Por­tin ja ai­dan ta­ka­na pil­kis­tää ker­rok­sel­li­nen veh­reys. Puu­tar­has­sa ei­vät suin­kaan hät­käh­dy­tä muh­ke­at pi­o­nit ja re­he­vät ruu­sut, vaan leh­tien kiin­nos­ta­vat muo­dot, vä­rit ja her­kät ku­kat. Olem­me kas­vi­har­ras­ta­ja Sis­ko Cha­sen ja hä­nen mie­hen­sä Jon Cha­sen puu­tar­has­sa Hel­sin­gis­sä.

HAR­VI­NAI­SUUK­SIEN HIMO

Rei­lut 20 vuot­ta sit­ten tun­nel­ma rin­ta­ma­mies­ta­lon pi­hal­la oli vä­hän eri­lai­nen. Ta­lon ym­pä­ril­lä kas­voi ome­na­puu, tui­ja, si­pe­ri­an­kur­jen­miek­kaa, mä­täs lu­mi­kel­lo­ja, muu­ta­ma suu­ri puu ja nur­mik­koa. Vuo­sien var­rel­la on is­tu­tet­tu kas­vi jos toi­nen­kin, ja pi­has­ta on keh­key­ty­nyt puu­tar­ha. Ny­kyi­sin Sis­ko ei enää pysy kär­ryil­lä sii­tä, mon­ta­ko la­jia ja la­ji­ket­ta hä­nel­lä puu­tar­has­sa kas­vaa.

– Olen ko­kei­lun­ha­lui­nen. Ha­lu­an kas­vat­taa ai­na vain eri­koi­sem­pia kas­ve­ja. Hi­moit­sin esi­mer­kik­si Thor-ke­vät­put­ki­la­ji­ket­ta ja et­sin sitä 10 vuo­den ajan, kun­nes vii­mein sel­lai­nen löy­tyi lat­vi­a­lai­sel­ta kas­vi­myy­jäl­tä. Kär­si­väl­li­syyt­tä riit­tää, kun jo­tain ha­lu­an, sa­noo Sis­ko ja nau­raa.

UNEL­MAT MUIS­TI­KIR­JAS­SA

Ihan sum­man­mu­ti­kas­sa Sis­ko ei kas­ve­ja han­ki, vaan hä­nel­lä on haa­ve­kas­vi­lis­ta. Hän kir­joit­taa puu­tar­ha­mat­koil­la, mes­suil­la, ne­tis­sä tai leh­dis­sä nä­ke­män­sä toi­ve­kas­vit tar­kas­ti ylös muis­ti­kir­jaan.

– Löy­tä­mi­sen ilo on pa­ras­ta. Toi­ve­lis­ta on kui­ten­kin lo­pu­ton ja vä­lil­lä muut­tu­va. Hu­rah­dan kas­vei­hin hel­pos­ti. Mat­kaan tart­tuu ai­na yli­mää­räi­si­ä­kin aar­tei­ta ja löy­tö­jä. Mut­ta ei se hait­taa, päin­vas­toin, puu­tar­ha­ni muok­kau­tuu koko ajan.

PUI­DEN IHA­NUUS

Puu­tar­has­sa voi kul­kea so­li­se­van ve­den ää­rel­tä met­sä­puu­tar­han ja leh­to­met­säi­sen alu­een sii­mek­seen ja lem­pe­ään var­joon. Po­lun var­rel­la on joka as­ke­leel­la mitä mie­len­kiin­toi­sim­pia kas­ve­ja. Ja­lo­än­gel­män ku­kat ovat kuin kau­nein­ta pit­si­ver­hoa, taus­tal­la siin­tää tulp­paa­ni­puu.

– Ra­kas­tan pui­ta. On har­mi, et­tä meil­lä on kau­pun­gis­sa niin pie­ni tont­ti. Uu­sil­le puil­le ei ole enää ti­laa. On­nek­si mök­ki­puu­tar­haan voi vie­lä et­siä kai­ken­lai­sia iha­nuuk­sia, Sis­ko sa­noo.

Puu­tar­has­sa ku­kois­taa usei­ta si­ro­ja pik­ku­pui­ta, ku­ten kir­si­koi­ta, ora­pih­la­jia, kat­su­ra ja mag­no­li­oi­ta. Tu­pa­ten täy­des­sä­kin puu­tar­has­sa Sis­ko on löy­tä­nyt kei­non jat­kaa uu­sien tai­mien is­tut­ta­mis­ta.

