Pel­to­jen ja met­sien reu­nus­ta­ma hiek­ka­tie joh­taa pi­ha­maal­le, jota ra­jaa jyl­hä kal­li­on­jyr­kän­ne. Ton­tin etu­a­lal­la ko­ho­aa sa­ta­vuo­ti­as hir­si­run­koi­nen oma­ko­ti­ta­lo, jos­sa on kau­niin kel­tai­nen lau­ta­ver­hoi­lu. Se tun­ne­taan ky­läs­sä ni­mel­lä Solb­rin­ken, Au­rin­ko­tör­mä.

Tääl­lä elää unel­maan­sa Ma­rie Fab­ri­cius.

Kun lap­set oli­vat pie­niä ja edel­li­nen koti kävi ah­taak­si, Ma­rie kuu­li myyn­tiin tul­lees­ta van­has­ta ta­los­ta mo­nen mut­kan kaut­ta. Talo vas­ta­si täy­del­li­ses­ti hä­nen lis­taan­sa unel­ma­ko­dis­taan. Se si­jait­si kor­ke­al­la, sitä ym­pä­röi puu­tar­ha ja sii­nä oli lank­ku­lat­ti­at.

Per­he suun­ta­si heti sa­ma­na päi­vä­nä kurk­ki­maan ta­lon ik­ku­nois­ta. Val­vo­tun yön jäl­keen teh­tiin tar­jous.

– Tämä on ai­nut­laa­tui­nen ko­ko­nai­suus, jos­sa yh­dis­ty­vät van­han ta­lon pi­ha­pii­ri ja mo­nien mah­dol­li­suuk­sien talo pi­ha­ra­ken­nuk­si­neen. Puu­tar­haa olen voi­nut it­se jat­kaa, ja siel­lä olen saa­nut to­teut­taa luo­vuut­ta­ni, Ma­rie ku­vai­lee.

Rak­kau­del­la re­mon­toi­tu

Ta­loa on re­mon­toi­tu ja si­sus­tet­tu rak­kau­del­la. Ma­rien maan­lä­hei­nen ja per­soo­nal­li­nen kä­den­jäl­ki nä­kyy niin sisä- kuin ul­ko­ti­lois­sa­kin.

Kun per­he os­ti ta­lon, keit­tiö uu­sit­tiin heti. Sa­mal­la sen paik­kaa siir­ret­tiin niin, et­tä sen yh­tey­teen saa­tiin ruo­kai­lu­ti­la. Keit­ti­ön lat­tia kä­si­tel­tiin öl­jy­va­hal­la.

Al­ku­pe­räi­sis­tä vä­li­o­vis­ta pois­tet­tiin nii­hin 50-lu­vul­la asen­ne­tut ko­va­le­vyt. Myös al­ku­pe­räi­set le­ve­ät lat­ti­a­lan­kut kai­vet­tiin esiin muu­ton yh­tey­des­sä. Ma­kuu­huo­neen lat­tia kä­si­tel­tiin pel­la­va­öl­jyl­lä, ja olo­huo­nee­seen va­lit­tiin mon­ta eri luon­no­nöl­jyä si­säl­tä­vä puu­bal­sa­mi.

– Suo­sin luon­nol­li­sia ma­te­ri­aa­le­ja, mut­ta va­lit­sen myös käy­tän­nöl­li­syys edel­lä, Ma­rie sa­noo.

Las­ten asu­es­sa ko­to­na pe­su­ti­lat si­jait­si­vat kel­la­ris­sa ja ai­noa ves­sa ylä­ker­ras­sa. Asu­mis­mu­ka­vuut­ta ovat li­sän­neet myö­hem­min kes­ki­ker­rok­seen ra­ken­ne­tut kyl­py­huo­ne ja eril­li­nen wc.

Muis­to­ja maa­il­mal­ta

Ma­rien per­he asui Ber­lii­nis­sä vuo­si­na 1989–96. Siel­lä syn­tyi­vät myös per­heen tyt­tä­ret. Per­he on ai­na mat­kus­tel­lut pal­jon.

