MIKÄ: 3 h + k, 81 m2. MIS­SÄ: Kä­py­län ki­sa­ky­läs­sä, Hel­sin­gis­sä. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: San­na, Ales­sand­ro, Pa­o­lo, 8, ja Car­lo, 5.

Kuusen paikka on olohuoneen sohvan vieressä. Sohvapeitto on Sokoksesta, lahjasäkki Marimekon. Taustalla näkyvät kaksoisovet vievät makuuhuoneeseen.

Vii­meis­tään mar­ras­kuus­sa se al­kaa. Hil­li­tön odo­tus, kun 8-vuo­ti­as Pao-lo ja 5-vuo­ti­as Car­lo al­ka­vat jo jou­lu­puu­has­te­lut. Kä­py­läs­sä asu­van suo­ma­lais-ita­li­a­lai­sen per­heen ko­to­na jou­lu­no­do­tuk­ses­ta on tul­lut mil­tei tai­teen­la­ji.

– Vaik­ka kuin­ka yri­tän top­puu­tel­la, vii­meis­tään mar­ras­kuun lo­pul­la ha­e­taan tont­tu­vaat­teet vin­til­tä. Sen jäl­keen ta­los­sa al­kaa vi­lah­del­la tont­tu­ja: omia ja naa­pu­rin lap­sia. Sa­ma­ten jou­lu­as­kar­te­lut al­ka­vat hy­vis­sä ajoin, nau­raa poi­kien äi­ti San­na.

Mar­ras­kuus­sa tu­le­vat en­sim­mäi­set jou­lu­her­kut Ita­li­as­sa asu­vil­ta su­ku­lai­sil­ta.

– Uu­den sa­don vii­nin li­säk­si saam­me uu­den sa­don öl­jyä ja tuo­rei­ta kas­tan­joi­ta, jot­ka paah­de­taan uu­nis­sa ja kas­tel­laan vii­niin. Ne ovat meil­le ai­kui­sil­le tär­keim­mät jou­lu­lah­jat, San­na ker­too.

Isä piir­tää aar­re­kart­to­ja

Lä­hem­pä­nä jou­lua Ita­li­as­ta tu­lee toi­nen lä­he­tys. Lah­ja­pa­ket­tien li­säk­si on ai­na­kin suk­laa­ta, Ama­ret­to-kek­se­jä, pa­net­to­nea ja ita­li­a­lai­sia man­te­li-ma­ren­ki­herk­ku­ja, tor­ro­ne­ja. Isä peh­mit­tää poi­kien jou­lu­no­do­tus­ta pii­lot­ta­mal­la ma­kei­sia kel­la­riin ja piir­tä­mäl­lä kart­to­ja nii­den löy­tä­mi­sek­si. Nyt isom­pi po­jis­ta on al­ka­nut jat­kaa pe­rin­net­tä piir­tä­mäl­lä omia kart­to­jaan pik­ku­vel­jel­le.

Joulukalenterin luukut on avattu yksi kerrallaan.

– Pi­pa­rei­ta teh­dään mo­neen ot­tee­seen, las­ten suu­rin­ta herk­kua on tai­ki­nan mais­te­lu. Pi­par­kak­ku­ta­lot ovat tär­keä jut­tu sekä lap­sil­le et­tä mi­nul­le. Kaik­ki ha­lu­a­vat teh­dä oman ta­lon. Meil­lä ei ole val­mii­ta kaa­vo­ja, vaan joka vuo­si hah­mo­tel­laan uu­det.

– Jou­lu­kuun puo­les­sa vä­lis­sä ha­e­taan jou­lu­kuu­si ja ko­ris­tel­laan se heti. Ko­ris­teet ovat se­koi­tus van­ho­ja ita­li­a­lai­sia ja suo­ma­lai­sia sekä poi­kien as­kar­te­le­mia. Ko­ris­teet pai­not­tu­vat ai­na ala­ok­sil­le. Poi­kien men­tyä nuk­ku­maan käyn sit­ten pa­ran­te­le­mas­sa tu­los­ta vä­hän ta­sa­pai­noi­sem­paan suun­taan, San­na sa­noo.

Vä­rien ilo­tu­li­tus­ta

Pel­lic­ci­o­nit muut­ti­vat Kä­py­lään kah­dek­san vuot­ta sit­ten. Vuon­na 1949 ra­ken­ne­tus­sa ta­los­sa ole­val­le kol­mi­ol­le an­net­tiin uu­si il­me. Asun­non tyy­li oli maa­laa­ma­ton­ta puu­ta suo­si­va 80-lu­ku­lai­nen. Pa­ris­kun­ta pa­laut­ti sin­ne vä­hi­tel­len 50-lu­vun hen­gen. Van­hat ka­lus­teet löy­tyi­vät kirp­pu­to­reil­ta, ne­tin kier­rä­tys­pals­toil­ta ja van­hem­pien va­ras­tois­ta.

Vanha ruokapöytä ja tuolit ovat Sannan lapsuudenkodista. Pöytäliina on Marimekon Fokus-kankaasta, tuikkuastiat Indiskasta.

Si­sus­tuk­ses­sa pää­o­sas­sa on väri. Iloi­sen kel­tai­set kaa­pit ja rei­pas kuk­ka­ku­vi­oi­nen ta­pet­ti on yh­dis­tet­ty reip­paas­ti.

