Pet­ra ja Tuo­mas ovat mo­lem­mat muo­to­kie­les­tä tark­ko­ja es­tee­tik­ko­ja. Ko­din kul­ma­ki­viä ovat käy­tän­nöl­li­syys, es­teet­ti­syys ja hy­vin­voin­ti.

– Re­mon­tis­sa ja si­sus­tuk­ses­sa meil­le on tär­ke­ää ot­taa huo­mi­oon ko­ti­ta­lom­me ai­ka­kau­den mu­kai­nen hen­ki, Pet­ra ker­too.

Es­te­tii­kan ja tyy­lin li­säk­si asu­mis­ta oh­jaa käy­tän­nöl­li­syys: Ko­din tu­lee ol­la ren­to. On tär­ke­ää voi­da elää va­ro­mat­ta ma­te­ri­aa­lien ku­lu­mis­ta.

– Uu­si lau­ta­lat­tia on­kin jo kaut­taal­taan kol­hiin­tu­nut, ja las­ten­huo­nei­den sei­niä kat­so­es­sa on vai­kea us­koa, et­tei nii­den maa­laa­mi­ses­ta ole kuin pari vuot­ta. Toi­si­naan an­nan lap­sil­le rä­tin kä­teen, Pet­ra sa­noo.

Sisäpihan lasikuistilla istutaan illan hämärässä pitkälle syksyyn. Ennen kesäkauden alkua kuisti toimii kevättaimien istutuspaikkana ja perheen viikonloppujen aamiaispaikkana. Kuvassa Petra.

Kodin olohuone on sekoitus uusia värisävyjä, taidetta, kuluneen tammiparketin tilalle tullutta valkoista lautalattiaa, viherkasveja ja Tuomaksen rakasta perittyä sohvakalustoa, joka on kulkenut pariskunnan matkassa kauan.

Uu­det ti­la­rat­kai­sut

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Pet­ra ja Tuo­mas pe­rus­kor­ja­si­vat ta­lo­aan: eris­tyk­set uu­sit­tiin, säh­köt mie­tit­tiin ja tee­tet­tiin uu­del­leen.

Pe­rus­kor­jauk­sen yh­tey­des­sä mie­tit­tiin uu­del­leen myös ti­la­ja­ko­ja ja teh­tiin mo­nia ar­kea hel­pot­ta­via rat­kai­su­ja. Ylä­ker­taan teh­tiin uu­si huo­ne­ja­ko, joka mah­dol­lis­ti yh­den uu­den ma­kuu­huo­neen. Lap­set, jot­ka oli­vat tä­hän as­ti asu­neet yh­tei­ses­sä las­ten­huo­nees­sa, sai­vat omat huo­neen­sa.

– Yl­lä­tyin sii­tä, mi­ten en­nen ko­vin sok­ke­loi­nen kah­den ma­kuu­huo­neen ylä­ker­ta muut­tui kol­mek­si ti­la­vak­si huo­neek­si uu­den ti­la­ja­on an­si­os­ta. Huo­nei­den vä­lil­tä pu­ret­tiin si­sä­kaap­pe­ja ja nuk­ku­ma­ti­lat suun­ni­tel­tiin ma­ta­lien lap­pei­den al­le, Pet­ri sa­noo.

Re­mont­ti­vuo­det oli­vat ras­kai­ta. Iloa toi­vat muu­tok­set, joil­la tu­le­vaa ar­kea hel­po­tet­tiin. Etei­sen ja kuis­tin vä­li­nen ovi vaih­det­tiin la­si­liu­kuo­veen. Näin pääs­tiin eroon oves­ta, joka tun­tui ole­van ai­na tiel­lä ja hait­ta­si ah­taan kuis­tin käyt­töä.

Makuuhuoneen vinokaton alle saatiin sopivasti mahtumaan vanhempien sänky. Huoneen värimaailma haluttiin pitää valkeana, ja eri roosan sävyillä sisustukseen tuotiin hieman hentoutta. Päiväpeitto ja tyynyt ovat Momonosta. Ikkunasta tulvii huoneeseen valoa.

Makuuhuoneen sänky on leveä ja sopii juuri passelisti tukiparrujen väliin. Roosan sävyt rauhoittavat makuuhuoneessa.