Ul­ko­maan­mat­koil­ta ja su­ku­lai­sil­ta Suo­mes­ta ja maa­il­mal­ta on kul­keu­tu­nut myös pal­jon huo­ne­ka­lu­ja. Ma­rien ke­räi­ly­har­ras­tus nä­kyy si­sus­tuk­sen li­säk­si myös hä­nen työs­sään ja tai­tees­saan. Ul­ko­mail­ta saak­ka ke­rä­tyt ki­vet ja ajo­puut tois­tu­vat mo­nis­sa ase­tel­mis­sa ja tau­luis­sa, joi­ta Ma­rie te­kee myös myyn­tiin.

Hy­vin­voin­ti- ja ener­gi­a­si­sus­ta­mi­seen eri­kois­tu­nut suun­nit­te­li­ja on kan­ta­nut vuo­des­ta 2012 as­ti Gra­ce­ful Li­ving De­sig­ner® -tit­te­liä. Ma­rie to­te­aa kui­ten­kin, et­tä on tie­tä­mät­tään toi­mi­nut sa­mal­la pe­ri­aat­teel­la nuo­res­ta as­ti. Ruot­sis­sa teh­ty tut­kin­to toi li­haa luit­ten ym­pä­ril­le.

– Si­sus­tus­kon­sult­ti­na ha­lu­an he­rä­tel­lä asi­ak­kai­ta­ni toi­si­naan myös ko­ti­ni kaut­ta. Saa­tam­me kier­rel­lä tääl­lä tun­ti­tol­kul­la ja ai­ka ku­luu kuin sii­vil­lä. Päi­vän päät­teek­si asi­ak­kaa­ni on saa­nut uut­ta nä­kö­kul­maa ko­tin­sa si­sus­tuk­seen ja useim­mi­ten myös elä­mään­sä, Ma­rie iloit­see.

Yk­si­tyis­koh­tien puu­tar­ha

Ma­rie on ni­men­nyt ta­loa ym­pä­röi­vän pi­han sa­lai­sek­si puu­tar­hak­si. Piha ja si­sus­tus muo­dos­ta­vat yh­des­sä to­del­li­sen hy­vän olon ko­din.

Suu­ren koi­vun ta­ka­na on Ma­rien ide­oi­ma su­loi­nen kei­ju­pi­ha, jota lä­hei­sen kou­lun lap­set käy­vät usein ihas­te­le­mas­sa. Huo­maan, et­tä koi­vun ok­sal­la roik­kuu van­ha he­vos­kär­ryn is­tuin, joka hoi­taa kuk­ka­te­li­neen vir­kaa.

Se ja mo­net muut pi­han ko­ris­teet ja ta­lon van­hat huo­ne­ka­lut ovat löy­ty­neet ti­laan kuu­lu­vas­ta vaja- ja na­vet­ta­ra­ken­nuk­ses­ta sekä vie­res­sä si­jait­se­vas­ta au­ti­oi­tu­nees­ta pu­na­mul­ta­mö­kis­tä.

– Mö­kis­sä toi­mi ai­koi­naan kaup­pa, jos­sa myy­tiin ti­lal­la kas­va­tet­tu­ja kas­vik­sia ja mar­jo­ja, Ma­rie ker­too.

Kah­den ai­kui­sen tyt­tä­ren äi­ti ja pie­nen ty­tön iso­äi­ti naut­tii yli kym­me­nen vuo­den jäl­keen­kin elä­mäs­tään van­has­sa ta­los­sa, vaik­ka te­ke­mis­tä tun­tuu­kin usein ole­van lii­kaa yh­del­le hen­gel­le. Vuo­de­na­jat ja sää ryt­mit­tä­vät kui­ten­kin töi­tä, ei­kä tyl­siä het­kiä tar­vit­se har­mi­tel­la.

– Pa­ras­ta tääl­lä ovat saa­ris­to­hen­ki­nen ta­ka­pi­ha ki­vi­neen ja har­maan­tu­nei­ne te­ras­sei­neen sekä kal­li­o­jyr­kän­ne ja siel­tä avau­tu­va mai­se­ma, Ma­rie ker­too.