– Nur­mea voi ai­na pie­nen­tää, tai­mien paik­kaa vaih­del­la ja ta­val­li­sem­mis­ta kas­veis­ta voi luo­pua tai vie­dä ne mö­kil­le, hän sa­noo.

Ylim­pä­nä pui­den lat­vus muo­dos­taa puu­tar­haan ka­ton. Puut ja pen­saat ovat kas­va­neet, ja au­ke­al­le, va­loi­sal­le pi­hal­le on muo­dos­tu­nut puo­li­var­joi­sia ja var­joi­sia paik­ko­ja, jot­ka ovat juu­ri täy­del­li­siä Sis­kon ra­kas­ta­mal­le met­sä­puu­tar­han kas­vil­li­suu­del­le.

Eri­tyi­ses­ti leh­to­mai­nen re­he­vyys ja ke­ve­äs­ti, si­roin ku­kin kuk­ki­vat pe­ren­nat ovat Sis­kon mie­leen. Lem­pi­kas­ve­ja ovat esi­kot, kol­mi­leh­det, kuun­lil­jat, ke­vät­put­ket, si­ni­käm­men ja sa­ni­ai­set.

SEL­VÄT SÄ­VE­LET JA RA­JAT IS­TU­TUK­SIL­LE

Jo­kai­nen ne­liö on tääl­lä huo­lel­li­ses­ti hyö­dyn­net­ty. Vaik­ka met­sä­puu­tar­han tun­nel­ma on ren­non vil­li, Sis­kol­la on jämp­ti jär­jes­tys puu­tar­has­sa. So­ra­käy­tä­vät on sel­väs­ti ra­jat­tu reu­na­ki­vin. Sis­kon mie­les­tä sel­keys so­pii kau­pun­ki­pi­haan.

– Työ­pai­kan pi­hal­la teh­tiin re­mont­tia, ja kan­noin rin­tees­tä ki­viä lu­van kans­sa ja kul­je­tin nii­tä au­tol­la ko­tiin. Oli­han sii­nä puu­has­tel­ta­vaa.

Pa­ris­kun­nal­la on puu­tar­has­sa sel­vä roo­li­ja­ko. Sis­ko ide­oi ja ins­pi­roi­tuu, Jon to­teut­taa ja ra­ken­taa Sis­kon ide­at. Jon huo­leh­tii hyö­ty­kas­veis­ta, jot­ka ei­vät kiin­nos­ta Sis­koa lain­kaan.

– Yh­teis­tä meil­lä on in­to puu­tar­haan. Jos läh­dem­me reis­suun, on mat­kal­le suun­ni­tel­tu jo­kin puu­tar­ha­koh­de.

LÖY­TÖ­RET­KIÄ TAI­MI­TO­REIL­LE UL­KO­MAI­TA MYÖ­TEN

Sis­ko tuo mat­koil­ta kas­ve­ja, jos se on vain sal­lit­tu. Ei­kä hän pel­kää os­taa kas­ve­ja ul­ko­mail­ta, päin­vas­toin.

Lat­vi­an puu­tar­ha­mat­koil­ta on vii­me vuo­si­na löy­ty­nyt run­saas­ti Sis­kon toi­vo­mus­lis­tan la­je­ja. Ta­pah­tu­mat, jois­sa har­ras­ta­jat myy­vät it­se kas­vat­ta­mi­aan kas­ve­ja ovat Sis­kon mu­kaan par­hai­ta paik­ko­ja teh­dä löy­tö­jä. Voi ni­mit­täin ol­la, et­tä jo­kin har­vi­nai­suus löy­tyy juu­ri pai­kal­li­sen mum­mon tai­mi­purk­kien jou­kos­ta.

Kun mat­kal­ta al­kaa ker­tyä pal­jon kas­ve­ja, Sis­kol­la on nik­si:

– Puh­dis­tan kas­vit mul­las­ta ja pak­kaan ne tii­viis­ti pus­seis­sa mat­ka­lauk­kuun.

Mat­kus­ta­mi­nen ja kas­vit ovat Sis­kon tär­kein har­ras­tus. Nii­hin hän myös sat­saa.

– En edes kau­he­as­ti epä­röi, vaik­ka kas­vil­la oli­si hin­taa. Tun­nus­tan, et­tä olen mak­sa­nut yh­des­tä var­hai­ses­ta kuk­ki­jas­ta, Snow­bun­ting-kol­mi­leh­des­tä jopa 40 eu­roa. Sii­tä on kui­ten­kin mo­ni­vuo­ti­nen ilo, joka vie­lä­pä kas­vun myö­tä li­sään­tyy.