Puh­tai­ta ma­te­ri­aa­le­ja

Ko­din ma­te­ri­aa­lit ovat luon­nos­ta läh­töi­siä, ja koti on pal­jol­ti puu­ta. Sen eris­tee­nä on puh­das­ta puu­kui­tua, ja maa­lei­na on käy­tet­ty muo­vit­to­mia savi- ja kalk­ki­maa­le­ja. Si­sus­tuk­ses­sa jat­kuu sama lin­ja: huo­ne­ka­lut ovat mas­sii­vi­puu­ta, teks­tii­leis­sä on käy­tet­ty mil­tei pel­käs­tään puu­vil­laa, pel­la­vaa, vil­laa ja nah­kaa.

– Oman ko­din puh­taat ja pääs­töt­tö­mät ma­te­ri­aa­lit ovat suu­ri te­ki­jä hy­vin­voin­nil­le maa­il­mas­sa, joka täyt­tyy ke­mi­kaa­leis­ta, mik­ro­muo­vis­ta ja han­ka­las­ti kier­rä­tet­tä­vis­tä ma­te­ri­aa­leis­ta. Puu ja luon­non­ma­te­ri­aa­lit ovat kes­tä­viä, pes­tä­viä ja usein myös kor­jat­ta­vis­sa, Pet­ra pai­not­taa.

Kodin olohuone on sekoitus uusia värisävyjä, taidetta, kuluneen tammiparketin tilalle tullutta valkoista lautalattiaa, viherkasveja ja Tuomaksen rakasta perittyä sohvakalustoa, joka on kulkenut pariskunnan matkassa kauan.

Hento Vaaleansininen on uuden värimaailman rauhoittava sävy. Tyynyt ovat Momonosta ja maalaus Frida-tyttären käsialaa.

Har­mo­ni­aa ja hy­vin­voin­tia

Koko per­he viih­tyy pe­rus­kor­ja­tus­sa ko­dis­saan, jon­ka Pet­ra on suun­ni­tel­lut pie­tee­til­lä. Yk­si­tyis­koh­dat pa­ris­kun­ta on tark­kaan har­kin­nut yh­des­sä. Ti­lo­jen ava­ruu­teen vai­kut­ta­vat kiin­to­ka­lus­teet, jot­ka on suun­ni­tel­tu it­se vuo­sien asu­mi­sen ai­ka­na ker­ty­neel­lä ko­ke­muk­sel­la asun­non mit­ta­suh­tei­siin so­pi­vik­si.

Vaa­lea sä­vy­maa­il­ma, vä­rien ko­ko­nais­har­mo­nia ja tie­to maa­lat­tu­jen pin­to­jen hen­git­tä­vis­tä omi­nai­suuk­sis­ta luo­vat rau­hoit­ta­van tun­nel­man, jos­sa on hyvä le­väh­tää.

– Suun­nit­te­li­ja­na mi­nul­le on luon­tais­ta ra­ken­taa ko­din si­sus­tus bi­o­fii­li­sek­si ko­ko­nai­suu­dek­si, jos­sa ko­dil­la on vah­va yh­teys luon­toon. Luon­non­ma­te­ri­aa­lein ja -ele­men­tein to­teu­tet­tu si­sus­tus tu­kee luo­vuut­ta ja hy­vin­voin­tia.

Kolmen istuttava sohva oli jäänyt pieneksi, joten tilalle tarvittiin hyvä ja monivuotinen. Kuusilinnasta löytyi Ilma-kulmasohva, joka on verhoiltu Lauritzonin Yedi 646 -kankaalla. Kattovalaisin on peräisin huutokaupasta ja terrakotan värinen tyyny Momonosta. Viherkasvi, musta Club-seinävalaisin ja Emmi Tavelan kookas teos täydentävät huoneen.

Yh­teys luon­toon

Bi­o­fi­lia tar­koit­taa kir­jai­mel­li­ses­ti rak­kaut­ta luon­toa ja kaik­kea elä­vää koh­taan.

– Mi­nul­le on ol­lut ai­na olen­nais­ta jäl­ji­tel­lä luon­nos­ta tut­tu­ja ko­ke­muk­sia si­sä­ti­lois­sa jo kau­an en­nen kuin bi­o­fi­li­as­ta pu­hut­tiin mi­tään si­sus­tus­suun­nit­te­lun yh­tey­des­sä. Olen ai­na ko­ke­nut tär­ke­äk­si, et­tä ko­tiin tul­vii luon­non­va­loa ja keho saa seu­ra­ta vuo­ro­kau­den ryt­min vaih­tu­mis­ta myös si­sä­ti­lois­sa, Pet­ra ker­too.

