Tu­run saa­ris­ton luon­non­kau­neus py­säyt­tää. Näen me­ren piek­sä­miä ka­ru­ja kal­li­oi­ta ja suo­jai­sia tam­mi­leh­to­ja. Bet­ti­na Wulf­fil­le nämä mai­se­mat ovat ol­leet ke­sien näyt­tä­mö jo nel­jän vuo­si­kym­me­nen ajan.

Ta­ri­na al­kaa 1970-lu­vun alus­ta. Sil­loin Bet­ti­nan van­hem­mat hank­ki­vat ran­ta­ton­tin Tu­run saa­ris­tos­ta. Mie­les­sä oli uu­si ke­sä­ko­ti kuu­si­hen­ki­sel­le per­heel­le.

– Per­heel­läm­me oli ai­kai­sem­min ke­sä­paik­ka Hel­sin­gin ku­pees­sa. Uu­den ke­sä­pai­kan han­kin­ta tuli ajan­koh­tai­sek­si, kun kau­pun­ki laa­jen­tui van­han hu­vi­la-alu­een kyl­keen, Bet­ti­na muis­te­lee.

Suo­jai­sa so­puk­ka

Luon­non­rau­haa piti läh­teä et­si­mään kau­em­paa. Suo­jai­sa so­puk­ka löy­tyi tut­ta­va­per­heen vin­kis­tä Tu­run saa­ris­tos­ta.

– Van­hem­pa­ni kuu­li­vat sa­mal­la alu­eel­la myy­tä­vä­nä ole­vas­ta ran­ta­ton­tis­ta ja tart­tui­vat ti­lai­suu­teen, Bet­ti­na ker­taa ta­ri­naa.

Ton­til­le nou­si Hon­gan hir­si­hu­vi­la, jos­sa oli vii­si huo­net­ta ja avo­keit­tiö. Sel­ke­ä­poh­jai­nen hu­vi­la osoit­tau­tui toi­mi­vak­si.

Myö­hem­min las­ten pie­net ma­kuu­huo­neet yh­dis­tet­tiin ti­la­vak­si ma­kuu­huo­neek­si ja vie­ras­huo­neek­si. Sa­mal­la ton­til­le ra­ken­net­tiin eril­li­nen vie­ras­ta­lo jo ai­kuis­tu­nei­den las­ten per­hei­den käyt­töön.

Su­vun yh­tei­set ke­sät jat­kui­vat 2000-lu­vul­le as­ti. Lo­pul­ta ke­sä­ko­ti siir­tyi Bet­ti­nal­le.

Rai­kas­ta, ei kyl­mää

Ke­sä­ko­din il­meen päi­vi­tyk­ses­sä suu­rin muu­tos oli si­sä­ti­lo­jen maa­laa­mi­nen. Lat­ti­an, ka­ton ja sei­nien al­ku­pe­räi­nen 1970-lu­vun tum­mu­nut män­ty vaih­tui vaa­le­an­har­maa­seen ja val­koi­seen. Ide­a­na oli luo­da tun­nel­mal­taan vii­leä si­sus­tus.

– En ha­lun­nut tyy­pil­lis­tä me­ri­hen­kis­tä si­ni­val­kois­ta si­sus­tus­ta tai ko­ko­val­kois­ta shab­by chic -ro­man­tiik­kaa.

Bet­ti­na haki hen­keä län­si­naa­pu­ris­ta.

– Ruot­sis­sa pu­hu­taan si­sus­tuk­ses­ta, joka on sval, vii­leä. Vä­ri­pa­le­tis­sa on val­kois­ta, bei­geä ja har­maa­ta. Ylei­sil­me on rai­kas ole­mat­ta kyl­mä.

Te­hos­te­vä­rei­nä Bet­ti­na on käyt­tä­nyt pu­nais­ta, joka lin­kit­tyy hä­nen ko­tiin­sa kau­pun­gis­sa, sekä vih­rei­tä ak­sent­te­ja.

– Vih­reä oli äi­ti­ni lem­pi­vä­ri, jo­ten se kuu­luu tän­ne au­to­maat­ti­ses­ti.

Re­mon­tit en­nen ke­sä­kaut­ta

Tyy­lil­li­ses­ti lin­ja ha­lu­tiin pi­tää klas­si­se­na ja ai­kaa kes­tä­vä­nä. Keit­ti­ö­re­mon­tis­sa van­hat män­tyi­set kaa­pis­tot ja tum­ma, pui­nen työ­ta­so vaih­det­tiin val­koi­siin pei­li­o­viin ja vaa­le­aan kom­po­siit­ti­ta­soon. Keit­ti­ös­tä ha­lut­tiin mah­dol­li­sim­man help­po­hoi­toi­nen.

Uu­dis­tuk­ses­sa luo­vut­tiin myös keit­ti­ön ylä­kaa­peis­ta.

– Keit­ti­ön il­me on nyt il­ma­vam­pi. Avo­hyl­lyil­lä ole­vat as­ti­at löy­tää hel­pos­ti, ja ne ovat ilo sil­mäl­le.

Si­sä­re­mont­ti to­teu­tet­tiin ke­vääl­lä en­nen lo­ma­se­son­gin al­kua.

– Olen teh­nyt kaik­ki re­mon­tit ke­vääl­lä tai syk­syl­lä. Kesä on lii­an ly­hyt ja ar­vo­kas ai­ka re­mon­tin kes­kel­lä elä­mi­seen.

