Olympiavuonna 1952 valmistunutta taloa on remontoitu rakkaudella, vanhaa vaalien. Pihassa seisoo vuoden 1972 kuplavolkkari, joka odottaa kunnostusta.

Kes­kel­lä pu­na­tii­li­siä ta­lo­ja sei­soo ryh­di­käs rin­ta­ma­mies­ta­lo ai­no­a­na puu­ta­lo­na. Pi­han suu­rin­ta ome­na­puu­ta ko­ris­ta­vat va­lot.

Per­heen lem­mik­ki Luna is­tuu vah­ti­pai­kal­laan la­si­kuis­tin ovel­la. Kun pi­ha­port­ti ava­taan, esit­tää Luna ko­ko­aan isom­man ter­veh­dyk­sen. In­no­kas­ta ter­veh­ti­jää rau­hoit­te­lee Mari, ta­lon emän­tä.

– Hei, ter­ve­tu­loa!

Mari ja Kim ovat tul­leet juu­ri töis­tä. On ai­ka juo­da yh­des­sä kah­vit.

Kuisti on perheen lempipaikka ja Lunan vahtipaikka. Arkku on Kimin äidin perintöä. Lampaantaljat arkun päällä palvelivat pulkanlämmikkeinä, kun tytöt olivat pieniä.

Rintamamiestalossa pääsee kulkemaan mukavasti alakerran ympäri. Ruokailutila on keittiön ja olohuoneen välissä. Harmaan maton on Marin työkaveri virkannut hänelle 50-vuotislahjaksi. Nojatuoli on kihlajaislahja Marin suvulta.

Olym­pi­a­vuo­den talo

Mari tar­jo­aa ome­na­pii­rak­kaa, jon­ka ome­nat on saa­tu oman pi­han puis­ta. Ne on is­tut­ta­nut ta­lon al­ku­pe­räi­nen omis­ta­ja. Hän oli kir­ves­mies, joka ra­ken­si ta­lon per­heel­leen Laa­ja­lah­den hu­vi­la-alu­eel­le. Ym­pä­ril­lä on ol­lut rin­ta­ma­mies­ta­lo­ja, mut­ta nyt Ma­rin ja Ki­min talo on jäl­jel­lä ai­no­a­na.

Ra­ken­nus­työt aloi­tet­tiin 1950, ja talo val­mis­tui olym­pi­a­vuon­na 1952. Ra­ken­nus­kus­tan­nuk­sis­ta on kui­tit jäl­jel­lä: mil­joo­nan mar­kan ra­ken­nus­ku­lut ovat ny­ky­ra­has­sa noin 33 ooo eu­roa.

– Ihai­len sitä, mi­ten huo­lel­la kaik­ki on teh­ty jii­re­jä myö­ten, Kim ke­huu.

Sik­si ta­los­sa on vaa­lit­tu van­haa: esi­mer­kik­si ik­ku­nat on en­ti­söi­ty, ei vaih­det­tu uu­siin.

– Puu­ta­lo on tapa elää, sil­lä se vaa­tii jat­ku­vaa huo­len­pi­toa. Olen ai­na naut­ti­nut puu­töis­tä ja en­ti­söin­ti­tai­don opet­te­lin ta­lon myö­tä, Kim sa­noo.

Asu­mi­nen kä­vi­si han­ka­lak­si, jos kä­den­tai­toa ei löy­tyi­si omas­ta ta­kaa.

– On­nek­si Kim osaa teh­dä it­se, Mari kiit­tää.

Viikonlopun ateriat nautitaan isomman pöydän ääressä. Suuri astiakaappi on Tattarisuolta antiikkiliikkeestä, pöytä Kuisti-sisustusliikkeestä. Peili on Hietalahden kirpputorilta.

Harmaa ja valkoinen ovat päävärit kodin sisustuksessa. Sohvat ovat Ottomaanista Turusta, sohvapöytä Pentikistä. Tyynyt Himlan ja Tine K Homen mallistoa, sohvan torkkupeitto Cafelatte Lifestylesta. Kynttilänjalat sivupöydällä ovat Amerikan-tuliaisia, valaisin Kartellin Bourgie, kattovalaisin Moko. Tapetti on Laura Ashleyn mallistosta.

