Kalusteet ovat pääosin olleet talossa jo Kerstinin puolison Stenin vanhempien aikana. Pöydän yllä roikkuvan Flosin valaisimen Kerstin ja hänen ensimmäinen puolisonsa Ristomatti Ratia toivat Italiasta. Kun Kerstin ja Sten muuttivat Sälgkullaan 1987, Kerstin tilasi lattian käsittelyyn aineet Tanskasta, Suomesta niitä ei saanut. Takana näkyy makuuhuone.

Navettapuodissa myydään muun muassa Kerstinin decoupage-tekniikalla kuvioimia kastelukannuja. Kerstinillä on yllään arvostamansa Vuokko Nurmesniemen Piccolo-kuosia, ei vintagea vaan uustuotantoa: ”Pidän uusista materiaaleista, kuten stretchistä.”

Väl­kom­men till Sälg­kul­la, ter­ve­tu­loa Pa­ju­kuk­ku­lal­le, toi­vot­taa Kers­tin En­bom pu­na­mul­la­tun, ma­ta­lan puu­ta­lon rap­pu­sil­la.

Vie­ras my­kis­tyy jo etei­ses­sä, ja ih­me­tys toi­sen­sa jäl­keen on edes­sä 1800-lu­vul­la ra­ken­ne­tun ta­lon huo­neis­sa. Tääl­lä voi­si var­mas­ti to­de­ta, et­tä jo­kai­sel­la esi­neel­lä on ta­ri­na. Mut­ta jos ne kai­vai­si esiin, niis­tä tu­li­si pak­su kir­ja.

Kers­ti­nin ko­dis­sa yl­tä­kyl­läi­syy­del­lä ei ole ra­jaa: On kak­si isoa ruo­ka­pöy­tää ja keit­ti­ös­sä pie­nem­pi. On mo­nen­moi­sia van­ho­ja tuo­le­ja, di­vaa­ni ja iso val­ke­ak­si kal­kit­tu uu­ni. On pie­niä esi­nei­tä, pat­sai­ta ja kir­jo­ja. Kers­tin ker­too, et­tä ka­lus­teet ovat pää­o­sin ta­lon­poi­kai­san­tiik­kia ja ol­leet tääl­lä vuo­si­kym­me­niä. Hän siir­te­lee nii­tä ta­los­ta toi­seen, sil­lä Sälg­kul­laan kuu­luu mon­ta ra­ken­nus­ta.

Rörstrandin Gripsholm-soppakulhon antoi Armi Ratia häälahjaksi Kerstinille ja Stenille. Se oli täynnä kuivia ruusun terälehtiä.

Kau­neus pu­hut­te­lee

Keit­ti­ön pa­doil­la, kat­ti­loil­la, la­seil­la ja lau­ta­sil­la pyö­rit­täi­si hy­vin­kin pien­tä ra­vin­to­laa. Yh­del­le lau­ta­sel­le la­si­ku­vun al­le on ase­tet­tu lat­va-ar­ti­sok­ka, toi­sel­le ome­na. Jo­kai­ses­sa huo­nees­sa on eri­lai­sis­sa mal­ja­kois­sa kuk­ka­ok­sia, luon­non­kuk­kia ja kuk­kia omas­ta puu­tar­has­ta.

– Pi­dän ku­kis­ta. Kaik­ki kau­nis pu­hut­te­lee mi­nua, Kers­tin sa­noo.

Jopa puu­tar­han lin­nun­pe­lä­tin on vaih­tu­va tai­de­te­os. Sälg­kul­las­sa jo­kai­nen yk­si­tyis­koh­ta vies­tit­tää, et­tä siel­lä asuu es­te­tii­kan am­mat­ti­lai­nen. Elin­pii­ri­ään, eri­tyi­ses­ti puu­tar­haan­sa, Kers­tin ku­vaa Ins­tag­ra­miin.

– Olen saa­nut kon­tak­te­ja ja seu­raa­jia myös muu­al­ta maa­il­mas­ta, hän sa­noo.

Talo on pitkä ja huoneet vanhaan tapaan peräkkäin. Näkymä salista eteiseen ja kirjastoon.

Kirjaston iso työpöytä oli ennen Marimekon myyntipöytä. Sen ääressä ovat työskennelleet sekä Kerstin että Sten.

Ha­lu­an elää luon­nos­sa

Kers­tin tar­jo­aa lei­po­mi­aan pik­ku­piz­zo­ja ja ra­par­pe­ri­pii­rak­kaa, joka on ase­tel­tu niin kau­niis­ti, et­tei sitä raas­ki­si lei­ka­ta. Hän kas­vat­taa puu­tar­has­sa ja kas­vi­huo­nees­sa vi­han­nek­set ja juu­rek­set.