Pai­kan hyvä hen­ki

Van­ho­ja ta­lon­poi­kais­ka­lus­tei­ta, mu­ka­via soh­via ja maus­tee­na kii­na­lais­ta pos­lii­nia. Si­sus­tus on yh­dis­tel­mä Bet­ti­nan han­kin­to­ja ja ta­los­sa ol­lei­ta ka­lus­tei­ta.

– Ha­lu­sin säi­lyt­tää pai­kan hen­gen, sil­lä tä­hän ta­loon liit­tyy pal­jon hy­viä muis­to­ja. Toi­saal­ta ha­lu­sin ke­sä­ko­dis­ta myös it­se­ni nä­köi­sen.

Mo­net ka­lus­teis­ta säi­lyi­vät omil­la pai­koil­laan.

– Van­hem­mil­la­ni oli var­mat kä­si­tyk­set, mi­ten esi­mer­kik­si soh­vien tuli ol­la. Eh­do­tin jos­kus, et­tä toi­nen olo­huo­neen soh­vis­ta siir­tyi­si pois ison mai­se­maik­ku­nan edes­tä. Ide­a­ni ei ol­lut var­si­nai­ses­ti me­nes­tys, Bet­ti­na ker­too nau­ra­en.

Ny­kyi­sin olo­huo­neen soh­vat ovat juu­ri, ku­ten Bet­ti­na ne vi­si­oi.

– Lem­pi­paik­ka­ni on uu­del­la pai­kal­la ole­van soh­van nurk­ka, jos­sa luen kir­jaa tai kat­son te­le­vi­si­os­ta.

Kaap­pi piti paik­kan­sa

Al­ku­pe­räi­sen paik­kan­sa olo­huo­nees­sa sai­vat pi­tää ruo­kai­lu­ryh­mä sekä iso, ta­lon­poi­kai­nen an­tiik­ki­kaap­pi, joka oli Bet­ti­nan äi­din yl­peys.

– Olen it­se ol­lut ai­na kiin­nos­tu­nut an­tii­kis­ta. Mi­nul­la oli kuu­si vuot­ta oma an­tiik­ki­lii­ke Hel­sin­gis­sä. Tääl­lä yh­dis­ty­vät nyt suo­ma­lai­set, ruot­sa­lai­set ja eng­lan­ti­lai­set esi­neet.

Si­sus­tuk­sel­li­sen haas­teen tar­jo­si­vat käy­tös­tä pois­te­tut las­ten­huo­nei­den ovi­au­kot. Hir­si­sei­nien paik­kaa­mi­nen ei ole yh­tä yk­sin­ker­tais­ta kuin le­vy­tet­ty­jen.

– Kek­sin le­vyt­tää ja ta­pe­toi­da sy­ven­nyk­set. Ta­pe­tik­si va­lit­sin van­haan ruot­sa­lai­seen la­ki­teks­tiin pe­rus­tu­van her­kän ta­pe­tin.

Elä­mä on ul­ko­na

Bet­ti­nan aloit­taa aa­mun­sa kas­tau­tu­mal­la Itä­me­ren aal­lois­sa. Tapa on tut­tu jo nuo­ruu­des­ta, kun äi­ti ja ty­tär pu­lah­ti­vat yh­des­sä vir­kis­tä­vään me­ri­ve­teen – sääs­sä kuin sääs­sä.

– Olen tääl­lä ul­ko­na lä­hes aa­mus­ta il­taan. Puu­hai­len kai­ken­lais­ta ta­lon ym­pä­ris­tös­sä. Ai­na löy­tyy ha­ra­voi­ta­vaa tai kit­ket­tä­vää.

Viik­koa ryt­mit­tää ke­sä­to­ri, joka jär­jes­te­tään joka kes­ki­viik­ko.

– Syön tääl­lä pel­käs­tään lä­hi­ruo­kaa. Ka­lat han­kin pai­kal­li­sel­ta ka­las­ta­jal­ta, vi­han­nek­set maan­vil­je­li­jäl­tä.

Täy­den­nys­tä Bet­ti­na saa omal­ta kas­vi­maal­ta.Sa­laat­ti-, papu- ja ke­sä­kur­pit­sa­sa­dos­ta nau­ti­taan pit­kin ke­sää. Met­säs­tä ke­rä­tään sie­net ja mar­jat.

– Poi­ka­ni ame­rik­ka­lai­nen tyt­töys­tä­vä oli näh­nyt ku­via poi­mi­mis­ta­ni mar­jois­ta ja sie­nis­tä. Hän ha­lu­si eh­dot­to­mas­ti pääs­tä met­sään.

Vie­raan hal­ti­oi­tu­nut kom­ment­ti ret­ken jäl­keen ava­si suo­ma­lai­sen sil­miä.

– Hän sa­noi, et­tei ole kos­kaan en­nen poi­mi­nut omaa ruo­kaan­sa.

Ke­sään kuu­lu­vat myös su­vun ja per­heen ko­koon­tu­mi­set. Ai­kaa vie­te­tään yh­des­sä lä­hi­saa­ris­sa ve­neil­len ja ret­keil­len. Usein yh­tei­set il­la­nis­tu­jai­set päät­ty­vät kort­ti­pöy­dän ää­reen, kun ote­taan sel­vää, kuka on su­vun Shang­hai-mes­ta­ri.

Saaristomeren luonto on karun kaunista. Puinen polku johtaa uimapaikalle.