MIKÄ: Ark­ki­teh­ti Juk­ka Ul­vi­sen suun­nit­te­le­ma kak­si­ker­rok­si­nen oma­ko­ti­ta­lo, 6 h + k, 230 m² MIS­SÄ: Es­poon Til­lin­mä­es­sä TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Pu­ha­ri­sen per­he: pro­jek­ti­pääl­lik­kö Han­na, ra­ken­nu­sa­lan yrit­tä­jä Tuo­mo ja lap­set Noel, 6, Al­var, 4, ja Eliel 8 kk

Per­he et­si tont­tia kak­si vuot­ta ja ihas­tui vä­lit­tö­mäs­ti tä­hän luon­non­lä­hei­seen ja ko­me­aan tont­tiin. Sen help­po­hoi­toi­suus on per­heen mie­leen. Ka­ner­vik­koa, var­vik­koa, sam­mal­ta ja mus­tik­kaa kas­va­va kum­pui­le­va piha on kau­nis sel­lai­se­naan, ja ke­säl­lä ku­kat voi kan­taa ruu­kuis­sa te­ras­sil­le.

Har­ras­te­ti­laa kel­la­riin

Pari vuot­ta kes­tä­nyt ra­ken­nusp­ro­jek­ti al­koi van­han 50-lu­vun ta­lon pur­ka­mi­sel­la. Ark­ki­teh­din eh­do­tuk­ses­ta talo ra­ken­net­tiin kah­teen ta­soon, jyrk­kä tont­ti pää­si si­ten oi­keuk­siin­sa. Pu­re­tun ta­lon kel­la­ri­ti­lo­jen an­si­os­ta uu­teen ko­tiin saa­tiin myös kel­la­ri, joka ei alun pe­rin ol­lut suun­ni­tel­mis­sa. Sin­ne on tu­le­vai­suu­des­sa tar­koi­tus ra­ken­taa har­ras­te­ti­laa. Per­he on asu­nut uu­des­sa ko­dis­sa nyt kol­me vuot­ta. Elä­mä on aset­tu­nut uo­miin­sa, ja lap­sil­la on ti­laa leik­kiä ja tem­mel­tää.

– On hyvä, et­tei koti tul­lut val­miik­si sil­män rä­päyk­ses­sä, vaan rat­kai­su­jen miet­ti­mi­seen oli ai­kaa. Kaik­ki löy­tää paik­kan­sa ajal­laan, tuu­maa Han­na.

Toi­mi­via ti­lo­ja

Lap­set läh­te­vät har­ras­tuk­siin­sa mus­ka­riin ja säh­lyyn. Per­he ha­lu­si uu­teen ko­tiin­sa toi­mi­van ja ti­la­van etei­sen sekä pal­jon säi­ly­tys­ti­laa. Ava­ras­ta eteis­hal­lis­ta on kul­ku olo­huo­nee­seen, keit­ti­öön ja las­ten­huo­nee­seen. Ken­gät ja hui­vit löy­ty­vät ren­nos­ti ko­reis­ta, ja nau­la­kot on si­joi­tet­tu lap­sil­le so­pi­val­le kor­keu­del­le. Etei­ses­sä on myös Ber­ke­rin äly­säh­kö­kes­kus, jos­ta oh­ja­taan koko ta­lon va­lais­tus­ta ja läm­mi­tys­tä. Ta­lon va­lais­tus­suun­ni­tel­ma on Zee­ta Oy:n te­ke­mä. Etei­ses­tä on suo­ra yh­teys myös ko­din­hoi­to­ti­loi­hin.

– Ko­din­hoi­to­huo­ne on ar­jen pe­las­tus. Siel­lä on las­ten vaa­te­säi­ly­tys, ja pyyk­ki­huol­to su­juu näp­pä­räs­ti kun li­kai­set vaat­teet löy­tä­vät suo­raan tien­sä pyyk­ki­ko­riin, Han­na sa­noo.

Ko­din aar­teet

– Olo­huo­nees­ta avau­tuu nä­ky­mä män­nik­köön. Ta­lon ta­ka­pi­ha ra­jau­tuu kau­pun­gin vir­kis­ty­sa­lu­ee­seen, ja sie­net ja mar­jat voi poi­mia muu­ta­man as­ke­leen pääs­tä. Lap­set viih­ty­vät pal­jon ul­ko­na, ja hei­dän kans­saan on kiva läh­teä ret­kei­le­mään suo­raan ta­ka­pi­hal­ta. Ra­kas­tan mai­se­man vaih­te­lua eri vuo­de­nai­koi­na. Kuu­ta­moi­se­na tal­viy­ö­nä py­säh­dyn kat­so­maan va­lon leik­kiä lu­mel­la, kun mai­se­man muo­dot kum­pui­le­vat kuun va­los­sa, ker­too Han­na.

Ko­din suu­rim­pia aar­tei­ta ovat mum­mol­ta pe­ri­tyt van­hat huo­ne­ka­lut. Soh­va­pöy­tä­nä toi­mii Han­nan mum­mon van­ha ruo­ka­pöy­tä, joka sai val­koi­sen maa­li­pin­nan ja jos­ta ly­hen­net­tiin ja­lat. Läm­pöä tuo brit­ti­läi­sel­tä toi­mit­ta­jal­ta ti­lat­tu Beni Qu­a­rain -mat­to, jo­hon on hyvä upot­taa var­paat, sekä nur­kas­sa sei­so­va ka­mii­na. Sen ti­lal­le Han­na to­sin haa­vei­lee saa­van­sa suu­rem­man ta­kan. Asuk­kai­den rak­kaus de­sign-va­lai­si­miin nä­kyy olo­huo­nees­sa. Nii­den avul­la va­lais­tus­ta on help­po muo­ka­ta tun­nel­man ja ti­lan­teen mu­kaan.

