Yläkerran oleskelutiloissa on pituutta ja avaruutta. Ikkunaseinä avautuu järvelle. Pitkä ruokapöytä teetettiin samalla puusepällä, joka valmisti portaikon ja rimaseinän. Ruokapöydän tuolit Hay. Yrjö Kukkapuron suunnittelemaan Karuselli-tuoliin on mukava vajota katselemaan maisemaa. Lattia on Timberwisen tammilankkuparkettia. Keittiökalusteet valmisti lahtelainen Kuu-Kaluste. Kattohyllyköltä näyttävä liesituuletin on Falmec Spazio.
NETTE GRÖN KUVAT MIKKO KAARESMAA
Perhossaaaressa ranta on joka puolella. Omalta laiturilta pääsee talvella jäälle luistelemaan ja kesällä veneilemään ja sup-lautailemaan. Janitan ja Jarnon vuonna 2019 valmistuneessa talossa on kahdella sivulla pitkät terassit ja parvekkeet.
Vuoden asumisen jälkeen perheeseen liittyi englanninbuldoggin pentu. Danny on osoittautunut rennoksi kaveriksi ja seuramieheksi.
Perhossaari – kuulostaa satumaiselta ja hieman epätodelliselta, eikö vain? Sen niminen hehtaarin kokoinen saari sijaitsee Lahden Kariston kaupunginosassa, järven rannalla. Pieni Korennonvirta erottaa Perhossaaren mantereesta. Muutama vuosi sitten Perhossaari oli täysin rakentamatta, eikä sinne johtanut edes siltaa. Ruoppaamalla syntynyt tekosaari oli saanut pusikoitua rauhassa monta vuotta. Vuonna 2016 saatiin veistoksellinen puurimoitettu silta, ja karistolaiset Janita ja Jarno alkoivat rantakävelyillään pohtia, mikä on Perhossaaren kohtalo.
He olivat itse etsimässä tonttia uudelle rakennusprojektilleen, mutta niitä ei ollut liiemmin tarjolla. Kun rakennusyrittäjä Jarno kysyi Perhossaaren tilannetta kaupungilta, hän oli melko varma, että alueella on jo rakentaja. Sen sijaan hän sai kuulla, ettei tontteja ole vielä varattu.
Uuteen kotiin tulee kutsuttua vieraita paljon useammin kuin edelliseen. Janitan ja Jarnon keittiössä kyläillään lähes joka viikonloppu.
Keittiönkalusteet valmisti lahtelainen Kuu-Kaluste. 120 cm leveitä aamiaiskaappeja on kaksi vierekkäin.
KIEHTOVA JA VAATIVA SAARI
Yllättävä tilaisuus kiehtoi Jarnoa ja Janitaa, vaikka saareen rakentamisen tiedettiin vaativan paalutusta. Kaavassa oli kaksikerroksisia rivitaloja, mutta niiden rakentaminen tulisi tavallista tyyriimmäksi. Paikka oli kuitenkin ainutlaatuinen, ja kun he olivat rakentamassa pitkäaikaista kotia myös itselleen, he päättivät tarttua tilaisuuteen.
– Jarno meinasi, että josko laitettaisiin saaren päähän oma koti erillistalona ja sitten pihapiiri muista rivitaloista, Janita kertoo.
Perheen kaksi poikaa alkoivat olla kouluiässä. Edellinen koti, ensimmäinen itselle rakennettu, oli ollut valmistuessaan hyvä, mutta nyt sen puutteet olivat jo käyneet ilmeisiksi. Janita ja Jarno tiesivät, mikä tulisi olemaan toisin uudessa talossa.
– Perhossaaren näkymien takia päädyimme siihen, että olohuone ja keittiö ovat yläkerrassa, jotta voi nautiskella maisemista. Siitä lähdettiin sitten miettimään muuta huonejärjestystä.
