Stefan Lindforsin suunnitteleman pöytäryhmän putkijalkaiset tuolit kannettiin vintille. Pöydän ympärille ostettiin vanhoja pyöreäselkäisiä puutuoleja.
Paula Ilvetsalo kuvaussuunnittelu Mia Lundberg kuvat Martti Järvi
Tammisaaren talvisessa hämärässä kuusen valot tuikkivat kotimme päätyikkunasta. Ohikulkija voi nähdä viipaleen ruokasalimme 1700-luvun kattolankuista ja huoneen seinämaalauksista, sillä kodissamme on jätetty esille talon historia. Matkoilla Välimeren rantamaille olemme oppineet, ettei kuluneita pintoja peitetä maalikerrosten alle.
Onnekkaina nautimme huoneitten lämmöstä, kun puutalomme hirsirunko ja peltikatto huokailevat talvisateilla ja rantakaupungin myrskytuulilla.
Paula Ilvetsalo ja Markku Kolehmainen viettävät joulun kodissaan Tammisaaren vanhassakaupungissa puutalojen rytmikkäässä maisemassa.
Talo vanhastakaupungista
Päädyimme taloomme monen mutkan kautta: töiden vuoksi muutimme ensin Kuopiosta Helsinkiin, sieltä lyhyen Italian-retken kautta Tenholaan ja lopuksi aivan sen naapuriin Tammisaareen.
Ostimme kolmen talon pihapiirin vanhastakaupungista viisitoista vuotta sitten. Lapsemme Laura ja Pekko kävivät tuolloin yläastetta ja lukiota. Innostuimme talosta Kustaa Vaasan kadun varrella, sillä se latasi ajatuksiimme kuvia Kuopiosta ja lapsuutemme puutaloista.
Löysimme talon asukasluettelon ja 1920-luvun muutospiirustukset kaupungin rakennusvirastosta. Siitä alkoi remonttien sarja.
Hirsirunkoinen talo maalattiin vihreäksi. Talo on alun perin rakennettu Kammantekijänkadun suuntaiseksi. Uudella paikallaan Kustaa Vaasan kadun varrella sitä komistavat jugendtyyliin T-malliset ikkunat.
Vanhoihin raameihin rakentaminen on hidasta
Vihreän talon tarina on kuin palapeli eri vuosisadoilta. 1700-luvulla rakennettu hirsikehikko siirrettiin vuonna 1920 kivijalan päälle pääkadun varteen. Rakennusta korotettiin jugendin ihanteen mukaan, ja toiseen kerrokseen rakennettiin korkea vintti. Katto tuettiin vanhoilla kattotuoleilla. Pihalta purettiin leivin- ja pesutuvat. Niiden lankuista laajennettiin nykyisille paikoilleen keittiö, kylpyhuone ja kuisti. Taloon muurattiin keskusmuuri. Myöhemmin asennettiin öljypannu, lämmityskeskus ja vesikiertoiset patterit.
Meidän kanssamme talo mukautui uuteen vuosituhanteen, vaikka vanhoihin raameihin rakentaminen oli hidasta ja vaati kymmeniä remontteja. Taloon asennettiin nykyajan tekniikka, toiseen kerrokseen rakennettiin makuuhuoneet ja lopuksi uudisrakenteena meille makuuhuone alakertaan. Pihapiirin sementtitiilitalot eristettiin ja kaikki tilat liitettiin kaukolämpöön.
Talon hirsirunko eristettiin pellavalevyillä. Salien seinille pingotettiin tapetin asemasta englantilaista, maalauspohjaksi tarkoitettua paksua kangasta. Markku maalasi ruokasalin seinille puutarhan. Huoneen keskelle sijoitettiin ovaalin muotoinen lasipöytä. Kun pöytä saatiin paikoilleen, koti alkoi tuntua kodilta.
Keittiö rakennettiin nykyaikaan. Seinät ja kattolevy ovat massiiviliimapuulevyä. Billnäsin avohyllyköstä oikealle saatiin tiskipöydän viereen työnurkkaus. Keittiö jätettiin avoimeksi, sillä seiniä ei haluttu täyttää kaapistolla.