– En os­ta juu­ri mi­tään ja elän sääs­tä­väi­ses­ti. Ha­lu­an elää luon­nos­sa ja kas­vat­taa kai­ken mitä tar­vit­sen, hän sa­noo.

Van­has­sa pi­ha­pii­ris­sä riit­tää koko ajan kun­nos­tet­ta­vaa ja huol­let­ta­vaa niin si­säl­lä kuin pi­ha­maal­la. Se so­pii Kers­ti­nil­le, joka ha­lu­aa teh­dä koko ajan jo­ta­kin.

Ei tai­da ol­la työ­tä tai ma­te­ri­aa­lia, jota hän ka­vah­tai­si.

Ta­los­sa on om­pe­lu­huo­ne, jos­sa hän om­pe­lee muun mu­as­sa nal­le­ja pat­ja­kan­kais­ta. Nii­tä ja pal­jon muu­ta Kers­tiin val­mis­ta­maa myy­dään na­ve­tas­sa si­jait­se­vas­sa puo­dis­sa.

Na­vet­ta­puo­din ka­tos­sa roik­kuu krei­kan­kie­li­ses­tä uu­des­ta tes­ta­men­tis­ta teh­ty pa­pe­ri­him­me­li. Pa­pe­ris­ta hän val­mis­taa näyt­tä­viä kuk­kia. Pel­ti­siin kas­te­lu­kan­nui­hin hän te­kee de­cou­pa­ge-tek­nii­kal­la lem­pei­tä kas­vi­ai­hei­ta. Hän va­laa kynt­ti­löi­tä vaik­ka Ike­an kynt­ti­län­jä­mis­tä. Hän te­kee ko­ru­ja. Be­to­ni muo­tou­tuu hä­nen kä­sis­sään veis­tok­sik­si ja as­ti­oik­si, ja hän pi­tää be­to­ni­kurs­se­ja.

Keittiö remontoitiin vuonna 1987, kun Kerstin ja Sten lapsineen muuttivat Sipooseen: ”Suunnittelin keittiön, ja se maksoi 14 000 markkaa. Minulle sanottiin, että se oli kuin ravintolakeittiö.”

Birger Kaipiainen antoi Kerstinille orvokkilautaset lahjaksi, kun hän meni naimisiin Stenin kanssa. Decoupage-tekniikalla kuvioidut astiat ikkunalla ovat Kerstinin tekemiä.

Kai­vo­puis­tos­ta maal­le

Kers­ti­nin puo­li­son van­hem­mat hank­ki­vat Sälg­kul­lan ke­sä­ko­dik­seen jo 1934. Al­ku­pe­räi­siä ra­ken­nuk­sia ovat pää­ta­lo, na­vet­ta ja rii­hi, joka on vuo­del­ta 1791. So­ti­las­torp­pa ja van­ha suo­la-ait­ta on tuo­tu pai­kal­le Por­nai­sis­ta, luh­ti vuo­del­ta 1812 Pork­ka­las­ta, luh­ti­ait­ta vuo­del­ta 1731 Evi­jär­vel­tä, tuu­li­myl­ly Lap­pa­jär­vel­tä.

Kers­tin ja Sten En­bom muut­ti­vat kah­den lap­sen­sa kans­sa Si­poo­seen Hel­sin­gin Kai­vo­puis­tos­ta 1987.

– Lap­sil­la oli tääl­tä pa­rem­mat yh­tey­det kou­luun kuin Kai­vo­puis­tos­ta. Bus­si kul­ki vie­res­tä, Kai­vo­puis­tos­ta jou­duin saat­ta­maan hei­tä kou­luun ja ta­kai­sin, Kers­tin muis­te­lee.

Sälg­kul­las­sa on teh­ty mai­nos­ku­vauk­sia, ja se on esi­tel­ty World of In­te­ri­ors -leh­des­sä. Tä­nään 76-vuo­ti­as Kers­tin asuu siel­lä it­sek­seen, sil­lä 90 vuot­ta täyt­tä­nyt Sten-puo­li­so on muis­ti­sai­ras ja on nyt van­hain­ko­dis­sa.

Pitkä ruokapöytä oli talossa, kuten useimmat muutkin huonekalut. Sen sijaan pienen soikean pöydän Kerstin on ostanut antiikkimarkkinoilta.