Kaavan mukaan Perhossaaren rakennusten pitää olla puusta. Janita ja Jarno suunnittelivat sisätilat pääosin itse, ja julkisivun suunnitelmat viimeisteli SAFA-arkkitehti Risto Tulonen. Kaupungilla oli todella tiukat vaatimukset, ja kesti jonkin aikaa saada suunnitelmat hyväksyttävään muotoon.
Keittiön päädystä olohuoneen perälle on matkaa 15 metriä. Pitkään tilaan sopii pitkä ruokapöytä.
Karuselli-tuolin vieressä on Tori.fi:stä ostettu taso ja Habico-valaisin. Maalaus on Soile Yli-Mäyryn teos, josta on aikoinaan tuotteistettu esimerkiksi pussilakanoita – Jarnolla ja Janitalla on sellaiset lakanatkin kaapissaan.
VIIMEINEN RUTISTUS
Kustannuksissa säästääkseen Jarno ja Janita tekivät paljon asennus- ja viimeistelytöitä itse.
– Olimme työmaalla lähes joka päivä rakennusaikana, Jarno vielä iltaisinkin. Onhan tällainen aika kova projekti kahdelle ihmiselle, Janita summaa.
Rakentamisen aikana tuli teknisiä ongelmia ja viivästyksiä, ja oma kotitalo oli jo myyty. Miten lasten kanssa meni, molemmat olivat silloin vielä aika pieniä?
– Kyllä he siinä sivussa menivät, isovanhemmat varmaan auttoivat. Näin sitä unohtaa, Janita toteaa huvittuneena.
Lopulta tavoitteena oli päästä muuttamaan uuteen kotiin jouluksi 2019. Siinä vaiheessa perhe oli asunut yksiössä Lahden keskustassa muutaman kuukauden. Kun uuden keittiön asennus uhkasi viivästyä joulun-
alusviikolla, Janita ja Jarno huhkivat keittiöasentajan apuna aamukolmeen asti. Joulua ei vietettäisi yksiössä!
– Muistan sen aamun, kun tuosta ensi kertaa heräsin. Olin niin onnellinen, että pääsimme viimein muuttamaan. Paljon oli vielä kesken ja projekti oli ollut raskas, mutta saimme joulun uudessa kodissa, Janita kertoo.
AVOIMUUTTA JA JÄRJESTYSTÄ
Edellisen talon puutteita pohdittuaan Jarno ja Janita tiesivät, että uuteen taloon oli saatava isompi avoin keittiö-olohuone ja paljon säilytystilaa. He olivat myös huomanneet, kuinka hankalaa on, jos vaatehuone ja kodinhoitohuone ovat eri kerroksissa. Pyykkien kanssa piti ravata ylös ja alas.
Tällä kertaa vaatehuone piirrettiin kodinhoitohuoneen yhteyteen. Pukuhuoneen penkkien alle tuli säilytyslaatikot ja ison portaikon alle liukuovella erotettu säilytystila poikien lätkävarusteille.
– Ratkaisimme kaikki ongelmat, jotka vanhassa kodissa ärsyttivät. Siinä me kyllä onnistuimme. Tavaroille on nyt järkevät paikat, Janita sanoo.
Portaikon nikkaroi hollolalainen Rei-kaluste, joka tekee paljon myös hotellisisustuksia. Eteiskaapiston teki mittojen mukaan Kuu-Kaluste. Lattiassa on sama laatta kuin kylpytiloissa.
IDEA 1960-LUVULTA
Uusi koti on muutenkin hyvin erilainen kuin aikaisempi. Sisätilojen huomiota herättävin piirre on Janitan suunnittelema, rimoituksella erotettu tammiportaikko. Se tuo mieleen 1960-luvun omakotitalojen portaikot. Ideavaiheessa se arvelutti Jarnoa.
