Kahteen ilmansuuntaan aukeavista kolmesta ikkunasta voi seurata koivukujaa pitkin talolle astelevia ihmisiä tai huomioida, mitä Verkatehtaanpuistossa tapahtuu, samalla kun valmistaa ruokaa perheelle. Keittiön seinän väripilleri on Liulian pyöreä maalaus Laukko.

Kahteen ilmansuuntaan aukeavista kolmesta ikkunasta voi seurata koivukujaa pitkin talolle astelevia ihmisiä tai huomioida, mitä

Fortunyn Hienostuneet valoveistokset Scudo Saraceno katossa ja Silk Casendello -lattiavalaisin tuovat tilaan pehmeätä valoa ja ajatonta tunnelmaa. Marita osti Maalahden kartanon vintiltä kirjakaapin, koska huomasi siinä palovamman. Kaappi muistutti Maritaa hänen kaksivuotiaana kokemastaan tulipalosta, jolloin hän huudollaan herätti isänsä, joka kaappasi hänet syliinsä ja kantoi lumihankeen. Maritan huuto pelasti koko perheen.

Vil­la Ara­bes­kin ta­ri­na al­kaa 1920-lu­vul­ta, jol­loin ark­ki­teh­ti Ole Gri­pen­berg suun­nit­te­li ko­me­an puu­hu­vi­lan ver­ka­teh­taan eng­lan­ti­lai­sen joh­ta­jan ko­dik­si Hel­sin­gin Van­haan­kau­pun­kiin. Vii­mek­si mu­se­o­vi­ras­ton suo­je­le­mas­sa hu­vi­las­sa toi­mi Met­ro­po­li­an am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun esi­tys- ja te­at­te­ri­tek­nii­kan osas­to, kun­nes ra­ken­nuk­sen huo­no kun­to sul­ki kou­lun ovet. Nyt Vil­la Ara­bes­ki on pa­lau­tet­tu an­sait­se­maan­sa ar­vok­kuu­teen, sil­lä siel­lä asuu Ma­ri­ta Liu­lia, yk­si Suo­men kan­sain­vä­li­ses­ti tun­ne­tuim­mis­ta ny­ky­tai­tei­li­jois­ta.

– Olin jo pit­kään haa­veil­lut vil­las­ta me­ren­ran­nal­la, jon­ne pää­sen ra­ti­kal­la. Tätä mant­raa olen tois­ta­nut ys­tä­vil­le­ni, kun he ovat ih­me­tel­leet, mik­si olen muut­ta­nut niin usein, ker­too Ma­ri­ta.

Vuo­sia sit­ten erääl­lä kä­ve­ly­ret­kel­lään Ma­ri­ta huo­ma­si pit­kän koi­vu­ku­jan, joka vei Hä­meen­tiel­tä kak­si­ker­rok­si­sen ra­ken­nuk­sen luo. Ma­ri­ta lu­mou­tui ra­pis­tu­nees­ta ta­los­ta ja sen ym­pä­ril­lä ole­vas­ta Ver­ka­teh­taan­puis­tos­ta. Se oli rak­kaut­ta en­si sil­mäyk­sel­lä!

Lattiavalaisimen on Marita tilannut Tanskasta Lighting Copenhagenista. Teoksen Fountain of Love Marita maalasi juuri ennen häitään. Mustat nahkatuolit on valmistanut pietarsaarelainen BD Möbel. Arabialainen pöytä on ollut aikoinaan Knud Möllerillä.

VAN­HA SUO­LA JA­NOT­TAA

Kol­me vuot­ta sit­ten Ma­ri­ta bon­ga­si Oi­ko­tien si­vuil­ta Vil­la Ara­bes­kin myyn­ti-il­moi­tuk­sen. Heti näh­ty­ään hu­vi­lan si­sä­ti­lat ja ul­ko­ra­ken­teet, hän teki sil­tä sei­so­mal­ta os­to­tar­jouk­sen ja sai kau­an haa­vei­le­man­sa Vil­la Ara­bes­kin ko­dik­seen.