"Ma­ri­mek­ko on sul­le pa­ras kou­lu"

Sten En­bom on Kers­ti­nin toi­nen puo­li­so. En­sim­mäi­nen oli Ris­to­mat­ti Ra­tia. Hä­net Kers­tin ta­pa­si 16-vuo­ti­aa­na Sköld­vi­kis­sä ol­les­saan ha­ke­mas­sa mai­toa kan­nul­la. Pu­nai­nen avo­au­to py­säh­tyi. Kers­tin polt­ti sa­laa tu­pak­kaa ja hä­dis­sään lait­toi nat­san mai­to­kan­nuun sil­tä va­ral­ta, et­tä au­toa oli­si aja­nut joku tut­tu ai­kui­nen. Kers­ti­nil­lä oli yl­lään pai­ta, jon­ka hän oli os­ta­nut Ma­ri­me­kon Tun­tu­ri­ka­dun-myy­mä­läs­tä Hel­sin­gis­tä.

– Sul­la on mei­dän pai­ta pääl­lä, sa­noi kul­jet­ta­ja, pa­ri­kymp­pi­nen Ris­to­mat­ti Ra­tia.

Pari teki tref­fit. 19-vuo­ti­aa­na Kers­tin oli nai­mi­sis­sa ja 21-vuo­ti­aa­na kah­den lap­sen äi­ti. Hää­mat­ka teh­tiin avo­au­tol­la Ve­net­si­aan. Pari läh­ti opis­ke­le­maan Lei­ces­te­riin, Eng­lan­tiin. Ar­mi Ra­tia mää­rä­si las­ten ni­met, ei­kä Kers­tin saa­nut pu­hua hei­dän kans­saan ruot­sia.

Kun Kers­tin ha­lu­si opis­ke­le­maan, Ar­mi Ra­tia kiel­si.

– Ma­ri­mek­ko on sul­le pa­ras kou­lu, hän sa­noi, Kers­tin muis­te­lee.

Makuuhuoneen ikkunaseinällä on Kerstinin ensimmäisen puolison Ristomatti Ratian suunnittelema Palaset-laatikosto. Purjelaivan Kerstin hankki Kaivopuiston Antiikista lievittämään meren ikäväänsä, kun perhe muutti Kaivopuistosta Sipooseen.

Eteisen penkillä istuu yksi Kerstinin suosituimmista töistä, nalle. Kaavat hän löysi ruotsalaisesta Allers-lehdestä 1980-luvulla. Kangas on Kerstinin tyttären Sofia Enbomin painama.

En muut­tai­si kau­pun­kiin

Kers­tin työs­ken­te­li Ma­ri­me­kos­sa nel­jä­tois­ta vuot­ta. Hän suun­nit­te­li Ma­ri­me­kol­le 80 kuo­sia ja ker­too, et­tä ne ovat tun­ne­tum­pia ja suo­si­tum­pia Ruot­sis­sa kuin Suo­mes­sa. Myö­hem­min hän kou­lut­tau­tui si­sus­tu­sark­ki­teh­dik­si. 1990-lu­vun la­man ai­kaan hän toi­mi kä­si­työ­no­pet­ta­ja­na ja opet­ti myös suo­men kiel­tä.

Tä­nään Kers­tin hoi­taa puu­tar­haan­sa, pi­tää kaup­paa ja poh­tii bed & bre­ak­fas­tin pe­rus­ta­mis­ta.

Sälg­kul­las­sa on läs­nä muis­to­ja myös en­sim­mäi­ses­tä ano­pis­ta, Ar­mi Ra­ti­as­ta. Vä­li­kön kel­ta-pink­ki­ruu­dul­li­sen huo­van hän lä­het­ti Ris­to­ma­til­le ja Kers­ti­nil­le Lei­ces­te­riin. Ruo­ka­sa­lin ik­ku­nal­la on Rörst­ran­din sop­pa­kul­ho, jon­ka hän an­toi hää­lah­jak­si Kers­ti­nil­le ja Ste­nil­le. Kir­jas­ton ik­ku­na­lau­dal­la on Al­var Aal­lon suu­ri Sa­voy-mal­jak­ko, jon­ka Kers­tin pe­las­ti Bö­kar­sis­ta.

– Ar­mi oli heit­tä­mäs­sä mal­jak­koa ros­ka­la­val­le, kos­ka sii­nä oli särö.

Kers­tin ei ro­so­ja säi­käh­dä, ei mal­ja­kos­sa ei­kä elä­mäs­sä.

– En iki­nä enää muut­tai­si kau­pun­kiin. Tääl­lä on ai­van iha­naa. Olen ai­na viih­ty­nyt maal­la, ja lap­suu­den­ko­dis­sa­ni Hel­sin­gin Mal­mil­la oli iso puu­tar­ha. Kai­vo­puis­tos­sa en viih­ty­nyt, kun piti pu­keu­tua hie­nos­ti jopa men­nes­sään kaup­paan.

Kerstinin puoti on entisessä navetassa. Hänen puolisonsa Sten Enbom on ollut taitava rakentaja, ja hänellä oli oma verstas navetan toisessa päässä.