MIKÄ: Suo­ma­lai­sit­tain to­teu­tet­tu ja­pa­ni­lais­hen­ki­nen puu­tar­ha, 1 050 m². MIS­SÄ: Es­poos­sa. PUU­TAR­HAA HOI­TA­VAT: Ir­ma ja Kei­jo Ka­hi­la.

Altaan ympärillä polveilevat luonnonkivet ja leikatut koristepensaat.

Yk­si ihas­tuu ro­mant­ti­seen ruu­su­tar­haan, toi­nen tiuk­kaan muo­to­puu­tar­haan, kol­mas me­net­tää sy­dä­men­sä ja­pa­ni­lais­hen­kis­ten puu­tar­ho­jen har­mo­ni­sel­le tun­nel­mal­le. Jo­tain viet­te­le­vää ja­pa­ni­lais­tyy­li­sis­sä puu­tar­hois­sa on, to­te­a­vat es­poo­lai­set Ir­ma ja Kei­jo Ka­hi­la.

– Puu­tar­ham­me oli pe­rin­tei­nen rin­ta­ma­mies­ta­lon hyö­ty­puu­tar­ha, jos­sa kas­voi suu­ria ome­na­pui­ta. Tämä on lap­suu­den­ko­ti­ni, jo­hon pa­la­sin uu­des­taan 1970-lu­vul­la. Veh­re­äl­lä ton­til­la oli kuk­ka­lois­toa, hyö­ty­tar­ha, luu­mu- ja ome­na­pui­ta, mut­ta kun kä­vim­me Vi­her­pa­jas­sa ja tu­tus­tuim­me sen ja­pa­ni­lais­hen­ki­seen näy­te­puu­tar­haan, tie­sim­me mi­hin suun­taan puu­tar­haam­me muo­ka­ta ja ke­hit­tää, ker­too Kei­jo.

Liuskekiveys johdattaa sisäänkäynnille, jota reunustaa vanha tuija ja komea japaninvaahtera.

KAI­VAUK­SIA PUU­TAR­HAS­SA

Tätä en­nen Ka­hi­lat oli­vat saa­neet lah­jak­si bon­sain, jon­ka sään­nöl­li­nen muo­to, muo­toi­lu ja ku­ri­na­lai­nen kas­vu­ta­pa vie­hät­ti­vät. Muu­ten heil­lä ei ol­lut kos­ke­tus­ta ja­pa­ni­lais­tyy­li­seen puu­tar­haan.   Vuon­na 1995 Ka­hi­lat te­ki­vät en­sim­mäi­sen ve­si­al­taan puu­tar­haan­sa.

Altaassa uiskentelee karppeja ja kultakaloja. Luonnon-kivin maisemoidussa altaassa kasvaa lumpeita ja raatetta.

In­nos­tus pi­ha­re­mont­tiin vei men­nes­sään ja jo seu­raa­va­na vuon­na puu­tar­has­sa kai­vet­tiin uu­des­taan, täl­lä ker­taa en­tis­tä isom­mal­ta alal­ta ja uut­ta al­las­ta. Kuu­kau­des­sa pa­ris­kun­ta teki uu­det is­tu­tu­sa­lu­eet ja is­tut­ti kaik­ki kas­vit al­taan ää­rel­le. Kas­vi­va­lin­to­jen tu­ek­si pa­ris­kun­ta luki pal­jon kir­jois­ta ja leh­dis­tä ja­pa­ni­lai­sis­ta ja ja­pa­ni­lais­hen­ki­sis­tä puu­tar­hois­ta ja nii­hin so­pi­vis­ta kas­veis­ta.

Talon punamultainen väritys sopii japanilaisen puutarhan tunnelmaan. Kadulle päin istutuksissa näkyvät erilaiset havut ja vanhat omenapuut.

KOL­ME AL­LAS­TA

Nyt puu­tar­has­sa on jo kol­me ve­si­al­las­ta, jois­sa uis­ken­te­lee karp­pi ja kul­ta­ka­lo­ja. Al­las­muo­vin avul­la to­teu­te­tut al­taat on huo­lel­li­ses­ti mai­se­moi­tu ki­vil­lä. Lius­ke­ki­vet, seu­lan­pää­ki­vet ja eri­lai­set luon­non­ki­vet al­taan reu­nal­la luo­vat luon­nol­lis­ta vai­ku­tel­maa. Ki­vet ovat kau­niis­ti sam­ma­loi­tu­neet. Pump­pu kier­rät­tää vet­tä, jot­ta al­tai­den vesi py­syy kirk­kaa­na. Myös al­taan kas­vil­li­suus, raa­te, kal­la ja lum­me puh­dis­ta­vat vet­tä.