Chiliä, sahramia ja simpukoita
Aina kun meitä on paikalla monta, kokoonnumme pöydän ääreen. Jouluaattona pöydällä höyryää suuressa teräskattilassa sahramille, chilille ja valkosipulille tuoksuvaa maustettua riisiä, simpukoita ja paprikaa.
Pöydän ääressä istuessamme meitä huvittavat talon aikansa modernit T-malliset ikkunat, jotka halkovat seiniä ja näyttävät pari numeroa liian suurilta. Ikkunoitten karmit hipovat katonrajaa, mutta onnistuvat silti luomaan huoneeseen juhlavan tunnelman.
Naapuri Tenholan ajalta tuo aatonaattona meille kuusen omasta metsästään. Kuusi löysi paikkansa jo ensimmäisenä jouluna ruokasalin päätyikkunan edestä. Tänä vuonna kuusen oksia kiertävät hopeanauhat ja Markun kattopellistä leikkaamat sekä hopealehdillä päällystämät tähdet.
Joulupäivän teelle katetaan ruotsalaisen Gävlen keltainen jugendastiasto. Komeat kynttilänjalat ovat taitelija Olle Törnqvistin tekemät ja siniset lasit Fiskarsista taiteilija Camilla Mobergin tuotantoa. Suklaakakut ostetaan perinteisesti Cafe Gamla Stanin joulutuvasta. Kattovalaisin on taitelijaystävä Petri Vainion suunnittelema.
Symmetria ohjasi sisustamista
Tärkeimmät huonekalumme ovat kulkeneet mukana muutoissamme. Hirsirungon symmetria auttoi sijoittamaan huonekalut tässä kodissa, sillä kaksi vierussalia ovat toistensa peilikuvat. Ruokasaliksi valikoitui keittiön naapurisali, ja mikä sopisi ruokasalin pariksi paremmin kuin kirjasto, televisio ja sohvaryhmä.
Kirjastosalin päätyyn pystytimme lattiasta kattoon ulottuvat kirjahyllyt. Niitten väliin jätettiin tilaa suurelle öljyvärimaalaukselle.
Kirjaston pinta-ala riitti onneksi kahdelle vastakkaiselle sohvalle. Niistä vanhempi on onnistunut ostos toimittajan ensimmäisestä kunnon palkasta. Silloin 1970-luvun lopulla iloisen kukallinen, Svenskt Tennin punapohjaisella kankalla päällystetty sohva löytyi Stockmannin alennusmyynnistä Helsingistä. Nyt sohvassa on jo neljäs verhoilu. Edelleen vieraamme ihmettelevät, miten hyvä sohvalla on istua.
tammirunkoinen divaani päällystettiin sinisellä pellavakankaalla. Vanhan Duxin sohvan neljäs päällys on violettia samettia. Suuri työ kirjahyllyjen välissä on Markun teos Kallihit hunajapisarat.
Nojatuolit keittiössä
Vierussalien kyljessä alakerrassa sijaitsevat keittiö, kuisti ja uudisrakenteena kuistin toiselle puolelle rakennettu makuuhuone. Aamiaiset keittiössä venyvät lomilla lähemmäksi puoltapäivää. Meillä on molemmilla omat nojatuolimme keittiön ikkunan äärellä. Niitten välissä on pieni aamiaispöytä.
Joulun aikaan vihreä sohva siirtyy kuusen tieltä keittiöön. Lomalle tulleet aikuiset lapsemme nauttivat hitaasta aamiaisesta sohvalla ja käyttävät sen edessä pöytinään korkeita jakkaroita.
Simpukkasohvan takana on Högforsin toimiva valurautahella. Mustaksi maalattu peltihuuva asennettiin remontissa paikalleen. Puretun madalletun katon alta paljastuivat 1700-luvun mustat kattolankut. Ne on todennäköisesti siirretty paikalleen 1900-luvun alussa pihalta puretusta leivintuvasta.