Luon­non­va­lo on myös edel­ly­tys veh­re­äl­le ko­dil­le, jos­sa kas­vit li­sää­vät ko­din hap­pi­pi­toi­suut­ta ja puh­dis­ta­vat il­maa.

– Nyt kun kas­vien puh­dis­ta­vis­ta omi­nai­suuk­sis­ta al­kaa ol­la tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta, on ol­lut haus­ka huo­ma­ta, et­tä moni suo­sik­ki­kas­veis­ta­ni, ku­ten fii­kuk­set, traak­ki­puut ja ano­pin­kie­let, kuu­lu­vat näi­hin te­hok­kai­siin il­man­puh­dis­ta­jiin, Pet­ra ker­too.

Kumiviikuna, traakkipuu ja avaimet saivat pöydän tästä Petran kirpputorilöydöstä. Hän maalasi sen, kun koti alkoi olla muuttovalmis. Värinä on sama sävy kuin seinässä, Farrow & Ballin Inchyra Blue. Kuistin epäkäytännöllinen ja pienessä tilassa tiellä oleva ovi vaihdettiin liukuoveen. Tähän kaikki perheenjäsenet ovat olleet tyytyväisiä.

Ti­laa ja omaa rau­haa

Ne­li­hen­ki­nen per­he asui pe­rus­kor­jauk­sen ajan kak­si­os­sa.

– Olim­me toki kuin sar­dii­ni­ra­si­as­sa, mut­ta nau­tim­me lä­hei­syy­des­tä ja in­ten­sii­vi­ses­tä yh­des­sä­o­los­ta. Osaam­me ar­vos­taa ava­ruut­ta ja omaa ti­laa sen­kin ko­ke­muk­sen ri­kas­ta­mi­na, Pet­ra ker­too.

Var­sin­kin Frida-ty­tär naut­tii oman huo­neen tuo­mas­ta rau­has­ta. Tyt­tä­ren huo­neen si­sus­tuk­ses­sa sa­nan­val­ta on siir­ty­nyt tyt­tä­rel­le it­sel­leen.

– Tein huo­nee­seen mo­nia eh­do­tuk­sia, mut­ta asi­a­kas oli vaa­ti­va. Lop­pu­tu­lok­seen Frida on kui­ten­kin tyy­ty­väi­nen, Pet­ra ku­vai­lee.

Fri­dan huo­neen lem­pi­paik­ka on Pet­ran eh­dot­ta­ma riip­pu­kei­nu, jol­lai­ses­ta Pet­ra it­se lap­se­na haa­vei­li.

Kasvaneet lapset nauttivat nyt omista huoneistaan ja siitä, että oven saa kiinni. Äitiä ilahduttaa, että huoneessa on nyt se mitä hän itse lapsena aina toivoi, riippukeinu, josta Frida-tytär kovasti pitää. Keinu on Parolan rottinkinen klassikko.

Ko­ko­puu­ta ja pul­la­ta­so

Pe­rin­tei­sen rin­ta­ma­mies­ta­lon ti­lat ovat pie­niä. Se on haas­ta­nut sekä toi­mi­vuut­ta et­tä si­sus­tus­ta.

– Tä­män vuok­si val­mis­ka­lus­teet ei­vät hel­pos­ti is­tu ko­kon­sa, tyy­lin­sä ja ma­te­ri­aa­lien­sa puo­les­ta ta­loon. Sik­si moni kaap­pi ja huo­ne­ka­lu on­kin suun­ni­tel­tu it­se, Pet­ra ker­too.

Puu­sep­pä on to­teut­ta­nut huo­ne­ka­lut Pet­ran pii­rus­tus­ten mu­kaan pa­ris­kun­nan suo­si­mas­ta ko­ko­puus­ta.

Pet­ran suun­nit­te­le­mia huo­ne­ka­lu­ja on­kin ko­dis­sa pal­jon: muun mu­as­sa olo­huo­neen iso kaa­pis­to, joka kät­kee si­sään­sä te­le­vi­si­on, kuis­tin säi­ly­tys­ko­ko­nai­suus ja pe­su­huo­neen ka­lus­teet.

