En­sim­mäi­si­nä kat­se koh­taa pit­kät aki­lei­ja­pen­kit. Ne ovat puu­tar­hu­rin, Bernt Oli­nin, lem­pi­kuk­kia. Kun ky­syn syy­tä, vas­taus tu­lee no­pe­as­ti. 

 – Ne ovat niin hen­to­ja ja si­ro­ja pit­ki­ne kan­nuk­si­neen. Kuin bal­le­ri­no­ja, Bernt ku­vai­lee.

Aki­lei­ja on van­ha kas­vi. Se le­vi­si Poh­jois­mai­hin kes­ki­a­jal­la sak­sa­lai­sis­ta luos­ta­ri­puu­tar­hois­ta. Ny­kyi­sin tun­ne­taan noin sata aki­lei­ja­la­ji­ket­ta. Kas­vien kor­keus vaih­te­lee kym­me­nes­tä 80 sent­tiin.

Lammen yli kulkee japanilaistyylinen silta. Sen innoittajana on Monet´n Giverny.

Iina Autio

Bern­tin puu­tar­has­sa kas­vaa pa­ri­kym­men­tä aki­lei­ja­la­ji­ket­ta. Li­sää tu­lee it­ses­tään­kin, kos­ka aki­lei­ja saat­taa tii­viis­sä ryh­mäs­sä ris­tey­ty­es­sään tuot­taa uu­den­lai­sia yk­si­löi­tä. Niin­pä Bern­tin aki­lei­joil­le on vä­lil­lä vai­kea löy­tää oi­ke­aa ni­meä.

Aki­lei­jo­jen vä­ri­lois­toa

Bernt pi­tää var­sin­kin ker­ran­nai­sis­ta aki­lei­jois­ta. Nora Bar­low on  yk­si hä­nen suo­sik­kin­sa mo­ni­muo­toi­suu­ten­sa an­si­os­ta. Se kuk­kii purp­pu­ran-, va­del­man- ja met­sä­man­si­kan­pu­nai­se­na, kel­tai­se­na tai vi­o­let­ti­na­kin. Ku­kat ovat yleen­sä ker­rot­tu­ja ja rip­su­reu­nai­sia ei­kä niis­sä ole kan­nuk­sia. 

– Toi­nen lem­mik­ki­ni on To­wer Light, jon­ka ku­kat osoit­ta­vat ylös­päin la­ji­to­ve­reis­ta poi­ke­ten.

Puu­tar­haa ko­ris­taa myös 70 pi­o­ni- ja 60 ruu­su­la­ji­ket­ta. Nii­den tuok­su ja näyt­tä­vyys miel­lyt­tä­vät. Bernt tie­tää myös, mitä ei ha­lua puu­tar­haan­sa: syys­lei­mua, suo­pa­yrt­tiä ja iso­kuk­kai­sia nei­li­koi­ta. 

– Tar­ha­nei­lik­ka reu­nuk­ses­sa me­net­te­lee, hän myön­tyy.

Puu­tar­ha syn­tyi 90-lu­vul­la

Bernt on asu­nut kau­niis­sa maa­lais­mai­se­mas­sa Por­voon San­nai­sis­sa vuo­des­ta 1975. Sil­loin hän muut­ti ti­lal­le en­sim­mäi­sen puo­li­son­sa Be­ni­tan kans­sa. Bernt toi­mi ke­mis­ti­nä Nes­teel­lä. Hän oli pit­kil­lä työ­ko­men­nuk­sil­la mui­den mu­as­sa Sau­di-Ara­bi­as­sa ja Ma­le­si­as­sa.  

Alus­sa suu­ri osa ala­pi­haa oli pel­toa. Ylem­pä­nä met­sä työn­tyi ny­kyi­sel­le ta­lol­le saak­ka. En­si vuo­det kar­sit­tiin ja kaa­det­tiin pui­ta. Puis­ta syn­tyi Bern­tin vel­jen piir­tä­mä talo. Puu­tar­ha al­koi muo­tou­tua 1990-lu­vul­la. Sil­loin Be­ni­tan työ­to­ve­rit ha­lu­si­vat ilah­dut­taa va­ka­vas­ti sai­ras­ta ys­tä­vään­sä kau­neu­del­la ja pe­rus­ti­vat en­sim­mäi­set kuk­ka­pen­kit. 