Täys­kään­nös suun­ni­tel­miin

Rei­lut kuu­si­tois­ta vuot­ta sit­ten Mari ja Kim et­si­vät uut­ta, isom­paa ko­tia. Ko­tia oli et­sit­ty jo vuo­den päi­vät. Oli kier­ret­ty Kä­py­lä ja Puu-Val­li­la, mis­sä sil­loi­nen koti si­jait­si. Oma­ko­ti­ta­lo­ja ei et­sit­ty, ei­kä suun­ni­tel­mis­sa ol­lut muut­toa Es­poo­seen.

Erää­nä lau­an­tai­na juh­lit­tiin ys­tä­vien puu­tar­ha­juh­lis­sa Por­voos­sa. Kun seu­raa­va­na päi­vä­nä men­tiin kat­so­maan en­sim­mäis­tä oma­ko­ti­ta­loa ja Es­poon puo­lel­ta, mui­ta ei tar­vin­nut enää kier­tää.

Ta­loon muu­tet­tiin tam­mi­kuus­sa, kun Mari odot­ti nyt 15-vuo­ti­as­ta El­laa. Ajat oli­vat kii­rei­siä, oli pal­jon töi­tä ja re­mon­toi­ta­vaa riit­ti. Kun El­la syn­tyi, ylä­ker­ran kyl­py­huo­ne saa­tiin vii­meis­tel­tyä sil­lä ai­kaa, kun Mari ja El­la oli­vat syn­ny­tys-
sai­raa­las­sa.

Vuo­sien var­rel­la ta­loon on uu­sit­tu tai kun­nos­tet­tu kaik­ki put­kia ja ul­ko­kat­toa myö­ten. Öl­jy­läm­mi­tys on vaih­det­tu eko­lo­gi­seen maa­läm­pöön ja vii­mei­sim­pä­nä ta­lon ul­ko­pin­ta on saa­nut uu­den maa­lin.

– Vaik­ka vaa­lim­me van­haa, em­me kui­ten­kaan ha­lua ta­loon mum­mo­la­tun­nel­maa, Mari sa­noo.

Mo­der­nia kul­maa tuo­daan ko­tiin ka­lus­teil­la, va­lai­si­mil­la ja teks­tii­leil­lä.

Keittiö uusittiin 16 vuotta sitten. Puustellin keittiö on kestänyt hyvin aikaa ja käyttöä. Ruokailuryhmä on Artekista kuten mös valaisin. Verhot on tehty Marimekon kankaasta, matto on Kodin 1:stä.

Taulu ruokapöydän yläpuolella on Marin opiskeluaikainen hankinta Raumalta. Kehykset löytyivät kotitalon kellarista. Hedelmät ovat Arabian perintö-astioissa. Jalallinen malja on Cafelatte Lifestylesta.

Kellarikerroksessa on vierashuone. Lipasto on Kimin äidin perintöä, sen päällä on tyttöjen tekemää taidetta. Opetustaulu on kirpputorilöytö.

Seu­raa­van re­mon­tin ai­ka

Rin­ta­ma­mies­ta­lon al­ku­pe­räi­nen huo­ne­jär­jes­tys on toi­mi­va, ja sel­lai­se­na se on ha­lut­tu pi­tää. Ala­ker­ran pää­see kier­tä­mään ym­pä­ri. Etei­ses­tä käy­dään keit­ti­öön. Siel­tä men­nään ruo­kai­lu­huo­nee­seen ja sen kaut­ta olo­huo­nee­seen. Au­rin­ko kier­tää idän puo­lel­le kat­so­vas­ta keit­ti­ös­tä il­lan­suus­sa ruo­kai­lu­ti­laan.

Ylä­ker­taan nous­taan hel­men­har­maal­la maa­lat­tua por­taik­koa pit­kin. Por­tai­kon sei­nis­sä on al­ku­pe­räis­tä sor­mi­pa­nee­lia.