Myös 50-lu­vun tyy­liin ra­ken­net­tu keit­tiö on it­se suun­ni­tel­tu ja puu­se­pän­työ­nä to­teu­tet­tu. Tuo­mas toi­voi kaap­pien lin­jo­jen jat­ku­van suo­ra­vii­vai­si­na al­haal­ta ylös as­ti, ja näin teh­tiin. Tuo­mak­sen toi­vo­mus oli myös eri­tyi­nen pul­la­ta­so, joka avau­tuu tar­vit­ta­es­sa ja joka lei­po­mi­sen jäl­keen tait­tuu nä­tis­ti ta­kai­sin ala­kaa­pis­to­jen pääl­le.

Keit­ti­ön taso on pak­sua va­hat­tua be­to­nia. Be­to­ni on Pet­ran ja Tuo­mak­sen yh­tei­nen lem­pi­ma­te­ri­aa­li. He ovat va­la­neet it­se be­to­ni­ta­son ja al­taan myös ala­ker­ran pe­su­huo­nee­seen.

Rintamamiestaloissa keittiöt ovat usein pienehköjä. Keittiökaapit Petra ja Tuomas teettivät puusepällä luonnostensa mukaan kymmenen vuotta sitten. Sisustusarkkitehti Martta Suurpää avusti luonnospiirroksen ja mittasuhteiden kanssa. 50-luvun henkinen kaapisto on tehty kokopuusta ja vanerista. Tason taitava pariskunta on itse valanut rakentamaansa muottiin.

Kylpytilan ja saunan uudet lattialaatat ovat Pukkilan klassista kuusikulmaista laattaa. Kylpyhuonekalusteen teki puuseppä Petran piirustusten mukaan. Tason, jossa on upotettu allas, Petra ja Tuomas tekivät yhdessä Petran tekemän muotin mukaan kuten keittiössäkin. Materiaali on erikoisbetonivalua. Se on läpivärjätty ja siinä on vahaus pinnoitteena. Hana on Oraksen. Kylpytilan seinälaattana on kivipuristemosaiikkilaatta.

Ilo van­has­ta ta­los­ta

Ke­vääs­tä pit­käl­le syk­syyn ta­los­sa ele­tään pi­han puo­len kuis­tin ja val­loit­ta­van puu­tar­han lu­mois­sa: Las­ten ys­tä­viä tu­lee ja me­nee. Il­taa is­tu­taan pai­kal­le pii­pah­ta­nei­den naa­pu­rien ja ys­tä­vien kans­sa. Pet­ra hoi­taa on­nel­li­se­na pi­han run­sas­ta puu­tar­haa.

Van­hat ta­lot ovat oman­lai­si­aan, ei­kä te­ke­mi­nen lopu kos­kaan. Sa­no­taan, et­tä kun yh­des­tä kul­mas­ta saa val­miik­si, on toi­ses­ta jo aloi­tet­ta­va. Vaik­ka kor­jat­ta­vaa on vie­lä kel­la­ri­ker­rok­sen ti­lois­sa, per­heen ar­ki on toi­mi­vaa ja suu­ren pon­nis­tuk­sen jäl­keen heil­lä on taas ai­kaa ihan nor­maa­liin ar­keen.

– Se tun­tuu eri­tyi­sen iha­nal­ta. Re­mon­toin­nin jäl­keen on pi­tä­nyt op­pia myös rau­hoit­tu­maan, Pet­ra sa­noo.

Kun Pet­ra is­tah­taa soh­val­le, kat­se kier­tää ko­dis­sa. Mie­li on kii­tol­li­nen ja tyy­ty­väi­nen yh­tei­sis­tä ai­kaan­saan­nok­sis­ta.

Verner Pantonin vuonna 1960 suunnittelemat Panton-tuolit ruokapöytineen ovat selkeä ja kaunis yhdistelmä uuden seinävärin ja seinäteoksen kanssa. Monenlaisten tekstiilien ihailijana Petra innostui tekemään omaa seinätekstiiliä. Hän työsti sitä pikkuhiljaa, ilman kiirettä. Teos on nimeltään Voit mennä minne tahdot. Se kuvastaa tekijälleen symboliikkaa vapaudesta ja irti päästämisestä.

Frans lähdössä ulos. Petra ja Tuomas suunnittelivat kuistille kiintokalusteen, jota voisi nimittää suursyömäriksi. Siinä on lokerot niin kengille, sateenvarjoille kuin kypärille. Päätyseinällä on erikseen osio kierrätettäville paperille, kartongille ja lasille. Tässä peruskorjauksessa ulkoseinät paneloitiin uudelleen ja vanhat ikkunat kunnostettiin ja maalattiin.