Basilikaa voi hyvin viljellä ruukuissa. Asettele ruukut suojaisaan paikkaan äläkä päästä multaa kuivumaan. Kehäkukat ja sidesalaatit ovat hyviä naapureita.

On vai­ke­aa löy­tää tois­ta kas­via, jol­la oli­si yh­tä pal­jon ar­vos­tet­tu­ja omi­nai­suuk­sia kuin ba­si­li­kal­la. Maus­te­ba­si­li­ka Oci­mum ba­si­li­cum on yk­si van­him­mis­ta lää­kin­tään käy­te­tyis­tä kas­veis­ta niin idän kuin Eu­roo­pan­kin mais­sa. Van­hat kir­joi­tuk­set ylis­tä­vät ba­si­li­kan hy­viä omi­nai­suuk­sia. Jään­nök­siä kas­vis­ta on löy­det­ty 5000 vuot­ta sit­ten ra­ken­ne­tus­ta egyp­ti­läi­ses­tä py­ra­mi­dis­ta.

Sak­sas­sa 1100-lu­vul­la elä­nyt ab­be­dis­sa ja tie­de­nai­nen Hil­de­gard Bin­ge­ni­läi­nen kir­ja­si ylös ba­si­li­kan mo­ni­nai­sia lää­kin­näl­li­siä omi­nai­suuk­sia. Sil­lä voi­tiin alen­taa kuu­met­ta ja ys­kää, pa­ran­taa me­lan­ko­li­aa ja hys­te­ri­aa sekä ruo­an­su­la­tus­vai­vo­ja.

To­sin ba­si­li­kas­ta va­roi­tel­tiin­kin: an­tii­kin kreik­ka­lai­set ja roo­ma­lai­set epäi­li­vät yrt­tiä niin vah­vak­si, et­tä se saat­toi ai­heut­taa mie­len­vi­kai­suut­ta, mut­ta toi­saal­ta he myös pa­ran­te­li­vat sil­lä po­tens­si­aan.

Van­hat vii­sau­det ovat saa­neet vah­vis­tus­ta, sil­lä ny­kyi­sin tie­däm­me, et­tä ba­si­li­kas­sa on etee­ris­tä öl­jyä, jon­ka on to­det­tu eh­käi­se­vän tu­leh­duk­sia ja aut­ta­van li­hask­ramp­pei­hin.

Kokeile erimakuisia ja -näköisiä basilikoja, vaihtoehtoja erilaisiin ruokiin on tarjolla useita.

Ar­vo­kas tu­li­ai­nen idäs­tä

Ba­si­li­kan nimi on to­den­nä­köi­ses­ti joh­det­tu krei­kan sa­nas­ta va­si­li­kos, joka tar­koit­taa ku­nin­kaal­lis­ta. Kun yr­til­lä lää­kit­tiin ku­nin­kaal­lis­ten vai­vo­ja, se tuli tun­ne­tuk­si ku­nin­kai­den yrt­ti­nä. Ba­si­li­ka on naut­ti­nut suur­ta ar­vos­tus­ta näi­hin päi­viin saak­ka. To­sin ar­vos­tus on ny­kyi­sin enem­män­kin ku­li­naa­ris­ta kuin lää­kin­näl­lis­tä, sil­lä ba­si­li­ka voi vi­rit­tää mel­kein min­kä ta­han­sa ruo­ka­la­jin uu­del­le ta­sol­le.

Ba­si­li­ko­jen su­vus­ta löy­tyy noin 150 la­jia, jot­ka kas­va­vat etu­pääs­sä Af­ri­kas­sa ja Aa­si­as­sa. Ba­si­li­ka saa­pui Eu­roop­paan to­den­nä­köi­ses­ti jo Alek­san­te­ri Suu­ren ai­koi­hin noin 350 vuot­ta en­nen ajan­las­kun al­kua. Ba­si­li­kaa alet­tiin kui­ten­kin tuo­da run­saam­min vas­ta 1500-lu­vul­la In­ti­as­ta, ja sil­loin sen vil­je­ly ja käyt­tö yleis­tyi eri­tyi­ses­ti luos­ta­rien yrt­ti­puu­tar­ho­jen vai­ku­tuk­ses­ta.