– Piirsin portaikon Jarnolle vaikka kuinka monta kertaa, eikä hän meinannut saada kiinni ideasta, tästä rimoituksesta. Onneksi puuseppä ymmärsi, mitä tarkoitin, Janita muistelee.
Sen jälkeen rimatilanjakajia ja rimoituksia muutenkin on tullut vastaan enemmän, myös viime vuoden asuntomessukohteissa. Tämän portaikon esiasteen Janita muistaa lapsuudenkodistaan. Hän on aina pitänyt 1960- ja 70-luvun taloista.
Emilin huoneessa huomaa, että hän pitää valtavasti jääkarhuista. Loimukoivukaappi on Tori.fi:stä. Mustat lamelliverhot pimentävät ikkunat tarvittaessa.
TIIKKIÄ JA MARMORIA
Myös 50–70-lukujen muotoilu vetoaa Janitaan. Hän pitää lämpimästä tiikistä, mustasta, marmorista ja pyöristetyistä muodoista. Näiden aikakausien kalusteita oli kertynyt jo aiempaan kotiin, ja uuteen taloon niitä hankittiin vielä lisää. Janita ei edes muista, milloin hän on viimeksi käynyt uusien tavaroiden sisustusliikkeessä.
– Kyllä sisustus vielä elää, olen kuvauksen jälkeenkin maalannut seiniä terrakotan värisiksi, ja olohuoneeseen on tullut Artisokka-valaisin. Ostan vanhaa tavaraa halvalla, ja jos en keksikään sille käyttöä, sen saa aina myytyä eteenpäin.
Instagramissa hän seuraa monia vintage- ja retrotyylisiä tilejä, ja vaikuttaa siltä, että 70-luvun talojen buumi on todellisuutta.
Värikäs pöytäryhmä alakerran aulassa on alusta loppuun vintagea.
KARUSELLIT PYÖRIMÄÄN
Sekä ylä- että alakerrassa tulee vastaan Yrjö Kukkapuron Karuselli-lepotuoleja eri vuosikymmeniltä. Syy on se, että Jarno on innostunut suorastaan keräilemään niitä. Ensimmäisen, alkuperäisen Haimin valmistaman Karusellin he huusivat ruotsalaisesta huutokaupasta. Sen jälkeen Tori.fi:stä löytyi kaksi punaista noin 80-lukuista Karusellia. Jarno on kerännyt myös esimerkiksi Oiva Toikan lasikuutioita.
– Niitä kertyi yhtäkkiä monta kymmentä, kun Jarnolla oli metsästysinto päällä. Ovathan ne hienoja, olen ihan mielissäni, Janita sanoo.
Itse hän kerää vintagevaatteita – ja mökille vanhoja Arabian kuppeja.
– Pikkuruisessa mökissämme on varmasti 80 kahvikuppia: retroja, värikkäitä puhalluskuppityyppisiä ja Pomonaa.
Janitaa se huvittaa, koska mökkiin mahtuu korkeintaan neljä kahvittelijaa kerralla.
RUOKAPÖYTÄ NOSTURIN NOKASSA
Yläkerran pitkän ikkunaseinän vieressä on kahdentoista hengen ruokapöytä, jolla on pituutta 3,6 metriä. Sen teki sama puuseppä, joka rakensi portaikon.
– Minusta on kivaa, että kaikki mahtuvat samaan pöytään, kun tulee ihmisiä syömään.
Janita saattaa kutsua vieraita esimerkiksi aamiaiselle komeiden järvimaisemien ääreen.
Iso tila vaatii pitkän pöydän. Sen sisään tuomiseen tarvittiin nosturi, joka hissasi pöydän talon harjan yli rannan puoleiselle parvekkeelle ja sisään ruokailutilaan seitsemänmetristen liukuovien kautta.
– Ajattelemme että pöytä kuuluu taloon. Jos joskus muutamme pois, niin toivottavasti seuraavat asukkaat haluavat myös pöydän.
