Ruokailutilan kattovalaisimet ovat juhlavuoden erikoiserä, jotka Poul Henningsen on suunnitellut Louis Poulsenille. Lasikaappi on ostettu apteekista Kööpenhaminasta. Sen lasit on peitetty Karinin suunnittelemilla kankailla. Seinillä on taidetta ystäviltä, matkoilta ja lapsuudenkodista. Ruokailuryhmässä on Hans J. Wegnerin ja Arne Jacobsenin suunnittelemia klassikkokalusteita.
MILA PENTTI KUVAT ENOK HOLSEGAARD
Karin ja Simon tapasivat vuonna 1980, kun Simon aloitti opinnot Odensen konservatoriossa lähellä Karinin kotikylää.
Tanskalainen tekstiilitaiteilija Karin Carlander ja hänen suomalainen puolisonsa Simon Carlander asuvat rivitaloasunnossa Kongens Lyngbyssä, Kööpenhaminan pohjoispuolella. Pariskunta muutti nykyiseen asuntoonsa neljä vuotta sitten, jolloin toteutettiin perusteellinen remontti, jonka suunnittelusta vastasi Karin itse.
Pariskunnan edellinen koti oli huomattavasti nykyistä isompi ja Karinilla oli sen yhteydessä pieni työhuone. Nykyinen koti on pienempi, mutta Karinilla on suuri työhuone kymmenen minuutin kävelymatkan päässä pariskunnan kodista.
– Nautin suunnattomasti isosta työhuoneestani, jossa on viidet kangaspuut. Pienempi ja kompaktimpi kotimme on puolestaan helppo pitää järjestyksessä, toteaa Karin.
Karin inspiroituu tanskalaisten kaupunkitalojen pihoista, joissa nurmikko ei ole keskiössä.
”Pärekori on lahja miehelleni tämän lapsuudenystävältä, joka oli sukua tekstiilitaiteilija Eva Taimille (1915–1991) ja sisustusarkkitehti Maija Taimille (1915–1991). Siskokset säilyttivät pärekorissa kangaspakkoja”, Karin kertoo.
Kesät Suomen saaristossa
Pariskunta tapasi vuonna 1980, kun Simon aloitti musiikkiopinnot Odensenin konservatoriossa, joka sijaitsi lähellä Karinin kotikylää. Kellokoskella syntyneelle ja kasvaneelle Simonille opiskelu Tanskassa sujui kielen puolesta vaivattomasti, sillä hän puhui kotona tanskaa tanskalaissyntyisen äitinsä kanssa.
Nykyään pariskunnalla on kolme aikuista lasta, joiden kanssa he ovat viettäneet viimeiset 20 kesää Suomen saaristossa sijaitsevassa kesämökissä.
– Nyt meitä hieman harmittaa, ettemme aikoinaan puolestamme opettaneet lapsillemme suomea. Siitä olisi nyt paljon hyötyä Suomen saaristossa asioidessa, harmittelee Karin.
– Vieraillessani ensimmäistä kertaa Suomessa kesällä 1980, teki Suomen saaristo minuun suuren vaikutuksen. Hämmästelin alkuun, kuinka moni vietti täällä kesät kaukana merellä kivikkoisella saarella. Lopulta me löysimme sellaisen myös itsellemme Turun saaristosta, naurahtaa Karin.
Karinin itse suunnittelema 25 neliön mökki on täysin ilman nykyajan mukavuuksia.
Makuuhuoneen matto on käsin värjätty ja kudottu norjalaisesta villasta. Inspiraation mattoon Karin sai Alhambran kuninkaallisen palatsin geometrisistä kuvioista. Yöpöytänä toimii Artekin tuoli. Seinälle ripustettu teos on Karinin lapsuudenkodista.
Kylpyhuoneen karin suunnitteli helposti puhtaana pidettäväksi ja talon valmistumisvuoden tyyliin sopivaksi. ”Aikakauden mukaisesti valitsin laadukkaat, mutta pelkistetyt materiaalit, ja tämä ajatus ohjasi koko remonttia.”
