TEKSTI ANITA BANNER JA SUSIE HELSING NIELSEN
KÄÄNNÖS SIRPA PERÄMAA
KUVAT ANITA LINDBERG, NIELS JENSEN JA COLOURBOX
TOIMITTANUT TAINA LAAKSOHARJU
KOTI JA PUUTARHA 3/2013
PARSAKAALI
Parsakaali on helppo kasvattaa. Kasvupaikalla ei ole suurta väliä, mutta parsakaalille sopii parhaiten hyvin lannoitettu, lämmin multamaa. Jos parsakaali kärsii kuivuudesta kukintojen muodostamisen aikaan, se kukkii liian nopeasti loppuun. Uusia versoja muodostuu koko ajan, joten voit kerätä pieniä, somia nuppuja kerta toisensa jälkeen pitkin kesää. Parsakaali viihtyy yhdessä papujen, pinaatin, salaatin ja punajuurten kanssa. Se kylvetään etelässä suoraan avomaalle toukokuusta alkaen, pohjoisemmassa esikasvatus aloitetaan huhtikuussa. Voidaan kylvää yhtäjaksoisesti kesäkuuhun asti jatkuvan sadon takaamiseksi. Esikasvatuksen voi aloittaa huhtikuussa ja istuttaa avomaalle toukokuun loppupuolella. Satoa saadaan elokuun alusta saakka.
RUUSUKAALI
Ruusukaalin maku on terävä, mutta muuttuu miedommaksi pakkasten myötä. Ruusukaali viihtyy herneiden, pinaatin, sellerin, salaatin ja tomaatin seurassa. Lannoituksen tarve on suurempi kuin muilla kaalilajeilla, sillä liian suuri määrä typpeä kasvattaa lehtimassaa ja kaalin päät jäävät löyhiksi ja mätänevät helposti. Kerää ruusukaalit ennen talven tuloa.
Ruusukaalit kerätään alhaalta lähtien heti, kun kaalin päät ovat täysikasvuisia. Jos haluat kaiken kypsyvän yhtä aikaa, katko kasvien päät syyskuun alussa. Ruusukaalilla on pitkä kasvatusaika, se vaatii meillä huhtikuussa alkavan esikasvatuksen. Taimet voi istuttaa ulos toukokuussa. Sadonkorjuuaika riippuu siitä, onko lajike aikainen vai myöhäinen. Aikaisimpia lajikkeita voi alkaa korjata syys–lokakuusta lähtien.
LEHTIKAALI
Lehtikaali maistuu parhaimmalta hiukan pakkasenpuremana, koska pakkanen lisää kaalin sokeripitoisuutta, mutta myös nuoret, harvennuksesta tai istutuksesta yli jääneet versot ovat herkullisia raakana tai haudutettuna. Lehtikaali viihtyy sellerin ja apilan seurassa. Apilaa kylvetään pitämään maa katettuna koko talven ajan. Käytä matalia apilalajikkeita, esimerkiksi valkoapilaa.
Lehtikaali on vaatimaton eikä tarvitse yhtä paljon lannoitetta kuin muut kaalilajikkeet. Lehtikaali on talvikaali ja siksi sen voi jättää talvehtimaan eteläisimmässä Suomessa vaikka ulos omaan penkkiinsä. Sieltä voi sitten hakea tuoreita lehtiä aina kun haluaa. Uusintakylvöjä voi tehdä suoraan kasvupaikalle pitkin kesää. Esikasvatuksen voi aloittaa huhtikuussa ja istuttaa kasvimaalle toukokuussa. Vaikka lehtikaali saattaa talvehtia lumen alla runsaslumisina talvina, sen sato kannattaa korjata talteen ennen ensilumia. Lehtikaali on herkullista vokeissa, muhennoksissa ja keitoissa.
