Koti: Met­so­las­sa Van­taal­la. Vuon­na 1989 ra­ken­net­tu pa­ri­ta­lo, 3 h + k + s + par­vi, 70 m² + par­vi 12 m².

Asuk­kaat: Muo­toi­li­ja, si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Min­na Haa­pa­kos­ki ja hä­nen mie­hen­sä sekä hei­dän poi­kan­sa Topi, 5.

Ul­koa talo on raik­kaan har­maa-val­koi­nen. Sitä ym­pä­röi kau­niis­ti pi­det­ty piha. Vai­kea ku­vi­tel­la, et­tä asun­to oli 80-lu­vun al­ku­pe­räi­sa­sus­saan ja täys­re­mon­tin tar­pees­sa, kun se os­tet­tiin vuon­na 2008. Nyt koti näyt­tää upou­u­del­ta. Niin ajan­mu­kai­sek­si asuk­kaat ovat sen muo­kan­neet.

Uu­dis­ta­mis­tai­toa ja nä­ke­mys­tä per­hees­sä riit­tää, sil­lä toi­nen omis­ta­jis­ta on yli yk­si­tois­ta vuot­ta si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­na ja muo­toi­li­ja­na toi­mi­nut Min­na Haa­pa­kos­ki.

Kah­den ker­rok­sen ava­ra koti

Asun­to on ra­ken­net­tu haus­kas­ti kah­teen ta­soon: keit­ti­ö­tä ja olo­huo­net­ta erot­taa kol­me por­ra­sas­kel­maa. Min­na on edel­leen tyy­ty­väi­nen ide­aan­sa ko­ros­taa tätä pien­tä ta­so­e­roa en­ti­ses­tään.

– En­sim­mäi­nen idea, jon­ka sain asun­toon as­tu­es­sa­ni, oli lait­taa ruo­ka­pöy­tä ma­kaa­maan toi­ses­ta pääs­tään olo­huo­neen lat­ti­al­le. Sii­nä oli puo­li­kor­kea sei­nä, joka kaa­det­tiin heti, kun kau­pat oli teh­ty ja pää­sim­me en­sim­mäis­tä ker­taa ko­tiim­me. Pöy­tä sopi pai­koil­leen täy­del­li­ses­ti.

Keit­ti­ös­sä ei ole enää häi­väh­dys­tä­kään 80-lu­vus­ta. Vuo­si­kym­men sit­ten uu­si­tut ja uu­del­leen­jär­jes­te­tyt kiin­to­ka­lus­teet te­ke­vät ti­las­ta toi­mi­van ja pääs­tä­vät va­lon leik­ki­mään lau­ta­lat­ti­al­la. Pie­net ko­din­ko­neet pa­ris­kun­ta pii­lot­ti ruu­tu­mai­seen sei­nä­kaap­piin, joka toi­mii myös aa­mi­ais­kaap­pi­na. Sen pääl­lä on esil­lä Min­nan te­ke­mää tai­det­ta.

Huo­ne­ka­lu­jen uu­si elä­mä

Pa­ris­kun­nan esi­koi­nen Topi syn­tyi vuon­na 2013. Min­na suun­nit­te­li To­pin huo­neen niin, et­tä sitä on help­po muo­ka­ta po­jan vart­tu­es­sa.

Huo­ne on kor­kea ja kiin­to­ka­lus­teet val­koi­set jo­ten ko­ko­nai­sil­me on tum­man­har­maas­ta sei­nä­maa­lis­ta huo­li­mat­ta hy­vin rai­kas ja va­loi­sa. Le­lu­jen kirk­kaat vä­rit pi­ris­tä­vät huo­net­ta.

– Topi muut­ti omaan huo­nee­seen­sa ol­les­saan nel­jän kuu­kau­den ikäi­nen. Olem­me vain vaih­ta­neet pin­na­sän­gyn isom­paan las­ten sän­kyyn.

Mo­lem­mat sän­gyt ovat To­pin isän ja hä­nen sis­kon­sa van­ho­ja 1970-lu­vul­ta. Nii­tä on vain hie­man muo­kat­tu.