Ruukkihistoriaa ja japanilaista estetiikkaa
Pariskunnan kodissa on esineitä molempien lapsuudenkodeista. Simonin perhe omisti aikoinaan, Kellokosken ruukin (ent. Mariefors bruk), josta muistuttavat keittiön messinkinen mortteli ja puutarhaan pysyvästi sijoitetut maitotonkat.
Puinen antiikkikaappi on Karinin lapsuudenkodista.
Kellokosken ruukin messinkisessä morttelissa säilytetään perheen kyniä. Kodin useat taide-esineet ovat Karinin lapsuudenkodista, kuten kuvan pieni veistos ja Dankwart Dreyerin maalaus.
Karinin vanhemmat olivat merkittäviä paikallisen kuvataiteen ja pienveistosten keräilijöitä, joiden kokoelmasta osa on päätynyt Karinin ja Simonin kotiin.
Näiden muistojen lisäksi kodin esineistöön on sekoittunut luontevasti japanilainen estetiikka, joka teki Kariniin lähtemättömän vaikutuksen jo opiskeluaikoina.
– Tutustuin Japanin keramiikka- ja tekstiilitaiteeseen ensimmäisen kerran vuonna 1986 ollessani Japanissa vaihto oppilaana. Minuun teki valtavan vaikutuksen se, kuinka Japanissa pienet virheet ja korjaukset toivat esineille lisäarvoa. Minua hämmästytti erityisesti vanhojen kuluneiden kimonojen kauniit ja näkyvät korjaukset ja kuinka niitä jopa korostettiin.
Keittiössä on Karinin suunnittelema teräksinen sivupöytä, jossa on terrazzo-kivitasot. Pöydän on valmistanut pariskunnan naapurissa asuva seppä. Kaapin päällä on japanilaista ja tanskalaista keramiikkaa ja lasia.Seinällä roikkuva keraaminen paistuva kananmuna on Karinin miniän, Nanna Stech Carlanderin valmistama.
Tanskalaisessa muotoilussa symmetria ja säännöllisyys kuvioinnissa olivat tärkeä osa esteettistä perintöä.
– Yhtäkkiä näin nämä upeat korjaukset, jotka oli tehty huolellisesti riippumatta siitä, kuinka kuluneet tai revenneet vaatteet olivat. Tämä kohtaaminen muutti syvästi käsitystäni kauneudesta, ja sen jälkeen työskentelytapani tekstiilien parissa otti uuden suunnan. Tekniikasta käytetään Japanissa nimeä sashiko, Karin kertoo.
Karin vietti opiskeluvuosien jälkeen useaan otteeseen pidempiä aikoja Japanissa työskennellen ja pitäen siellä näyttelyjä, joista viimeiset kaksi järjestettiin keväällä 2024 Shigarakissa ja Kanazawassa, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Kiotosta. Kanazawan galleria on erikoistunut skandinaavisiin vintage-huonekaluihin.
– Loin sinne kokonaisvaltaisen tanskalaisen kodin tunnelman heidän kokoelmastaan valitsemillani huonekaluilla, valaisimilla ja keramiikalla, sekä esittelin pieniä käsin paperinarusta kudottuja taideteoksiani yhdessä koneella kudotun kokoelmani kanssa, kertoo Karin.
Alvar Aallon suunnitteleman keittiönpöydän ympärillä on käytettynä hankittuja Arne Jacobsenin suunnittelemia tuoleja. Jørgen Gammelgaardin suunnittelema seinävalaisin hankittiin niin ikään käytettynä. Puinen penkki on Karinin lapsuudenkodista. Julisteen on suunnitellut tanskalainen graafikko Bo Bonfils ja sen vierestä oman paikansa löytänyt teos on pariskunnan ystävän maalaama. Kaikki tekstiilit ovat Karinin käsialaa.
Karin on itse suunnitellut kodin keittiön, joka on valmistettu öljytystä tammesta. Yläkaapit teki Karinin ystävä, puuseppä Sofie Clemmensen ja alakaapit sekä keittiön pöydän puolestaan kirvesmies Mads Højbjerg.
Vaasin on suunnitellut Cecilie Manz Holmegaardille ja sen alle asetetun alustan Karin on itse virkannut. Oksat ovat pariskunnan puutarhasta. Turussa valmistetut kynttilänjalat on saatun lahjaksi TORI/NOW-gallerian omistajalta Japanin-vierailun yhteydessä. Kynttilänjalkojen pohjassa lukee E. Lukala.