– Olen hu­rah­ta­nut kor­kei­siin ja ava­riin ti­loi­hin sekä suu­riin ik­ku­noi­hin, jois­ta on kau­pun­ki- tai puis­to­nä­ky­mä, ku­vai­lee Ma­ri­ta.

Nyt Ma­ri­ta on asu­nut Vil­la Ara­bes­kis­sa kol­mi­sen vuot­ta.

– Se on ai­ka pit­kä ai­ka mi­nul­le. Viih­dyn niin hy­vin, et­tei mi­nul­la ole aja­tus­ta­kaan muut­taa pois.

Ai­em­min Ma­ri­ta on asu­nut lu­kui­sis­sa pai­kois­sa, mut­ta ai­na van­hois­sa ta­lois­sa. Ne ovat hä­nes­tä tur­val­li­sia ja kes­tä­vät ai­kaa.

Kun Ma­ri­ta muut­ti Vil­la Ara­bes­kiin, hä­nel­lä oli asun­to ja atel­jee sekä Hel­sin­gis­sä et­tä Hei­no­las­sa. Ta­va­raa ja esi­neis­töä oli pie­nen kirp­pu­to­rin ver­ran.

– Kar­sin ja kar­sin, myin ja hä­vi­tin! Ha­lu­sin Vil­la Ara­bes­kiin vain tark­kaan va­lit­se­ma­ni huo­ne­ka­lut ja esi­neet. Olen on­ne­kas, kun voin yh­dis­tää Vil­la Ara­bes­kis­sä sekä maa­lais- ja kau­pun­ki­lai­se­lä­män.

Pinkki ja sammaleenvihreä tuovat kesän värejä makuuhuoneeseen. Marita on valinnut kangaskokoelmastaan paksun sammaleenvihreän silkkikankaan makuuhuoneensa verhoiksi. Sivupöydän kiinalainen valaisin on löytö antiikkiliikkeestä. Mahapiironki on perintö Maritan puolison lapsuudenkodista. Kesäisenä iltapäivänä makuuhuone kylpee kultaisessa valossa, joka tulvii sisään kahden ilmansuunnan ikkunoista. Hämärän tullessa käsityönä valmistettu Fortunyn Scudo Saraceno -kattovalaisin tuo tilaan pehmeää valoa.

Marita on tarkka makuuhuoneensa maalauksista. Herätessään hänen katseensa osuu Full Bloom -tauluun, josta hän ammentaa energiaa askeliinsa ja auringon kultaa uuteen päivään. Peiliovet aukeavat oleskelutilaan.

KOTI TÄYN­NÄ MYS­TIIK­KAA

Ma­ri­ta Liu­lia on me­di­a­tai­teen ura­nuur­ta­ja, jon­ka vah­va kau­neu­den taju nä­kyy kirk­kaas­ti Vil­la Ara­bes­kin si­sus­tuk­ses­sa.

– Ra­kas­tan ko­ti­ni si­sus­ta­mis­ta. Asun­noil­la­ni on ai­na ol­lut usei­ta funk­ti­oi­ta, ne toi­mi­vat myös gal­le­ri­a­na ja neu­vot­te­lu­ti­la­na.

Ma­ri­ta Liu­li­an si­sus­tus­tyy­li on roh­kea ja per­soo­nal­li­nen. Vil­la Ara­bes­kin si­sus­tus ku­vas­taa Ma­ri­tan in­to­hi­moa an­tiik­kiin ja tai­tee­seen.

– Tääl­lä jo­kai­nen huo­ne ker­too ta­ri­nan, jos­sa itä­mai­nen es­te­tiik­ka su­lau­tuu osak­si ko­ko­nai­suut­ta ja tuo ko­tiin mys­ti­sen ja kieh­to­van il­ma­pii­rin. Vil­la Ara­bes­ki ei ole pel­käs­tään koti, vaan elä­myk­sel­li­nen tila, jos­sa his­to­ria ja tai­de hen­git­tä­vät.