Ylä­ker­ras­sa si­jait­se­vat van­hem­pien ma­kuu­huo­ne, re­mon­tis­sa ra­ken­net­tu kyl­py­huo­ne ja tyt­tö­jen, El­lan ja 14-vuo­ti­aan Sen­nin huo­ne. Tila on laa­jen­net­tu ja ja­et­tu kek­se­li­ääs­ti si­ten, et­tä kum­mal­la­kin ty­töl­lä on oma, rau­hal­li­nen ma­kuu­sop­pi ja yh­tei­ses­sä ti­las­sa kou­lu­pöy­dät.

– Sil­ti omien huo­nei­den tar­ve al­kaa ol­la niin akuut­ti, et­tä me ai­kui­set muu­tam­me var­maan­kin kel­la­ri­ker­rok­sen vie­ras­huo­nee­seen, Mari sa­noo.

Kel­la­ris­sa odot­taa myös seu­raa­va re­mont­ti­koh­de, sil­lä ko­din sau­na- ja pe­su­ti­lat pää­se­vät seu­raa­vak­si kä­sit­te­lyyn.

– Haa­vei­len isos­ta ja toi­mi­vas­ta ko­din­hoi­to­huo­nees­ta, Mari ker­too.

Makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa. Vanhempien makuuhuoneen tapetti ja pöytävalaisin ovat Laura Ahleyn, peili Cafelatte Lifestyle -liikkeestä. Sängynpääty on tehty itse puutarhaliikkeestä hankitusta pajuaidasta. Vanha lypsyjakkara toimii yöpöytänä.

Ellan ja Sennin huoneeseen on rakennettu kummallekin oma makuusoppi. Sennin laji on vaihtunut voimistelusta tanssiin, mutta voimisteluteline on yhä käytössä. Ellan ja Kimin yhteinen laji on koripallo. Kristalli-kruunu katossa on Lastenhuoneesta.

Sennin makuusoppea koristaa hänen itse valitsemansa Eijffinger Pip Studion Early Bird -tapetti. Hylly on sisustusliike Olivasta, peili Pentikistä.

Yläkerran kylpyhuone rakennettiin, kun taloon muutettiin kohta 16 vuotta sitten. Kylpyhuoneen kalusteet ovat Idon mallistoa. Bambujakkara on Ikeasta, tikkaat Mokosta.

Kuis­ti­kau­den pää­tös

Ko­din va­loi­sa kuis­ti on per­heen yh­tei­nen lem­pi­paik­ka. Ik­ku­nat ovat kol­meen suun­taan. Ete­lään an­ta­vien ik­ku­noi­den edes­sä ovat sa­toi­sat ome­na-
puut ja van­hat, jo sam­ma­leen peh­men­tä­mät pi­ha­ki­vet. Nii­den eteen ka­tet­tiin ke­säl­lä pit­kä pöy­tä, kun vie­tet­tiin El­lan rip­pi­juh­lia.

Kuis­til­la vil­voi­tel­laan sau­nan jäl­keen ja nau­ti­taan pit­kis­tä vii­kon­lop­pu­aa­mi­ai­sis­ta. Kuis­ti­kau­si aloi­te­taan var­hain, jo pää­si­äi­se­nä. Per­heen kes­ken vie­te­tään mar­ras­kuus­sa pik­ku­jou­lut.

– Vie­täm­me jou­lun ai­na Tu­rus­sa, mis­tä olen ko­toi­sin. Sik­si on tär­ke­ää pi­tää pie­net juh­lat myös omal­la po­ru­kal­la, Mari sa­noo.

Ai­van pian siis on se ai­ka, kun kuis­til­le han­ki­taan pik­kui­nen kuu­si. Sy­ty­te­tään kat­tok­ruu­nuun kynt­ti­lät ja ko­koon­nu­taan yh­des­sä pöy­dän ym­pä­ril­le. Juh­lis­te­taan kuis­ti­kau­den päät­ty­mis­tä ja jou­lu­kau­den al­ka­mis­ta.

Tytöt Ella (vas.) ja Senni ovat tehneet kuistin pöydän äitienpäivälahjaksi yhdessä Kimin kanssa. Kynttilänjalat ovat Loviisan Aitasta, lyhdyt ja tuoli Cafelatte Lifestylesta, matto Piirongista.