Lehtoakileija on yksi vanhimmista puutarhakasveistamme. Se levittyy innokkasti ja tyytyy vähään.

Iina Autio

Be­ni­tan kuol­tua Bernt al­koi tu­tus­tua pi­haan uu­del­la ta­val­la ja kat­soa, mitä siel­lä kas­vaa.  

– En tien­nyt kas­veis­ta mi­tään. Halu kun­nol­li­sen puu­tar­han ja kas­vi­maan pe­rus­ta­mi­seen hah­mot­tui kui­ten­kin no­pe­as­ti. 

Puu­tar­hu­rin hom­mat vei sy­dä­men

Bernt luki puu­tar­ha­kir­jo­ja ja -leh­tiä ja kat­soi puu­tar­ha­oh­jel­mia. Hän in­nos­tui niin, et­tä päät­ti opis­kel­la puu­tar­hu­rik­si. Ke­mis­tin työs­tään hän jäi eläk­keel­le 2002 ja suo­rit­ti etä­o­pis­ke­li­ja­na kak­si­vuo­ti­sen kurs­sin Över­byn puu­tar­ha­kou­lus­sa Es­poos­sa.  Se oli haus­kaa ja mie­len­kiin­tois­ta ai­kaa.

– Ra­kas­tin iha­nia ko­ti­teh­tä­viä, jois­sa piti vaik­ka ni­me­tä kaik­ki kas­vit ne­li­ön alu­eel­la tai tun­nis­taa puut tal­vel­la il­man leh­tiä. 

Opin­not ava­si­vat puu­tar­han suun­nit­te­lun. Sel­vi­si, et­tä kas­vien li­säk­si tär­kei­tä ovat kas­vu­a­lus­tat, kas­te­lu­jär­jes­tel­mät ja käy­tä­vät. Ny­kyi­sin Bernt on Por­voon puu­tar­ha­yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja. Li­säk­si hän har­ras­taa kuo­ro­lau­lua ja gol­fi­a­kin, jos eh­tii.

Kärhökukkainen akileija kukkii uhkean punaisena.

Iina Autio

Aki­lei­lo­jen kes­kel­lä hää­rii nyt kak­si

Kas­vien kes­kel­lä on pa­vil­jon­ki, jon­ne mah­tuu is­tu­maan 38 vie­ras­ta. Pa­vil­jon­gis­sa vie­te­tään per­he­juh­lat ja kuo­ro­ti­lai­suuk­si­a­kin. Siel­lä juh­lit­tiin vii­si vuot­ta sit­ten myös Bern­tin ja hä­nen ny­kyi­sen puo­li­son­sa Märt­ha Ves­ter­bec­kin häi­tä. 

Lu­ki­on opet­ta­jan työs­tä eläk­keel­lä ole­va Märt­ha tuli vuon­na 2010  aut­ta­maan Bern­tiä lam­men puh­dis­ta­mi­ses­sa.

Märt­ha  teki työ­tä kol­me päi­vää aa­mus­ta il­taan, et­tä sai hom­man val­miik­si. Sen jäl­keen hän al­koi viih­tyä ti­lal­la yhä enem­män. Märt­ha  on ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut hyö­ty­vil­je­lys­tä. Nyt hän on in­nos­tu­nut ruu­suis­ta.

Isäntä ihailee daalioitaan. Hän on laskenut, että niitä kasvaa puutarhassa 70 kappaletta.

Iina Autio

Bernt ja Märt­ha työs­ken­te­le­vät puu­tar­has­sa yh­des­sä 3–4 tun­tia päi­väs­sä koko kas­vu­kau­den ajan. Ke­vääl­lä saat­taa hel­pos­ti ku­lua koko päi­vä­kin. 

– Jos ei muu­ta työ­tä satu ole­maan, voin vaik­ka kä­vel­lä ym­pä­ri puu­tar­haa kas­vua ihas­te­le­mas­sa, Märt­ha ker­too.