Muutama yrttiruukku pöydän keskellä houkuttelee maustamaan suoraan ruukusta lautaselle.

Pes­toon ja li­köö­riin

Ba­si­li­ka on tär­ke­äs­sä ase­mas­sa esi­mer­kik­si Thai­maan ja Ita­li­an ruo­ka­kult­tuu­ris­sa. Eri mail­la on omat suo­sik­ki­la­jin­sa: Idäs­sä suo­si­taan maus­tei­sia thai-, anis- ja ka­ne­li­ba­si­li­ko­ja läm­pi­mis­sä ruo­is­sa. Vä­li­me­ren mais­sa suo­si­tuin on pe­rin­tei­nen maus­te­ba­si­li­ka. Ita­li­as­sa ba­si­li­kaa rii­vi­tään ai­na­kin to­maat­tia ja val­ko­si­pu­lia si­säl­tä­viin ruo­kiin sekä luon­nol­li­ses­ti pes­toon.

Ba­si­li­kan leh­det li­sä­tään ruo­kaan vas­ta ai­van vii­mei­se­nä en­nen tar­joi­lua, jot­ta aro­mit va­pau­tu­vat so­pi­vas­ti ruo­kai­li­joi­den nuuh­kit­ta­vik­si.

Ba­si­li­kas­ta saa­ta­vaa öl­jyä käy­te­tään esi­mer­kik­si kos­me­tiik­ka­te­ol­li­suu­den voi­teis­sa ja tuok­suis­sa sekä kuu­lui­san Chart­reu­se-li­köö­rin maus­tee­na.

Pul­le­a­leh­ti­nen hur­mu­ri on saa­nut tär­ke­än roo­lin myös poh­jois­mai­ses­sa keit­ti­ös­sä. Ba­si­li­ka on löy­tä­nyt tien­sä esi­mer­kik­si pe­ru­na­sa­laat­tiin ja li­han tai ka­lan kans­sa tar­jot­ta­viin kas­tik­kei­siin. Par­haim­mil­laan ba­si­li­ka on tuo­ree­na, mut­ta sitä voi­daan myös pa­kas­taa tai kui­va­ta. Ba­si­li­ka­ruuk­ku re­hot­taa lä­hes jo­kai­ses­sa keit­ti­ös­sä.

Ba­si­li­kan kas­va­tus

Läm­pi­mis­sä mais­sa ba­si­li­ka kyl­ve­tään suo­raan avo­maal­le, mut­ta mei­dän on kas­va­tet­ta­va tai­met si­säl­lä it­se tai os­tet­ta­va ne kau­pas­ta. Ba­si­li­ka ra­kas­taa läm­pöä, ja avo­maal­le sen voi is­tut­taa vas­ta hal­lan­vaa­ran jäl­keen ke­sä­kuun alus­sa. Sie­me­nes­tä kas­va­tet­ta­es­sa tai­mi­kas­va­tus aloi­te­taan huh­ti­kuus­sa kyl­vä­mäl­lä 2–4 sie­men­tä ruuk­kua koh­den. Sie­me­net pei­te­tään vain hy­vin ke­vy­es­ti. Ba­si­li­ka pi­tää hie­man ra­vin­teik­kaam­mas­ta mul­las­ta kuin yr­tit yleen­sä. Sie­me­net itä­vät pa­ris­sa vii­kos­sa kos­te­as­sa mul­las­sa. Mul­ta ei saa kui­vua tai itä­mi­nen es­tyy.