Min­na on tai­ku­ri ajan­mu­kais­ta­maan van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja. To­pin syöt­tö­tuo­lin hän os­ti käy­tet­ty­nä ne­tis­tä kym­me­nel­lä eu­rol­la. Sii­tä kuo­riu­tui vih­reä jak­ka­ra, kun Min­na pois­ti syöt­tö­tuo­lin pin­nat ja maa­la­si sen vuo­non­vih­re­äk­si.

Ta­ka­pi­ha teh­tiin it­se

Asun­non tun­nel­mal­li­nen ta­ka­pi­ha on täy­sin pa­ris­kun­nan kä­si­a­laa. Pi­han ra­ken­ta­mi­nen oli yh­den ke­sän urak­ka. Sil­loin kai­vet­tiin esiin nyt ki­ve­tyk­seen käy­te­tyt ki­ven­loh­ka­reet.

– Kun muu­tim­me tän­ne, piha oli vain mäki, jon­ka kai­voim­me täy­sin au­ki ja ra­ken­sim­me ta­ka­pi­han kol­meen ta­soon.

Pi­ha­re­mon­tis­sa te­ras­sia asen­net­tiin yh­teen­sä noin 70 ne­li­ö­met­riä, niin etu- kuin ta­ka­pi­hal­le. Ta­ka­pi­han te­ras­si on ra­ken­net­tu kah­teen ta­soon, jois­ta mo­lem­piin on kul­ku si­säl­tä.

Ke­säi­sin pi­hal­la viih­dy­tään ys­tä­vien kans­sa, gril­la­taan ja is­tu­taan il­taa au­rin­gos­ta naut­tien. Mu­kaan kut­su­taan myös naa­pu­rit pa­ri­ta­lon toi­ses­ta puo­lik­kaas­ta.

Ta­voit­tee­na on ajat­to­muus

Min­na ar­vos­taa si­sus­tuk­ses­sa pit­käi­käi­siä rat­kai­su­ja ja ai­to­ja ma­te­ri­aa­le­ja. Hy­vät muis­tot konk­re­ti­soi­tu­vat ko­din esi­neis­sä. Asuk­kai­den per­soo­nat nä­ky­vät en­nak­ko­luu­lot­to­mis­sa yh­dis­tel­mis­sä uut­ta ja van­haa.

– Pi­dän ko­vas­ti 50-, 60- ja 70-lu­ku­jen muo­toi­lus­ta yh­dis­tet­ty­nä tä­hän päi­vään. Tren­de­jä on kiva seu­ra­ta, ne ker­to­vat ajas­taan. Tren­dien mu­kaan ei kui­ten­kaan tar­vit­se si­sus­taa, vaan poi­mia niis­tä pie­niä yk­si­tyis­koh­tia, Min­na sa­noo.

Oma kä­den­jäl­ki te­kee ko­din

Ah­ke­ra yrit­tä­jä viet­tää ko­to­na pal­jon ai­kaa. Työ­huo­ne on si­joi­tet­tu ma­kuu­huo­neen pääl­lä ole­val­le par­vel­le, jol­ta nä­kyy olo­huo­nee­seen.

– Es­tee­tik­ko­na mi­nul­le on tär­ke­ää, et­tä ar­jen eli­nym­pä­ris­tö on kau­nis.

Muo­toi­li­ja­na Min­na on ar­jen hel­pot­ta­ja ja kau­nis­ta­ja. Suun­nit­te­lu läh­tee usein liik­keel­le tar­pees­ta, joko omas­ta tai asi­ak­kaan. Esi­mer­kik­si Peti-sän­gyn jal­ka­pääs­sä on me­tal­li­ke­hik­ko, jo­hon saa hel­pos­ti ri­pus­tet­tua päi­vä­peit­teen yök­si.

– Kun poi­kam­me Topi pie­nem­pä­nä hiip­pai­li öi­sin huo­nee­seem­me, muis­tan ai­na miet­ti­nee­ni, et­tä nyt hän kom­pas­tuu lat­ti­al­la my­tys­sä ole­vaan päi­vä­peit­tee­seen. Se toi­mi läh­tö­koh­ta­na, kun suun­nit­te­lin sän­gyn.