut­tiin pur­ka­maan ja lat­ti­oi­ta avaa­maan.

Kauniisti kirjottu kukkatyyny on isoäidin tekemä.

Ta­lon hen­keen so­pi­vat keit­ti­ö­ka­lus­teet löy­tyi­vät Puus­tel­lil­ta. Van­has­sa keit­ti­ös­sä ol­lut Hög­for­sin A5-puu­lie­si säi­ly­tet­tiin.

Yläkerran makuuhuoneisiin johtavassa käytävässä on vanhoja kuvia kesänvietosta ja talosta. Niissä rouvat istuvat valkoisissa kesäleningeissään ja lierihatut päässä puutarhan siimeksessä. Välillä pelattiin krokettia tai kahviteltiin varjossa.

Eri yh­teis­kun­ta­luok­kien vä­li­nen ero oli 1920-lu­vul­la läs­nä vie­lä mo­nes­sa asi­as­sa. Hu­vi­lan pi­ha­pii­ris­sä on jäl­jel­lä al­ku­pe­räi­nen ne­li­pyt­tyi­nen puu­see, joka on ja­et­tu her­ras­vä­en förs­ta klas­siin ja pal­ve­lus­vä­en and­ra klas­siin. Her­ras­vä­ki sai kat­sel­la jär­vi­nä­ky­mää ja pal­ve­lus­vä­ki met­sää.

TUN­NEL­MA ON TÄR­KEIN

Yläkerran kylpyhuoneeseen on yhdistetty entinen ompeluhuone. Vanha tassuamme on alkuperäinen, samoin upea ammehana. 1920-luvun tyyliin sopiva lavuaari ja wc-istuin tilattiin Saksasta.

Ta­lo­kau­pan mu­ka­na per­he sai myös van­hat va­lo­ku­va-al­bu­mit. Ne ins­pi­roi­vat pa­laut­ta­maan hu­vi­lan lois­toon­sa.

– Si­sus­tuk­sen poh­ja­na oli tun­nel­ma. Et­sim­me sa­man­hen­ki­siä, em­me sa­man­lai­sia ka­lus­tei­ta. Kir­jas­tos­sa on ol­lut ajan tyy­lin mu­kai­ses­ti tum­mat ka­lus­teet, mut­ta ny­kyi­set ovat vaa­le­at, sil­lä hir­si­sei­nät ime­vät va­loa.

Terasseilla on paljon tilaa ruokailu- ja oleskelukäyttöön.

Per­heen van­hem­mat muis­ta­vat lap­suu­ten­sa lo­mia maal­la. Nyt he voi­vat an­taa omil­le lap­sil­leen mah­dol­li­suu­den au­rin­koi­siin ja huo­let­to­miin ke­siin. – Talo ja sen pi­ha­pii­ri vaa­ti­vat jat­ku­vaa hoi­toa, sil­ti paik­ka on meil­le tosi ra­kas. Oi­ke­as­taan koko elä­mä, he poh­ti­vat.