Suo­jaa tai­mia pa­him­mal­ta paah­teel­ta esi­mer­kik­si va­lo­ver­hol­la. En­nen ulos is­tut­ta­mis­ta tai­met lat­vo­taan eli niil­tä kat­kais­taan lat­vat, jot­ta ne tuu­heu­tu­vat ja vah­vis­tu­vat. On myös tär­ke­ää to­tut­taa ne pik­ku­hil­jaa ul­koil­maan eli ka­rais­ta ne en­nen lo­pul­lis­ta is­tut­ta­mis­ta. Hy­viä kas­vu­kump­pa­nei­ta ovat to­maa­tit ja yr­tit, to­sin ba­si­li­ka tar­vit­see vet­tä enem­män kuin muut yr­tit.

Kreikassa viljellään pikkubasilikaa Ocimum basilicum susp. minimum istutusten reunakasvina. Kasvutapa on tiivis pallo.

Ih­meel­li­set vi­vah­teet

Suu­rin osa ba­si­li­ka­la­jeis­ta tuot­taa etee­ris­tä öl­jyä. Eri la­jeis­ta löy­tyy us­ko­ma­ton kir­jo eri­lai­sia ma­ku­vi­vah­tei­ta; ko­kei­le vaik­ka pip­pu­ril­ta, sit­ruu­nal­ta, ka­ne­lil­ta ja li­me­til­tä mais­tu­via ba­si­li­ko­ja.

Py­hä­ba­si­li­ka Oci­mum te­nuif­lo­rum on saa­nut ni­men­sä sii­tä, et­tä hin­dut ja bud­d­ha­lai­set käyt­tä­vät tätä noin 25-sent­ti­sek­si kas­va­vaa la­jia py­hien temp­pe­lei­den­sä lä­het­ty­vil­lä. Py­hä­ba­si­li­kan us­ko­taan rai­kas­ta­van il­maa ja se on kau­niin muo­toi­nen­kin. Sitä käy­te­tään ai­no­as­taan hie­man kyp­sen­net­ty­nä esi­mer­kik­si vok­ki­ruo­is­sa. Maku on pip­pu­ri­nen ja muis­tut­taa anis­ta ja mint­tua.

Sit­ruu­nai­sia ma­ku­ja ar­vos­ta­vat ilah­tu­vat sit­ruu­na­ba­si­li­kas­ta Oci­mum ba­si­li­cum ’Cit­ri­o­do­rum’. Ma­kua ku­vail­laan raik­kaak­si mut­tei hap­pa­mak­si.So­pii eri­tyi­sen hy­vin sa­laat­tei­hin ja jäl­ki­ruo­kiin. Sit­ruu­na­ba­si­li­ka­la­ji­ke ’Pes­to Per­pe­tuo’ on pait­si hy­vän­ma­kui­nen, myös erit­täin kau­nis kas­vi vaa­le­a­reu­nai­si­ne leh­ti­neen.

Maus­ta mu­hen­nos tai pata pap­ri­ka­ba­si­li­kal­la Oci­mum sel­loi, joka poik­ke­aa ul­ko­nä­öl­tään ta­val­li­ses­ta ba­si­li­kas­ta ny­hä­lai­tai­sil­la leh­dil­lään. Ny­hä­lai­tai­nen tar­koit­taa pyö­re­ä­ham­pais­ta sa­ha­lai­taa. Maku muis­tut­taa vih­re­ää pap­ri­kaa, ja leh­det voi kui­vat­taa, syö­dä tuo­reel­taan sa­laa­teis­sa tai niis­tä voi teh­dä vaik­ka yrt­ti­suo­laa. Sie­me­niä voi yrit­tää ti­la­ta ne­tis­tä.

Ta­val­li­ses­ta ba­si­li­kas­ta on myös eri­lai­sia muun­nok­sia, esi­mer­kik­si pik­ku­ba­si­li­ka Oci­mum ba­si­li­cum susp. mi­ni­mum, jota toi­si­naan kut­su­taan kreik­ka­lai­sek­si ba­si­li­kak­si. Se on to­del­la sie­vän pyö­reä ja kom­pak­ti, ja so­pii erit­täin hy­vin ruuk­ku­vil­je­lyyn. Pie­nis­sä leh­dis­sä on in­ten­sii­vi­nen ba­si­li­kan aro­mi.