Porrastetulta patiolta näkee puutarhan vehreyden ja vesialtaat. Siltaa pitkin astellaan peremmälle puutarhaan.

– Ve­si­al­tai­den huol­to su­juu ai­ka vai­vat­to­mas­ti, kun ka­lo­jen ja kas­vien avul­la löy­tyy so­pi­va luon­non ta­sa­pai­no. Kan­nat­taa kiin­nit­tää al­las­ta ra­ken­ta­es­sa huo­mi­o­ta sii­hen, et­tei­vät va­lu­ma­ve­det sa­teel­la va­lui­si al­taa­seen. Meil­lä sa­tei­sim­pi­na ai­koi­na sa­vi­maan va­lu­ma­ve­det sa­men­ta­vat jos­kus vet­tä. Ka­lat ruo­kim­me ker­ran päi­väs­sä ja so­pi­vin an­nok­sin.

Purot ja putoukset tuovat puutarhaan veden äänet. Kivet saavat rauhassa sammaloitua ja saniaiset asettua kivien lomaan.

Ka­lat tal­veh­ti­vat sy­vim­mäs­sä al­taas­sa, jon­ka sy­vyys on noin met­rin ver­ran. Sii­hen lai­te­taan tal­vek­si pump­pu, joka ha­pet­taa al­taan vet­tä. Syk­syl­lä ka­lat ruo­ki­taan rei­lum­min, jot­ta ne sel­vi­ä­vät tal­ven hor­ro­sa­jan al­taas­sa. Ka­lo­jen li­säk­si al­las ke­rää muu­ta­kin pie­ne­li­ös­töä. Ve­si­lis­kot uis­ken­te­le­vat al­taas­sa ka­lo­jen kans­sa su­las­sa so­vus­sa ja su­den­ko­ren­not len­näh­tä­vät tai­to­näy­tök­siä al­taan ää­rel­lä.

Hernesypressin takana pilkottaa puutarhaa kiertävä polku. Kun koko puutarha ei näy kerralla yhdellä silmäyksellä, kutsuu polku astumaan peremmälle.

IKI­VIH­REÄ PUU­TAR­HA

Aluk­si pa­ris­kun­ta is­tut­ti al­taan ym­pä­ris­töön run­saas­ti pe­ren­no­ja, ku­ten si­pe­ri­an­kur­jen­miek­kaa ja ja­lo­an­ger­voi­ta. Pe­ren­nat tun­tui­vat peit­tä­vän tur­han­kin hel­pos­ti si­ron ve­si­al­taan. Tun­tui hel­pom­mal­ta is­tut­taa ti­lal­le muun mu­as­sa ja­pa­ni­nan­ger­voi­ta ja koi­vu­an­ger­voa, jot­ka sie­tä­vät leik­kaa­mis­ta hy­vin, ja run­saas­ti eri ha­vu­kas­ve­ja. Iki­vih­re­ät ha­vut is­tu­vat tun­nel­maan eri­no­mai­ses­ti ja näyt­tä­vät tal­ven pal­jai­na kuu­kau­si­na­kin hy­vil­tä. Kuk­ki­vien pe­ren­no­jen vä­hen­tä­mi­nen rau­hoit­ti puu­tar­haa.

Pilvimäiseen muotoon leikatut marjakuuset ja niiden edustalla pyöreäksi muotoillut angervot luovat harmonisen kulkureitin.

Kuk­ka­lois­to­a­kin on tar­jol­la. Al­ku­ke­säs­tä at­sa­le­at vä­rit­tä­vät ha­vu­jen vih­reyt­tä, ke­sän mit­taan ai­na joku pe­ren­nois­ta kuk­kii muu­ta­man vii­kon ajan. At­sa­le­at­kin sai­vat siir­ron etääm­mäl­le puu­tar­has­sa, kun nii­den väri tun­tui lii­an vah­val­ta ku­kin­nan ai­kaan.

Marjakuuset kestävät hyvin muotoilua. Irma alkoi leikata marjakuusia, kun ne kasvoivat liian suuriksi.

– Em­me kai­paa tän­ne vä­ri­käs­tä kuk­ka­lois­toa. Va­lot ja var­jot ovat tä­män kal­tai­ses­sa puu­tar­has­sa kuk­ka­lois­toa mer­ki­tyk­sel­li­sem­piä. Meil­le tär­kein­tä on tun­nel­ma ja veh­reys. Au­tam­me muun mu­as­sa sa­ni­ai­sia ja sam­mal­ta aset­tu­maan puu­tar­haan. Lei­kat­tu­jen pui­den ja pen­sai­den muo­dot ja eri vih­re­än sä­vyt tuo­vat miel­lyt­tä­vää vaih­te­lua ja kont­ras­tia, ker­too Ir­ma.