Sa­don­kor­juu tuo kii­tol­li­suu­den

Heh­taa­rin ko­koi­sen alu­een ylä­o­sas­sa hyö­ty­vil­jel­lään, ylä­o­sas­sa on kuk­ka­puu­tar­ha. Bern­til­le kii­tol­li­sin­ta ai­kaa on sa­don­kor­juu, kun mar­jat, juu­rek­set ja vi­han­nek­set saa­daan omal­ta ti­lal­ta. Han­ka­lin­ta ai­kaa ovat ke­vät­kii­reet, kun uu­si kas­vu on saa­ta­va al­kuun.

– Va­li­tet­ta­vas­ti en­sim­mäi­set kas­vit, jot­ka  läh­te­vät liik­keel­le, ovat rik­ka­ruo­hot. Nii­den kit­ke­mi­nen vaa­tii vah­vaa sel­kää. 

Bernt on huo­man­nut, et­tä kun kas­vu­pen­kit ko­rot­taa kor­ke­am­mik­si, sel­kä ei ra­si­tu lii­kaa. Puu­tar­hu­rin ei tar­vit­se ku­mar­rel­la sy­vään, ei­kä sa­de­ve­si jää lil­lu­maan kas­vien juu­ril­le. Var­sin­kin sa­tei­se­na ke­sä­nä ruo­hon­leik­kuu­kin haas­taa.

– Tun­tuu to­del­la, et­tä ruo­ho kas­vaa sil­mis­sä.

Idean lampeen Bernt sai Claude Monet’n puutarhasta Givernyssä, Ranskassa.

Iina Autio

Ins­pi­raa­ti­o­ta ul­ko­mail­ta

Bernt on laa­joil­la mat­koil­laan näh­nyt mon­ta mie­len­kiin­tois­ta puu­tar­haa. Näyt­tä­vim­män mat­ka­muis­ton sai ai­kaan käyn­ti Clau­de Mo­net’n puu­tar­has­sa Gi­ver­nys­sä, Rans­kas­sa. Sen in­noit­ta­ma­na Bernt suun­nit­te­li ala­pi­hal­le lam­men ja­pa­ni­lais­sil­toi­neen. Lam­men ym­pä­ril­lä kas­vaa yli sata kas­vi­la­ji­ket­ta, ja ve­des­sä kuk­kii mo­nen vä­ri­siä lum­pei­ta.

Syk­syl­lä Bernt ja Märt­ha oli­vat Aust­ra­li­as­sa ja Tas­ma­ni­as­sa. Siel­lä oli al­ku­ke­sä ja to­reil­la vi­han­nes­tar­jon­ta par­haim­mil­laan. Tu­li­ai­sik­si saa­tiin run­saas­ti sie­me­niä: uu­den­lai­sia pork­ka­noi­ta, pu­na­juu­ria ja re­tii­se­jä sekä 15 la­ji­ket­ta to­maat­te­ja.

Aust­ra­li­as­sa he kä­vi­vät iha­nis­sa puu­tar­hois­sa. Var­sin­kin ruu­su­tar­hat ihas­tut­ti­vat. He nä­ki­vät 250 ruu­su­la­jik­keen muo­dos­ta­man la­by­rin­tin ja upei­ta yk­sit­täi­siä ruu­su­ja, joi­den ku­kat oli­vat hal­kai­si­jal­taan jopa 20-sent­ti­siä. 

– Kai­kes­ta­han voi ai­na haa­veil­la, mut­ta Suo­men olo­suh­teet ovat ai­van tois­ta kuin Aust­ra­li­as­sa. Puu­tar­has­sa kan­nat­taa kui­ten­kin ko­keil­la roh­ke­as­ti uu­sia asi­oi­ta ja la­jik­kei­ta, Bernt sa­noo.

Pihan asetelma muodostuu maahan kylvetyistä, nopeasti leviävistä keltavale-unikoista ja ruukussa kasvavista siniviuhkoista.

Iina Autio

Crimson star on pohjoisamerikkalainen, punavalkoinen akileijaristeytys.

Iina Autio