Kuistilla muistot Välimereltä
Kuisti jätetään talvella viileäksi tilaksi. Ikkunoitten alla iloitsevat sopivasta ilmanalasta muistot Välimeren maista, puuvartisiksi jo varttuneet sitruuna- ja oliivipuut. Jouluksi Markku valmistaa sitruunapuun hedelmistä kirpeänmakeaa hilloa.
Kuistin puoliranskalaiset pariovet ovat kulkeneet mukana muutoissa. Markku muistaa mainita, kuinka hänen isänsä kysyi kuopiolaisen puutalon purkutöissä, haluaisiko poika pelastaa juhlavat ovet. Isä suositteli, että mukaan otettaisiin myös karmit. Karmit jäivät ottamatta, mutta puiset uusrenessanssiovet löysivät paikkansa 30 vuoden kiertolaisuuden jälkeen tammisaarelaistalostamme.
Kirjaston pöydällä on viikuna ruukussa ja Kalpourianin saviastioissa hedelmiä. Saviastioita valmistivat naiset aavikkokylässä Iranissa. Keraamikko Elina Sorainen elvytti kylän saviruukkuperinteen. Ritva-Liisa Pohjalaisen suunnittelemassa lasimaljakossa on punaisia jouluneilikoita.
Makuuhuoneista tuli varastoja
Vähitellen ymmärrys on syventynyt siitä, mihin tuli ryhdyttyä viisitoista vuotta sitten. Pihatalo ja kadun varren pieni kivitalo remontoitiin ja sisustettiin majoitustiloiksi. Toiseen niistä rakennettiin sauna.
Taloista ei löydy riittävästi säilytystilaa. Siksi tavarat valtasivat ajan kanssa nyt jo omilleen muuttaneitten lastemme toisen kerroksen makuuhuoneet, joten niistä on tullut varastoja.
Tällä hetkellä hirsitalomme lautavuorausta peittää järjestyksessään toinen vihreä maalikerros. Sisällä pinnat odottavat uutta remonttikierrosta. Paikka meren rannalla on pysäyttänyt asujansa paikoilleen, työt vanhassa talossamme eivät lopu kesken.
Markun yhdistetty aamiais- ja työpiste keittiössä on nojatuoli kirjojen ja lehtipinojen välissä. Vanhin puujakkara on päälle satavuotias, kolmijalkajakkara tammesta on aikoinaan palvellut kultasepän työtuolina.
Joulun huoleton aika
Rakastamme taloamme ja sen pihapiiriä, joka kätkeytyy korkean lankkuaidan suojaan vieraitten katseilta. Itkemme talomme kanssa kirkkaita kyyneliä, kun jossain kohtaa rakennuksessa pettää eristys ja kondenssivesi värjää huolella valitun valkean kuultomaalin kevätrapakon ruskeaksi. Ihailemme jokaista parannusta talossamme. Askel askeleelta se lähestyy päämääräänsä, kunnes kevätauringon lahjomaton valo paljastaa, että terassin laudat irvistelevät uhkaavasti.
Siksi joulu myrskyineen ja sateineen on huoletonta aikaa. Sulkeudumme talon uumeniin ja sytytämme kynttilät. Pohjoisen talven niukka valo kohtelee lempeästi kaikkia pintoja. Nautimme toistemme seurasta, luemme ääneen Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, kuinka nämä aina hankalina hetkinä olivat valmiita pakenemaan korpeen. Kynttilänvalossa seuraamme valon ja varjon siirtymiä ruokasalin seinillä. Meidän ei tarvitse rynnätä mihinkään, sillä täällä talossamme meitä ympäröi Markun maalaama talvipuutarha.
Ruokasalista avautuu ovi kirjastoon. Oviaukko löytyi remontissa erilaisten tapettikerrosten alta.
Koti
Tammisaaressa
Puutalo Tammisaaren vanhassakaupungissa. Hirsirunko ja kattolankut 1700-luvulta, uudisosat 1910–2010. 6 h + k + lämmin kuisti, noin 180 m².
Asukkaat
Paula Ilvetsalo ja Markku Kolehmainen.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2