SUIPPOKAALI
Suippokaali on kaksivuotinen kasvi, joka antaa satoa jo hyvin aikaisin. Sitä voidaan esikasvattaa sisätiloissa maaliskuun alusta asti, ja sitä voidaan kylvää jatkuvasti. Maku on makea ja herkullinen. Suippokaali käytetään tuoreena. Se säilyy noin viikon sen jälkeen, kun se on kerätty. Suippokaalia ei kannata kylvää liian paljon liian tiheään, koska muuten osa kerätystä sadosta ehtii pilaantua. Maalis–huhtikuussa kylvetyt, esikasvatetut taimet voidaan istuttaa maahan jo toukokuun alussa, jos ne peitetään harsolla. Kankaan alta saadaan hyvin aikainen sato, sillä satoa päästään korjaamaan jo heinäkuussa. Suippokaali kylvetään tai esikasvatetaan kuten keräkaali. Suippokaalia täytyy kastella runsaasti. Se viihtyy papujen, pinaatin ja salaatin seurassa.
KYSSÄKAALI
Kyssäkaali muistuttaa enemmän juuresta kuin muita kaaleja. Kyssäkaali eli kaalirapi on oikeastaan kasvin turvonnut varsi, joka on valmis korjattavaksi, kun se on noin 5–8 sentin kokoinen. Se on silloin mehukkaimmillaan ja rapeimmillaan ja maistuu miedosti kaalilta. Kuivuus tekee siitä puisevan. Voidaan kylvää esimerkiksi kasvulavalle jo maaliskuun lopusta alkaen. Etelässä kyssäkaalia voi kylvää pitkin kesää avomaalle, sillä nopeakasvuisena se antaa satoa jo 10–12 viikon kuluttua kylvöstä.
SAVOIJINKAALI
Savoijinkaali eli kurttukaali muistuttaa keräkaalia, mutta sen lehdet ovat kurttuiset ja maku miedompi. Sillä on suurempi ravintoarvo kuin keräkaalilla. Tavallisimmat lajikkeet ovat vihreitä, mutta on olemassa myös keltaisia lajikkeita. Kasvuolosuhteet ovat samat kuin keräkaalilla, mutta savoijinkaali kestää paremmin kylmää.
On olemassa tavallinen savoijinkaali sekä savoijin- ja keräkaalin risteytys, salaattisavoijinkaali. Salaattisavoijinkaalia kasvatetaan kuten kesäkaalia ja sitä käytetään korvaamaan lehtisalaattia. Se viihtyy herneiden, pinaatin, sellerin, salaatin ja tomaatin seurassa. Sillä on samat kasvuvaatimukset ja sadonkorjuuajat kuin keräkaalilla.
KERÄKAALI
Keräkaali on klassikko, jota on viljelty Välimeren seutuvilla jo pari tuhatta vuotta sitten. Keräkaalin lehdet ovat voimakkaan vahapintaisia. Pinta vahvistuu iän, valon, ilmankosteuden ja lämpötilan mukaan.
Keräkaali viihtyy herneiden, pinaatin, sellerin, salaatin ja tomaatin seurassa. Keräkaali tarvitsee paljon tilaa ja viihtyy parhaiten hyvin lannoitetussa maassa. Keräkaali on talvikaali, joka säilyy laatikoihin pakattuna viileässä, mutta pakkaselta suojattuna tai maahan kaivettuna. Keräkaali ei siedä pakkasta. Kaalin ravintovarasto on sen kerässä, jotta toisena kasvukautenaan se voisi kasvattaa 0,5–2 metrin kukkavarren. Keräkaali kannattaa esikasvattaa. Esikasvatus aloitetaan huhtikuussa, ja karaistut taimet istutetaan kasvimaalle toukokuun lopulla. Kaalisato korjataan myöhään syksyllä riippuen siitä, onko lajike aikainen vai myöhäinen.
PUNAKAALI
Punakaali on eräs keräkaalin muunnos, jolla on sen takia samat kasvuvaatimukset ja sadonkorjuuaika.
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