Ko­ti­ko­kit keit­ti­ös­sä

Mus­ta keit­tiö on näyt­tä­vä muu­ten val­koi­sis­sa ti­lois­sa. Keit­ti­ös­sä lai­te­taan pal­jon ruo­kaa, ja Han­na ra­kas­taa bruns­sien jär­jes­tä­mis­tä. Lap­set saa­vat leik­kiä keit­ti­ös­sä van­hem­pien kok­kail­les­sa. Noel tyk­kää puu­ha­ta Ike­an las­ten keit­ti­ös­sä.

Ruo­ka­pöy­tä ko­ko­aa ruo­kai­li­jat, ja ke­säl­lä tila avar­tuu suu­rel­le, viih­tyi­säl­le te­ras­sil­le. Kaak­kois­te­ras­si ei ole kos­kaan lii­an kuu­ma.

Jou­lun al­la jär­jes­te­tään isot las­ten synt­tä­ri­juh­lat. Enim­mil­lään vie­rai­ta on ol­lut 50 hen­keä. Sil­loin koti täyt­tyy ää­nis­tä ja las­ten lei­keis­tä. Elä­mä ja sen jäl­jet saa­vat­kin Han­nan mie­les­tä nä­kyä ko­dis­sa, ei­kä kai­ken ai­na tar­vit­se ol­la tip top.

Aa­mu­au­rin­gon suun­taan

Han­na ja Tuo­mo teet­ti­vät pa­ri­sän­gyn kä­te­väl­lä ve­to­ket­ju­peit­teel­lä AVA Roo­mis­sa. Laa­tik­ko­sän­ky tuo oi­val­lis­ta säi­ly­tys­ti­laa, ja tar­vit­ta­es­sa myös nuk­ku­ma­pai­kan lap­sil­le per­he­pe­tiin. Kau­niit van­hat yö­pöy­dät ovat Han­nan mum­mon pe­rin­töä, ja yö­va­loi­na toi­mi­vat Muu­ton ja Yki Num­men va­lai­si­met.

Ma­kuu­huo­neen suu­ris­ta ik­ku­nois­ta voi ihail­la met­sä­mai­se­maa, ja ke­säl­lä ma­kuu­huo­nees­ta voi as­tua suo­raan aa­mu­au­rin­koon itä­te­ras­sil­le. Mis­sä mais­tui­si­kaan aa­mu­kah­vi pa­rem­mal­le.

Las­ten leik­ke­jä

– Las­ten huo­neis­sa saa ol­la vä­riä. Ko­dis­sa tär­kein­tä on se, et­tä jo­kai­nen viih­tyy ja kai­kil­la on hyvä ol­la. Ko­din pi­tää ol­la eri­tyi­ses­ti lap­sil­le so­pi­va ja tur­val­li­nen paik­ka, sa­noo Han­na.

No­e­lin huo­nees­sa on Han­nan lap­suu­den­ko­dis­ta pe­räi­sin ole­va pöy­tä ja tuo­lit, jos­sa pik­ku­mie­hen on hyvä as­kar­rel­la ja ka­sa­ta le­go­ja. Vauh­dik­kai­na het­ki­nä pä­ris­tel­lään me­ne­mään Vi­la­cin kel­tai­sel­la au­tol­la. Pik­ku­ve­li Eliel ryö­mii jo tou­huk­kaas­ti isom­pien poi­kien pe­räs­sä.

Al­va­rin huo­nees­sa on pik­ku­mies­ten pomp­pi­mi­seen so­pi­va jous­tin­sän­ky. Po­jat leik­ki­vät ja viih­ty­vät kes­ke­nään, sil­lä ikä­e­roa ei ole ko­vin­kaan pal­jon. Na­his­te­lul­ta­kaan ei ai­na väl­ty­tä. Säk­ki­tuo­lit muun­tu­vat lei­keis­sä mo­nek­si. Niis­tä kat­sel­laan myös telk­ka­ria ja lu­e­taan. Huo­nee­seen on tar­koi­tus ra­ken­taa koko sei­nän mit­tai­nen pöy­tä­ta­so, jo­hon voi ka­sa­ta kaik­ki le­go­ra­ken­nel­mat.

Rak­kau­des­ta sau­naan

Han­na ja Tuo­mo ha­lu­si­vat sat­sa­ta uu­des­sa ko­dis­saan kyl­py­ti­loi­hin, sil­lä per­he ra­kas­taa sau­no­mis­ta ja kyl­pe­mis­tä. Am­me on si­joi­tet­tu kes­kel­le kyl­py­huo­net­ta suur­ten ik­ku­noi­den ää­reen, jois­ta kyl­pi­jä voi ihail­la män­ty­met­sää. Sau­nan leh­ti­kuu­si­lau­teet pää­se­vät oi­keuk­siin­sa la­si­sei­nien lä­vit­se. Epä­suo­ra led-va­lais­tus tuo sau­naan peh­me­än tun­nel­man.

– Po­jat naut­ti­vat sa­de­ve­si­suih­kus­ta ja mie­li­vät kyl­pyyn ja suih­kuun jos­kus mon­ta ker­taa päi­väs­sä. Meil­lä on ra­ken­teil­la kyl­py­huo­nees­ta avau­tu­va kat­to­te­ras­si. Sen kruu­naa po­re­am­me, jos­ta tu­lee var­mas­ti las­ten uu­si suo­sik­ki­paik­ka, sa­noo Tuo­mo