Erilaiset muodot ja sirojen japaninvaahteroiden lehdet luovat kauniin kokonaisuuden. Aina ei tarvita kukkaloistoa.

SAK­SIT­TA­VAA RIIT­TÄÄ

Ka­hi­lat it­se ku­vai­le­vat puu­tar­haan­sa oman tyy­li­sek­seen, ei­vät ja­pa­ni­lai­sek­si. Eh­kä puu­tar­haa voi­si luon­neh­tia suo­ma­lai­sek­si puu­tar­hak­si, joka on saa­nut vai­kut­tei­ta ja­pa­ni­lai­sis­ta puu­tar­hois­ta. Suo­ma­lai­ses­sa luon­nos­sa ja puu­tar­has­sa on pal­jon kas­ve­ja ja ele­ment­te­jä, joil­la voi luo­da sa­man­kal­tais­ta tun­nel­maa. Ja moni ta­val­li­nen puu­tar­ha­kas­vi tai­puu hie­nos­ti puu­tar­ha­sak­sien al­la.

Neidonhiuspuu viihtyy hyvin bonsaina. Bonsain kasvua ohjaillaan toivotun malliseksi leikkaamalla, erilaisin metallilangoin taivuttamalla ja sitomalla.

– Gril­lin vie­res­sä kas­va­neet mar­ja­kuu­set kas­voi­vat niin suu­rik­si, et­tä aloim­me lei­ka­ta nii­tä. Näim­me ku­van ja­pa­ni­lai­sit­tain muo­toil­luis­ta ha­vuis­ta ja pi­ti­hän sitä ko­keil­la. Mar­ja­kuu­set ovat muu­ten­kin mu­ka­via, sil­lä ne kor­jaa­vat ke­vä­ta­ha­va­vau­ri­ot. Var­sin­kin kar­ti­o­mar­ja­kuus­ten kar­ti­o­mai­nen ja mo­ni­run­koi­nen kas­vu­ta­pa so­pii pil­vi­mäi­siin leik­kauk­siin. Aluk­si lei­ka­tut mar­ja­kuu­set oli­vat vä­hän tyl­siä, mut­ta ne le­vi­ä­vät mu­ka­vas­ti ja sil­loin nii­den tun­nel­ma on jo ai­van toi­sen­lai­nen, ker­too Kei­jo.

Keijo on tehnyt bonsairuukuille omat alustat ja taustaseinän. Bonsaita onkin tarkoitus katsella, joten paikalla, taustalla ja alustalla on merkitystä.

Lei­kat­ta­vaa riit­tää pit­kin se­son­kia, sil­lä puu­tar­has­sa kas­vaa 25 mar­ja­kuus­ta ja yli sata an­ger­voa, jot­ka saa­vat pyö­rei­tä muo­to­ja puu­tar­ha­sak­sien avul­la. Mar­ja­kuu­sia lei­ka­taan huh­ti­kuus­sa, an­ger­voi­ta pit­kin ke­sää kas­vu­tah­din mu­kaan. Har­jaan­tu­nut käsi on tot­tu­nut työs­ken­te­le­mään pen­sas­sak­sien kans­sa ja leik­kaa­mi­nen su­juu ru­tii­nil­la.

– Leik­kaan, kar­sin ja vas­ta myö­hem­min kat­se­len etääl­tä. Kan­nat­taa tart­tua roh­ke­as­ti ok­sa- ja pen­sas­sak­siin. Ko­kei­le­mal­la op­pii. Pen­sas­sak­sil­la saa ta­sais­ta pin­taa hel­pos­ti. Ok­sa­sak­sil­la nap­si­taan siel­tä tääl­tä, roh­kai­see Kei­jo.

Mantsurianjalopähkinä omaa komeat lehdet. Puusta saa nopeasti komean päivänvarjon, jonka siimekseen on mukava istahtaa näkymiä ihailemaan.

Ka­hi­loi­den ko­ke­muk­sen mu­kaan hy­viä kas­ve­ja muo­toi­luun ja leik­kaa­mi­seen ovat vuo­ri­män­nyt, eri pen­sa­san­ger­vot, mar­ja­kuu­set ja tuh­ka­pen­saat. Koi­vu- ja ja­pa­ni­nan­ger­vot näyt­tä­vät tal­ven pal­jaa­na ai­ka­na kau­niil­ta, kun nii­den var­pu­mai­nen pal­lo­mai­sek­si lei­kat­tu kas­vus­to pil­kot­taa lu­mi­ker­rok­sen al­ta. Mo­nien pui­den kas­vu on yl­lät­tä­nyt ja nii­tä pi­de­tään leik­kaa­mal­la ku­ris­sa ra­joit­ta­en luon­nol­lis­ta kas­vu­tah­tia. Hem­lo­kit ja mant­su­ri­an­ja­lo­päh­ki­nät ovat hu­jah­ta­neet koh­ti kor­keuk­sia.