Si­sus­tuk­ses­sa Ma­ri­tan suu­ret, vä­ri­kyl­läi­set maa­lauk­set ot­ta­vat ti­lat hä­pei­le­mät­tä hal­tuun­sa. Ma­ri­ta ei ole kai­no ei­kä hä­ve­li­äs vä­rien käyt­tä­jä, vaan hän ir­rot­te­lee tai­tees­saan ja si­sus­tuk­ses­saan yh­dis­te­le­mäl­lä kul­taa, pu­nais­ta, mus­taa ja ja­den­vih­re­ää.

– Vä­rit ja va­lot ovat mi­nul­le tär­kei­tä. Suo­men il­mas­tos­sa suo­sin läm­pi­miä vä­re­jä.

Ma­ri­tal­la on myös työ­huo­ne ki­ven­hei­ton pääs­sä ny­kyi­ses­tä asun­nos­ta.

– Siel­lä teen tai­det­ta, maa­laan, suun­nit­te­len ja ku­vaan mul­ti­me­di­a­töi­tä­ni.

Marita on koonnut Hollannista tuomiaan esineitä kiinalaisen lipaston päälle. Vanhan kiinalaisen lipaston Marita on ostanut Huuto.net-verkkohuutokaupasta.

Portaikko toimii arvokkaiden pienesineiden näyttämönä. Pienesineistä ehkä taidokkaimmat ovat Maritan aviomiehen veitsikokoelma, kiinalaiset säilytysastiat ja samovaari kesäkukkineen. Messinkikaide on teetetty mittatilaustyönä porvoolaisessa Momessa.

RA­DI­KAA­LIA VÄ­RI­KYL­LÄI­SYYT­TÄ

Ma­ri­ta Liu­li­an tai­de ei kuis­kaa. Se huu­taa vä­reis­sä, syk­kii kul­taa, pu­nais­ta ja mus­taa.

Ma­ri­ta ei ol­lut kai­no myös­kään ai­koi­naan, kun koko de­sign­maa­il­ma kul­ki mus­tis­sa vaat­teis­sa val­koi­sis­sa ko­deis­saan, ja kul­ta oli pan­naan ju­lis­tet­tu. Ho­pe­aa sal­lit­tiin hyp­py­sel­li­nen, mut­ta mie­luum­min va­lin­ta osui alu­mii­niin tai te­räk­seen. Sil­loin­kin Ma­ri­tan roh­keus häm­mäs­tyt­ti. Hä­nen näyt­te­lyn­sä Choo­sing My Re­li­gi­on (2009) ja Kul­ta­kau­si (2016) ke­rä­si­vät kym­me­ni­ä­tu­han­sia kat­se­li­joi­ta häm­mäs­te­le­mään hoh­ta­vaa au­rin­gon sekä tu­len maa­il­maa hä­nen tau­luis­saan.

– Eri­lai­suus ja oma­pe­räi­syys vie­vät tätä maa­il­maa uu­sil­le uril­le. Tämä on löy­tö­ret­kei­li­jöi­den maa­il­ma, ker­too Ma­ri­ta ja hy­myi­lee val­loit­ta­vaa hy­my­ään.

Suurikokoinen maalaus on nimeltään Fiesta. Vielä keskeneräinen pyöreä, veden elementtejä kuvaava taideteos Totem hohtaa sineä kuin syvyyksien mystinen kutsu. Marita kertoo, että Hollannissa mattoja pidettiin ennen pöydillä.

Marita Liulia muutti Villa Arabeskiin vuoden 2022 keväällä. Villa Arabeski on osa Verkatehtaanpuiston kulttuurihistoriallista maisemaa ja se rakennettiin aikoinaan villakehräämön englantilaisen johtajan kodiksi.