Rytmin lumoissa
Simonin musiikkitaustalla ja Karinin tekstiilitaiteella on yllättävän paljon yhteistä, enemmän kuin voisi ensi silmäyksellä kuvitella. Molemmissa on kyse rytmistä.
– Kangaspuilla kutominen vaatii täydellistä keskittymistä. Jokainen liike on suunniteltava huolellisesti, rytmitettävä käden toiminta ja silti jätettävä tilaa spontaanille improvisoinnille.
– Kutoessani olen täysin uppoutunut prosessiin, ja pienikin häiriö voi rikkoa luomisen virran. Se on hyvin samanlaista kuin Simonin työ musiikin parissa. Vaikka työskentelemmekin eri aloilla, luomisen lähtökohtamme ovat yllättävän samankaltaisia, ja voimme luontevasti jakaa ajatuksia ja tukea toisiamme taiteellisessa työssämme, Karin kertoo.
Karinin koneella kutomia käyttötekstiilejä. Työhuoneen pöydän on suunnitellut Karinin ystävä, Søren Ulrik Petersen. Pöydän yläpuolelle on ripustettu Karinin kutomia mallikappaleita sekä erilaisia nyörejä ja harjoja, myös yksi vessaharja Japanista. Pöydän ääressä Karin suunnittelee sekä oman mallistonsa että muiden mallistojen, kuten Karakter Copenhagenin ja Silkeborg Uldspinderin teknisiä piirustuksia. työhuoneessa on viidet suuret kangaspuut, joita Karin käyttää eri projekteihin: ”Olen kiitoliinen siitä, että minulla on mahdollisuus työstää useita teoksia rinnakkain.” Karin sai ensimmäiset pienet kangaspuut lahjaksi vanhemmiltaan jo lapsena.
Löytöjä aamulenkiltä
Kodin värimaailma, esineet ja tunnelma kertovat selvästi, että valo ja luonto ovat Karinin tärkeimpiä inspiraation lähteitä.
– Aamulenkkini ovat minulle päivän merkittävin työhetki. Pyrin vangitsemaan jokaisen aamun hetken ja tuomaan sen mukanani kotiin ja työhuoneelle. En niinkään kiinteänä muotona, vaan heijastuksena valosta ja ajasta. Toki kotonamme on myös monia esineitä, jotka ovat tarttuneet matkaan noilta aamukävelyiltä, Karin naurahtaa.
Hänen tavoitteenaan on luoda tekstiilejä, joiden ymmärtämiseen menee hetki ja jotka ovat vuorovaikutuksessa käyttäjänsä kanssa.
– Haluan, että kylpypyyhkeeseen ilmestyy uusi kuvio, kun auringonvalo leikkii sen pinnalla juuri oikealla hetkellä!
Karinin koneella kutomia käyttötekstiilejä. Työhuoneen pöydän on suunnitellut Karinin ystävä, Søren Ulrik Petersen. Pöydän yläpuolelle on ripustettu Karinin kutomia mallikappaleita sekä erilaisia nyörejä ja harjoja, myös yksi vessaharja Japanista. Pöydän ääressä Karin suunnittelee sekä oman mallistonsa että muiden mallistojen, kuten Karakter Copenhagenin ja Silkeborg Uldspinderin teknisiä piirustuksia. työhuoneessa on viidet suuret kangaspuut, joita Karin käyttää eri projekteihin: ”Olen kiitoliinen siitä, että minulla on mahdollisuus työstää useita teoksia rinnakkain.” Karin sai ensimmäiset pienet kangaspuut lahjaksi vanhemmiltaan jo lapsena.
KOTI
Kööpenhaminan
pohjoispuolella
Vuonna 1938 rakennettu rivitalokoti Kongens Lyngbyssä.
Iso oleskelu- ja ruokailutila, keittiö, makuuhuone ja kylpyhuone yhteensä 86 m². Kellaritila 96 m².
ASUKKAAT
Tekstiilitaiteilija Karin Carlander ja kulttuurituottaja Simon Carlander. Instagramissa @karincarlander.dk, kotisivut karincarlander.dk.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2