Vesialtaaseen rakennetulla minisaarella kasvaa atsalea. Alppiruusut ja atsaleat eivät tarvitse suurta kasvualaa.

– Jos ha­lu­aa pie­nen puun pi­hal­le, kan­nat­taa is­tut­taa kat­su­ra. Se on siro, kau­nis ja vie­hät­tä­vän ek­soot­ti­nen. Kat­su­ra saa myös hie­non rus­ka­vä­rin. Sen leh­det tuok­su­vat pi­par­kak­ku­mai­sel­ta ti­pah­del­les­saan syk­syl­lä maa­han. Ja­pa­nin­vaah­te­rat ovat myös hie­no­ja, jos­kin vä­hän ar­ko­ja. Kes­tä­vin lie­nee ja­pa­nin­ve­ri­vaah­te­ra. Ko­re­an­vaah­te­rat muis­tut­ta­vat hie­no­leh­ti­siä ja­pa­nin­vaah­te­roi­ta, mut­ta ovat tal­ven­kes­tä­väm­piä. Myös mant­su­ri­an­vaah­te­ra on kau­nis pi­ha­puu­na tai pen­sas­mai­sen mo­ni­run­koi­se­na.

Kiinankatajan taimi sopii hyvin bonsaikasvatukseen. Vuosikasvujen typistys ja säännöllinen muotoilu tuovat kauniin lopputuloksen.

HAR­RAS­TUK­SE­NA BON­SAIT

Puu­tar­ha­hu­rah­duk­sen myö­tä syn­tyi myös in­to bon­sai­har­ras­tuk­seen. Kau­niis­ti muo­toil­tu­ja bon­sai­ta kas­vaa­kin puu­tar­has­sa maa­han ja ruuk­kui­hin is­tu­tet­tui­na. Mo­net suo­ma­lai­sen luon­non ja puu­tar­han kas­vit tai­pu­vat hoi­ta­jan­sa tah­don mu­kai­ses­ti bon­saik­si. Pen­sas­han­hi­kit, ja­pa­nin­vaah­te­rat, vuo­ri­män­nyt, kar­ti­o­val­ko­kuu­set, vaah­te­rat ja leh­ti­kuu­set kas­va­vat har­mo­ni­ses­ti bon­sai­ruu­kuis­sa.

– Bon­sait ovat meil­lä par­hai­ten hoi­det­tu­ja kas­ve­ja. Nii­tä lei­ka­taan sään­nöl­li­ses­ti ja muo­toil­laan ha­lut­tuun muo­toon. Tal­vek­si bon­sait tal­ve­te­taan ik­ku­nal­li­ses­sa vii­le­äs­sä tal­veh­ti­mis­huo­nees­sa, ker­too Ir­ma.

Taponlehden lehdet levittäytyvät matalaksi mattomaiseksi kasvustoksi havujen katveessa.

Bon­sait on ase­tel­tu har­ki­tus­ti pöy­däl­le yk­si­tyis­koh­dak­si, ta­lon pu­na­mul­tais­ta sei­nää vas­ten tai tum­man riu­ku­ai­dan eteen var­ta vas­ten teh­dyil­le ja­lus­toil­le.

– Bon­sai­ta kuu­luu kat­sel­la ja olen­nai­nen osa har­ras­tus­ta on so­pi­van alus­tan ja taus­tan löy­tä­mi­nen. Tie­ten­kin kas­vi ja ruuk­ku ovat tär­kei­tä, mut­ta oi­ke­as­sa pai­kas­sa ne pää­se­vät oi­keuk­siin­sa.

Japanilaiset puutarhat ovat usein rajattuja ja aidan suojissa. Bambusermi antaa kauniin taustan kasveille ja kivilyhdylle. Riippanutkansypressi sopii suojaisan paikan pikkupuuksi.

Ka­hi­lat naut­ti­vat puu­tar­ha­puu­his­ta puo­li vuot­ta. Vaik­ka puu­tar­has­sa te­ke­mis­tä riit­tää, on pi­ha­e­lä­mä mie­leen. Ke­sä­päi­vi­nä ruo­an­lait­to siir­tyy gril­lin ää­rel­le ja ruo­kai­lu­het­ket pa­ti­ol­le.

– Eh­dim­me myös is­tua alas naut­ti­maan tun­nel­mas­ta. Meil­le tär­kein­tä kui­ten­kaan ei ole lop­pu­tu­los, vaan te­ke­mi­nen! Ir­ma ja Kei­jo sa­no­vat kuin yh­des­tä suus­ta