Vä­rik­kyys ja hil­peys ovat ju­ju­ja myös San­nan oman Bom­bot­ti-tuo­te­mer­kin ko­din tuot­teis­sa. Bi­o­lo­gi­an opet­ta­jak­si val­mis­tu­nut San­na on hank­ki­nut li­säk­si graa­fi­kon kou­lu­tuk­sen ja teh­nyt ku­vi­tuk­sia Ita­li­as­sa ja Suo­mes­sa. Hän on teh­nyt 11 omaa kir­jaa ja ku­vit­ta­nut sa­man ver­ran mui­den te­ok­sia. Hän on myös suun­ni­tel­lut kan­gas­kuo­se­ja Nan­sol­le ja Fin­la­y­so­nil­le. Täk­si jou­luk­si San­nal­ta il­mes­tyi On­ni-po­jan jou­lu­ka­len­te­ri jat­ko­na On­ni-poi­ka-kir­ja­sar­jaan.

Sanna löysi 50-luvun keittiökalusteet netistä. Taitava puuseppä muokkasi kaapit tänne sopiviksi 80-lukulaisen puunvärisen keittiön paikalle.

Jou­lu­sei­mi on tär­keä

Vä­rik­kään ko­din jou­lus­sa yh­dis­tyy pe­rin­tei­nen pu­nai­nen sekä ri­paus jo­tain uut­ta ja omaa.

– Ra­kas­tan pe­rin­tei­tä, mut­ta ha­lu­an to­teut­taa nii­tä omal­la ta­val­la­ni poi­mi­mal­la van­hois­ta meil­le so­pi­vat ja luo­mal­la uu­sia mei­dän per­heem­me omia jut­tu­ja. En­nen jou­lua käym­me usein Tuo­mi­o­kir­kon sei­mi­näyt­te­lys­sä ja Fa­ze­ril­la va­lit­se­mas­sa suo­ma­lai­sia jou­lu­ma­kei­sia.

Värikäs tarjotin on Bombottin Oma perhe-sarjasta, mandariinikulho on Sannan tekemä.

Ita­li­a­lai­sen jou­lu­sei­men ko­ko­a­mi­nen muu­ta­ma päi­vä en­nen aat­toa on mu­ka­va jut­tu.

– On tär­ke­ää, et­tei jou­lu ole suu­ri lah­ja­ta­va­ra­vuo­ri, vaan yh­tei­siä het­kiä ja kes­kus­te­lu­ja. Lap­set tie­tä­vät, et­tä jos ta­loon ha­lu­taan li­sään le­lu­ja, joku van­ha lelu on lai­tet­ta­va kier­toon. Pie­neen ko­tiin ei voi hank­kia pal­jon ta­va­raa. Sei­meä koo­tes­sa syn­tyy las­ten kans­sa kiin­nos­ta­via jou­luun liit­ty­viä kes­kus­te­lu­ja.

Kalusteiden värejä heijastelee Svenskt Tennin Eldblomma-tapetti vuodelta 1940. Punaiseksi maalattu pöytä ja tuolit löytyivät Huuto.netistä, matto on ostettu suoraan matonkutojalta. Entisen muovimaton tilalle asennettiin nostalginen korkkimatto.

Lap­set ra­kas­ta­vat vä­re­jä

Mo­lem­mil­la lap­sil­la on tark­ka vä­ri­sil­mä. Hei­dän juh­la­ruo­ka­nau­tin­ton­sa al­kaa lau­tas­lii­no­jen tait­te­lus­ta ja pöy­dän ko­ris­te­lus­ta. He osaa­vat jo rie­mui­ta run­saas­ta jou­lu­herk­ku­va­li­koi­mas­ta, mais­te­le­vat vä­hän kaik­kea ja osal­lis­tu­vat yh­tei­siin kes­kus­te­lui­hin. Pel­lic­ci­o­nin per­heen jou­lu­aa­ton ruo­ka­pöy­tä on kas­vis- ja ka­la­pai­not­tei­nen.

– Loh­ta ja mä­tiä on eri muo­dois­saan, kin­kun ti­lal­la on vä­hän pros­ciut­toa ja po­roa. Iha­naa jou­lu­herk­kua ovat pie­net mä­ti­lei­pä­set, joi­ta voi na­pos­tel­la ai­na, kun mie­li te­kee. Jou­lu­päi­vä­nä teh­dään usein ve­nä­läi­nen pe­rin­ne­pii­rak­ka lo­hi­ku­leb­ja­ka. Pie­nem­pi poi­ka ky­se­lee usein jo jou­lu­päi­vä­nä pas­taa.

Poikien huoneessa on leveä yhteinen sänky. Paolon askartelu-alustana on Marimekon kankaalla peitetyt kaveripatjat. Kuuvalaisin jäi entisiltä asukkailta.

Kun jou­lua on odo­tet­tu malt­ta­mat­to­mas­ti  mar­ras­kuus­ta as­ti, al­kaa jän­ni­tys ol­la aat­to­na  mil­tei kes­tä­mä­tön. Pa­ri­na vii­me jou­lu­na lah­jat on ja­et­tu jo päi­väl­lä, sil­lä ei­vät­hän lap­set jak­sa enem­pää odot­te­lua. Näin var­si­nai­ses­ta jou­lun­vie­tos­ta ruo­kai­lui­neen tu­lee kai­kil­le mu­ka­vaa.

– Vaik­ka lap­sil­le on ker­rot­tu, et­tä jou­lu­puk­ki ja ton­tut ovat vain iha­naa sa­tua, he us­ko­vat näi­hin kui­ten­kin.

– Vii­me jou­lu­na meil­lä kä­vi­kin vaih­teek­si jou­lu­muo­ri. Jou­lu­aat­to­na kat­so­taan ai­na yh­des­sä The Snow­man-ani­maa­tio ja las­ten men­tyä nuk­ku­maan meil­lä on mie­hen kans­sa oma elo­ku­va­het­ki, San­na ker­too.