Yläkerran keittiö-olohuone-jatkumosta on tullut kodin sydän.
– Oli ihan oikea ratkaisu sijoittaa keittiö ja ruokailu yläkertaan, vaikka joutuukin nousemaan portaat kauppakassien kanssa. Maisema on niin hieno, Janita sanoo.
Yllättävä tyylinvaihdos makuuhuoneessa liittyy Janitan harrastukseen. Hän kerää vintagevaatteita, varsinkin juhlaleninkejä ja kenkiä, ja sisustus on tyylin mukainen. Kalusteet on saatu Jarnon äidiltä. Kirpputorilta löytyneen kellon hintalapussa luki ”ruma kello 5 e”. Myös shakkilauta on kirppislöytö.
AIKAA LEVOLLE JA ITSELLE
Talon valmistumisen jälkeen molemmat huomasivat olevansa rasittuneita. Janita kertoo ottaneensa aika kauan rauhallisesti palautuakseen. Uudessa kodissa arki alkoikin sujua hyvin. Huomattiin, että tehdyt ratkaisut toimivat. Myös asuinalue on osoittautunut rauhalliseksi ja perheelle sopivaksi. Asukkaat katsovat kaikkien lasten perään, ja vanhemmille on vähitellen alkanut jäädä enemmän omaa aikaa, kun pojat ovat varttuneet kouluikään.
– Asumme kyllä tässä niin kauan kuin pojat asuvat vielä kotona, Janita sanoo.
Kullanvärinen allashana oli ensimmäinen hankinta, se oli olemassa vuosia ennen taloa. Hanan ympärille alkoi hahmottua kylpyhuoneen tyyli. Svedbergsin allaskaappi ja peili ovat Habitare-messukalusteita. Suihku on Hansgrohen.
SIELUKKAAMPI SISUSTUS
Ison rakennusprojektin kuluessa Janita on oppinut paljon ja saanut rohkeutta luottaa omiin valintoihinsa.
– Edellinen kotimme oli sisustettu sillä ajatuksella, että se olisi helppo myydä, että materiaalivalinnat eivät ärsytä ketään. Tätä kotia teimme itsellemme. Emme miettineet, että vihaako joku rimoitusta tai kullanväristä hanaa ja suihkua.
Janita ei ollut edellistä taloa rakennettaessa innostunut kodin laittamisesta. Hän halusi vain päästä nopeasti oman katon alle, ja sanoi Jarnolle, että tee sinä päätökset ja materiaalivalinnat. Nyt suhtautuminen on muuttunut.
– Nykyisin kaikki rakennusliikkeen sisustusasiat menevät minun pöytäni kautta. Värit ja muodot kiinnostavat niin paljon, Janita kertoo.
Janita on oivaltanut, että sielukkaat valinnat voivat olla hyviä. Ei kotia tarvitse tehdä varovaisesti.
– Jarnokin tykkää kaikesta, mitä olen täällä tehnyt. Nyt sisustuksen suunnittelu on tullut isommaksi osaksi työtäni.
Seuraavaan kohteeseen Janitalla ja Jarnolla onkin jo katsottuna muun muassa mustia hanoja ja kuparinväriä.
Janita piirsi kuutiomaisen saunan ja timpuri valmisti sen tuijasta. Saunassa on hetivalmis kiuas, jolle on käyttöä joka päivä. Kylpytilan pinnat on laatoitettu 60 x 60 -senttisellä marmorikuvioisella keramiikkalaatalla. Katto on Kärävän valeurapaneelia.
KOTI
Lahdessa
Puuverhoiltu puurunkoinen talo, rv 2019. 270 m2 + autotalli, yht. 312 m2. Kaksi kerrosta, avoimet, laajat oleskelutilat, neljä makuuhuonetta.
ASUKKAAT
Rakennusyrittäjät Jarno ja Janita, Lenni, 11, Eemil, 9 ja englanninbuldoggi Danny, 1.
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